Räiskyvän Herttuatar

Kuvista kiitos Tilli

Perustiedot

Virallinen nimi: Räiskyvän Herttuatar, "Taru" Syntynyt: 09.02.2015 4v 09.09.2015
Rekisterinumero: VH15-018-0543 Rotu & sukupuoli: Suomenhevostamma
Säkäkorkeus: 156cm Väritys: Ruunivoikko
Kasvattaja: Räiskyvän Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Valjakkoajo & kouluratsastus Koulutustaso: Vaativa valjakko vaikeustaso 5, VaB

•   (R) KTK-II 30.06.2020 pistein 72

Räiskyvän Herttuatar on sosiaalinen tamma, jonka kanssa suurin osa tulee toimeen varsin hyvin. Kerjää paljon huomiota hoitajaltaan muttei ahdistu yksinollessaan. Antaa harjata nätisti niin vapaana kuin sidottunakin. Varustaessa saattaa liikehtiä malttamattoman oloisesti mutta ei suuremmin kuitenkaan aiheuta ongelmia.

Ratsastaessa Tarussa on enemmän kouluratsun vikaa. Liikkuu reippaasti eteen ja kantaa itsensä nätisti ilman suurempaa vaatimista. Suustaan herkän tamman kanssa on mukava treenailla erilaisia kiemuroita ja lisäyksiä ynnä muuta kun tamman kärsivällisyys riittää toistoihin kerta toisensa jälkeen. Laukannostot ovat helposti hätäisiä mutta rauhallisen ratsastajan kanssa niistäkin saadaan tasapainoisia.
Esteillä Taru on hieman kömpelö jo kokonsakin puolesta. Vaikka tamma taipuu ihan kivasti niin tekniikan puolesta sitten radat muodostuvat haasteiksi. Kyllä tamma kanssa hypätään säännöllisen epäsäännöllisesti mutta vain vaihtelun vuoksi.
Valjakkoa Tarun kanssa on kouluratsastuksen lisäksi treenattu tavoitteellisesti alusta asti ja siinä onkin tämän leipälaji. Ohjasavuille herkän tamman kanssa on parasta treenailla koulukoetta mutta tarkkuuskin on mukavaa vaihtelua. Liikkuu valjaissa ilmavammin kuin ratsailta käsin.
Maastoillessa Taru on parhaimmillaan pienessä ryhmässä. Yksinään kyttää herkästi puskia ja jännittyy pienistäkin rapinoista. Ei karkaa käsistä laukassakaan vaikka ryhmässä vähän innostuukin kilpaan.

Kisapaikoilla Taru tulee autosta alas ryminällä, sillä tammalla on kiire näkemään kaikki ja mieluusti yhtä aikaa. Vaikka tamma ei muuten suurempaa meteliä pidä itsestään, niin uusissa paikoissa on pakko huutaa pariin kertaan ilmoituksena läsnäolostaan. Rauhoituttuaan helppo käsitellä niin käsihevosena kuin suorituksessakin.

Luonteen on kirjoittanut VRL-03515

Sukutaulu

i. Eetvartti FIN
sh, voikko, 150cm
SV-II
ii. Taikalamppu Hyrrätin
sh, rautias, 149cm
iii. Taikalamppu Kieputin
sh, tummanrautias, 154cm
iie. Tuuliharjan Tuhisia
sh, rautias, 156cm
ie. Winha Wilhelmiina
sh, rautias, 153cm
iei. Winha Wiipuri-Pate
sh, liinakko, 150cm
iee. Villi Vadelma
sh, liinakko, 151cm
e. Ryövärin Velhotar
sh, ruunivoikko, 162cm
ei. Monsteri-Morrison
sh, ruunikonpäistärikkö, 166cm
eii. Roi-Raila
sh, tummanruunikko, 168cm
eie. Runo-Edda
sh, ruunikonpäistärikkö, 154cm
ee. Shamaanimorsian
sh, valkovoikko (perlino), 154cm
eei. Seitsemännen Synnin Syyni
sh, voikko, 154cm
eee. Taran Tittan
sh, ruunivoikko, 149cm

Isälinja: Eetvartti FIN - Taikalamppu Hyrrätin (2) Emälinja: Ryövärin Velhotar - Shamaanimorsian (2)

Jälkeläiset

ori Haltiasalon Hopeaherttua 07.06.2020 orista Vappulan Hopeaharakka varsa jäi kotiin

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 2755.35
Nopeus ja kestävyys: 265.05
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 340.37
Kuuliaisuus ja luonne: 1760.64
Tahti ja irtonaisuus: 909.86
Tarkkuus ja ketteryys: 994.71

