Ukkosneiti


Kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi: Ukkosneiti, "Utu" Syntynyt: 20.03.2014 4v 20.03.2018
Rekisterinumero: VH14-018-0426 Rotu & sukupuoli: Suomenhevostamma
Säkäkorkeus: 156cm Väritys: Vaaleanruunikko
Kasvattaja: Susiraja Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kenttäratsastus Koulutustaso: CIC1, vaikeustaso 4

•   (R) KTK-II 31.05.2020 pistein 76

”Kaunis ko mikä – etkä nyt motkota pitkästä rungosta, tiedän et katoit sitä – ja lahjakas, yhden tähden kenttäpeli. Mutta kovakallonen, niin järkyttävän kovakallonen. Siis Utuhan on sitä mieltä, että hänellä on oikeuksia, muilla velvollisuuksia, yleensä ja mielellään Utua kohtaan.” Näillä sanoilla kaupittelin Ukkosneitiä Katariinalle, kun mokoma oli alkanut keräillä kenttäpelejä kouluhevostensa sekaan. Utu on, omaa kehuen, sellainen sukuyhdistelmä ja hevonen, että tämä melkein jätettiin Susirajaan sen palauduttua meille. Vaan eipä jäänyt, kun Katariina tarttui käteeni kätellen kauppojen merkiksi.

Ja hyvän hevosen Katariina sai. Omanarvontuntoisen, hirveän itsepäisen ja vahvatahtoisen, mutta hyvän. Rohkean ja fiksun, sellaisen, joka hyvissä, sopivissa käsissä menee ja tekee mitä vain. Ei tämän kanssa koskaan ole isompia ongelmia ollut, Utu oli menevä ja tekevä jo pikkuvarsana, Hirveän rohkea, tutkiva ja uhmakas, sellainen, jota ei kamalasti saanut neuvoa. Talutettavana oleminen ei ollut pikkuneiti maitovarsan mieleen, jestas sitä pukittelua! Niin vain Utu kuitenkin taipui ja oppi, taluttamiseen ja kaikkeen muuhunkin. Ensimmäiset kerrat taisivat olla periaatteesta hankalia, oli kyse sitten lämmön mittaamisesta tai traileriin kävelemisestä. Ei Utu nykyään kiukuttele tai testaa rajojaan, ellei ihminen ole arka. Tossukan oloisia ihmisiä tamma kyllä pomottaa minkä kerkeää, samaten kuin arempia hevoskavereitaan. Vaan kun menee ja tekee, ei Utukaan ole hevosta kummoisempi. Se ei nojaile kengittäjää vasten tai liimaa häntäänsä takamukseensa lämpöä mitattaessa. Harjattavana olemisesta Utu ihan nauttii, etenkin ryntäiden ja harjantyven rapsutteleminen saa tamman sulkemaan silmänsä ja rentoutumaan niin, että alahuuli vain heilaa laskeutuvan pään mukana. Satuloidessa Utu ei pullistele tai liimaa hampaitaan yhteen kuolainten (tai matolääkkeen) kohdalla. Ei tämän kanssa ole ongelmia, jos ei itse sellaisia kehitä.

Mutta se itsepäisyys. Varoitimme kyllä, joten emme ole vastuussa mistään. Katariina osti aivan itse, täysin tietoisesti, hevosen, jonka ikävä bravuuri on iskeä kaikki jalkansa tukevasti maahan ja todeta ”ei käy, en tee”. Lisäksi Utu on vahva, hirveän vahva kädelle, vahva puskemaan, vahva vähän joka ikisessä mahdollisessa merkityksessä, jotakin päättäessään. Udun kanssa sujuva yhteistyö vaatii taidon lisäksi aikaa, tutustumista, yhteisen sävelen säveltämistä. Sitä ei löydy, se pitää luoda, se on taas näitä velvollisuuksia, joita ihmisellä Utua kohtaan tamman mielestä on.Onhan tamma työläs, mutta sen arvoinen. Kuten sanottu, yhden tähden kenttäpeli, etenkin maastokokeessa ässä. Kun yhteinen sinfonia on valmis, Utu alkaa tosissaan tehdä töitä yhdessä itsenäisen työn, tai siitä kieltäytymisen, sijaan. Tammalla on tahdikkaat, tasapainoiset askellajit, etenkin laukkaa on hyvä säädellä, ja Utu on varmajalkainen, itsensä hyvin kantava hevonen, kunhan viitsii nähdä sen vaivan. Koulukokeessa tamma on herkästi vähän vahva, sitä saa tosissaan ratsastaa edestä kevyemmäksi ja takaosaa kunnolla mukaan. Rata- ja maastoesteillä Udulla on enemmän yritystä ja intoa, mutta myös sitä omapäisyyttä, halua tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Rohkea, varmajalkainen hyppääjä, ei kaikkein ketterin peli, mutta älyttömän esteälykäs ja nopea reagoimaan. Ponikurvit eivät ehkä onnistu, mutta Udulla on kyky puskea itsensä puhtaasti esteen ylitse, vaikka lähestyminen olisi miten vino, äkkinäinen, heikosti valmisteltu ja mitä näitä nyt on. Tätä ominaisuutta me Katariinalle sitten kilvan mainostimme, samaten sitä, ettei Utu kyttäile tai turhia kieltele, ja miten se on maastovarma peli yksin ja porukassa.

