Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Räiskyvän Tommo

Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi: Räiskyvän Tommo, "Tommo" Syntynyt: 13.08.2019 3v 13.12.2019
Rekisterinumero: VH20-018-0050 Rotu & sukupuoli: Suomenhevosori
Säkäkorkeus: 160cm Väritys: Rautias
Kasvattaja: Räiskyvän Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kouluratsastus Koulutustaso: VaB, vaikeustaso 5

•   SV-I 20.02.2020 pistein 44,1

•   KV-I 20.02.2020 pistein 42

•   (R) KTK-II 29.02.2020 pistein 73

Räiskyvän Tommo, tutummin vain Tommo, on rehellinen ja reilu suomalaismies, joka ei turhia puhise tai pöhise. On mieluusti hoidettavana muttei tykkää suuresta laumasta kerralla. Antaa tutkia koko kroppansa ilman ongelmia mutta eläinlääkäri saa kyllä pitää varansa tullessaan rokoteneulan tai muun vastaavan kanssa lähelle. Kengittäjän kanssa Tommo on hyvää pataa mutta valitettavasti meidän kengittäjämme ei oikein osallistuvalle orille lämpiä.

Ratsuna reipas Tommo on ehdottomasti kouluhevonen henkeen ja vereen. Taitaa koulukiemuroita vaativalla tasolla, joten tässä riittää ratsastettavaa kokeneemmallekin tapaukselle. Ori liikkuu rehellisesti omalla moottorilla mutta paljon muuta se ei viitsikään tehdä ilman erillistä käskyä. Taipuu ja asettuu vaikka miten päin, joten erilaiset taivutukset ovat orin mieleen. Isosta koostaan huolimatta yllättävän notkea raudikko tykkää haastavista töistä mutta osaa kyllä laiskotella, mikäli siltä ei vaadi asioiden loppuun viemistä.
Ravissa Tommo on useimmiten parhaimmillaan mutta myös laukka sujuu orin kanssa. Käyntityöskentelyssä Tommo on jotenkin hidas ja tahmea vaikka olisi minkälaisia verryttelyjä jo tehty.

Esteratsuna Tommo on kömpelö. Se ei ole koskaan ymmärtänyt miksi ihmeessä minkään yli pitäisi hypätä. Kyllä orin kanssa nyt kavaletteja ja puomityöskentelyä harrastellaan silloin tällöin muttei mitenkään vakavamielisesti. Tommo sen sijaan viihtyy myös oikein loistavasti metsän siimeksessä samoilemassa niin yksin kuin erilaisissa ryhmissäkin. Sopivassa mielentilassa ja seurassa raudikko innostuu kilpasille ja silloin saattaa hetkellisesti jarrut kadota mutta muutoin ei valittamista orin maastokäytöksestä.

Kisamatkoilla Tommo käyttäytyy fiksusti ja sen kanssa voi laittaa matkustajaksi aremmankin tyypin, sillä ori ei turhia stressaa pidemmistäkään ajomatkoista. Perille pääsyn jälkeen ori tulee rauhallisesti alas mutta sen jälkeen vaatii vähän kävelytystä asettuakseen uusien ärsykkeiden armoilla. Verryttelyssä on syytä keskittyä lähinnä askellajien läpiratsastukseen ja kenties muutama väistö tai jokusia laukanvaihtoja, jotta orin saa kuulolle. Kisasuorituksessa Tommo harvemmin jännittää mitenkään suuremmin, joten sen puolesta passaa hyvin myös noviiseillekin kisauran alussa.

Luonteen on kirjoittanut Jenna, VRL-03515

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Haltiasalon Tenho
sh, rautias, 157cm
KTK-II, KRJ-II
ii. Riihikorven Teremias
sh, punarautias, 155cm
KTK-II
iii. Alegren Topipa
sh, tummannpunarautias, 157cm
KTK-III
iie. Aaveen Muisto
sh, punarautias, 153cm
ie. Viehättävän Ilomieli
sh, rautias, 158cm
KTK-III
iei. Koston Pata-Ässä
sh, musta, 158cm
KTK-II, KRJ-III, SLA-I
iee. Huvin Lystiina
sh, rautias, 164cm
KTK-III, KRJ-II
e. Harmonian Eloisa
sh, musta, 156cm
KTK-III
ei. Seljasaaren Aarre
sh, tummanruunikko, 161cm
KTK-III
eii. Lakean Antipas
sh, ruunikko, 161cm
KTK-II, KRJ-I
eie. Koston Jasliina
sh, punarautias, 153cm
KTK-II, KRJ-I
ee. Joogin Elovilja
sh, mustankimo, 152cm
KTK-III
eei. Joogin Taikatalismaani
sh, punarautias, 157cm
KTK-II, SV-I
eee. Joogin Elonhenkäys
sph, kimo, 148cm
KTK-II

