Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Lakritsisydän

Kuvista kiitos Tilli

Perustiedot

Virallinen nimi: Lakritsisydän, "Symppi" Syntynyt: 30.10.2016 8v 30.10.2020
Rekisterinumero: VH16-018-2773 Rotu & sukupuoli: Suomenpienhevostamma
Säkäkorkeus: 144cm Väritys: Musta
Välittänyt &
entinen omistaja:
VRL-09979
Alaska VRL-06525
Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kenttäratsastus Koulutustaso: Helppo vaikeustaso 3, HeA 95cm

•   (P) KTK-III 31.12.2020 pistein 65

Mustasta värityksestään nimen saanut Lakritsisydän, tutummin Symppis, on hyväsydäminen ja oikein miellyttävä tamma. Se on itse rauhallisuus ja tamman kanssa voi työskennellä kuka vain vauvasta vaariin ja siltä väliltä. Symppis on aina valmiina töihin, eikä sillä juuri huonoja päiviä näe.

Symppistä on mukava hoitaa, sillä se ei keksi juuri mitään jekkuja, vaan mutustelee tyytyväisenä heiniä tai katselee ympärilleen rennon leppoisasti. Mahan alta tamma saattaa hieman kutista, mutta muuten kaikki käsittely sujuu tuossa tuokiossa ilman ongelmia. Satulavyö saattaa välillä mennä vähä huonommin kiinni sillä tamma on helkkarin mahtava syöjä tai sitten se saattaa hieman pullistella, jottei kaikki olisi ihan liian yksinkertaista tämän seurassa.

Selästä käsin tamma toimii kaikilla, niin kotikentällä kuin maastossa. Esteillä Symppis saattaa toisinaan syttyä vähän liiaksi asti, mutta koulupuolella se pyrkii tekemään asiat oikein ja huolellisesti. Toisinaan Symppis saattaa innostua pukittelemaan, varsinkin kesken laukkaharjoitusten, sillä varsinkin vauhdikkaimmat harjoitukset ovat tämän tamman mieleen.
Esteillä se saattaa välillä innostua, mutta pysyy käsissä. Ei pelkää erikoisempiakaan erikoisesteitä, ellei sitten ole varma vesihaudassa olevasta krokotiilista.

Kisapaikoilla Symppis saattaa toisinaan olla hieman jäykkis, joten alkulämmittelyissä tulee ratsastaa huolella rennoksi, jottei hermoilu ja jäykistely kostaudu radalla.

Sukutaulu

i. Alaskanpalo
sh, musta, 165cm
ii. Pakkasenpelko
sh, musta, 156cm
iii. Froneri
sh, punarautias, 157cm
iie. Iki-Ihana
sh, musta, 154cm
ie. Sulotaika
sh, tummanruunikko, 151cm
iei. Metsänhenki
sh, tummanpunarautias, 161cm
iee. Kultamarja
sh, mustanruunikko, 154cm
e. Kinuskilumous
sph, rautiaankimo, 144cm
ei. Jäätelömestari
sh, rautiaankimo, 157cm
eii. Musteri
sh, tummanpunarautias, 160cm
eie. Piparivaras
sph, rautiaankimo, 140cm
ee. Vadelmavyöry
sh, rautias, 140cm
eei. Vaahtopää
sh, vaaleanpunarautias, 157cm
eee. Omenamuru
sph, punarautias, 139cm

Klikkaa tästä nähdäksesi sukuselvitys!

Symppiksen isä, Alaskanpalo on komea musta 165cm korkea suomenhevosori. Tuttujen kesken Alluksi kutsuttu ori syntyi laadukkaita ratsusuomenhevosia kasvattavalle ratsastuskoululle, josta se myytiin vuosikkaana eteenpäin. Allu osoittautui pian erittäin luonteikkaaksi pojaksi, joka näyttää heti jos jokin ei miellytä. Koulutuksen kanssa jouduttiin etenemään erittäin hitaasti, sillä pienestäkin virheestä otettiin heti roimasti takapakkia. Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin, sillä Allusta kuoriutui erittäin hieno, joidenkin mielestä jopa loistava, kouluratsu. Orin liikkeet ovat suomenhevoseksi todella isot ja ilmavat, ja se liikkuu todella hyvin omalla moottorilla. Ratsastajalta vaaditaan kuitenkin taitoa, sillä Allu ei anna mitään ilmaiseksi. Orin kanssa kilpaillaan edelleen ahkerasti kouluratsastuksessa ja se on edennyt aina Vaativa A tasolle asti. Hyvien kilpailusuoritusten ansiosta Allu on herättänyt myös suomenhevoskasvattajien huomion, ja se on saanut vuosittain hyvän määrän tammoja vastaan. Orin pari ensimmäistä ikäluokkaa ovat jo ehtineet kisa-areenoille ja sieltä on noussut esille useampia lahjakkuuksia erityisesti kouluratsastuksessa.