Sekä sitä kisapäätä. Udusta huomaa, että se nauttii yleisön edessä olemisesta. Näyttelykehä tai ratsastuskisat, sama sille, Utu ottaa ilon irti yleisöstä, parantelee ryhtiään ja esiintyy kuin kampanjoiva presidenttiehdokas tuolla isomman rapakon takana. Udun hermot eivät petä, se on melkoisen kylmähermoinen kaveri, ja jos tamma kotona viittaa kintaalla maitohapoille niin kisoissa Utu jahtaa mokomia halon kanssa. Itsepäisyys vain ei poistu mihinkään; mikäli Utu ei ole tyytyväinen, se nauliutuu paikoilleen odottamaan parempaa palvelua, eri esittäjää, uutta ratsastajaa, tai kenties portilla olevan ihmisen paita on väärän värinen. Mistä sitä suslapsista ikinä tietää. Mutta nimi on kauppakirjassa, joten Utu on nyt Katariinan (ja Laten) riemu ja risti. Toivottavasti enemmän riemu.

Luonteen on kirjoittanut kasvattaja ♥

Sukutaulu

i. Talviukkonen
sh, rautiaankimo, 157cm
SLA-I, KERJ-I, YLA1
ii. Ukonvaaja
sh, tummanrautias, 157cm
iii. Perkelenperimä
sh, tummanrautias, 159cm
iie. Taikakuun Aino
sh, rautias, 158cm
ie. Talvihenkäys
sh, rautiaankimo, 160cm
iei. Talvimyrsky
sh, rautiaankimo, 161cm
iee. Aavistuksenomainen
sh, vaaleanrautias, 158cm
e. Selkäsaunatonttu
sh, ruunikko, 159cm
SLA-I, KERJ-I, YLA1
ei. Sauna Olunen
sh, tummanrautias, 160cm
eii. Tiettyämies
sh, rautias, 155cm
eie. Ylisaunatonttu
sh, tummanrautias, 167cm
ee. Korvatillikka
sh, tummanruunikko, 159cm
eei. Tiilitauno
sh, tummanpunarautias, 156cm
eee. Maitokorppu
sh, vaaleanruunikko, 159cm

Isälinja: Talviukkonen (1) Emälinja: Selkäsaunatonttu (1)

Klikkaa tästä nähdäksesi sukuselvity!

ii. Ukonvaaja, tummanrautias, 157cm, ryhdikäs, hyväjalkainen ja vieläpä monilahjakas hevonen. Ukonvaaja keräsi kehuja ryhdistään ja jaloistaan jo varsanäyttelyissä, joissa myös kauniisti jätettiin sivuun joka kerta sen hieman vaatimaton liike. Tästä huolimatta orista leivottiin valjakkohevonen, mitä moni - muun muassa kasvattaja - ihmetteli suuresti. Estekapasiteettia olisi löytynyt 110cm radoille, mutta Ukonvaajalla ei käytännössä hypätty vaan omistaja keskittyi sen kanssa tahkoamaan noviisivaljakkoa. Ori ei sen kummemmin menestynyt, eikä se oikeastaan edes pitänyt kärryhommasta. Työteliäänä hevosena se ei kuitenkaan kummemmin vastustellut omistajansa aivoituksia ja niinpä Ukonvaaja kiersi vuosikausia valjakkokilpailuita sijoittumatta kertaakaan. Vanhemmalla iällä omistaja kyllästyi hevoseensa ja myi sen eteenpäin jalostuskäyttöön samaan hintaan kuin ex-ravurilämminverisen. Uusi omistaja huomasi Ukonvaajan lahjat irtohypytyksessä, mutta ori alkoi olla liian kyrsiintynyt kilpailemaan. Lienee selvää, ettei väärällä uralla ollut Ukonvaaja ollut mikään hirvittävä menestys jalostuksessa. Sitä saatiin markkinoitua ryhtinsä ja jalkojensa vuoksi, siinä sivussa periytyi myös hyppykapasiteettia. Ukonvaajalla on yhteensä 8 varsaa, joita on käytetty fiksummin kuin isäänsä ja jotka näin ollen ovat menestyneet paremmin.

