Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Haltiasalon Viinikivi

Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi: Haltiasalon Viinikivi, "Vinkku" Syntynyt: 31.12.2020 4v 28.02.2021
Rekisterinumero: VH21-018-0191 Rotu & sukupuoli: Suomenpienhevostamma
Säkäkorkeus: 147cm Väritys: Punarautias
Kasvattaja: Haltiasalo Omistajat: K. Koivuniemi & A. Kurkinen
VRL-13283 & VRL-12701
Painotuslaji: Kouluratsastus Koulutustaso: HeA

•   (P) KTK-II 30.06.2021 pistein 72

Mikäli tallissa haisee aivan järkyttävältä, se on miltei satavarmasti Vinkun ja sille tehdyn sipuliviinahuuhtelun syytä. Pikkutamma on yksi nuhanenä, joka nappaa kaikki kausiflunssat ja valitettavan herkästi ne vakavammatkin lenssut. Mitä sitä sivistyneesti punkkua tissuttelemaan, kun voi saada sipuliviinaa suoraan letkutettuna.. Nuhaturpaisuuttaan lukuun ottamatta pikkutamma on onneksi terve kuin pukki, jalkojaan se ei ole oireillut koskaan, silmätulehduksilta sun muilta on vältytty, hammas- ja kiimaongelmat loistavat poissaololtaan.. Ei se tosin silloin lohduta, kun hevonen ja osa tallista käryää sille sipuliviinakatkulle ainakin kuukauden päivät.

Onneksi Vinkku on hyvä, helppo käsitellä. Silloinkin, kun tammaparka pitää letkuttaa sillä sipuliviinalla. Pikkuvarsasta lähtien Vinkku on suhtautunut asioihin rohkean uteliaasti todeten aika moneen juttuun jaa sen suuremmin reagoimatta. Ensimmäiset kengitykset, raspaukset, klippaukset ja sellaiset olivat tietysti jännittäviä, vaan eivät ole enää. Toisinaan pikku läsipää ihan torkkuu saattaen silloin tahattomasti nojailla kengittäjään. Raspauksen aikana Vinkku ei sentään ole simahtanut, klippauksen aikana kylläkin. Tämä tamma ei tosiaan turhia jännitä tai hermoile! Eikä harjailu, varustaminen, taluttaminen, lastaus, kuljetus, yhtään mikään, ole sen hankalampaa. Matolääkkeenkin Vinkku nappaa kitusiinsa oikein mielellään, ja muutenkin tässä hevosessa on vähän herkkusuun vikaa. Vinkulle paras palkka ei ole myötäys, rapsutus, kehusana tai suukko, vaan jotain minkä voi syödä. Vinkun mielestä myös raipat, ne kalleimmat Roecklin ratsastushanskat sekä väärään paikkaan jätetyt setelit voi syödä, tai ainakin maistaa. Vinkun lähettyville ei jätetä mitään, minkä utelias, nopeahuulinen pikkuhevonen saattaa hamuta maisteltavaksi.

Ammattimaisen flunssankeräilyn lisäksi pikkuraudikko on helppo A -tason kouluratsu. Tammalla on suorat, pitkäaskeliset ja elastiset liikkeet, tahdikkaat ja tasapainoiset. Vinkussa on kuitenkin vähän liikaa mukavuudenhaluista penkkiurheilijaa sen lenkillä viihtyvän arkiurheilijan sijaan; mikäli ratsastaja ei osaa tai tajua vaatia, niin Vinkku mennä lipsuttelee siitä, mistä aita on matalin tai peräti alas lahonnut. Kiltti pikkutamma tekee kyllä töitä kenen tahansa kanssa, se työn määritelmä vain on aika.. laaja. Rehellinen kokoaminen, koko kropan käyttäminen ja liikkeiden kunnolla esittäminen ei vaadi MM-tason ratsastusta eikä aiheuta Vinkussa mielipahaa, mutta jos aivan totta puhutaan, niin kyllä tamma ennemmin rennolle käyntimaastolle lähtee kuin hinkkaa avoja ja sulkuja.
Vinkku kyllä osaa ja tekee, kun sille lempeän päättäväisesti kertoo, että kyllä ihan oikeasti pitää työntää takaosaa alle ja oikeasti taipua, eikä vain vähän kääntää turpaa. Eikä työnteko ärsytä tai kiukuta tammaa, se vain ennemmin valitsee helpomman vaihtoehdon, mikäli ratsastaja antaa sellaiseen mahdollisuuden. Ilahduttavasti Vinkku toimii kevyillä ja pienillä avuilla kuunnellen istuntaa todella hyvin. Tamma ei myöskään ota nokkiinsa ratsastajan virheistä, se on ihmeen ymmärtäväinen niin kertaluontoisia erheitä kuin jatkuvaa, tahatonta sähellystä kohtaan.