Kilpailee porrastetuissa valjakkoajokilpailuissa tasolla 6 / 5

KRJ sijoituksia 40, joista voittoja 8

04.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 2/30 
04.04.2020, Encore, Vaativa B, 3/30 
05.04.2020, Encore, Vaativa B, 3/30 
07.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 4/30 
08.04.2020, Encore, Vaativa B, 5/30 
09.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 2/30 
09.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 2/30 
10.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 4/30 
10.04.2020, Encore, Vaativa B, 2/30
11.04.2020, Encore, Vaativa B, 4/30
11.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 5/30 
11.04.2020, Mörkövaara, Vaativa B, 4/30 
12.04.2020, Kuuran Suomenratsut, Vaativa B, 6/40 
12.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 4/30 
12.04.2020, Encore, Vaativa B, 5/30
13.04.2020, Cloudfield, Vaativa B, 4/50
14.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 2/30 
15.04.2020, Kuuran Suomenratsut, Vaativa B, 4/40 
16.04.2020, Kuuran Suomenratsut, Vaativa B, 6/40 
16.04.2020, Mörkövaara, Vaativa B, 1/30
			

16.04.2020, Cloudfield, Vaativa B, 5/50
17.04.2020, Cloudfield, Vaativa B, 2/50
17.04.2020, Cloudfield, Vaativa B, 1/50
18.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 4/30 
18.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 1/30
18.04.2020, Encore, Vaativa B, 4/30
18.04.2020, Encore, Vaativa B, 1/30
19.04.2020, Encore, Vaativa B, 2/30
19.04.2020, Mörkövaara, Vaativa B, 1/30
20.04.2020, Mörkövaara, Vaativa B, 1/30
20.04.2020, Cloudfield, Vaativa B, 4/50
21.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 1/30
26.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 2/30 
28.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 5/30 
30.04.2020, Mairoth, Vaativa B, 4/30 
07.05.2020, Cloudfield, Vaativa B, 3/50 
09.05.2020, Cloudfield, Vaativa B, 1/50 
14.05.2020, Cloudfield, Vaativa B, 2/50 
16.05.2020, Cloudfield, Vaativa B, 5/50 
19.06.2020, Kilpailukeskus Lupin, Vaativa B, 8/70 
			

Päiväkirja & valmennukset

Päiväkirjamerkintä 17.03.2020 167 sanaa, kirjoittanut Lissu T.

”Vai että tämmöinen tapaus”, totean, kun Koivuniemet tuovat pihalle valmiiksi lastauskuntoon laitetun ruunivoikon tamman. Saan vastaukseksi hymyn. Tamma, Herttuatar, katselee minua korvat hörössä, iloisen ja uteliaan oloisena, joten menen hetkeksi rapsuttelemaan hevosta, tekemään tuttavuutta, ennen lastaamista ja matkaa takaisin Takapajulaan.
”Kiltti ja utelias, todella miellyttävä, energinen ja työteliäs ratsu”, tilan emäntä kertoo samalla, kun rapsuttelemme suorastaan kilpaa Herttuattaren kaulaa, ryntäitä ja lapoja. Hevonen silminnähden nautti olostaan nuuhkien välillä pipoani ja takkiani.
”Mukavaa vastapainoa omillemme”, nauroin.

Herttuatar oli helppo lastata, pääsimme matkaan saman tien. Tämä kaveri olikin metka tapaus, monessakin mielessä; pitkästä aikaa kisattava, vieläpä kouluhevonen. Yleensä me laittelemme kenttä- tai estepelejä ratakuntoon, tai hankimme tuloksia. Mutta Herttuatarpa olikin kouludaami, aiemmin valjakkoajossa kunnostautunut sellainen. Vaativa B. Olemme selkeästi tehneet omiemme kanssa hyvää työtä, kun joku ulkopuolinen, joku Oikea Kouluhevoskasvattaja kuten Haltiasalon Koivuniemet, ottavat yhteyttä hieroakseen kisadiiliä. Muutama viestinvaihto ja puhelu myöhemmin asiat oli sovittu, ja minä matkasin traileri auton perässä Haltiasaloon hakemaan Herttuattaren Susirajaan. Ja siellä trailerissa se tamma nyt oli, mutusteli heiniä aina kun trailerin ihmettelyltä malttoi.

Päiväkirjamerkintä 25.03.2020 147 sanaa, kirjoittanut Lissu T.