iii. Perkelenperimä, 159cm korkea tummanrautias ori oli pätevä, hyvärakenteinen yleispuksutin, joka kilpaili koulua, esteitä ja valjakkoa sekaisin. Käyttönsä sekalaisuuden vuoksi Perkeleenperimä ei koskaan kisannut hirvittävän vaativissa luokissa, helppo B, 70-80cm ja noviisi valjakko, mutta sillä olisi ollut rahkeita myös vaativammillekin tasoille. Orin omistajaa ei valitettavasti juuri näyttelytouhu kiinnostanut, Perkeleenperimä olisi ollut heti rakenteensa puolesta selkeä kakkosen ori, mutta se ei käynyt kuin varsanäyttelyissä kasvattajansa toimesta. Kiltti, joskin selkeästi orimainen hevonen oli omistajansa silmäterä, ja kiersi kisoja pitkän uran myös hyvin sijoittuen. Kouluradoilla se tahkosi järjestään 60% ja yli tuloksia, esteillä harvemmin tiputti vaikkei ollutkaan aikaratsastuksessa parhaimmillaan. Perkeleenperimä olikin suomenhevonen parhaimmillaan yleiskäyttöisyytensä vuoksi.

Kirjaamattomuudesta huolimatta moni tammanomistaja piti Perkeleenperimää varteenotettavana jalostusorina sen hyvien tulosten ja hyvän rakenteen vuoksi. Oria käytettiinkin ennakkoluulottomasti jos jonkinlaisille tammoille ja erityisesti sen Pikku-Perkele -nimisestä pienhevosorivarsasta lähtenyttä tammalinjaa pidetään onnistuneena.

iie. Vajaavainen eleli yli kymmenvuotiaaksi tavallista harrastepuksun elämää, mutta omistajanvaihdoksen myötä kilparadat tulivat tutuiksi. 158-senttinen raudikko oli ryhdikäs, vähän turhan lyhytrunkoinen ja suoraselkäinen tamma, jolla oli kuitenkin kaunis pää, hyväasentoiset, kestävät jalat ja kelvolliset liikkeet (joista ravi selkeästi paras). Tamma oli eloisa, reipas ja kaikkien kanssa toimeen tuleva ratsu, jonka nöyryys ja miellyttämisenhalu olivat vertaansa vailla. Erityisen näyttävä tai kilpailuhenkinen hevonen Vajaavainen ei ollut, mikä osaltaan selitti sen, että hevonen tipahti herkästi juuri sijoittuneiden ulkopuolelle. Esteradoilla tätä selitti myös hidas laukka. Tamma kilpaili helppo B-A -kouluradoilla, noviisien valjakkoluokissa ja 70-80cm esteradoilla, ja oli ehdottomasti parhaimmillaan koulu- ja valjakkokilpailuissa. Vaikka tamma toi välillä ruusukkeita kotiin, yleensä Vajaavainen teki vain hyvän radan saamatta sijoitusta.
Vajaavainen teki kolme varsaa, joiden isäoreiksi valittiin tammaa itseään menestyneempiä, parempirakenteisia oreja. Vajaavaisen varsat ovat monipuolisia käyttöhevosia, jotka soveltuvat paremmin kilpa- kuin harrasteratsuiksi. Tamma periytti ryhdikästä runkoa, hyviä jalka-asentojaan ja monilahjakkuuttaan, kapasiteetin suhteen varsat menivät järjestään emästään ohi. Selkävikojen kipeyttämä tamma lopetettiin sen ollessa 23-vuotias.