Isälinja: Haltiasalon Tenho - Riihikorven Teremias - Alegren Topipa - Tosi-Topias (4) Emälinja: Harmonian Eloisa - Joogin Elovilja - Joogin Elonhenkäys - Joogin Tuuliviiri - Pohjolan Tuuli-Kuiskaus (5)

KRJ-palkittuja sukulaisia

iei e. Ruuturouva KRL-III 
iee e. Severiina KRJ-II 
eii i. Metsäkartanon Reemus KRJ-I
eii e. Koistilan Lumiriia KRJ-II
eii ee. Lumikeiju KRL-II

eie i. Koston Jörö-Jukka KRL-II
eie ie. Ruuturouva KRL-III 
eie e. Jäpäkän Jasna KRL-II        

Jälkeläiset

o. Varsan nimi 00.00.2013 e/i. Vanhemman nimi Omistaja tähän

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 2620.99
Nopeus ja kestävyys: 77.09
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 164.29
Kuuliaisuus ja luonne: 1322.73
Tahti ja irtonaisuus: 1298.26
Tarkkuus ja ketteryys: 92.02

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 6 / 5

Päiväkirja & valmennukset

Päiväkirjamerkintä 07.06.2020 541 sanaa, kasvattaja Jennan kirjoittamana

Sunnuntaina heräsi virkeänä ja hyväntuulisena vaikka edellisenä iltana olikin tullut otettua vähän saunajuomaa ja saattoipa jo päivällisellä maistua lasi tai kaksi tummaa punaviiniä, jota Late ja Katariina molemmat hehkuttivat oikein olan takaa. En yleensä juonut alkoholipitoisia juomia, joten yömyöhällä mennessäni nukkumaan epäilin aamulla kärsiväni pahemman luokan kankkusesta. Aamupalalla vallitsi rauhallinen tunnelma, kun kaikki keskittyivät omiin ajatuksiinsa. Tallimestari hoitaisi kuulemma tänään aamutallin, joten Koivuniemillä ei ollut mikään kiire lähteä liikkeelle.

Kun sitten lounaan jälkeen lähdettiin Katariinan kanssa tallille päin, nainen ehdotti minun puuhailevan vielä Tommon kanssa. Ori oli kasvanut jo oikein komeaksi ja osasi kuulemma jo vaikka mitä. Nyt se oli kuitenkin lomalla, joten sen kanssa voisi ottaa rennosti esimerkiksi juoksuttamalla tai käppäilemällä metsikössä. Nainen itse kuulemma suunnitteli koulutreeniä nuoren Kalewin kanssa, mutta mahtuisimme kohtuullisen hyvin kumpikin kentälle pyörimään. Niinpä suuntasimme kuitenkin laitumille, josta kumpikin nappasi yhden rautiaan mukaansa. Tiesin, että Tommosta tulisi iso hevonen, mutta silti hätkähdin huomatessani orin olevan oikeasti iso. Sulavalinjainen mutta korkea.
- Olisit voinut varottaa, että tän kanssa tarvii puujalkoja, jos meinaa saada hommat hoidetuksi, hihkaisin Katariinalle kun sain sävyisästi käyttäytyvän orin pois laitumelta.
- No ei se nyt niiiin iso ole. Ja sitä paitsi, se on todella herttainen luonne. Ihan selkeesti isäänsä tullut, nainen virnisteli vastaukseksi.
- Helppohan sun on sanoa, ettei olisi iso, vastasin samalla kun osoitin omaa kroppaani, joka oli sen 160 sentin hujakoilla ja ori oli varmasti lähellä samaa. Selän yli näin nippa nappa.