Kunhan heinä ei lopu kesken, Vinkulla on kaikki hyvin pitkilläkin matkoilla. Tamman mielenlujuutta voi vain ihmetellä, se ei hermostu lainkaan, vaikka matkaseura kiipeäisi perä edellä pitkin seiniä. (Todella pahasti kiimainen tamma..) Kisareissuista näyttelyt ovat eniten Vinkun mieleen, koska se on helpoin ja kevyin homma – poseerata nyt tuomareille ja mahdollisille kuvaajille parin hölkkäkierroksen jälkeen! Ihanaa!
Ei tamma koulukisoissakaan murjota. Uteliaana sieluna Vinkku katselee ympärilleen korvat hörössä, muttei onneksi ole heti turpa vieraiden takamuksissa tai itse puolivälissä naapurirekan lastaussiltaa, mikäli taluttaja erehtyy hetkeksikään penkomaan taskujaan. Vinkku käyttäytyy todella hyvin vieraissakin paikoissa, sen kanssa ei tarvitse hävetä. Suoritukset ovat kuten kotona; jos tammalta pyytää työskentelyä, se työskentelee, jos ei, se humputtelee säästöliekillä aivan onnesta soikeana.

Ja mikäli kisareissulla joku mainitsee hevosensa olleen puoli vuotta sitten flunssassa, jo ajatus siitä flunssasta saa Vinkun niiskuttamaan.

Luonteen on kirjoittanut Lissu ♥

Sukutaulu

i. Verson Rubiini
sph, musta, 147cm
KTK-II
ii. Taikapölyn Jalokivivaras
sh, vaaleanpunarautias, 153cm
KTK-II, EV-II, SV-II
iii. VIR MVA Ch Kalman Ritarihaukka
sh, voikko, 150cm
KTK-II, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, YLA3, SLA-II, Q
iie. Kaarnan Medaljonki
sh, punarautias, 155cm
KTK-II
ie. VIR MVA Ch Noitarovio
sph, 148cm, ruunikko
KTK-I
iei. Champion Kaunakohva
sh, tummanpunaruunikko, 156cm
KTK-II, SLA-I, KERJ-I
iee. Ruudin Vuorikaarne
sph, hopeanruunikko, 144cm
ERJ-II, KRJ-II, SLA-I
e. Champion Koistilan Vinla
sph, tummanrautias, 148cm
KTK-I
ei. VIR MVA Ch Anffin Armoton
sph, punarautias, 146cm
KTK-I
eii. ADE Armopala
sph, rautias, 145cm
eie. Sandin Hallavainen
sh, rautias, 153cm
ee. Koistilan Vinelli
sh, tummanrautias, 150cm
KTK-II
eei. Suklaasuukko
sh, rautias, 151cm
eee. VIR MVA Ch Riitamaan Vitari
sh, rautias, 150cm
KTK-II

Isälinja: Verson Rubiini - Taikapölyn Jalokivivaras - Kalman Ritarihaukka - Ritarivala (4) Emälinja: Koistilan Vinla - Koistilan Vinelli - Riitamaan Vitari - Haapaluodon Tinta (4)

Jälkeläiset

o. Varsan nimi 00.00.2013 e/i. Vanhemman nimi Omistaja tähän

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 1567.5
kuuliaisuus ja luonne: 797.72
tahti ja irtonaisuus: 769.78

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 4 / 4

Päiväkirja & valmennukset