Allun isä, Pakkasenpelko on myös erittäin laadukas musta 156cm korkea koulusuomenhevonen. Orin kasvattaja näki heti varsansa potentiaalin ja päätti jättää sen itselleen. Pekku menestyi hienosti nuorten hevosten laatuarvosteluissa ja se palkittiin sekä 3- että 4-vuotiaana parhaana askellajihevosena. Kisoissa orin kanssa ei saatu niin ruusuista alkua, sillä sopivan ratsastajan löytäminen oli vaikeaa. Vaikka Pekku onkin perusluonteeltaan todella kiltti ja tulee kaikkien kanssa toimeen, ratsastaessa se oli vähän vaikea ja vaati kokeneen ja rauhallisen ratsastajan. Kun oikea ratsastaja löytyi, alkoi menestystäkin tulemaan. Pekku kehittyi vauhdilla ja starttasi ensimmäisen vaativan luokan jo 8-vuotiaana. Koulumestaruuksia kertyi kisauran aikana useampi kappale ja ori pääsi myös kantakirjaan hyvillä pisteillä. Orin päätä ei haluttu sotkea hyppyhommilla uran alkutaipaleella, joten Pekku aloitti jalostuksessa vasta 10-vuotiaana. Silloin kysyntää olikin kertynyt jo paljon ja ori sai heti ensimmäisenä keväänä 20 tammaa. Nykyään ori viettää ansaittuja eläkepäiviä kasvattajallaan, eikä ole enää pariin vuoteen ottanut vastaan tammoja.

Allun emä, Sulotaika, tuttujen kesken Taika, on oikein monipuolinen tummanruunikko 151cm korkea suomenhevoskaveri. Taian kasvattajana toimii sama ratsastuskoulu, jonne Allukin syntyi. Varsana tamma pääsi käymään nuorten hevosten laatuarvosteluissa, mutta ei kerännyt niistä mainittavaa menestystä. Taika oli nuorempana vähän hontelo ja arka, mutta iän karttuessa kertyi sekä massaa, että luonnetta. Taika toimi uransa alkuaikoina paljon eri tasoisilla tunneilla, ja se olikin monen ratsastajan lempihevonen. Tamma on herkkä, mutta kuitenkin kuuliainen ratsastaa ja lisäksi sillä on todella tasaiset askellajit. Vähän vanhempana Taika pääsi kiertämään myös jonkin verran kilpailuja, kun muutama vakiotuntiratsastaja sai luvan osallistua sen kanssa joihinkin aluetason kisoihin. Lähestulkoon aina palattiin kotiin ruusukkeiden kanssa, oli laji mikä tahansa. Vahva kolmen lajin suorittaja siis. Taika pääsi myös voittamaan muutaman kerran tuntiratsastajien mestaruuden esteratsastuksessa. Tamma siirtyi tuntikäytöstä jalostuskäyttöön 13-vuotiaana ja on ehtinyt tehdä neljä varsaa, joista Allu on ensimmäinen.

Symppiksen emä Kinuskilumous on rautiaankimo hienosti menestynyt kenttäratsu. Vaikka tamma on pienhevoskokoinen, 144cm korkea, se korvaa kisaradalla puuttuvat sentit suurella sydämellä ja loistavalla tekniikalla. Tamman hieno liike keräsi katseita jo varsana, ja ostajia olisi ollut jonoksi asti. Kinuskin kasvattaja kuitenkin piti päänsä ja piti varsan itsellään. Päätös oli oikea, sillä he ovat tammansa kanssa päässeet kokemaan hienoja hetkiä, jopa ulkomailla asti. Kuten mainittu, Kinuskilta löytyy loistava tekniikka varsinkin esteille; tamma on luonnostaan hyvä hyppääjä, varmajalkainen eikä kyttäile erikoisiakaan esteitä. Sillä on todella laadukas laukka ja tamma on myös helppo koota. Maastoradalla Kinuski on elementissään, kun se pääsee laukkamaan reippaalla tempolla ja ylittämään erikoisia esteitä. Kinuski on parin vuoden takainen kenttämestari, joka on harvinainen titteli tammalle. Lisäksi sen kanssa on käyty myös Ruotsissa ja Virossa kilpailemassa, eikä sielläkään ole huonoille hävitty. Kinuski teki ensimmäisen varsansa, Symppiksen, jo 4-vuotiaana, jonka jälkeen se on keskittynyt kilpailemaan. Tammalla on ilman loukkaantumisia varmasti vielä pari vuotta kisauraa edessä, ennen siirtymistä siitokseen.

