Louhenleuku

Lelukin loikkii päiväkirjamerkintä, 352 sanaa kasvattaja Lissun kirjoittamana

Olimme Katariinan kanssa yhtä mieltä siitä, että turha juuri rakennettua irtohypytyskujaa oli heti, yhden hevosen, jälkeen purkaa. Joten tallin puolilla nainen ojensi minulle riimunnarun neuvoen samalla, mistä tarhasta Lelu löytyisi. Aivan, kuin en muka kasvattiani tunnistaisi..! Tamma ei tullut portille vastaan, mutta antoi nätisti kiinni eikä porsastellut kävellessämme talliin. Katariinaa ei näkynyt, mutta Lelun karsinan eteen oli tuotu valikoima harjoja, kaviokoukku, suitset sekä suojat valmiiksi. Ymmärsin vihjeen, kiinnitin Lelun käytävälle ja aloin selvittelemään nopsaan tahtiin hevosen jouhet, harjasin koko kropan läpi tarkistaen samalla haavatilanteen (ei mitään), puhdistin kaviot. Kengätkin olivat paikoillaan. Lelu seistä nökötti sievästi paikoillaan tekemättä mitään. Se selkeästi tarkkaili minua, oli kiinnostunut tekemisistäni, muttei esimerkiksi pyllähtänyt istumaan tai koettanut poistua paikalta – käytös, jota olisin Inarin tyttäreltä odottanut. Suojista tamma ei sanonut mitään, eikä kyllä suitsistakaan, suu aukesi saman tien tuodessani kuolaimet lähelle. Hyvin helppo hevonen, ja millaisista vanhemmista!

Kuin tilauksesta Katariina palasi talliin, joskin visiitti jäi lyhyeksi lähtiessämme yhtä matkaa hypyttämään Lelua. Katariina otti tamman kävellen sen kanssa samalla, kun minä kävin laskemassa estepuomit kokonaan maahan. Kaksikon käveltyä kujan kertaalleen läpi nostin puomit aloituskorkeudelle.
”Anna kun arvaan, Lelu on paitsi fiksu, myös hillittömän kiva ja lahjakas?”
”Kohtahan sinä näet”, Katariina nauroi. Tajusin juuri ja juuri poimia raippani sekä aloittaa videokuvauksen kännykälläni, kun Katariina vei Lelun kujaan. Tamma on jo sen ikäinen, että irtohypytyskuja on tuttu konsepti, eikä Lelu ihmetellyt tai epäröinyt. Vannon, että Lelun silmät säihkyivät samaan aikaan, kun silmien ympärille ilmestyi vakavoitumisesta kieliviä juonteita! Ja kyllä, inhimillistän tässä nyt hevosta kovaa kyytiä. Esteet eivät olleet korkeita, eikä Lelu tehnyt mitään jättiloikkia, mutta se keskittyi. Laukka rullasi hyvin, ponnistuspaikat olivat kohdillaan, tamma teki töitä eikä vain räpiköinyt kujan läpi vähän sinne päin roiskien. Katariina otti Lelun kiinni, minä nostin estekorkeutta. Uudelleen, ja uudelleen. Lelu selkeästi nautti hyppäämisestä ja tiesi, mitä teki.

Taisin hieman vihertää, sen verran leveästi Katariina minua katseli lopettaessamme Lelun hypyttämisen. Tamma käveli omistajansa vierellä korvat hörössä aivan älyttömän suloisen näköisenä.
”Se kyllä hyppää hyvin”, kehuin kurottautuen samalla rapsuttamaan raudikon lapaa, ”toivottavasti meno on vähintään yhtä vakuuttavaa ratsastajan kanssa! Teidän pitää joskus tulla Susirajaan kenttätreeneihin, tuuppaan sut vesiesteeseen.. Eikun, teetän teillä kivoja tehtäviä, meillä on hirmu monipuoliset reitit..”

Kouluvalmennus 302 sanaa, valmensi Lissu T.

”Tulen tasan tarkkaan joulun jäljiltä teettämään näitä tehtäviä uudestaan, kun ähiset ja puhiset jouluruokien jäljiltä”, marmatan puolitosissani Katariinalle, joka alkuverkkailee ilman jalustimia Lelun kanssa niin ihanan hyväryhtisenä, tasapainoisena ja tiedä vielä minä. Lelu kuuntelee ratsastajaansa, vastaa apuihin hyvin, moottorikin oli startannut, niin käynti- kuin ravityöskentely sujui ja sujuu hyvin.
”Sulla on kyllä oikeasti hurjan kauniit kädet, niin vakaan ja pehmeän näköinen tuntuma ja oppikirjamainen asento”, totean pitkällä sivulla temponvaihteluita ratsastavalle naiselle.
”Otahan vielä parit temponvaihtelut toiseen kierrokseen, sitten jalustimet jalkaan niin ruvetaan töihin.”