ie. Talvihenkäys rautiaankimo 160cm korkea tamma oli melko tanakka tapaus, joskin selkeästi kevyempi kuin työhevosmallin suomenhevonen. Se peri hyvät jalka-asennot ja hyvää hyppytyyliä isältään, joskaan Talvihenkäys ei koskaan mikään estehevonen ollut. Tamma ei ollut millään lailla näyttävä hevonen, mutta kaunis kuin mikä pitkine jouhineen ja tummine silmineen - se saikin kehuja erinomaisesta tammaleimastaan. Talvihenkäys kilpaili mielenkiintoista yhdistelmää, sillä se hyppäsi 80cm ratoja ja siinä ohella teki valjakkohevosen hommaa. Valjakkoajo vaativalla tasolla tosin oli tamman leipälaji, esteitä se kilpaili seuratasolla mielenpiristykseksi. Luonteeltaankin Talvihenkäys muistutti isäänsä. Se oli vaativa, melko itsepäinen hevonen joka kaipasi jämäkkää käsittelyä, mutta oikein käsiteltynä toimi loistavasti. Talvihenkäys kirjattiin ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla.
Talvihenkäys oli varsin vahva periyttäjä emästään poiketen, sillä kaikki sen kolme varsaa muistuttavat emäänsä todella paljon. Tanakoita, kimoja tapauksia joiden luonne on hieman kovakalloinen, mutta siitä huolimatta täysin käsiteltävissä olevia hevosia. Talvihenkäyksen kaksi tammavarsaa ovat valjakkohevosia kuten se itsekin, ainoa orivarsa - Virkku - päätyi kenttäkäyttöön.

iei. Talvimyrsky oli 161cm korkea rautiaankimo, kelvollinen esteratsu kaikin puolin. Ori aloitti uransa valjakkohevosena ja siitä povattiinkin seuraavaa vaikeiden luokkien menestyjää vaan toisin kävi. Omistajan halvaannuttua kaulasta alaspäin auto-onnettomuudessa Talvimyrsky myytiin ja uusi omistaja kokeili sen lahjoja estepuolella. Rakenteeltaan tanakka hevonen, joka sai kehuja jalka-asennoistaan, kilpailikin uuden omistajansa kanssa metriä aluetasolla sijoittuen. Ori ei ollut se pätevin peli, joka löytyi, mutta kelvollinen hyppytyyli ja reipas eteneminen takasivat kuitenkin sijoituksia aina välillä. Kovaluontoinen, orimainen hevonen joka vaati osaavaa käsittelyä toimiakseen, mutta toimi yhtä kaikki. Talvimyrskyä ei ehditty viedä kantakirjattavaksi, vaikka se suunnitelmissa olikin sillä ori kuoli jo 14-vuotiaana, kun sen laitumelle karannut puoliveriruuna potki Talvimyrskyn molemmat takajalat rikki.
Talvimyrsky on aikaisen kuolemansa vuoksi harvinainen, mutta hyvä nimi sukutaulussa. Se ehti astua kuusi tammaa ennen kuolemaansa ja osoitti periyttävänsä hyvää hyppyään sekä jalka-asentojaan. Luonne siltä ei periytynyt erityisen vahvasti vaan tamma dominoi, mikäli tammalla vain riitti luonnetta periytettäväksi.

iee. Aavistuksenomainen oli pätevä valjakko- ja koulutamma, joskin ratsain esitettynä paljon näyttävämpi kuin kärryt perässään. Hitusen eriparinen (suht tanakka etuosa, kevyempi takaosa) tamma loisti lähinnä jalka-asennoillaan ja liikkeillään, Aavistuksenomainen oli parhaimmillaankin vain sympaattisen näköinen hevonen. Vaaleanrautias, 158-senttinen tamma oli onneton hyppääjä, jonka hyppytyyli oli hirveä ja kapasiteettia ei nimeksikään. Kouluradoilla tamma pääsi helppoon A:han, kotikentällä treenattiin vaativaa B:täkin. Aluetasolla tamma teki hyviä tuloksia ja napsi ruusukkeita, kansallisissa kisoissa tulokset olivat tasaisia, hyväksyttyjä suorituksia, joskin auttamatta keskivertosuorituksia. Luonteestaan Aavistuksenomainen sai vain kiitosta; tasaisen rauhallinen, nöyrä ja kaikille ystävällinen luottotamma, joka lähti aina mielellään töihin, ei kiukutellut tai stressannut.
Aavistuksenomainen teki kilpauransa loputtua neljä varsaa, ja orivalinnat olivat aika uskaliaita. Tamman jälkeläiset ovat aika epätasalaatuisia, sillä raudikko osoittautui mitättömäksi periyttäjäksi. Kaikki Aavistuksenomaisen varsat peilaavat isäorejaan, emältään varsat eivät tunnu saaneen käytännössä mitään, mikä ei voisi olla myös orilta perittyä. Aavistuksenomainen lopetettiin 19-vuotiaana pahan jalkamurtuman vuoksi, joka oli seurausta laidunkahakoinnista.