Kinuskin isä, rautiaankimo 157cm korkea Jäätelömestari oli mestari estekentillä. Orin nuoruus ei ollut ruusuinen, kun 2-vuotiaana orilaitumella toisen hevosen potku aiheutti pahan murtuman oikeaan takajalkaan. Eläinlääkärin ennuste ei ollut kovin hyvä, ja lähtökohta oli, että orista saataisiin ehkä kevyeen harrastekäyttöön ratsu. Jäde kuitenkin taisteli todennäköisyyksiä vastaan ja neljä vuotta myöhemmin kilpaili ensimmäistä kertaa estekisoissa. Niissä kilpailuissa oli omistaja-kasvattajalla itku herkässä, vaikka suoritus itsessään päättyi hylkyyn. Jädestä kuoriutui kuitenkin todella hyvä estehevonen ja vaikka tekniikka saattoi olla välillä vähän mielenkiintoinen, orilla riitti ponnistusvoimaa ja vauhtia. Muuten Jäde on luonteeltaan erittäin määrätietoinen ja oman arvonsa tunteva. Jos se olisi ihminen, se kulkisi joka paikassa nokka pystyssä ja nyrpistelisi muille nenäänsä. Ratsuna Jäde on vauhdikas ja varmajalkainen. Esteradalla ratsastajan ainoa tehtävä on pysytellä selässä ja ohjata ori oikealle esteelle. Jäden uran kohokohta oli suomenhevosten estemestaruus, jonka Jäde voitti lopulta yhteensä kolmena vuonna. Mestaruudet herättivät myös tammanomistajat, ja ori on tähän mennessä saanut nelisenkymmentä varsaa, tavalla tai toisella vahvoja esteillä tai taipuvaisia esteratsastukseen. Ori astui viimeiset tammansa tänä keväänä ja viettää nyt eläkepäiviään.

Kinuskin emä, rautias 140cm korkea pienhevostammaVadelmavyöry oli muun sukunsa tavoin hieno kenttäratsu. Vadelma aloitti kisauransa kouluradoilla, josta se niitti hyvin menestystä. Kun tamma myytiin 6-vuotiaana, uusi omistaja huomasi hevosensa hyppylahjat ja alkoi kilpailla myös esteillä. Kun perheen teini-ikäinen lapsi kiinnostui kenttäratsastuksesta, päätettiin kokeilla josko Vadelmasta olisi siihenkin puuhaan; ja kyllähän siitä oli. Vadelmalla ei ollut kisaurallaan yhtä vahvuutta, vaan se suoritti sekä koulu-, este- että kenttäradan ongelmitta ja yritti aina parhaansa. Vadelmalla oli hyvä hyppytekniikka sekä laadukkaat askellajit, jonka lisäksi se oli luonteeltaan rohkea ja eteenpäinpyrkivä. Erikoisetkaan esteet eivät hetkauttaneet tammaa, vaan se hyppäsi kaiken yli mitä eteen keksittiin laittaa. Perheen lapsen kanssa Vadelma saavutti juniorien kenttämestaruuden kaksi kertaa ja ne jäivät sen uran suurimmiksi saavutuksiksi. Kun ratsastaja siirtyi isompiin hevosiin, Vadelma päätettiin siirtää jalostukseen. Kinuski jäi Vadelman ainoaksi varsaksi, sillä seuraavan tiineyden aikana tamma sairastui hiekkaähkyyn ja klinikalla jouduttiin toteamaan, ettei mitään ollut enää tehtävissä.

Sukuselvityksen on kirjoittanut Mari H. & omistaja

Jälkeläiset

ori Väjen Leijonasydän syntynyt 13.11.2020 orista Julma-Roope jäi kotiin

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 1489.26
Nopeus ja kestävyys: 704.88
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 784.38
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 4 / 3

