Karhurunoja


Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi: Karhurunoja, "Tapsa" Syntynyt: 01.05.2020 4v 01.09.2020
Rekisterinumero: VH20-018-0348 Rotu & sukupuoli: Suomenhevostamma
Säkäkorkeus: 166cm Väritys: Vaaleanrautias
Kasvattaja: Hiivurin Suomenhevoset Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kenttäratsastus kisaa myös esteillä Koulutustaso: CIC1 vaikeustaso 4, 110cm

•   SV-II 20.08.2020 pistein 40,1

•   KEV-II 25.09.2020 pistein 28

•   (R) KTK-III 31.10.2020 pistein 68

"Isokokoinen halinalle rakastaa nukkua auringonpaisteessa ja olla huomion keskipisteenä. Se on ainakin tähän asti ollut yltiökiltti, ei yhtään emänsä kaltainen kiukuttelija. Mutta kenenpä pikkuvarsan elämä ei olisikaan ruusuilla tanssimista, katotaan mitä teini-ikä ja naishormoonit tuovat tullessaan.."
Laten ei kai taas-lausahdus oli ollut hyvin raskas työntäessäni puhelinta elovenamiehekkeeni naamalle silmät kiiluen kuin kovemman luokan pirinistillä.
"Mä ostin sen! Luin nimen ja tiesin että se on saatava - Tapsa tulee olemaan hieno lisä kenttähevoskasvatuksessa vaikka vanhemmat onkin kisannut vaan esteillä!"
"Tapsa? No oli jo aikakin että tulee miesvahvistusta tänne akkavaltamaahan - ihan ku Pohjolassa asusi!"
"Niin, Otso Tapio Mesikämmen - tosin Tapsa on tamma mutta ei anneta sen häiritä ja sinä et nyt kuitenkaan valita vaikka akkojen keskellä elät." Laten, pitkä ja syvä huokaus kertoi kaiken. Osasi olla hiljaa tilanteen vaatiessa. Hieno mies. Ilmankos samassa osotteessa asuttiin!

Tapsa on kieltämättä aika ruunamainen noin niin kuin tammaksi. Se on ollut nuoresta asti hyvin tasainen ja rauhallinen. Se on kuin Silja Line; pikkutuulet eivät sitä keikauta suuntaan tai toiseen ja se kulkee eteenpäin tasaisen varmasti, tuli mitä tuli. Kiimatkin sillä ovat vähän vaikeasti havaittavat, joskin ehkä se on niiden aikaan hieman normaalia rauhallisempi ja väsyneempi. ‘Seesteinen’ on ehkä Tapsaa parhaiten kuvaava termi. Laumaeläjänäkin Tapsa on hyvin helppo kaveri, se kykenee tulemaan toimeen lähes kaikkien kanssa, vaikka ei olekaan mikään kovin sosiaalinen. Se viihtyy mainiosti yksikseen, vähän erillään muista, keskittyen olennaiseen eli syömiseen.

Hoidettaessa Tapsa on sellainen syliponi, joka rakastaa rapsutuksia ja hellittelytuokioita. Se usein tunkee päänsä ihmisen kainaloon ja pistää silmät kiinni nauttien läheisyydestä. Harjattavana oleminen on syömisen jälkeen parasta, mitä Tapsa tietää. Erityisesti kumisualla pyörittely saa tamman silmät lupsamaan ja alahuulen venymään mielihyvästä. Se viihtyisi harjattavana ja rapsuteltavana vaikka kuinka pitkään, eikä tunnu kyllästyvän siihen koskaan. Muutkin hoitotoimenpiteet sujuvat sen kanssa helposti, mitä nyt matolääkkeen antaminen on aina yhtä vaikeaa. Tapsa vaan kerta kaikkiaan onnistuu aina jollakin tavalla räkäisemään lääkkeen pihalle niin, että lopulta lähinnä omistaja on puhdas madoista.

Ratsastaessa Tapsa on hieman hitaasti lämpeävä, mutta yhteistyöhaluinen ja kuuliainen. Sileällä tamma on aika mukavuudenhaluinen, mutta hulluhan sitä ilmaiseksi töitä tekisikään. Ratsastaja saa tehdä hieman töitä löytääkseen Tapsasta sen sisäisen liitokavion. Tamma venähtää helposti aika pitkäksi ja matalaksi jaksamatta oikein kantaa itseään, jos sen selkään unohtuu matkustelemaan. Koulupuolelta sivuttaisliikkeet, kuten väistöt ovat Tapsan vahvuus. Esteillä tamma herää ja sen ryhtikin on ihan erilainen. Pitkissä lähestymisissä tosin saa pitää huolen, ettei Tapsa pääse pitkäksi, mutta kun sen saa kokoamaan itsensä, se ponnistaa helposti yli mistä tahansa. Maastoesteralla Tapsa on parhaimmillaan, siellä se etenee itse ja oikein imee seuraavalle esteelle. Vesiesteet ovat tamman mielestä ihan parasta!