Tienvierustan paljasoksaisen pusikon takana on oltava jokin petoeläin, valmiina loikkaamaan pienten viattomien Tarujen kimppuun. Ainakin ratsuni kyttäämisestä ja jännittymisestä päätellen. Koeta siinä sitten itse rentoutua, kun tappelet naurua vastaan. Hyvin ammattimaista.
”No, tyttöseni, eiköhän jatketa matkaa”, totean ääneen, joskin enemmän hevoselle kuin itselleni. Jollakin tämä pidätellyn naurun aiheuttama vatsakrampin yritys pitää saada kuriin. Taru ottaa pari sivuaskelta pyytäessäni sitä kävelemään eteenpäin. Katariina oli toki kertonut, että yksinään Taru kyttää ja säikkyy, mutta jotenkin hevosen ylidramatisoitu pörinä sekä paljaan pikkupuskan karttaminen huvitti enemmän kuin sen pitäisi.

Ratsastin Tarulla vain lyhyen käyntimaaston, tamma ei oikein rentoutunut. Ensi kerralla suosiolla ne kaverit mukaan. Tammaparka oli paljon jännittyneempi kuin olin kuvitellutkaan, se tosissaan säpsähteli joka ikistä risahdusta, pakitteli, kiemurteli, ei rentoutunut juuri ollenkaan. Ei mikään menestys maastoreissuksi. Ratsastin suosiolla hetken kentällä käynti-ravityöskentelyä, jotta sain tamman rentoutumaan; paljon mukavampi hevosellekin palata talliin tyytyväisin mielin niin, ettei pusikossa vaaniva peto ole päällimmäisenä mielessä.

Päiväkirjamerkintä 30.04.2020 162 sanaa, kirjoittanut Lissu T.

[Whatsapp-ääniviesti]

”Wau, mikä kisakuu! Taru on ollut iskussa, olemme tamman kanssa kiikuttaneet kisoista ruusukkeen poikineen. Kuten kerroit, laukannostot ovat selkeä ongelma-alue, vaan kyllä niitä onkin työstetty! Onni on lähes naapurista löytyvä ratsastuskoulu äärettömän pätevine opettajineen. Taru, elä viitti, et mene syömään mitään kuolaimet suussa – kiva kun pyyhit nokkasi hihaani, hei. Tarulta kans terkkuja, laitan tän ääniviestin jälkeen kuvankin, tammuska on kuule niin ylpeää uusi hieno ruusuke suitsissaan! Teimme todella hyvät avot ja sulut tällä radalla, pyysin Sarlottaa kuvaamaan, saat videonkin perään. Neljäs sija, olen ihan tyytyväinen, kolmikaarinen kiemuraura laukassa tiputti prosentteja. Mun moka, ratsastin vähän huolimattomat kaaret. Laukanvaihdot sujuivat tällä kertaa kuin tanssi! Tiedätkö, ei tätä hevosta halua edes palauttaa! Se meidän maastopusikkokin on muuten nykyään ihan okei eikä mikään hirviöpesä, kunhan Tarulla on pari heppakaveria henkisenä tukena reissussa. Voi toki olla, että ne hirviöt juoksivat karkuun siinä kohti, kun Telma puski väkisin syömään sitä puskaa Tarun tuijottaessa järkyttyneenä vierestä. Taru – joo mut soitellaan myöhemmin, alan laittelemaan Tarua matkustuskuntoon, että päästään takasin Takapajulaan.”

Päiväkirjamerkintä 01.06.2020 114 sanaa, kirjoittanut omistaja

Taru oli vihdoin saapunut takaisin Takapajulasta TM, missä se oli ollut kisauksessa useamman kuukauden ajan keskittyessäni enemmän itse kasvatushommiin kuin kisailuihin. Lissun viimeisintä ääniviestiä, videoita, kuvia kuunnellen ja katsoen olin melkein pakahtunut onnesta, niin hienosti meidän Herttuatar oli hoitanut homman kotiin – ja voittanut vieläpä useamman kisan! Todellisuudessa Taru ei ollut kerennyt olla meillä Haltiasalossa hirveän kauaa, just sen verran, että oli kerennyt asettua taloksi, kun tamma olikin ollut lähdössä taas uuteen paikkaan. Onneksemme tuo ruunivoikko kaunotar oli nopeasti sopeutuvaa sorttia, niin hienosti se luotti ihmisiin! Ja myönnän vähän nyyhkäisseenä nähdessäni Tarun rouskuttavan viimeisiä heiniään trailerissa, ja olin saanut jopa iloisen tervehdyksen, muutaman lämpimän tökkäisyn tarjotessani heti ensi alkuun porkkananpalaa. Latekin oli käynyt pyörähtämässä paikalla, taputtanut kullankeltaista kaulaa hymyssä suin, palaten minne lie puusavottaan tai peltotöihin. Tarua viedessäni tyhjillään olleeseen karsinaansa laitoin Lissulle vielä kiitosviestin, seuraavalla kerralla juhlajuomat olisivat kiitoksena kaikesta, sponsored by me luonnollisesti.

