Myrskylän Korpikielo

Kuvista kiitos kuvaaja ei halua ransu.kuvat.fi

Perustiedot

Virallinen nimi:	Myrskylän Korpikielo, "Neiti"	Syntynyt:	02.02.2020 4v 02.06.2020
Rekisterinumero:	VH20-018-0183	Rotu & sukupuoli:	Suomenhevostamma
Säkäkorkeus:	160cm	Väritys:	Punarautias
Kasvattaja:	Myrskylä	Omistaja:	Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji:	Kouluratsastus	Koulutustaso:	VaB 110cm

• SV-I 20.04.2020 pistein 47,15
koulukoevoittaja prosentein 74.643

• (R) KTK-II 31.07.2020 pistein 74

• VIR MVA Ch myönnetty 01.10.2020

Kasvattajan kirjoittamana: Ei liene paljoa olevan liioittelua, kun Sylvi kertoo Kastanjan Korpisielun olevan paras hevonen koko universumissa. Ainakin Sylvin maailmankatsomuksen mukaan ei kovinkaan moni suomenhevonen yllä Korpisielun tasolle, vaikka ori saikin kantakirjassa vain III-palkinnon suurista odotuksista huolimatta. Se ei vauhtia hidastanut, sillä Korpisielu on tätänykyä vallan mainio kilpahevonen sekä este- että kouluratsastuksessa. Nyt on aika Korpisielun lapsosten lähteä valloittamaan maailmaa ja Myrskylän Korpikielo onkin ensimmäinen pois tallilta myytävä varsa. Emäksi valittiin II-palkinnon kantakirjatamma Vaalaman Metsätähti, jolle varsa on esikoinen. Tämä paketti on omasta mielestä niin mainio, että vähän itkettää myydä pois. Siitä paistaa jo kauas, että nyt on kerrassaan onnistunut ori-tammayhdistelmä tullut valittua. Korpikielo tietää, ettei se ole mikään tavan metsien hevonen, vaan se on jotain suurempaa ja hienompaa - thö kilpuri. Tuntuu, että harvaa asiaa Korpikielo rakastaa tässä maailmassa niin paljoa kuin omaa peilikuvaansa ja tämä omahyväinen pikku prinsessa onkin hyvä palauttaa välillä maanpinnalle omista pilvilinnoistaan. Korpikielo nimittäin on vakuuttunut olevansa aina oikeassa eikä oikein tykkää, jos sitä komennellaan. Ja komenteluksihan Korpikielo kaikki omista mielipiteistään eroavat pyynnöt tulkitsee. Tuohtuneen tamman lepyttelyä on luvassa, mutta onneksi se ei ole pitkävihainen, vaan pienten kiljahdusten ja jalkojen tömistelyn jälkeen se päättää, että alunperin ihmisen ehdottama idea onkin sen oma idea ja sitten se käy vallan hyvin…

Taitaa olla niin, että Myrskylän Korpikielo on omasta mielestään heti Jumalasta seuraava. Onhan hän kaunis kuin karamelli, erinomaisen fiksu ja filmaattinen, kouluratojen lahjakas partaveitsi ja ennen kaikkea vähän parempi kuin muut. Lempinimen ”Neiti” saanut tamma on monenkin mielestä melko lailla rasittava suuruudenhulluissa kuvitelmissaan, joissa Neiti itse on kaikkien suosikki ja kellään ei ole nokan koputtamista Neidin asioihin. Tilannetta ei varmaan parantanut, että itse kasvattajankin mielestä Neiti todella oli varsana vähän parempi kuin muut, oikea kruununjalokivi.

Neiti putosi pilvilinnoistaan viimeistään siinä vaiheessa, kun sille todettiin sen uudessa kodissa Haltiasalossa, että vaikka se onkin ihan kiva tyyppi, on hänessäkin omat puutteensa. Neiti ei tätä tietenkään allekirjoita, mikä aiheuttaakin tallin arjessa jos jonkinlaisia vastakkainasetteluja. Aamulla Neiti vaatii kovaäänisesti itselleen ensimmäisenä ruokaa ihan saakelin äkkiä ja menettää hermonsa sillä punaisella sekunnilla, kun näkee jonkun toisen hevosen saavan sapuskansa ensin. Tämä tekee tietenkin ihan hyvää Neidille, mutta se itse on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut mokomasta rahvaasta käytöksestä. Se on hyvällä tuulella sen lyhyen hetken ajan, kun mupeltaa aamupöperöitään, mutta aloittaa elämöinnin, kun on aika lähteä ulos. Neiti tosin uskoo, kun sille ärähtää, että pitää turpansa soukemmalla, mutta aivan varmasti se mulkoilee erittäin loukkaantuneella ilmeellä kaikkia, jotka pääsevät sen ohitse tarhailemaan. Kun tulee vihdoin Neidin vuoro, tanssahtelee se koppavasti nokka pystyssä taluttajan vierellä.