Kisapaikoilla Tapsa käyttäytyy mallikelpoisesti ja on mukava lastata, kuljettaa ja käsitellä vieraissakin paikoissa. Kunhan trailerissa on heinää nenän edessä, niin Tapsan valtakunnassa on kaikki hienosti. Tamma ei paljon stressaile mistään, vaan se saa juuri sopivasti energiaa kilpailutilanteesta ja onkin yleensä vieraammissa paikoissa hieman energisempi ja pyrkivämpi kuin kotona. Tapsan kanssa verryttelyt kannattaa pitää lyhyinä, silloin se jaksaa suorittaa kaikista parhaiten itse radalla.

Luonteen on kirjoittanut Ligeia

Sukutaulu

i. Champion Karhunturjake
sh, punarautias, 169cm
KTK-II, SLA-II, ERJ-I
ii. Tonnin Seteli
sh, tummanpunarautias, 166cm
iii. Vekkuli
sh, rautias, 158cm
iie. Manalan Aurinko
sh, vaaleanpunarautias, 156cm
ie. Hirmuriina
sh, punarautias, 161cm
iei. Villi-Rambo
sh, ruunikko, 162cm
iee. Vaeltajatar
sh, vaaleanpunarautias, 160cm
e. VIR MVA Ch Viehättävä Amelie
sh, vaaleanruunikko , 158cm
KTK-II, SLA-I, ERJ-I
ei. Murtovaras
sh, ruunikko, 166cm
eii. Kovanaama
sh, ruunivoikko, 157cm
eie. Riihalan Valtiatar
sh, rautias, 150cm
ee. Kadonnut Lumous
sh, mustanruunikko, 149cm
eei. Hämärämies
sh, musta, 156cm
eee. Muhoksen Mimmi
sh, vaaleanrautias, 154cm

Isälinja: Karhunturjake (1) Emälinja: Viehättävä Amelie (1)

Klikkaa tästä nähdäksesi sukuselvitys!

Jälkeläiset

ori Kratos syntynyt 20.10.2020 orista Vuornan Sparta jäi kotiin
tamma Väjen Kulttirunoja syntynyt 01.12.2020 orista Vaalaman Silvanus omistajana VRL-03515

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 2034.31
Nopeus ja kestävyys: 985.00
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1049.31
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 4 / 4

ERJ sijoituksia 42, joista voittoja 7

			01.06.2020, Syyn Kartano, 110cm, 4/40	
			04.06.2020, Syyn Kartano, 110cm, 1/40				
			08.06.2020, Syyn Kartano, 110cm, 5/40
			09.06.2020, Viljalehto, 110cm, 3/25		
			09.06.2020, Kuuran, 110cm, 5/35					
			12.06.2020, Syyn Kartano, 110cm, 6/40			
			15.06.2020, Syyn Kartano, 110cm, 6/40
			19.06.2020, Syyn Kartano, 110cm, 4/40	
			30.06.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 7/50	
			03.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 3/50	
			06.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 3/50	
			08.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 2/50	
			10.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 3/50	
			12.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 2/50		
			14.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 3/50			
			14.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 1/50
			21.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 1/50
			24.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 6/50	
			29.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 6/50	
			30.07.2020, Kilpailukeskus Lupin, 110cm, 4/50				
				

19.07.2020, Golden Leaves, 110cm, 5/40
11.08.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 110cm, 3/39
13.08.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 110cm, 3/39
14.08.2020, Kuuran Suomenratsut, 110cm, 3/40
15.08.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 110cm, 6/40
18.08.2020, Kuuran Suomenratsut, 110cm, 4/40
10.10.2020, Viljalehto, 110cm, 3/30
13.10.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 110cm, 1/50
16.10.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 110cm, 2/50
17.10.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 110cm, 5/50
18.10.2020, Virtuaalitalli Chersey, 110cm, 4/47
19.10.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 110cm, 3/50
20.10.2020, Virtuaalitalli Chersey, 110cm, 1/47
05.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 110cm, 4/27
06.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 110cm, 2/27
08.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 110cm, 5/27
09.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 110cm, 5/27
10.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 110cm, 4/27
13.11.2020, Virtuaalitalli Chersey, 110cm, 1/44
13.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 110cm, 1/38
14.11.2020, Virtuaalitalli Chersey, 110cm, 5/44
17.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 110cm, 2/38
				