Päiväkirjamerkintä 05.06.2020 406 sanaa, kasvattaja Jennan kirjoittamana

Olin saanut Koivuniemiltä kutsun tulla viettämään viikonloppua heidän tiluksilleen, mikä kiireiltä vaan ehdin, joten kesäkuussa päätin repäistä ja lähteä Kainuuta kohti. Kaitpa nuo nyt yhden viikonlopun verran selviäisi ilman meikäläistäkin? Niinpä perjantaina tehtävän jaon jälkeen katsastin vielä autoon pakatut tarvikkeet ja lähdin sitten Kainuuta kohdin radion soittaessa listahittejä. Kun kaarsin Haltiasalon pihaan, jossa Katariina oli iloisena vastassa.

- Tervetuloa! Menikös matka hyvin? Viedään nuo sun kimpsut ja kampsut tuonne sisälle ja otetaan samalla kahvia, nainen haasteli yhteen pötköön ja vastailin jotain myöntävän tapaista nostaessani kassini olkapäälle. Kahvit saatuamme istahdimme terassille, jossa jutustelimme niitä näitä hyvän tovin ennen kuin nainen ehdotti kierrosta tallilla ja lähitiluksilla, johon suostuin ilomielin.

Tunnin kiertelyn jälkeen törmäsimme pikaisesti myös Lateen, jolla ei tosin juuri nyt ollut erityisemmin aikaa jäädä rupattelemaan. Niinpä jatkoimme matkaa laitumelle kohden, jossa kuulemma tammat olivat laiduntamassa. Laitumelta oli helppo huomata meidän Herttuatar ja Katariina vislasi myös Kultahipunkin aidalle. Taru vaikutti ärtyneeltä kun sen ruohostusta kehdattiin häiritä mutta muutoin tamma oli oma suloinen itsensä.
- Voi kun sä olet hieno, niin hyvässä kunnossa, juttelin tammalle rapsuttaessani sitä harjan tyvestä ja otsasta.
- Tossa olis Tarun riimu ja naru, sen kanssa vois lähteä vähän maastoilemaan. Mä ajattelin joka tapauksessa lähteä Leijan kanssa, niin voisit hyvin tulla sen kanssa mukaan, nainen ehdotti ja tähän tarjoukseenhan oli pakko tarttua. Pujotin tammalle riimun päähän ja talutin sen ulos Katariinan avaamasta portista. Nainen kävi hakemassa rautiaan tamman viereiseltä laitumelta ja yhtä matkaa talutettiin tammat tallille, jossa hevoset tarkistettiin ja varustettiin suitsin. Sopivan kypärän löydettyäni (omani tietysti onnistuin jättämään kotio…) palattiin tammojen kanssa tallipihaan ja noustiin kumpikin satulattomiin selkiin.

Kiersimme ratsujemme kanssa kauniissa alku illassa noin tunnin verran. Taru oli yhä miellyttävä ratsastettava, vaikka se jonkin verran kyttäilikin puskia. Leijan rauhallisuus toki tyynnytti ruunivoikon mieltä. Suurin osa matkasta kuljettiin rennossa käynnissä vieretysten, joten saatoimme Katariinan kanssa jutustella. Kyselin toki, että miten heillä oli mennyt ja sain kuulla Tarun olleen Lissun ja narrin kisattavana. Naurahdin, sillä siinäpä olikin ollut kaksikolla kummallinen kisattava kaikkien kenttäpelien seassa. Taru tarjoilikin auliisti väistöjä kun niitä muutaman kerran siltä pyysin. Ja avotaivutuskin sujui kuin vettä vain. Oli tainnut susirajalaisten tehotiimi treenailla niitäkin oikein urakalla, sillä aiemmin niiden kanssa tuntui olevan vähän epävarmuutta. Ratsastusretki päätettiin takaisin laitumien luo, sillä hevoset kuulemma saisivat olla yötä myöten laitumella. Laskeuduin portin luona tamman selästä, otin siltä suitset pois ja harjaksista ohjaamalla päästin tamman portista laitumelle. Palasimme jalkaisin tallille, jossa kumpikin pesi kuolaimet ennen suitsien ripustamista paikoilleen ennen kuin lähdimme syömään Laten grillaamia kasviksia ja kanapihvejä.

>> Kasvattajan viikonloppureissu jatkuu Hipan päiväkirjassa!