Haltiasalon Tuhka

Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi: Haltiasalon Tuhka, "Tuhka" Syntynyt: 16.04.2015 4v 16.05.2015
Rekisterinumero: VH15-018-2331 Rotu & sukupuoli: Suomenhevostamma
Säkäkorkeus: 154cm Väritys: Musta
Kasvattaja: Haltiasalo Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kouluratsastus Koulutustaso: VaB, vaikeustaso 5

•   (R) KTK-II 20.12.2015 pistein 71

•   VIR MVA Ch myönnetty 20.09.2020

Tuhkalla on harvemmin kiire mihinkään. Tamma on ennemmin tarkkailijaluonne, hiljainen, säyseä sivustaseuraaja, eikä se ratsunakaan ole se virkein tapaus. Potkustartin jälkeen tummajouhelta löytyy ihan hyvin eteenpäinpyrkimystä sekä perushyvät liikkeet, mutta ei tästä saa tasonsa säväyttävintä hevosta, vaikka kuinka asiaa kaunistelisi. Tuhka ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi näyttävä. Tappavan tasaisen se sen sijaan on, liikkeiltään (vähän matalat, mutta mukavan mittaiset, pehmeät ja helpot istua) ja muutenkin. Minkä Tuhka osaa, se myös osaa, eikä sillä ole varsinaista teknistä Akilleen kantapäätä, takaosakäännös sujuu siinä missä sulkutaivutuskin, eikä laukanvaihdoissa ole sen enempää ihmettelemistä kuin peruutuksessakaan. Tamman suurin heikkous on sen etupainoisuudessa sekä etuosan yleisessä raskaudessa; ryhdin kohottaminen sekä koko hevosen kevyemmäksi sekä herkemmäksi saaminen (liikkeiltään, olemukseltaan, apujen vastaanottokyvyltään) on ehdottomasti se suurin ongelma. Lauhkea, lehmänhermoinen Tuhka ei sano yhtikäs mitään, vaikka sitä ratsastaisi rehellisen rumasti, eikä se myöskään kyttää tai säiky oikein silloinkaan, kun vähän olisi aihetta. Hyväkin ratsastaja joutuu, valitettavasti, tekemään tämän hevosen kanssa kaksinkertaisen työn korrektin muodon saavuttamiseksi, ja mikäli ratsastaja herpaantuu hetkeksikään, Tuhka painuu varmasti takaisin iloisen etupainoiseksi jyräksi. Mitä sitä turhia kroppaansa tai edes päätään kantamaan, mikäli ei ole aivan pakko.

Muutenhan tumma ja kaikkea paitsi tulisemme onkin sitten ihana ja hirvittävän hieno. Joka sukulaislapsen, naapurintädin ja kylän eläkeläispapan suosikkihevonen, luottokaveri mihin tahansa. Rento, lempeä, kaikkien kanssa toimeen tuleva, täydellinen ”kaikki käy” -hevonen, joka ei sano mitään mihinkään. Tuhkan maailmassa hampaiden raspaus ei ole yhtään sen ihmeellisempi tapahtuma kuin loimittaminen; tamma seistä möllöttää kaikessa rauhassa paikallaan, teki sille mitä tahansa. No, kunnon rapsuttelut (voimalla, ei hipsuttaen) saa tamman hörisemään sekä sen alahuulen venymään kohti lattiaa. Kengitykset, madotukset, klippaukset, pesut lastaukset kuljetukset – kaikki käy. Tuhka ei sano mitään, on vain, vaikka kuljetusväline olisi se kapein ja kamalin kahdeksankytluvun katsastuksen reputtanut vanerihirvitys, tai kisapaikalla jabakarsinanaapuri kiipeäisi seiniä pitkin Tuhkan puolelle. Tämä hevonen ei stressaa yhtikäs mitään eikä menetä ruokahaluaan, vesi maistuu aina, vatsa tuntuu olevan terästä.. Todella helppo kisakaveri pitkilläkin reissuilla! Sijoitukset ovat ehkä tiukassa, eivätkä Laten vitsailut Tuhkan tulevaisuudesta alamäkikynnön Kainuun mestarina kyllä yhtään auta asiaa.

No, joskus tokaisulle tulee hymähdettyä.

Luonteen on kirjoittanut Lissu ♥

Sukutaulu

i. Kadotettu Mustajalka
sph, musta, 146cm
KTK-II
ii. Riiviöiden Mustapekka
sph, musta, 143cm
KTK-II
iii. VIR MVA Ch Kajon Mustasurma
sh, musta, 156cm
KTK-II, KRJ-I
iie. Riiviöiden Pella
sph, musta, 144cm
KTK-II, SV-II, SLA-I, KRJ-II, JL C
ie. VIR MVA Ch Kadotettu Sotalotta
sph, rautias, 148cm
KTK-III, SV-I
iei. Kurittoman Leijonaraita
sh, rautias, 164cm
YLA2, KRJ-IV
iee. SH Ilon-Tähti
sh, rautias, 154cm
e. Fiktion Tuomi
sh, punarautias, 160cm
KTK-III
ei. Fiktion Huusari
rautias, 168cm
KTK-III, SV-II, KRJ-II, JL C
eii. Wuorelan Vänrikki
sh, rautias, 168cm
KTK-II, KRJ-I, Champion, SLA-I, JL C
eie. Kimara
sh, rautias, 156cm
ee. Metsäkartanon Tamina
sh, punarautias, 150cm
KRJ-II, JL AB
eei. VIR MVA Ch Persian Prinssi
sh, musta, 162cm
KTK-II
eee. VIR MVA Ch Metsäkartanon Mimosa
sh, rautias, 157cm
KTK-III