Ensimmäisenä varsinaisena valmennustehtävänä teetän simppelin pohkeenväistön uralta keskihalkaisijalle. Sentään niin päin, yleensä teetän tehtävän mielikuvituksettomasti keskihalkaisijalta uralle. Pari toistoa käynnissä, pari ravissa. Yksinkertainen tehtävä sujuu Katariinalta ja Lelulta miltei rutiininomaisesti, niin käynti kuin ravi ovat tahdikkaat, väistö korrekti, liike hyvin valmisteltu ja ratsastettu. Pohkeenväistöstä jatkamme sulkutaivutukseen, joka sekin sujuu molempiin kierroksiin mallikkaasti. Katariinan oma taito sekä yhteen hitsautuminen Lelun kanssa näkyy.
”Erittäin hyvä tempo sulkutaivutuksessa, hyvä te! Ja juuri passeli poikitus, ei liioiteltu eikä vajaa. Susta tiedätkö näkee, että on vahva tausta siellä silinteripuolella, este- ja kenttäväen koulutyöskentely on aina vähän eri näköistä. Ihan jo istunnan virheiden puolesta, ongelmakohdat ovat yleensä erilaiset, toki yksilöerot huomioiden ja blaablaa. Tiedät kyllä.”
”Mitkä sun ongelmakohdat on?”
”Kaikki.”

Katariinankin istunnasta löytyy korjattavaa, kuten kaikilta, mutta kyllä se Koivuniemen rouva ratsastaa kauniisti! Lelukin liikkui selkeän mielellään ratsastajansa kanssa töitä tehden. Sulkutaivutuksista jatkettiin muutamiin keskiaskellajipätkiin sekä viimeiseksi kolmikaariseen kiemurauraan laukassa. Toivoin jo saavani huomauttaa epäsymmetrisistä kaarista (jaa miten niin ammattitaito unohtuu ystävää valmentaessa?), vaan ei, ei tietenkään, Katariinalla on ajatus mukana jokaisella askeleella, läpi koko liikkeen, joten kiemurauran kaaret ovat tasakokoiset eikä Lelun laukan tahdissa näy heittoja. Tasainen, hyvä laukka, hevonen asettuu, taipuu ja suoristuu. Kiemuraurien jälkeen tunnustan tappioni, pyydän Katariinaa nostamaan jalustimet taas ylös ja laukkaamaan harjoituslaukkaa pitkin poikin kenttää jatkaen siitä loppuverryttelyihin. Vähän revittelyä ja rentouttamista molemmille, tämä rento harjoituslaukka ilman määrättyä reittiä.

Maastoestevalmennus 267 sanaa, valmensi Lissu T.

”Hyvä laukka, pidä tämä, ja hyvä hyppy, ponnistitte just mistä pitikin. Hyppääkö se aina noin.. taloudellisesti? Kyllähän ne kintut nousevat eikä panssari ihan nuoleskellut tukin pintaa, muttamutta. No, jos se aina hyppää noin matalalta viistäen.” Katariina taputti Lelun kaulaa tukin jälkeen. Kentälle oli siirretty traktorilla muutamia tukkeja, yksi kapea risueste sekä pari renkaista tehtyä estettä, maltillisempi autonrengaseste sekä luonnollisesti suurikokoisempi traktorinrenkaista tehty este. Hyvä peruspaletti kenttäolosuhteiden maastoestetreeniin, etenkin, kun esteet oli sijoitettu todella hyvin. Esteitä pystyi hyppäämään suorina ja vinoina linjoina, ja vinolinjat olivat totta kai heti haastavampia.
”Ota vielä pienempi rengaseste ja tukki peräkkäin, sama laukka, älä lähde vähentämään askelia välistä.”

Tiedän Katariinan olevan hyvä ratsastaja, etenkin kouluratsastajalla, mutta niin vain silinteri-ihmisestä on muovautunut uskottava kenttäratsastaja. Katariina ohjaa Lelun esteille varmasti, valmistelee hypyt hyvin ja on niissä hienosti mukana antaen Lelulle tilaa käyttää kaulaansa ja selkäänsä. Stereotyyppistä kouluratsastajien estearastelua ei näy, vaikka nämäkin ovat kiinteitä esteitä eli pykälää pelottavampia hypättäviä. Katson tyytyväisenä, miten Katariina ratsastaa rengasesteelle ja siitä hyvän hypyn jälkeen tukille. Siistit ponnistukset ja hypyt, hyvä linja ja laukka.

”Seuraavaksi matalalta tukilta kapealle risuesteelle, siitä tulee hyvä selkeä vinolinja.” Katariina nyökkää, ratsukko siirtyy jälleen laukkaan ja seuraan tyhmänä nyökytellen, miten Katariina ja Lelu suorittavat vinolinjan samalla varmuudella kuin aikaisemman suoran linjan tehtävän.
”Tämä on taas ihan pelkkää liikenteenohjausta”, nauran, ”tulehan sama linja toiseen kertaan, katsotaan sen jälkeen vielä kaikki esteet radaksi. Eiköhän tämä ole tämmöinen napakka tehotreeni.”