Päiväkirja & valmennukset

Estevalmennus 452 sanaa, valmentajana Sanni Sotamaalauksesta

Viimeisenä ratsunani ennen kotiinlähtöä oli Tapsa. Iki-ihana Tapsa. Mä olin ottanut opikseni Jullesta, jonka varsat oli varattu nenäni edestä, ja varannut Tapsasta varsan jo hyvissä ajoin, ennen kuin se edes pääsi jalostuskäyttöön. Katariina näki siis sopivaksi heittää mut nuoren tamman selkään.
"Kokeile sen kanssa esteitä, kun sä kerran esteratsastaja olet", nainen oli todennut, kun olin päässyt Tapsan satulaan asti.
"Joskushan sen on niitäkin pakko kokeilla", se heitti vielä perään ja läppäsi rautiasta lautaselle, häviten talliin, vaikka mä yritin kuinka huhuilla, että pilailihan se.

Alkuverryttelyt sujui vähän tahmeasti. Tapsa kuunteli kyllä hyvin, mutta ei sitä oikein kiinnostanut tehdä töitä, vaan sitä sai oikeasti ratsastaa eteenpäin. Mä olin lomalla, miksi mut laitettiin työskentelemään? Onneksi Tapsa oli palkitseva hevonen, joka tuntui hyvältä ratsastaa, kun sen sai kulkemaan kunnolla. Rautias kasasi itsensä kuitenkin aivan eri tavalla, kun Katariina ilmestyi verryttelyjen loppupuolella kasaamaan esteitä kentälle. Totta kai nainen oli pilaillut siitä, ettei tamma ollut hypännyt ennen; siitä tuli melkein ihan eri hevonen, kun se tajusi, mitä hommia sille oli tänään luvassa.

Tapsan askellus oli paljon lennokkaampaa ja se kulki huomattavasti kootumpana, kuin verrytellessä. Siitä alkoi irtoamaan varsin hienoa ravia, ja se väisti pohjettakin ammattilaisen elkein. Tamman laukka ei ollut ihan yhtä harjaantunut, mutta Tapsa oli eteenpäinpyrkivä ja sen laukassa oli kiva istua. Ei se mikään Vipsu ollut vielä kuitenkaan. Rautias teki muhun loistavan vaikutuksen, enkä mä malttanut odottaa, että se alkaisi joskus aikanaan pyöräyttelemään pikku-Tapsoja maailmaan. Tarkastelin jo valmiiksi Katariinan rakentamaa helppoa esterataa, jossa oli vain muutama pystyeste, okseri ja maapuomit. Nainen selitti, että esteet saisi tulla laukassa ja sitten hidastaa raviin, johon puomien etäisyys oli laskettu.

Tapsa lähti varsin vauhdikkaasti menemään, kun pyysin siltä laukkaa, joten sain heti alkuunsa pidätellä ja säätää tamman askellusta. Rautias oli niin innokkaasti menemässä, että mahdutin radalle muutaman ympyränkin ihan vain, jotta Tapsa rauhoittuisi vähän. Matalat pystyesteet Tapsa selvitti itsevarmasti ja ilmavaralla, kuten myös okserin. Tamma ei millään tahtonut hidastaa raviin, vaan se paineli laukassa maapuomeille, ja otti näyttävän sivuloikan, kun puomit kolisivat sen jaloissa. Katariina korjasi puomit paikoilleen, joten ratsastin Tapsan taas ympyrälle, ennen kuin suunnistin puomeille uudestaan. Tällä kertaa tamma malttoi lähestyä puomeja ravissa, mutta nosteli jalkojaan liioitellun korkealle, jotta ne eivät varmasti osuisi puomeihin enää.

Muutaman kerran radan hypättyään Tapsa oli jo päässyt ylitse puomiepisodista, eikä sillä ollut enää mitään ongelmaa ravata puomit aivan tavallisin askelin. Se rupesi myös toipumaan innostuspuuskastaan, joten se oli helpompi asetella esteiden väliin. Musta tuntui, että Tapsa rupesi vasta olemaan kunnon vedossa, kun Katariina rupesi ehdottelemaan, että joko oli iltapäiväkahvin aika.
"Joo joo, mä tuun ihan kohta perässä", lupasin naiselle, joka nyökkäsi ja lähti jo talon suuntaan. Mä ja Tapsa sen sijaan suunnattiin takaisin esteradalle. Tamma sai hypätä pystyesteet vielä muutamaan kertaan ja ravata maapuomit, joiden jälkeen hidastin Tapsan käyntiin ja aloitin loppukävelyn.