ei. Sauna Olunen oli tummanrautias, liinaharjainen komistus, jonka päätä koristivat suuret tähti ja kuonopilkku ja jonka herasilmiä heppatytöt kilvan ihastelivat. 160cm korkuinen raamikas, roteva ori kulki aina naurettavan hyväryhtisenä ja ravatessaan hevonen näytti marssivan. Kantakirjaan ori pääsi toisella palkinnolla, mutta kenttäkisoissa ori oli parasta A-luokkaa. CIC1-luokissa aktiivisesti kisannut Sauna Olunen menestyi loistavasti, ja vaikkei kouluosuuksien ravipätkistä niin suitsutusta tullutkaan muuten ori teki nappisuorituksia. Sauna Olunen oli kylmänviileä, hyvähermoinen "hevosmuotoinen äijänkäppyrä, jonka mielestä kaikki oli 50-luvulla paremmin". Ori ei ollut ihan kenen tahansa käsiteltävissä tai ratsastettavissa, sen verran jukuri ja suoranainen mulkvisti ori oli.
Sauna Olusta käytettiin jalostukseen hyvin harkiten, eikä orilla ole kuin kymmenkunta jälkeläistä. Yhteistä orin varsoille on kapasiteetti kaikissa ratsastuksen lajeissa ja pärjääminen kenttäradoilla. Kaikeksi onneksi ori ei periyttänyt raviaan tai luonteenlaatuaan, vaikka orin jälkikasvu ei missään nimessä ole lapasmaista nähnytkään. Sauna Olunen viettää eläkepäiviään Pohjois-Pohjanmaalla huudellen naapuritilan lehmille.

eii. Tiettyämies (rautias, 155cm) oli kaikin puolin helposti unohdettava ja jotenkin mitäänsanomattoman oloinen. Orin rakenteessa ei ollut sen kummempia vikoja - perus pikkuvikainen, mutta hyvällä ratsuleimalla varustettu urheiluhevonen -, ei myöskään hevosen tuloksissa helppo - CIC1 -tason kenttäluokissa. Kouluosuuksilla Tiettyämies jäi muiden jalkoihin tavanomaisilla, vaatimattomilla liikkeillään petraten tuloksiaan rata- ja maastoesteillä. Orilla oli kapasiteettia 120cm rataesteille asti, ja orilla kisattiinkin kenttäratsastuksen ohella pelkkiä rataesteitä. Luonteeltaan hevonen oli täysi lapanen, joka ei saanut alistettua edes ameebaa, vaikka se olisi vastaan uinut. Pohjattoman ystävällinen, joka tilanteeseen mukautuvalta Tiettyämieheltä tuntui puuttuvan kaikki temperamentti ja särmät luonteesta, tilalla oli tasaisen harmaa arkinen puurtaja.
Harmaan kajastuksensa vuoksi Tiettyämies ei saanut niin mitään suosiota tammanomistajien keskuudessa, vaan jäi karismaattisempien orien varjoon. Tiettyämiehellä on pari varsaa, molemmat sen omistajan teettämiä. Orit Sauna Olunen ja Tiettyä Tiettyä ovat onnekseen isäänsä räiskyvämpiä persoonia, jotka perivät isänsä kapasiteetin etenkin estepuolelle. Tiettyämies on täysin unohdettu kilpaori, joka lopetettiin sen ollessa 24.