VSR Cup kenttä 0 sijoitusta

KERJ Cup 0 sijoitusta

Muu kilpailumenestys

KRJ 40 sijoitusta

25.12.2016, HeA, Tuulenpesä, 2/30
26.12.2016, HeA, Tuulenpesä, 5/30
30.12.2016, HeA, Tuulenpesä, 1/30
29.12.2016, HeA, Romilly, 3/80
30.12.2016, HeA, Romilly, 7/80
22.01.2017, HeA, Fiktio, 6/40
29.01.2017, HeA, Fiktio, 1/40
30.01.2017, HeA, Fiktio, 2/40
07.02.2017, HeA, Haavelaakso, 4/60
08.02.2017, HeA, Haavelaakso, 4/60
08.02.2017, HeA, Haavelaakso, 7/60
09.02.2017, HeA, Haavelaakso, 5/60
12.02.2017, HeA, Haavelaakso, 7/60
25.02.2017, HeA, Haavelaakso, 7/60
01.05.2017, HeA, Iowa, 2/30
06.05.2017, HeA, Iowa, 2/30
07.05.2017, HeA, Iowa, 5/30
09.05.2017, HeA, Iowa, 5/30
13.05.2017, HeA, Iowa, 3/30
19.05.2017, HeA, Iowa, 5/30
07.05.2017, HeA, Vähäpelto, 1/30
08.05.2017, HeA, Vähäpelto, 3/30
09.05.2017, HeA, Vähäpelto, 3/30
15.05.2017, HeA, Vähäpelto, 1/30
20.05.2017, HeA, Vähäpelto, 1/30
21.12.2017, HeA, Ruudin talli, 6/40
23.12.2017, HeA, Ruudin talli, 3/40
28.12.2017, HeA, Ruudin talli, 4/40
30.12.2017, HeA, Ruudin talli, 1/40
14.11.2020, Yemene, he A, 3/40
16.11.2020, Yemene, he A, 1/40
16.11.2020, Yemene, he A, 5/40
18.11.2020, Yemene, he A, 6/40
07.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, he A, 7/60
11.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, he A, 4/60
17.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, he A, 7/60
22.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, he A, 3/60
23.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, he A, 3/60
28.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, he A, 5/60
30.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, he A, 3/60

ERJ


Päiväkirja & valmennukset

Ryhmäkouluvalmennus, 01.09.2017, kirjoittanut Juulia VRL-12454

Tunsin oloni jokseenkin kotoisaksi nojatessani kentän aitaan katsellen ratsukoita, jotka kävelivät verkkaiseen tahtiin kentällä. Hymyilin katsellessani keskenään juttelevia ratsukoita ja korvat hörössä astelevia hevosia.
"No niin! Eiköhän nyt olla löntystelty tarpeeksi, aletaanhan töihin!" hihkaisin. Ratsastajat tajusivat lyhentää ohjia pyytämättä. "Jakautukaa kahdelle pääty-ympyrälle ja suoristakaa hevoset rungoistaan täysin suoriksi."

Amigo pärski turhautuneen oloisesti. Tehtävä tuntui sille liian tylsältä, eikä sen selässä istuva Siri voinut tehdä muuta kuin ratsastaa tätä. Sen kanssa samalla ympyrällä käveli oma kasvattini Uppe, jolla tuntui olevan menohaluja. Selässä istuva Viveka yritti hidastaa orin tahtia hieman turhaan.
"Anna sen vielä kävellä vähän reippaammin, kyllä se kohta hidastuu", sanoin Vivekalle.
"Lähtekää pikkuhiljaa pienentämään ympyrää ja samalla asettamaan ja taivuttamaan hevosta. Joka kierroksella vähän pienempi ympyrä ja vähän enemmän taivutusta, kunnes olette pienehköllä voltilla. Jos hevoset tuntuu kauheen jäykiltä vielä, niin älkää ratsastako ihan piruettia", ohjeistin kaikkia ratsastajia yhteisesti. Dimman ratsu Toti näytti nelikosta selvästi jäykimmältä, mutta Dimma ratsasti hevostaan hyvin ja sitä kuulostellen. Taivutuskin alkoi pikkuhiljaa löytyä, kun jaksoi työstää. Totin kanssa samalla ympyrällä käveli kaunis suomenhevostamma Symppis, joka näytti toimivan ratsastajansa Alaskan alla kuin ajatus. Pyysin ratsukoita seuraavaksi palaamaan takaisin suurelle ympyrälle ja säilyttämään vain pienen asetuksen. Teimme ympyränpienennystä vielä ravissa kumpaankin suuntaan, kunnes Tottikin alkoi vaikuttaa vetristyneeltä ja taipui rehellisesti Dimman avuista. Suurilla raviympyröillä ratsastajat saivat vielä ratsastaa omassa tahdissaan pätkiä pohkeenväistöjä niin, että hevosen takaosaa väistettiin vuoroin sisään ja vuoroin ulos ympyrän kaarelta. Hevosen etuosan tuli kuitenkin säilyä koko ajan samalla uralla. Tehtävä sopi Amigolle kuin nenä päähän, sillä ori joutui toden teolla keskittymään ratsastajansa antamiin ohjeisiin. Suomenhevoskolmikko näytti suoriutuvan tehtävästä kukin hyvin. Uppe ja Totti hieman loivemmilla väistöillä, joka oli vielä alkutunnista täysin ok.