Tallissa vaihdoin pikaisesti Tommon riimun kapsoniin ja sain Katariinalta juoksutusliinan. Lupasin juoksuttaa orin, sillä en viitsinyt yksinään lähteä vieraassa paikassa maastoon. Talutin energisen orin kentälle, jossa ensin talutin sitä ympäri kenttää ihan kuin alkeistunnilla. Tommo askelsi reippaasti ja toisinaan yritti lähteä raviin. Sain raudikon menohalut kuitenkin pidettyä kurissa ääniavuin. Teimme pysähdyksiä sekä peruutuksia, jottei homma kävisi liian tylsäksi. Ori totteli helposti, Koivuniemet olivat tehneet sen kanssa loistavaa työtä. Kun Tommon lihaksia oli saatu lämmiteltyä otin sen kentän päätyyn ympyrälle, jossa parin kierroksen jälkeen pyysin sitä siirtymään raviin. Ravuutin oria muutaman kierroksen ennen kuin pyysin siltä siirtymisiä käyntiin ja takaisin raviin. Suunnan vaihdon jälkeen harjoitus toistettiin ja otettiin mukaan myös pysähdys. Tommo reagoi apuihin vaihtelevalla innokkuudella mutta kahta kertaa enempää ei sitä tarvinnut käskeä kertaakaan. Katariinakin tuli jossain vaiheessa kentälle, mutta en juuri noteerannut ratsukkoa. Vaihdoin jälleen suuntaa ja pyysin orilta laukkaa. Puolen kierroksen jälkeen otin takaisin raviin ja puoleksi kierrokseksi ja pyysin jälleen laukkaa. Muutamien nostojen jälkeen vaihdettiin jälleen suuntaa ja toistettiin harjoitus. Kun Katariina siirsi Kalewin raviharjoitukseen päätin, että meille taitaisi Tommon kanssa riittää, joten taluttelin raudikkoa selkeästi uran sisäpuolella.
- Viedäänkö Tommo takaisin laitsalle, kysyin ennen kuin talutin orin portille.
- Joo, vie vaan. Haluutko vielä kahvit hörppiä vai joko sulla on kiire kotia päin, sain vastakysymyksen. Myönnyin päiväkahveille vielä, joten nainen lupasi lopetella kohta puoleen nuorikkonsa kanssa. Tallipihalla tarkastin Tommon kaviot ja muutenkin kävin sen kropan läpi ennen kuin vaihdoin kapsonin riimuun. Talutin edelleen varsin energisen oloisen orin laitumelle, jossa se lähitikin portilta reippaassa ravissa keskelle laidunta.

Tallille palatessani vein juoksutus välineet paikoilleen ja palasin päärakennukselle pakkaamaan tavarani. Pakkaamisen jälkeen menin keittiöön, jossa laitoin kahvin tippumaan. Katariina tuli ehkä parin kymmenen minuutin kuluttua. Otimme kahvit jälleen terassille, jossa vielä lupasimme olla yhteyksissä ja esitin vastavuoroisen kutsun tulla Sipooseen, jos sattuisivat sillä suunnalla olemaan – syystä tai toisesta. Parin kupillisen jälkeen Katariina tuli saattamaan auringossa lämmenneelle autolle asti.

>> Kasvattajan viikonloppureissun edelliset tekstit Tarun päiväkirjassa ja Hipan päiväkirjassa!

Päiväkirjamerkintä 221 sanaa, kirjoittajana Jenna, VRL-03515

Katariina oli jälleen saanut minut houkuteltua Etelä-Suomesta kohti pohjoista ja Haltiasaloa. Saavuin perille päivän kääntyessä iltaa kohden mutta tallissa oli vielä täysi tohina päällä. Otin hanskat pelkääjän paikalta ja vedin pipon syvälle päähän ennen kuin nousin auton lämmöstä purevaan pakkaseen.
- Ai katos, moikka. Selvisit perille, Katariina tervehti kun astuin talliin. Hän tuli varusteiden kera pois karsinasta, joten avuliaasti laitoin karsinan oven kiinni ja avasin varustehuoneen oven. Vaihdoimme parilla sanalla kuulumisia ja ennen kuin huomasinkaan olin saanut tehtäväkseni hakea Tommon tarhastaan ja puunata orin. Ori oli kuulemma viettänyt tänään vapaata, joten sen saisi puunata perusteellisesti.

Ori tuli kiltisti portille ja sain riimun pujotettua helposti sille. Raudikko odotti nätisti, että sain portin suljettua kun kaveri jäi vielä tarhaan. Tommo kulki nätisti talliin, jossa vein sen karsinaan ja riisuin siltä loimen pois. Samalla kun vein loimen Katariinan ohjeiden mukaan kuivumaan otin orin harjat ja palasin sen luo. Raudikko oli yhä yhtä osallistuva kuin aiemminkin, joten hommaan sai kulumaan yllättävän kauan aikaa. Toki saatoin kuluttaa ylimääräistä aikaa vain orille höpöttelyyn ja harjamarrosta rapsutteluun. Klipattujen alueiden puhdistus ei varsinaisesti vienyt kauaa aikaa, mutta koska kerrankin ei ollut seuraavaa hevosta jonossa, niin päätin vielä selvitellä kaikessa rauhassa orin jouhet. Harjassa oli siellä täällä pieniä ja tiukkoja takkuja mutta hommasta selvittiin ilman saksia. Hännän kanssa taas ei sujunut niin näppärästi, joten jouduin hieman napsimaan saadakseni tiukimman takut pois.