Isälinja: Kadotettu Mustajalka - Riiviöiden Mustapekka - Kajon Mustasurma - Vinkare (4) Emälinja: Fiktion Tuomi - Metsäkartanon Tamina - Metsäkartanon Mimosa - Mesimarja (4)

Jälkeläiset

tamma Haltiasalon Nuotiotarinoija syntynyt 02.03.2020 orista Viehättävän Vinssi omistajana VRL-12701 ♥
tamma Haltiasalon Tuohikirjeitä syntynyt 21.08.2020 orista Haltiasalon Taiottu jäi kotiin

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 2472.43
Nopeus ja kestävyys: 42.29
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 97.94
Kuuliaisuus ja luonne: 1166.05
Tahti ja irtonaisuus: 1306.38
Tarkkuus ja ketteryys: 18.13

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 6 / 5

Päiväkirja & valmennukset

Päiväkirjamerkintä työnimellä "Takapajulakommentteja" 414 sanaa, kirjoittanut Lissu T.

Jestas, millainen etupainoinen mörssäri. Mielipiteeni ei ollut erityisen kaunis, ja taisin puuskahtaa sen ääneen, kun kentän laidalta kuului nauruntyrskähtelyä. Vilkaistessani äänen suuntaan Katariina piteli kättä suunsa edessä, ärsyttävän tietävä pilke silmäkulmassaan. Olisi edes antanut jonkun takaosaansa suunnittelemattomasti keventävän, sellaisten kanssa puljaaminen on minulle paljon arkipäiväisempää kuin tämmöisten vierivien kivien! Enkä voi edes väittää uljaan ratsuni Tuhkan yrittävän olla mieliksi. Ehei, tamma puksuttelee etupainoisena itseään kantamatta tai kroppaansa käyttämättä, koska sen ei muka ole pakko. Vaikka olen viimeisen vartin sitä herätellyt käynnissä ja ravissa joka ikisellä keksimälläni sileätyöskentelyn harjoituksella. Hevonen allani asettuu ja taipuu puolivillaisesti, suoristuu hitaasti, reaktiot vähän joka apuun tulevat viiveellä, turpa tuntuu lähestyvän kentän pintaa kohoamisen myötä.
”Ainakin se on hyvin eteen-alas”, kuulen Katariinan toteavan, ja tekisi mieleni hivauttaa mokomaa kouluratsastajaa tuomallani pullapitkolla. Joka tosin on visusti turvassa tallituvassa, tai omien askareidensa pariin karanneen Laten matkassa.

”Tää on ihan oikeasti vaativa bee eikä puska öö?”
”On on, ratsasta nyt vain.” Huokaisen, parantelen ryhtiäni, lähden ratsastamaan uudestaan käynti – ravi -siirtymisiä pitkällä sivulla. Herää, Tuhka, töihin! Moottori käyntiin ja eloa siihen kroppaan! Vaan ei, Tuhka lönkyttelee vetelintä mahdollista ravia, jahka lopulta nostaa sen noin kolmen askeleen viiveellä siitä, mitä pyysin. Jestas, miten turhauttavaa! Näytin varmasti idiootilta, kun lopulta luovutin hiuksenhienojen apujen kanssa ja aloin rehellisesti potkustarttaamaan Tuhkaa, joka tuntui kaatuvan mutkiin. Tamma sai hetkeksi lisää eloa menoonsa, se höristi korviaan, käyntiaskel ei ollut ihan niin hidastetusta filmistä. Uusi simahdus neljännellä askeleella. Uudet, hyvin terävät avut, kehotuksen sijaan vaatimus reippaammasta käynnistä sekä pään ja kaulan kohottamista, niiden kantamisesta ihan itse ratsastajan kättä vasten roikkumisen sijaan. Minun käsiäni vasten roikkumisen sijaan. Oloni oli kuin maitorahkaöverit vetäneellä Bull Mentulalla, kun lopulta sain lävistäjällä Tuhkan muodon vähän korkeammaksi ja olin tuntevinani jotakin aktivoitumista myös takaosan puolella. Helteinen päivä ei tehnyt hommasta ainakaan mukavampaa.

Onnistuinko Tuhkan kanssa? En. En edes laukannut, kun jo käynnin ja ravin kanssa oli niin suunnattomia vaikeuksia. Koenko oppineeni jotain, saaneeni jonkin arvokkaan läksyn ratsastajana? Tekisi mieleni sanoa jotakin painokelvotonta. Vaikka Tuhka miten oli superrauhallinen ja tallin puolella suorastaan sympaattinen, niin Katariina saa puolestani pitää jyränsä ihan itsellään. Ei auta, vaikka miten on hevosella nätti nassu. Loppukäynnit kävelin Tuhkan kanssa maasta käsin, ja hyvä etten mököttänyt, kun huomasin saavani hevoseen paremman kontaktin ja enemmän eloa maasta käsin kuin satulassa istuen.
”Tiedätkös, ensi kerralla saat kiivetä tämän selkään ihan itse ja näyttää minulle, miten tämmöisen saa liikkeelle. Ei vaan meillä Susirajassa..!”
”Niin, teillä on ihan muita ongelmia.”
”HEI.” Tuhka pärskähtää, ravistelee kaulaansa, ja käännyn katsomaan rennon, tyytyväisen näköistä hevosta, joka ei ole edes hikinen. Toisin kuin minä.