eie. Ylisaunatonttu tunnetaan nykyään harvinaisen epätasaisena periyttäjänä, vaikka tamma oli aikanaan pätevä kilparatsu. Esteitä, koulua ja kenttää iloisesti sekaisin kisannut tummanrautias tamma pärjäsi etenkin rata- ja maastoesteillä hyvän hyppykapasiteettinsa ja loistavan esteratsun laukkansa vuoksi, kouluradoilla tamma oli jokseenkin mitäänsanomaton. 167-senttinen Ylisaunatonttu oli kipakka, itsepäinen hevonen, ja etenkin kiimassa suoranainen riesa. Tamman omistaja kuitenkin piti raudikostaan kuin hullu puurosta, ja vaikkei Ylisaunatonttu ollutkaan miehen paras kilpahevonen ratsukko teki keskimäärin hyviä ratoja ja tuloksia lajissa kuin lajissa. Rakenteen murheenkryyni oli tamman hurja viiden sentin takakorkeus, joka pilasi muuten niin sopusuhtaisen, kauniin ratsutyypin rungon.
Ylisaunatontulle valittiin oreja, joilla oli rauhallisempi luonne kuin tammalla itsellään, ja joilta löytyi kisanäyttöjen lisäksi hyvä rakenne. Kolme tamman viidestä jälkeläisistä pääsi kisaradoille menestyen kuka mitenkin (seuratason katastrofista oikeasti pätevään kilpapeliin), mutta kaksi muuta oli niin pahapäisiä ja kiukkuisia, ettei niistä tullut kuin leivänpäällistä. Ylisaunatonttu lopetettiin tamman ollessa 23.

ee. Korvatillikka oli kiukkuinen hapannaama, joka tervehti karsinaansa tulijoita takamus edellä ja jonka häntään piti kisapaikoilla sitoa kissan kokoinen punainen rusetti. Parhaimmillaan 120cm rataesteitä hypännyt tummanruunikko oli lahjakas, monipuolinen ratsu, jolta esteiden lisäksi sujuivat koulukiemurat helppoon A:han ja maastoesteet metriin asti. Korvatillikka kisasikin pääasiassa kenttää erinomaisin tuloksin rataesteiden ollessa sivulaji. Kevytrakenteinen, hentojalkainen tamma oli varma, kestävä ratsu, jonka jaloissa ei niiden tikkumaisuudesta huolimatta ollut koskaan vikaa ja joihin rasitus ei koskaan tehnyt isompaa vikaa, korkeintaan turvotusta joka sekin meni ohi liikunnalla. Korvatillikka ei ollut suoranaisesti kaunis, mutta 159-senttinen tamma oli sopusuhtainen, ryhdikäs ja ilmeikäs, minkä lisäksi ruunikko oli liikkuessaan vaikuttava näky. Menestyksekkään kilpauransa sekä sukunsa vuoksi tamma oli kiukkuisesta, epäsosiaalisesta luonteestaan huolimatta kiinnostava vaihtoehto, kun lähdettiin ostamaan kenttävarsaa.
Korvatillikan kaikki viisi varsaa ovat itsepäisiä, joko happamia tai kiukkuisia ruunikoita, joilla on mielipide kaikesta ja yhteistyötaidot enemmän tai vähemmän hukassa. Varsoilla on yhtäläisyyksiä myös rungossa (kevyt/kevyehkö runko) ja kapasiteetissa; kaikki ovat helppo/CIC -tason kenttäpelejä. Korvatillikkaa pidetään ensiluokkaisena periyttäjänä, vaikka sen varsat eivät olekaan joka jannun ratsuja. Kiukkutamma elelee vuohipaimenena Pohjois-Pohjanmaalla, muita hevosia tamma ei enää siedä.