Hoitotoimenpiteissä Neidillä on sananen sanottava vähän kaikesta. Milloin mahan alta harjaaminen ärsyttää niin perhanasti, milloin taas ei oikein huvittaisi kavioita nostella. Toisinaan kaviot taas nousevat vähän turhankin reippaasti ja tamma saattaa ärsyyntyessään paukuttaa maata tai nostella takajalkoja varoituksen merkiksi. Kertaakaan se ei ole ihmistä tai seinää potkinut, kunhan vain pitää yllä sellaista ilmapiiriä, että jotain saattaa tapahtua, jos Neitiä oikein ketuttaa. Vaikka Neiti on melko ankea persoona hoitotilanteissa, pärjää sen kanssa kuitenkin ihan hyvin. Pitää vain muistaa, että Neiti on luonteenlaadultaan temperamenttinen ja sille on aivan ominaista steppailut, kiljahtelut ja hännän kiukkuiset huiskautukset. Kaikeksi onneksi Neiti ole pitkävihainen, vaan se kiihtyy nollasta sataan sekunnin sadasosassa ja tyyntyy sitten heti harmituksen mentyä ohi. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että Neiti on lähtökohtaisesti aina aluksi eri mieltä ihmisen kanssa, mutta Neidin tunteva ihminen onnistuu kyllä myymään omat ideansa tammalle niin, että se luulee niiden olevan omia ideoitaan. Kaikki nimittäin sujuu Neidin kanssa kuin tanssi, jos se kuvittelee kaiken menevän niin kuin se itse on alusta alkaen suunnitellut. Tietysti aina silloin tällöin tulee vastaan asioita, joissa Neidille on sanottava tiukasti vastaan, jolloin tamma suoraan sanottuna tyrmistyy, että joku kehtaakin häntä moittia, vaikka hänhän ei ole väärässä koskaan.

Neidin lahjakkuus tuli jo nuorena esiin, kun tamman liikettä katsoi sivusta. Vähän kyllä kaikkia jännitti, millaiseksi ratsuksi Neiti asettuisi, kun sen käsittelyssä maasta käsin oli omat haasteensa. Ei sen ratsuttaminen helpoimmasta päästä ollut ja monet turhautumiset, kiukuttelut ja täydelliset muulijumittamiset tuli nähtyä. Tuli havaittua, että Neidillä on hirvittävän lyhyt työmoraali. Se tykkää tehdä tasan niin kauan, kunnes ensimmäisen kerran se ei ymmärrä mitä siltä haetaan. Sitten sen motivaatio laskeekin kuin lehmänhäntä ja yritäpä motivoida tätä kaikkea paheksuvaa prinsessaa uudelleen työntekoon. Ei mikään helpoin tehtävä. Vaadittiin saavillinen kärsivällisyyttä ja rekkalastillinen kehuja, että Neidille alkoi avautua, ettei ole maailmanloppu, jos ratsastaja muistuttaa sitä jostakin. Liikkeeltään Neiti on hyvin lennokas ja eteenpäinpyrkivä eikä se tykkää, jos sen suuhun jäädään roikkumaan. Herkkä Neiti toimii hyvin istunnalla, kevyellä ohjastuella ja hienovaraisilla avuilla. Vaikka se koheltaisikin alussa, kannattaa sitä ratsastaa vain pitkäjänteisesti niin se alkaa kyllä pyöristyä ja vauhtikin tasaantua. Missään nimessä ei kannata lähteä hidastelemaan Neitiä ja nyppimään sitä suusta, sillä tamma saattaa kiukuspäissään toimittaa ratsastajan kentän hiekkaa maistelemaan. Neidistä odotettiin kyllä kivaa kouluratsua, mutta loppujen lopuksi se yllätti kaikki kuinka osaava ja laadukas siitä tuli. Vaativan B:n liikkeet eivät ole homma eikä mikään Neidille ja se kantaa itsensä arvokkaasti koko radan läpi. Neiti suorastaan nauttii ollessaan esillä ja tanssahdellessaan liitävine askelineen pitkin kenttää. Kouluradan Neiti päättää tietysti naama omahyväisesti loistaen ja sipsuttaen prinsessamaisin askelin kohti varikkoa.

