Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Viehättävän Hopearusko

Kuvista kiitos kasvattaja!

Perustiedot

Virallinen nimi: Viehättävän Hopearusko, "Hopsu" Syntynyt: 27.02.2016 3v 27.03.2016
Rekisterinumero: VH16-018-0704 Rotu & sukupuoli: Suomenhevosori
Säkäkorkeus: 155cm Väritys: Hopeanrautias
Kasvattaja: Ram., Viehättävä Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kouluratsastus Koulutustaso: VaB, vaikeustaso 5

•   (R) KTK-II toukokuu 2016 pistein 71

•   VIR MVA Ch myönnetty 30.10.2020

Hopsu on aika hassu tapaus, sellainen, joka saa pelkällä olemuksellaan hymyn huulille. Se on todella ilmeikäs ja elehtivä hevonen, jonka ilmeille saa päivittäin nauraa. Se on aika ruunamainen oriksi, eikä pidä turhaa meteliä itsestään, mutta pitää ilmeillään huolen, että se kyllä huomataan. Laumassa Hopsu on leikkisä, mutta sillä on huvittavan laiska tapa leikkiä. Se ei juuri innostu juoksentelemaan tai riekkumaan, vaan onnistuu ihan paikallaan seistessään riisuutumaan loimistaan tai keksimään jotain muuta aktiviteettia, kuten roiskimaan vesiastian vedet ympäriinsä kaviollaan tai sitten saa ottaa kepin suuhunsa ja piirtelee kepillä jotain mystisiä merkkejä maahan tai ilmaan. Hopsu ei näytä juuri välittävän muista hevosista, sille ne ovat aika samantekeviä. Se on lopulta ennemmin se väistyvä osapuoli, jota ei kiinnosta kilpailla siitä, kuka pääsee ensimmäisenä syömään tai vaikka sisälle.

Hoitaessa Hopsu on todella kiltti, mutta hoitotoimien ajan sillä on yleensä aina meneillään jotain omaa puuhaa. Se tykkää höplätä riimunnarua huulillaan tai leikkiä kielellään. Se vääntelee turpaansa ja kieltään ihme asentoihin ja koskettelee vähän kaikkea turvallaan. Hopsu jaksaa kyllä seistä nätisti ja jalat usein pysyvät kiitettävän hienosti paikallaan, mutta pääpuolessa on meneillään koko ajan jotain. Myös ihmisen vaatteista on kiva nappaista kiinni - usein niin hellästi, huomaamattomasti ja salakavalasti, ettei ihminen edes tajua menettäneensä pipoaan ennen kuin näkee sen tyytyväisen Hopsun suussa. Se myös mielellään tukisi harjalaatikon sisältöä ja kokeilisi harjojakin vähän suuhunsa. Suitsittaessa sillä on tapana aluksi mupeltaa kuolaimia, mutta yleensä ratsastaessa antaa niiden olla. Kavioita putsatessa ori ei malta olla vähän höpläämättä hoitajan takkia tai housuja, mutta muuten käyttäytyy kiltisti. Taluttaessakin Hopsu mieluusti nappaa narun suuhunsa ja kulkee sitten hyvin tyytyväisen näköisenä.

Ratsastaessa Hopsu on isoliikkeinen, mutta hieman hidas hevonen. Se onnistuukin yllättämään monet ratsastajat reagoimalla sitten kuitenkin hyvinkin nopeasti. Ori ei säikähdä ihan helposti, mutta sitten kun se säikähtää, sieltä tulee usein hyvin nopea reaktio sivulle tai eteen. Hopsu on perusluonteeltaan kuitenkin aika mukavuudenhaluinen, eikä se kyllä ihan huvikseen tee mitään. Mieluiten se kulkisi vähän etupainoisena ja pohkeen takana antaen ratsastajan tehdä suurimman työn ja kannatella itseään. Sitä pitää siis todellakin ratsastaa ja aktivoida pohkeelle. Hopsusta löytyy yllättävän näyttävä kouluratsu, kun sen vain saa tekemään kunnolla hommia. Orilta sujuvat koulukiemurat melko vaivattomasti, kunhan se vain vähän viitsii. Tai kunhan ratsastaja viitsii. Hopsulla on erityisen hieno ja iso laukka, jota sen on melko helppo säädellä ja koota. Myös laukanvaihdot ovat orille mieluisia ja helppoja, niitä se tarjoaisi mielellään ihan muuten vaan. Maastossa Hopsu ei ole mikään rennosti pitkin ohjin ratsastettava, vaan sen kanssa saa kyllä olla aina hereillä. Se kun saattaa äkkiä keksiä, että tuota postilaatikkoa pitääkin väistää ja kuten sanottua, se osaa olla nopea liikkeissään.

