Luu-usva

Estevalmennus 458 sanaa, valmensi Lissu T.

(Ratapiirros, jonka pohjana yksi Hippoksen perusradoista.)

”Se on omasta tallista lähtösin ni kärsii sanoa, mutta jösses, liikkuukohan sen päässä montaakaan ajatusta?” Järkijättöiseksi epäilemäni Luikku näytti hirvittävän tyytyväiseltä itseensä, vaan oliko ihmekään, kun pikkutamma oli juuri lopetellut esteverkkansa. Pikkutamma nimenomaan, alkupuoliskon ajan Katariina ei nimittäin ollut saanut turhan paljon kontaktia esteitä kohti hullun lailla imevään ratsuunsa. Jossain kohti verryttelyristikon ja -pystyn välissä jokin oli naksahtanut paikoilleen, Katariina oli saavut langattoman yhteyden muodostettua ja Luikun saman yhteyden piiriin. Innokas, rohkea ja varmajalkainen pienhevonen oli kyllä hypännyt oikein mallikkaasti omankin päänsä mukaan, mitä nyt ponnistuspaikat olivat olleet missä sattuivat eikä laukan tahtikaan ollut tasainen tai muutoksissaan looginen. Sileäverryttelyn ajan yhteistyö oli sujunut, ensimmäisten hyppyjen ajan Luikku oli hyppäämisestä lumoutuneena kuuroutunut kaikelle, kunnes yhteys palasi ja meno tasoittui.
”Katokki, ettet tule alas sieltä ja että sinä kerrot Luikulle, minne mennään ja mitä tahtia. Miksi se onkin noin isänsä olonen..”

Päivän treeninä oli hieman yksinkertaistettu, mutta esteasettelultaan identtinen Hippoksen vakiorata. Kolme pystyestettä, kaksi okseria.
”Tämä on ihan perus ratatreeni, vaikka hyppyjä onkin vain muutama. Ota ensimmäinen kerta rennolla, silti etenevällä laukalla, älä lähde kikkailemaan teitä lyhyemmiksi tai lähestymisiä vinoiksi, pelataan niiden kanssa myöhemmin. Nyt vain siisti perusrata oppikirjalähestymisillä malttavaisella, kuulolla olevalla hevosella. Ja vasen pohje hereillä, ettette halaile vasenta johdetta, parissa verkkahypyssä olitte melko reunassa. Tähtää vähän keskemmäs.”

Luikulla oli menohaluja kuin teinipojalla viritetyn mopon selässä. Se kuitenkin, ihme kyllä ja onneksi, malttoi kuunnella Katariinaa, odottaa, pitää laukkansa rytmin sellaisena kuin selästä käsin tiedotettiin. Etenkin okserin kohdalla Luikusta näki, miten se olisi halunnut nostaa nokkansa pystyyn ja kiihdytellä kentän pohjan kavioittensa alta jonnekin takavasemmalle. Katariina kuitenkin jarrutti yli-innokasta ratsuaan hienosti istunnallaan sekä puolipidättein, eikä hypyistä tullut sirkusnumeroita. Puhtaan radan jälkeen nostin puomeja kahdella reiällä ylemmäs.
”Uudestaan samanlaisilla pidemmillä, selkeillä reiteillä ilman aikapelailua. Meno voi olla vielä rennompaa ja sujuvampaa, Luikku käy vähän kierroksilla ja haluaisi vain kaahata.” Ja itse asiassa Luikku kaahasikin, kun kolmosesteen, sen ensimmäisen okserin, alastulo oli vähän hutera ja Katariinan toinen jalustin putosi. Luikku katkaisi yhteyden saman tien eikä kuullut tai nähnyt mitään porhaltaessaan häntä suorana kohti nelosestettä. Katariina sai jalustimen jalkaansa ennen estettä ja Luikun jotenkuten kuulolle, mutta se neloshyppy oli silti ihan hirveä esitys, vaikka puomi pysyikin kannattimillaan. Katariina kuitenkin korjasi tilanteen vitosesteelle.
”Kolmosen ja nelosen välinen linja uusiksi. Hyvin korjattu.” Tällä kertaa jalustin pysyi Katariinan jalassa, eikä Luikku lähtenyt henkilökohtaisiin kiihdytysajoihin.

Loppupeleissä hypytin ratsukolla radan vain muutaman kerran, ilman ajanottoa tai reittien lyhentämistä. Keskityimme ratsukon väliseen yhteistyöhön, Katariinan istuntaan ja ennen kaikkea Luikkuun, joka ilmiselvästi tarvitsi ratsastajan ohjeita, ettei homma olisi vain sarja järjettömiä kenguruloikkia. Pikkutamma näytti jokaisen hypyn jälkeen niin ylpeältä, että minua ihan nauratti.
”Hyvinhän se meidän eks-koulutuupparimme on hyppyhommiin oppinut”, naureskelin Katariinalle naisen ratsastaessa loppuraveja Luikun kanssa. Pikkutamman rentouttaminen oli oma temppunsa, suslapsi kävi edelleen vähän ylikierroksilla hyppäämisestä eikä selkeästi ollut lopettamassa töitä. Lisähyppyjä? Ehkä vielä parit Olympialaiset, terveisin Luikku.