Pitää vielä mainita, että Neiti on oikeasti myös aika hyvä hyppääjä. Se on vain sellainen juttu, että tämän hevosen selkään esteradalle ei kovin moni hingu. Ei sillä, että Neidillä hirttäisi kaasu kiinni tai syntyisi tarpeettomia vaaratilanteita, vaan siksi, että se on jostain syystä esteiden keskellä oikea mielensäpahoittaja. Jotenkin se, että kentällä on niin monta liikkuvaa osaa saa Neidin päänupin kiehumaan, jolloin se on entistä herkempi palautteelle. Jos esteen päällä tulisi vaihtaa sujuvasti laukka, tulkitsee Neiti avut aivan turhanpäiväisenä puuttumisena hänen asioihinsa. Siksi se onkin monesti vähän nihkeä, haluton ja kipakka ellei ratsastaja ole sellainen, joka on ratsastanut tätä erikoislaatuista tammaa jo pitkän aikaa. Ratsastajan tulee vähän kuin lukea ajatuksia, jotta Neidin motivaatio pysyy yllä ja sillä saa puhtaan ja nopean radan aikaiseksi. Kun homma sujuu Neidin kanssa, hyppää se hyvällä selkätekniikalla ja jalkojaan varoen. Tästä syystä sillä on potentiaalia aina 110cm tasolle asti, mutta ne, jotka sen sinne asti voivat viedä ovat harvassa.

Luonteen on kirjoittanut Sylvi

Sukutaulu

i. Kastanjan Korpisielu sh, tummanpunaruunikko, 154cm KTK-III, EV-II	ii. VIR MVA Ch Huvin Savusumu sh, musta, 158cm KTK-I, ERJ-I	iii. Ch Sumottaja sh, musta, 160cm KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I
		iie. Viiman Ilo sh, punaruunikko, 151cm KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I
	ie. Vappulan Korvenkuiske sph, punaruunikko, 148cm KTK-II, ERJ-I, SV-I	iei. Perinkonu sh, punarautias, 152cm KTK-II, ERJ-I, YLA2
		iee. VIR MVA Ch Varjolilja sph, ruunikko, 143cm KTK-I, ERJ-I
e. Vaalaman Metsätähti sh, vaaleanpunarautias, 153cm KTK-II, SV-II	ei. Kuuralehdon Metsänpoika sh, rautias, 157cm	eii. Marrasmurhe sh, rautias, 161cm
		eie. Hämyveden Mirna sh, ruunikko, 162cm
	ee. Heljävirran Hestia sh, rautias, 154cmm	eei. Hurmanhetki sh, rautiaankimo, 142cm
		eee. Romina sh, musta, 158cm

Isälinja: Kastanjan Korpisielu - Huvin Savusumu - Sumottaja (3)

Emälinja: Vaalaman Metsätähti - Heljävirran Hestia - Romina (3)

Jälkeläiset

ori Haltiasalon Lakritsijuuri

syntynyt 19.11.2020

orista Tuiskulan Lakutoffee

jäi kotiin

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 2406.1
kuuliaisuus ja luonne: 983.85
tahti ja irtonaisuus: 1422.25

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 6 / 5

Päiväkirja & valmennukset

Kouluvalmennus 256 sanaa, valmentajana Minni

Suomenhevonen näytti siltä että sillä voisi olla mielipide tai kaksi sanottavana. Ilopilleri esiteltiin minulle Neitinä ja jotenkin nimi tuntui pukevan tätä punarautiasta. Vaihdettuani vielä muutaman sanan Neidin ratsastajan kanssa olimme valmiita aloittamaan. Ratsukko sai hakea ensin hyvän käynnin ennen kuin askellajia alettiin kokoamaan.

Kokoamista ei kuitenkaan tarvinnut tässä vaiheessa hakea kovinkaan paljoa. Muutama askel riitti nyt alkuun ja tehtävä haluttiinkin pitää vain helppona ja mukavana tammalle joten pienestä oli hyvä lähteä liikkeelle. Tällainen hidas eteneminen sopi Neidille hyvin ja yllättävän nopeastikkin ratsastaja pääsi pidentämään pätkää, jota kokoamista ratsastettiin. Ratsukko sai suorittaa tehtävää myös toiseenkin suuntaan ja vaikka suunnan vaihto olikin ehkä hieman veikkaa tai voita tilanne tuli se sellaiseen väliin, jossa se sopi Neidin mielenmaisemaan hyvin ja tehtävä lähti sujumaan myös toiseen suuntaan.