eei. Tiilitauno oli tummanpunarautias läsipää (156cm), melkoinen kovapää, mutta jämäkällä otteella käsiteltävissä. Tiilitauno peri emältään kestävät jalat ja hyvän laukan, isältään se taas sai hyviä kilpahevosen ominaisuuksia noin muuten. Tiilitaunoa alettiinkin nuoresta asti johdonmukaisesti kouluttaa kilparatsun uralle ja se poikkeuksetta menestyi hyvin ikäluokkansa joukossa, pesipä Tiilitauno muutamissa nuorten esteluokissa puoliverisiäkin mennen tullen ja palatessa. Varsinaisesti ori kuitenkin keskittyi kenttäratsastuksen helppoon luokkaan, se hyppäsi metriä ja kouluradalla suoritti helppoa A:ta, joskin kotona sujuivat vaivatta myös vaativa B:n asiat. Tiilitauno kaipasi jämäkkää ratsastusta, ajoittain vähän koviakin otteita kuunnellakseen ratsastajaansa, mutta tarpeeksi rohkean ja kovapintaisen ratsastajan kanssa tulosta syntyi. Ori kesti käyttöä erinomaisesti, sillä se kisasi vielä harmaantuneena vanhuksenakin aloittelijaluokkia nuorten ratsastajien kanssa ja napsi ruusukkeita kuin läski lapsi suklaapatukoita.
Ori oli varsin kiinnostava valinta jalostukseen. Se oli erittäin harvinaista isälinjaa, sillä sen isän Teeneuvon muutamasta varsasta vain kaksi oli oreja joista toinen ei ehtinyt jalostukseen ennen tapaturmaista kuolemaansa. Tiilitauno kiinnosti erityisesti valtavirran tammojen omistajia erisukuisuutensa vuoksi ja kun paljastui, että se periytti kestäviä jalkoja ja hyvää kapasiteettia siitä tuli suosittu jalostusori. Kuutisenkymmentä jälkeläistä jättänyt Tiilitauno lopetettiin pirteänä, huonohampaisena vanhuksena sen täytettyä 31 vuotta.

eee. Maitokorppu, vaaleanruunikko este- ja kenttäpeli, oli maailman luotettavin haliponi, joka kulki lastenkin perässä tarhaan ja takaisin vaikka ilman narua. 159-senttinen suomenhevonen oli koko perheen lellikki, juuri sellainen hevonen, jonka kinttuja lapset halailivat ja kiskoivat hännästä ilman, että hevonen korvaansa lotkautti. Ratsuna Maitokorppu oli kuitenkin tosita maata; herkkä ja kuumuva, säpäkkä ratsu, joka rakasti yleisöä ja jolla oli valtava imu esteille. Niin rata- kuin maastoesteillä 110cm hypännyt Maitokorppu kisasi aktiivisesta rataesteillä, kenttäratsastuksen parissa satunnaisemmin; tamman suorituksen pilasi järjestään kouluosuus, jolla tamma ei oikein keskittynyt, saati suorittanut. Kevytrakenteinen, hivenen hentojalkainen Maitokorppu teki loistavia tuloksia rataesteillä, eivätkä ruunikon kenttätuloksetkaan aivan kelvottomia ole. Tamman laukka oli ravia parempi, ja rungon suurimmat viat olivat sen keveys, ne hivenen hentoluiset jalat ja hiukan liian lyht selkä. Kokonaisuutena Maitokorppu oli kuitenkin näppärä paketti, kaunis katsella, hyvin suorittanut laatutamma.
Maitokorpun varsat meinasivat jäädä tekemättä, kun tamman omistajia ei juuri kiinnostanut varsantekopuuhat. Omistajat kuitenkin liisasivat Maitokorpun jalostuskäyttöön suuren kiinnostuksen vuoksi, ja liisingin aikana ruunikko teki kaksi varsaa, molemmat tammoja. Maitokorpun varsat saivat emänsä kevyen rungon ja hentoluiset - joskin yllättävän kestävät - jalat, hyvän estehevosen laukan ja kapasiteettia esteille. Luonteeltaan varsat ovat kuin yö ja päivä, toinen on nalkuttava kiukkuperse ja toinen sopeutuvainen, hiljainen hissukka. Maitokorppu lopetettiin sen ollessa 26.

Sukuselvityksen on kirjoittanut kasvattaja ♥

Jälkeläiset

ori Koivumäen Neljä Pelkoa 19.06.2014 orista Koston Hovieeri omistaja VRL-11248
tamma Väjen Talavineiti 29.03.2020 orista Villahaan Raikuli jäi kotiin ♥

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 2295.25
Nopeus ja kestävyys: 1076.86
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1218.39
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 5 / 4

Päiväkirja & valmennukset

Päiväkirjamerkintä 210 sanaa, kirjoittajana Jenna Räiskyvän Suomenhevosista

Jaahas, tänään sitä kuuluisaa susirajalaista kasvatustyötä liikutettavana. Olin Latelle luvannut käydä vähän hyppäämässä heidän ruunikolla tammallaan. Late oli luvannut tamman olevan valmiiksi varustettu, mitä kyllä epäilin kovasti. Pihamaalle pysäköidessäni yllätyksekseni isäntä itse talutti varustettua tammaa kenttää kohden. Hämmästyneenä seurasin kaksikkoa kentälle, jossa sitten tervehdysten jälkeen nousin tamman selkään ja yritin lähteä liikkeelle tamman kanssa. Paino sanalla yritin. Uduksi esitetty tamma ei todella ollut valmis lähtemään liikkeelle, joten Latelta saatujen virnuilujen ja vinkkien avulla sain kuin sainkin tamman liikkeelle. Olinhan minä ratsastanut jos jonkinlaista ratsua mutta Utu tuntui olevan aivan toista maata kuin muut. Tiedä sitten, että hyvässä vai pahassa.