Kun kaikkien hevoset tuntuivat olevan hyvin avuilla, pyysin ratsukoita jatkamaan harjoitusravissa kaviouraa pitkin. Pitkien sivujen alusta piti tehdä viisi askelta väistöä kohti kentän keskipistettä, sitten suoristaa hevonen ja jatkaa toiset viisi askelta väistöä takaisin uralle, pitkän sivun viimeiselle kirjaimelle. Kummankin lyhyen sivun keskipisteessä tuli ratsastaa ravivoltti, jossa halusin nähdä jokaiselta muutaman askeleen kokoamisen. Väistöjä oli jo tehty, joten ne sujuivat jokaiselta ratsukolta hyvin. Erityisesti musta tähtipää Symppis teki kauniita väistöjä.
"Hyvä Alaska, se väistää tosi hyvin nyt. Katso kuitenkin sinne, minne olet menossa!" huikkasin ratsastajalle. Seuraavassa hetkessä huutelin jo ohjeita Vivekalle, jonka ratsu Uppe niskoitteli voltilla. "Ratsasta toinen voltti perään ja unohda kokoaminen! Katso, että se kulkee pohkeen edessä ja ajattele kokoamista vasta sitten. Juuri noin, nyt meni jo paremmin."

Väistö- ja kokoamistehtävien jälkeen ratsukot saivat kävelytauon. Hevoset venyttivät tyytyväisenä kaulojaan pitkiksi, kun ratsastajat antoivat niille hieman pidemmät ohjat. Käyntitauon jälkeen jatkettiin kolmikaarisella kiemuralla laukkatehtävien merkeissä. Tiesin tehtävän olevan haastava, mutta kaikki neljä ratsua näyttivät olevan hyvin avuilla. Tarkoituksena oli aloittaa kolmikaarinen laukassa C-kirjaimesta ja laukata ensimmäinen kaari myötälaukassa. Kaaren jälkeen ratsastajien piti ratsastaa kolme käyntiaskelta, ja nostaa sitten laukka toiselle kaarelle. Sama tehtävä kolmannelle kaarelle siirryttäessä. Viimeisen kaaren jälkeen tuli siirtyä käyntiin ja kävellä uraa pitkin tehtävän alkuun. Ensimmäisen kaariuran jälkeen Dimma pyyhki hikeä otsaltaan.
"Hyvinhän se meni! Kokoa ensi kerralla hieman laukkaa ennen käyntisiirtymää niin saat siirtymisestä sujuvamman", neuvoin. Amigo päätti esitellä suomenhevoskavereilleen komeita pukkiloikkia ja laukanvaihtoja käyntisiirtymisen sijaan. "Siri!" huudahdin ystävälleni naurua pidätellen. "Pistä se nyt töihin. Ratsasta pohkeesta kohti ohjaa ja tee käyntiin siirtyminen istuntaa tiivistämällä." Alaskan ja Symppiksen laukannostot myöhästyivät, ja käyntiä tuli kaarien välissä peräti viisi askelta. Huomautinkin ratsukkoa tästä, ja pyysin antamaan avut täsmällisemmin. Seuraavalla kerralla ratsukko suoritti heti paljon paremmin. Vivekan ratsastama Uppe näytti ensi alkuun jääräpäiseltä, mutta ratsastaja selkeästi tunsi hevosensa ja onnistui ratsastamaan sillä kaikesta huolimatta siistejä siirtymisiä.

Vaikean kolmikaarisen jälkeen ratsastajat saivat jatkaa hevosillaan itsenäiseen loppuverryttelyyn. Oli ilo huomata, miten hevoset jaksoivat vielä ravata nätissä muodossa, vaikka takana oli tunnin verran raskasta työskentelyä. Amigolla varsinkin tuntui olevan vauhtia kuin gepardissa, kun muut ravasivat vielä ihan normaalia ravia eteenpäin. Kiitin ratsastajia hyvästä työstä ja he siirsivätkin hevosensa pian käyntiin. Jokaisen kasvoilla loisti tyytyväinen hymy, ilmeisesti valmennus oli heidänkin osaltaan onnistunut.