Uudessa suunnassa ratsastaja sai tehdä samaa tehtävää käynnissä, ennen kuin tehtävää alettiin tekemään ravissa. Ravissa kokoaminen sujui yllättävän nopeasti ja kivuttomasti joten ratsukko sai lopulta siirtyä laukkaan. Laukassa ratsukko sai tehdä alkuun kokoamista ennen kuin laukkatehtävä vaihdettiin laukanvaihtoihin. Suunnitelmana oli päästä tilanteeseen, jossa ratsukko saisi tehtyä laukanvaihdon jokaisella askeleella, mutta kuitenkin tehtävää päätettiin tehdä sen mukaan miten Neiti tehtävää haluaisi suorittaa. Lopulta ratsukko onnistui tekemään laukanvaihdon joka kolmannella askeleella ja se oli sellainen tilanne, johon minä ja ratsastaja oltiin tyytyväisiä.

Ratsastaja sai tuoda Neidin vielä pieneksi pätkäksi koottuun raviin, ennen kuin annoin ratsastajalle luvan aloittaa itsenäiset loppuverryttelyt. Ratsastajan loppuverrytellessä Neitiä annoin tuolle oman loppupalautteeni valmennuksesta ja kehotin jatkamaan treeneissä tasaisesti Neidin mukavuusalueen ylittämistä, vaikka ihan vain toiston verran, sillä tamma oli näyttänyt tänäänkin toimivan hyvin vaikka se ei ehkä ollutkaan kovin työorientoituneella fiiliksellä.

Kouluvalmennus 325 sanaa, kirjoittajana Nikki

"Muutos suunnitelmiin, tervemenoa valmennukseen Neidin kanssa", Katariina ilmoitti aamupäivällä; Minulla oli ollut päivän tehtävissä ihana Kyy, mutta ilmeisesti Kohtalotar heitti noppiaan uudelleen, ja puoli tuntia myöhemmin istuin Neidin selässä verryttelemässä maneesissa. Saaran oli ollut tarkoitus ratsastaa Neiti Tervakosken kouluvalmennuksessa, mutta Saara oli päättänyt saada flunssan ja nyt minut oli nakitettu tilalle. Toki se oli hyvin osaava kouluhevonen ja kaunista katsottavaa, mutta harvan suosikkihevonen. Neidin hoitaminen osasi toisinaan olla varsin raivostuttavaa, kun rautias otti itseensä ties mistä, ja ratsastettaessakin sen hienous oli aina vaarassa. Yksi virhe, ja Neiti toteaa, että kiitos hei.

Tervakoski ilmestyi maneesiin kymmenisen minuuttia myöhemmin, kun Neiti alkoi vähitellen olemaan valmis helppoihin koulutehtäviin. Ensimmäinen käsky kuuluikin verrytellä volteilla ja pääty-ympyröillä ravissa. Tottelin kiltisti ja ratsastin tammaa toivotusti. Neiti oli hyvin hereillä ja teki melkein liioitellusti mitä pyydettiin, kuin sanoakseen olevansa tätä parempi. Tamma kulki hyvässä temmossa eteenpäin ja keräsi jalkojaan näyttävästi alleen. Yritin katsella Neidin menoa peileistä, mutta valmentaja ilmoitti tekevänsä sen puolestani ja komensi katseen eteenpäin. Sellainen valmentaja tällä kertaa. Neiti ei sen sijaan ottanut laisinkaan itseensä valmentajasta, vaan esitteli itseään ja parhaita puoliaan.

Seuraavaksi tamma sai esitellä laukkaansa samoilla volteilla ja ympyröillä. Uralla kokosin Neidin laukan pyynnöstä, ja ratsastin maneesin muutamaan kertaan ympäri molempiin suuntiin. Tervakoski tarjosi suoritettavaksi avo- ja sulkutaivutuksia sekä etu- ja takaosakäännöksiä. Neiti osasi hyvin, ja jokaisen onnistuneen liikkeen jälkeen huokaisin hiljaa helpotuksesta. Tammalla oli todella kiva ratsastaa sen ollessa hyvällä tuulella, enkä millään olisi jaksanut manailla sitä tekemään töitä sen jälkeen, kun se pahoittaisi mielensä. Toisinaan Neidistä tuli aivan mieleen Oopperan kummituksen "Prima Donna".

Neiti oli todella hyvä tänään, hommat sujuivat sen kanssa hyvin eikä se ottanut itseensä mistään - oletettavasti sen takia, että ratsastin sitä niin huolellisesti, kuin vain kykenin, ja se onneksi osasi entisestään kaiken, mitä Tervakoski sitä halusi vaatia. Valmentajan poistuessa rentouduin ja tajusin nyt vasta, kuinka jäykkänä olin ollut. Joko Tervakoski oli keskittynyt hevoseen, tai sitten hän ei vain ollut jaksanut sanoa asiasta mitään. Miten vaan, olin vain kiitollinen, ettei Neiti ollut heittäytynyt vaikeaksi.