Alkuverryttelyn aikana sain tammaan jonkin sortin yhteyden, joten alkuperäisen suunnitelman mukaan siirryin ottamaan pari pienempää estettä ennen kuin siirryin Laten rakentamalle lyhyelle radalle. Utu hyppäsi hyvin vaikka ihan kaikki lähestymiset eivät menneetkään nappiin. Varmasti, jos tamman kanssa työskentelisin enemmän niin saisin siitä Laten kertoman kapasiteetin irti, nyt mentiin vajaata metriä välillä pahasti takkuillen. Melkein tunnin verran tamman kanssa taistelin kentällä ennen kuin Late kehotti lopettamaan hyvin sujuneen hypyn jälkeen.

Lähimetsikön reunamilla suoritettujen loppuverryttelyn jälkeen palasimme Udun kanssa tallille, jossa otin siltä varusteet pois. Harjasin ruunikon huolellisesti ja tarkistin jalat ennen kuin vein tamman Laten ohjeiden mukaan ulkoilemaan. Palasin talliin viemään harjat ja varusteet paikoilleen ennen kuin seurasin vastakeitetyn kahvin tuoksua toimistoon.

Estevalmennus 251 sanaa, valmentajana Minni

Ratsukko oli jo odottamassa minua pellolla valmiiksi verrytellessäni saapuessani paikalle. Ratsastaja esitteli tämän kertaisen ratsunsa Utuksi ja pikaisen esittelyn jälkeen olikin aika siirtyä tehtävien pariin. Hyppääminen aloitettiin ihan parilla esteellä ja ensimmäisiksi esteiksi valittiin pieni tukki, talo sekä koivunrungoista rakennettu pysty.

Alkuun ei tarvinnut vielä mitään kikkailua, vaan tarkoituksena oli vain hakea muutama hyppy alle ja lähteä siitä hiljalleen kikkailemaan ja tekemään kaikkea muuta mahdollista. Kuitenkin Utu otti ratsastajansa hieman vinon lähestymisen tukille merkkinä siitä, että nyt mentiin eikä meinattu ja tievalinnat näyttivät olevan hieman enemmän tamman omia ratkaisuja, kuin ratsastajan tekemiä suoria teitä.

Ratsukon suoritettua nämä kolme tehtävää kehuin tehtävästä suoriutumista, mutta ohjeistin ratsastajaa silti ottamaan tehtävän vielä uudelleen ohjeistamallani tavalla. Uusi kierros meni paremmin ja nyt ratsukko sai saavuttua esteille suoremmalla linjalla, vaikka Utu olisikin halunnut taas oikoa mutkia. Lisäsimme rataan vielä kaksi estettä ja nyt ratsukko sai tulla esteille myös hieman vinommin, mikä tuntui sopivan Utun laukkaan, mikä ei näyttänyt olevan liian isoa lyhyille teille, mutta ei myöskään liian lyhyttä jotta tammalla olisi ollut vaikeuksia mahduttaa askeleensa esteiden välille.

Utu selvitti seuraavan radan todella taidokkaasti ja välillä näytti siltä että tamma ei saisi mitenkään askeltaan sopimaan joihinkin väleihin, mutta silti tamma lopulta onnistui jollain tavalla kasaamaan tai venyttämään askeltaan sen verran että se mahtui esteiden väliin ja ratsukko sai suoritettua radan kunnialla loppuun. Tämä rata oli hyvä suoritus niin ratsastajalta kuin ratsultakin, joten loppuun hiottiin vielä pari esteväliä paremmaksi ja sujuvammaksi, ennen kuin ratsukko pääsi tekemään itsenäistä loppuverryttelyä samalla kun annoin ratsastajalle muutaman neuvon ja vinkin jatkoa ajatellen.