Koulutreeniä 257 sanaa Minnin valmentamana

Ratsukko oli verryttelemässä valmiina saapuessani paikalle. Luu-usva tai Luikku, kuten ratsastaja minulle punarautiaan tamman esitteli, oli reippaan näköinen ratsu seuratessani sen liikkumista ratsastajansa kanssa. Ratsukko sai aloittaa tämän valmennuksen puoli-ympyröillä joiden aikana ratsastaja sai pitää huolen siitä että Luikku oli hyvin asettuneena ja että tamma liikkui eteenpäin reippaasti, mutta ilman liikkeen muuttumista kiireiseksi. Samalla ratsastajan tuli pitää myös huoli siitä, että tamma ei pääsisi lipsauttamaan asetustaan taivutuksen puolelle, sillä tällä kertaa se ei ollut toivottu asia.

Tehtävän alkaessa sujumaan ratsastaja sai suorittaa samaa tehtävää vaihtelevilla tempoilla niin käynnissä kuin ravissakin molemmilta pitkiltä sivuilta ja sujuipa tehtävä lopuksi myös laukassakin, vaikka siinä jouduttiinkin tehdä pieniä hienosäätöjä pakan kasassa pysymikseksi… Puoliympyrän jälkeen ratsukko sai tehdä pohkeenväistöä ravissa siten että väistö lähti pitkän sivun alusta ja päättyi noin puoleen väliin ennen keski halkaisijaa josta nopean ja huolellisen suoristuksen jälkeen jatkettiin väistöä takaisin uralle jota pitkin jatkettiin aina siihen asti että seuraavan pitkän sivun alusta tehtävä suoritettiin uudelleen. Lyhyillä väistöpätkillä ratsastaja joutui pitämään huolen siitä, että Luikku ei poikittaisi missään vaiheessa liikaa, eikä myöskään liikkuisi liian reippaasti tai liian hitaasti eteenpäin. Väistötehtävää suoritettiin myös molempiin suuntiin ennen kuin ratsastaja sai vielä kerran nostaa laukan ja jatkaa väistöjä laukassa siten että väistä tapahtui aina keskihalkaisijalle, jossa suoristuksen jälkeen laukka jatkui aina takaisin uralle.

Suoristuksen jälkeen ratsastaja sai antaa Luikun laukata hieman reippaammin eteen sillä tamman laukka tuntui vähän katoavan ja näin sitä saatiin taas hieman heräteltyä. Laukkaväistöjen sujuessa molempiin kierroksiin sai ratsastaja alkaa loppuverryttelemään Luikkua vapaasti samalla kun kerroin tuolle muutamia loppukommentteja sekä ehdotuksia siihen miten ratsukon yhteistyötä voi hioa omatoimisessa treenissä.

Päiväkirjamerkintä 305 sanaa, kirjoittajana Nikki

Maastoesterata Luikun kanssa oli aina hauska haaste. Mikään ei ollut ikinä luvattua, tammalla kun oli ihan oma tahto ja vaikka se olikin kuuliainen ratsu, sillä oli yleensä omat suunnitelmat radalla. Luikku oli ollut korvat hörössä ja innokas jo verryttelyssä, joten kun se kuulutettiin seuraavana ratsuna, oli aika ratsastaa radalle. Tässä sitä nyt mentiin taas!

Oma innostukseni varmasti tarttui Luikkuun, koska se lähti kuin tykin suusta saadessaan laukka-avut, ja jouduin hieman hidastamaan sitä, jotta se ei laittaisi kaikkia voimiaan heti alkuun - piti säästää voimia hyppäämiseen ja loppukiriin, vähän niin kuin maraton-juoksussa. Kaviot vain rummuttivat maata, kun Luikku kiisi kohti ensimmäistä estettä, vihertävää aitaestettä, ja kiisi sitten sen ylitse. Tamma hyppäsi vähän liian aikaisin, mutta ylitti aidan silti puhtaasti, ja oli jo keskittynyt seuraavaan. Pidätin Luikkua ennen seuraavaa estettä, jotta se ampaisisi taas ylitse ennen aikojaan, ja tällä kertaa tamma suoritti esteen oikein mallikkaasti. Luikku oli hyvin kuulolla, joten minulla oli hyvä tunne radasta, tänään irtoaisi vähintään sijoitus, jos ei voitto. Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta Luikku oli aivan mahtavalla tuulella.

Rautiaan rohkeus oli edukseen pitkiä hyppyjä vaativilla esteillä, jotka olisivat heikkohermoisempaa huolettaneet; Luikkua ei kiinnostanut erikoiseste ollenkaan, vaan meni siitä yli kuten mistä tahansa muustakin. Kehuin tammaa ja ohjasin sitä seuraavalle esteelle, jonka takana tiesin odottavan alastulo. Nasta lautaan ja ylitse vaan! Luikku tuli alas varmajalkaisesti eikä edes räpäyttänyt. Taputin tamman kaulaa ja jatkoin matkaa pidemmälle laukkapätkälle, jolla Luikku sai juosta kovempaa. Sen korvat osoittivat suoraan eteenpäin kuin nuolena menosuuntaan, ja viima nostatti kyyneleitä silmiin. Mikä ratsu!

Loppukiri sujui kuten olettaa saattaa; Luikku sai juosta niin kovaa, kuin vain jaksoi, ja sykkeen nostaneen radan jälkeen tamma todella juoksi. Maaliviivan jälkeen painoin jarrupoljinta ja hidastin tamman ravin kautta käyntiin. Se sai paljon taputuksia ja kehuja kulkiessaan jäähdyttelyalueelle pois seuraavien kilpailijoiden jaloista. Katariinakin ilmestyi taputtelemaan Luikkua silmät kiiluen ja suitsutti radan menneen aivan loistavasti. Hyvä Luikku!

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalhevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!