Sellainenhan se oli. Kehuin Katariinaa vuolaasti hyvästä esteistunnasta ja hypyissä mukana olemisesta, Lelun laukan säätelystä sekä ratsastetuista linjoista. Lelustakin näkee, että se osaa hommansa ja tykkää hyppäämisestä, se ei yhtään epäröinyt tai arastellut kapealla esteellä tai vinolla linjalla.

Päiväkirjamerkintä 424 sanaa, kirjoittajana Naella

Tänään sain ratsastettavakseni punarautiaan suomenhevostamma Louhenleukun eli Lelun. Katariina oli luvannut pitää minulle jotain koulutunnintapaista, jos auttelisin häntä Haltiasalossa tänään hevosten hoidossa ja minähän mieluusti auttelin - oli ilo päästä tutustumaan uusiin hevosiin eikä tarkkailevan silmän alla ratsastaminenkaan ole koskaan pahitteeksi. Katariina oli laittamassa Lelua jo valmiiksi tallissa, kun saavuin paikalle ja jatkoin suoraan tamman varustamisesta Katariinan mennessä vielä tekemään jotain tärkeää ennenkuin tapaisimme kentällä. Pienen haistelu- ja silittelyhetken jälkeen satuloin rautiaan hevosen, joka seisoi käytävällä kiltisti paikoillaan eikä yrittänytkään livetä mihinkään. Sen sijaan tamma nuokkui silmät kiinni ja lepuutti toista takajalkaansa ja vähän säpsähti, kun silitin sen poskea ja pyysin nostamaan päätä suitsien laittoa varten. Kun suitset oli saatu päähän, minä olin varustautunut pakkaskeliin ja kello alkoi olla tarpeeksi, suuntasimme ulos tallista kenttää kohti.

Nousin Lelun selkään kentän laidalla olleelta penkiltä ja säädettyäni jalustimet sopiviksi lähdimme kävelemään uraa pitkin. Katariina saapui kentälle juuri kun käyntiverryttelyt alkoivat olla valmiit ja nainen kehotti minua siirtämään Lelun raviin. Lelulla oli laadukkaat liikkeet ja se teki kanssani hommia korvat hörössä. Katariina seurasi menoamme hetken aikaa sanomatta mitään, mutta antoi pian ohjeita ravitehtävään, eli kolmikaariselle kiemurauralle, jonka kaarteisiin tehtiin voltit. Lelu vastasi apuihini oikein kivasti ja kun Katariina kehotti pyytämään Lelulta hieman pidempää askelta, ei tammalle tuottanut mitään vaikeuksia kuunnella minua välittömästi. Kiemurauratehtävää tehtiin muutaman kerran molempiin suuntiin ja sitten otettiin hieman laukkaverryttelyä eli pari kierrosta kevyttä harjoituslaukkaa kenttää ympäri. Lelu oli laukkaamisen jälkeen, jos mahdollista, entistäkin enemmän kuulolla, ja siitä oli mukavaa jatkaa tekemään avo- ja sulkutaivutustehtävää käynnissä ja ravissa. Katariina ilmaisi tyytyväisyytensä minun istuntaani Lelun selässä, mutta halusi silti, että heitän jalustimet kaulalle ja ratsastaisin istunnallani vielä paremmin. Lelu rentoutui tästä vähän lisää, kun pääsin istumaan kunnolla syvälle satulaan ja etenkin sulkutaivutukset parantuivat aavistuksen verran.

Välikäyntien jälkeen siirryttiin laukkatehtävän pariin ja Katariinan ilmoittaessa, että tänään keskittyisimme laukassa vaihtoihin, meinasin hihkaista innostuksesta - nämä olivat lemppareitani. Palasimme alkutunnista tutulle kolmikaariselle, mutta nyt laukassa kera laukanvaihtojen. Pari ensimmäistä kierrosta meni Lelun hakiessa vähän tasapainoa tekemiseen, mutta sen löytyessä Katariinan sanavarastosta löytyivät enää sanat “wau” ja “hienoa”. Lopettelimme tunnin tähän, mutta Katariina jäi seuraamaan loppuverryttelyämme kentän laidalle ja loppukäyntien aikana juttelimme vielä tunnin tehtävistä sekä tietysti Lelusta. Katariinan lähtiessä jakamaan päiväheiniä hevosilleen palasimme Lelun kanssa talliin, jossa riisuin tamman varusteista, harjasin pikaisesti ja heitin päiväheinät karsinaan. Lelu oli hionnut sen verran, että se sai päällensä fleeceloimen ja jäi kuivattelemaan itseään tallin lämpöön. Siivosin tallissa jälkeni, vein Lelun varusteet paikoilleen ja putsasin ne pikaisesti sekä varmistin, että suojat menivät kuivumaan niille osoitettuun paikkaan. Lelu mutusteli heiniään karsinassa tyytyväisenä, kun kävin heittämässä sen ruokakuppiin vielä lopuksi kiitosporkkanan - tamma oli yllättänyt minut erittäin positiivisesti.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalhevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!