Kisapaikoilla Hopsu osaa käyttäytyä fiksusti ollen oikeastaan aivan samanlainen pöhkö kuin kotonakin. Ei se oikein osaa stressata tai ajatella, että asiassa olisi mitään kovin poikkeavaa. Se matkustaa ihan tyytyväisenä ja on vieraissakin paikoissa kuin kotonaan. Verryttelyssä on fiksuinta keskittyä saamaan Hopsu reaktiivisemmaksi pohkeelle ja etenemään kunnolla, johon useimmiten päästään siirtymisillä sekä orin suosikkitehtävällä eli laukanvaihdoilla. Tosin niitäkään ei liikaa kannata tehdä, ettei ori ala innoissaan tarjota niitä kouluradalla kesken jonkin muun tehtävän… Radalla Hopsu kyllä ihastuttaa näyttävällä liikkumisellaan ja osaamisellaan.

Luonteen on kirjoittanut Ligeia

Sukutaulu

i. VSN Ch Viehättävän Hopeasumu
sh, hopeanrautias, 164cm
KTK-II, SV-II
ii. VIR MVA Ch & VSN Nat Ch
Viehättävän Savusumu
sh, rautias, 160cm
KTK-II, KRJ-I, SV-I, JL C
iii. VIR MVA Ch Metsäkartanon Harme
sh, rautias, 154cm
KTK-II, SV-I, YLA2
iie. VIR MVA Ch Fiktion Pipa
sh, ruunikko, 157cm
KTK-II, KRJ-II, YLA1, SLA-II
ie. Viehättävän Suvilja
sh, rautias, 158cm
KTK-II, SV-II
iei. Ch Siljan Eminem
sh, punarautias, 156cm
KTK-III, KRJ-II
iee. Karhukorven Linnea
sh, rautias, 155cm
KTK-III
e. Viehättävän Aamurusko
sh, rautias, 157cm
KTK-II, SV-III
ei. Steekin Iltarusko
sh, rautias, 158cm
KTK-II, KRJ-II, JL C
eii. VIR MVA Ch Heinämäen Iltatähti
sh, punarautias, 157cm
KTK-II
eie. VIR MVA Ch Eerika HUI
sh, punarautias, 154cm
KTK II, KRJ II, SLA I, YLA2
ee. Harharetken Tuuve
sh, punarautias, 155cm
KRJ-II
eei. Karhukorven Topias
sph, rautias, 146cm
KTK-II
eee. VIR MVA Ch Harharetken Lupaus
sh, punarautias, 160cm
KTK-II, YLA2, SLA-I, ERL II, KERJ-III, ERJ-I, KRJ-I

Isälinja: Viehättävän Hopeasumu - Viehättävän Savusumu - Metsäkartanon Harme - Mustamyrkyn Hallaus - Magnolian Kulta - Magnolian Karpaasi - Rimurin Lento )(7) Emälinja: Viehättävän Aamurusko - Harharetken Tuuve - Harharetken Lupaus - Harharetken Lahja - Tarun Pirtuliina - Sannin Suometar - Ikuisuus Eilisestä (7)

Jälkeläiset

tamma Haltiasalon Ruusukulta syntynyt 05.04.2020 tammasta Riiviöiden Rita omistajana VRL-07412

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 2505.48
Nopeus ja kestävyys: 0.01
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 1137.15
Tahti ja irtonaisuus: 1368.33
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 6 / 5

Päiväkirja & valmennukset

Kouluvalmennus 257 sanaa, valmentajana Minni

Hopeanrautias suomenhevonen oli hienon näköinen jo kaukaa, sillä en ollut tainnut ennemmin nähdä tämän väristä hevosta. Hopea komistus esiteltiin minulle Hopsuna ja ratsastajan kerrottua vielä hieman ratsukon taustoista olimme valmiita aloittamaan valmennuksen.

Ratsukon kanssa keskityttäisiin tasaiseen suorittamiseen. Ensimmäisenä tehtävänä otettiin käsille Hopsun pieni etupainoisuus ja ratsastaja saikin pyytää oria kannattelemaan päätään ihan itse ja muutenkin pysymään ryhdikkäänä. Alkuun Hopsu yritti vähän ehdotella että jos ratsastaja kuitenkin kannattaisi edes osaa orin pään painosta, mutta puolipidätteillä, asetuksilla ja eteenpäin pyytämisellä Hopsu alkoi lopulta kantamaan ihan itse päätään ja samalla orin koko olemus ryhdistyi.

Kunhan ori oltiin saatu itse kantamaan itsensä sai ratsukko suorittaa käynnissä muutamia väistöjä, ennen kuin nuo saivat siirtyä ravi väistöjen pariin. Väistöt sujuivat hyvin niin käynnissä kuin ravissakin ja hyvin pienillä muutoksilla ratsastaja sai suoristettua Hopsun menon ja suorituksista tuli vieläkin siistimpiä. Laukkaan tämä tehtävä sai jäädä ja ratsukk sai sen sijaan keskittyä vastalaukkoihin. Vastalaukkoja ratsukko sai tehdä isolla puoliympyrällä josta vastalaukka sai jatkua pitkän sivun loppuun.

Ensimmäisellä kerralla Hopsu tiputti vastalaukan kun se oli jatkamassa koko uralle, mutta lopulta vastalaukka jatkui myös suoralle uralle. Vastalaukassa ratsukko sai kokeilla myös hieman temponlisäystä suoralle uralle päästessä ja muutaman toiston jälkeen ratsukko sai vaihtaa suuntaa ja suorittaa tehtävän vielä toiseenkin suuntaan. Hopsulla oli hyvin pyörivä vastalaukka eikä askelluksessa näyttänyt olevan ongelma kumpaankaan kierrokseen.

Tehtävän onnistuessa myös vaihtoehtoiseenkin suuntaan sai ratsukko aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt. Loppuverryttelyjen aikana annoin ratsastajalle loppupalautteen valmennuksesta ja alleviivasin vielä niitä huippuhetkiä joita valmennukseen oli mahtunut mukaan. Ratsastaja kysyi minulta vielä neuvoa muutamaan asiaan ja annoinkin ratsastajalle muutaman vinkin joiden avulla tuo voisi vahvistaa heikompia osa-alueita.

Päiväkirjamerkintä 305 sanaa, kirjoittajana Nikki

Hopsu oli tehtävälistalla heti aamusta. Rautiaalla oli niin sanotusti tyynynkuva poskella, kun hain sitä töihin aamupuuron jälkeen, ja se haukotteli suurieleisesti päin kasvoja. "Mä tiedän, muru, mutta me lähdetään nyt töihin", lepersin orille, joka ravisteli päätään eikä vaikuttanut kiinnostuneelta tehdä töitä. Otin Hopsun silti käytävälle ja laskin sen vierelle harjapakin, jonka olin ottanut varustehuoneesta mukaan matkallani orin karsinalle. Hopsu nuuhkaisi harjapakkia ja mutristeli, kun se tajusi, että harjapakki tarkoitti töitä. Harjasin orin huolellisesti, mutta laitoin sille suitsien sijaan juoksutustamineet. Hopsu oli selkeästi yllättynyt, mutta seurasi kiltisti maneesiin harjapakin poisviennin jälkeen.

Sunnuntaiaamun kunniaksi maneesi oli tyhjänä, joten annoin Hopsun verrytellä itsenäisesti kävelemällä pitkällä hihnalla sillä välin, kun asettelin puomeja maahan. Ori saisi tehdä taivutus- ja puomiharjoituksia tänään. Hopsu kävi vähän väliä katsomassa, mitä olin tekemässä, mutta hätistelin sen joka kerta liikkeelle - mistä ori vaikutti vähän loukkaantuneelta, jos totta puhuttiin. Mittasin askeleet puomien välissä, korjasin muutamaa puomia, ja keskityin sitten juoksutusraipalla kevyesti kutittelemaan Hopsun lautasta ja muistuttamaan sitä pysymään liikkeellä. Ori sai kävellä ja sitten ravailla, ennen kuin ohjasin sen ravissa puomeille. Hopsu teki töitä korvat hörössä ja vahingossa väläytteli varsin hyvää ravia asetellessaan jalkansa värikkäiden puomien väliin - siis silloin, kun se ei dramaattisesti nostellut jalkojaan ollakseen kolauttamatta niitä.

Puomien jälkeen aloin taivuttelemaan oria maastakäsin. Hopsulla kesti hetki, mutta sitten se tajusi, mitä siltä toivottiin. Rautias taipui aluksi vähän kankeasti, mutta suli ketteriin taivutuksiin kärsivällisyydellä. Ravuutin oria ympyrällä välillä. Lopulta kiipesin Hopsun paljaaseen selkään ohjatakseni sen vähän vaativampiin taivutuksiin, joita se ei oikein ottanut onkeensa maasta avustettuna. Orin korvat heiluivat edestakaisin ja se vilkuili välillä suuntaani kuin kysyäkseen, että oliko pakko jos ei halunnut ja mitä oikein halusin. Kiltisti Hopsu kuitenkin yritti parhaansa ja sai taputuksia, kun se onnistui tekemään oikein. Ratsastin oria hetken, ravasin puomeja sen kanssa ja taivutin sitä pienille ympyröille molempiin suuntiin. Liu'uin sitten alas Hopsun selästä ja annoin sen kävellä loppukäyntejä kehujen säestämänä.