Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Valonkajo


Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi: Valonkajo, "Valka" Syntynyt: 06.09.2016 4v 06.09.2019
Rekisterinumero: VH16-018-2071 Rotu & sukupuoli: Suomenhevostamma
Säkäkorkeus: 149cm Väritys: Voikko
Kasvattaja: Susiraja Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kenttäratsastus Koulutustaso: CIC1, vaikeustaso 4

•   RHLA First Champion prosentein 72,222

•   (R) KTK-III 20.09.2017 pistein 64p

Valka ei mitenkään päin näytä CIC1-tason kenttäratsulta, mutta sellainen se joka tapauksessa on. Jos tamma olisi luonteeltaan jotenkin kopea, itsepäinen, millään tavoin haastava, voisi väittää voikon olevan tasoisensa kiusallaan. Valka on kuitenkin hirvittävän leppoisa, ystävällinen hevonen, positiivinen sekä mielellään töitä tekevä. No, jos mahdollista, Valka kyllä laiskottelee, ottaa rennosti eikä pidä kiirettä, mutta kun tammalta pyytää se tekee hidastelematta ja protestoimatta kuten on pyydetty. Pienestä laiskanpulskeudestaan huolimatta Valka ihan pitää liikkumisesta, etenkin maastoilusta (estein tai ilman), eikä hukkalasta tarvitse paljoa houkutella moottorin käynnistämiseen.

Jos ratsastaja ei kunnolla pyydä aktiivista liikettä, kokoamista tai yhtikäs mitään, Valka ei itsenäisesti tarjoa pitkänä pötkylänä löntystelyä kummoisempaa. Tammalla on mielettömän pitkät, pehmeät liikkeet, valitettavan matalat, mutta muutoin oikein hyvät, ei melomista tai muitakaan virheitä. Varmajalkainen ja luotettava ratsu niin aloittelijoiden kuin kokeneidenkin ratsastajien alla. Kun ratsastaja osaa vähän pyytää ja ratsastaa, Valkakin kasaa itsensä, ryhdistäytyy, kantaa itsensä ja ottaa takaosankin mukaan. Sileätyöskentelyssä voikko meinaa olla sellainen perushyvä, tasapaksu puurtaja, ei erinomainen missään muttei toisaalta heikko missään. Sellainen tasainen seiskan suorittaja joka liikkeessä pysähdyksestä sulkutaivutukseen. Hypätessä Valka jatkaa samalla tasaisella linjalla. Se on varma, luotettava ratsu, sen verran älykäs kaveri, että osaa etsiä ponnistuspaikat itsekseen ja kykenee paikkaamaan omia sekä ratsastajan arviointivirheitä tiettyyn pisteeseen asti. Valka saisi käyttää selkäänsä vähän paremmin, jalkatekniikka voikolla on kunnossa. Kaikkein tiukimmat kurvit kannattaa jättää kokeilematta, vaikka Valka hyppää mitä tahansa millaisella lähestymisellä tahansa (tai ainakin yrittää). Ratsastaja saa siis olla tarkkana, etenkin maastoesteillä, ettei Valka-parka kirjaimellisesti kompastele miellyttämisenhaluunsa ja yritteliäisyyteensä. Tamma kuitenkin suorittaa rata- ja maastoesteet erinomaisella asenteella, ei kyttäile mitään esteitä, on hyvin tasapainoinen ja hypyissään helppo; Valkan hypyt ovat niin helppoja ja mukavia, ettei tosikaan!

Helppo ja mukava tamma on käsiteltäessäkin. Ystävällisenä, sosiaalisena sieluna Valka nauttii hoitohetkistä, ihmisten ja hevosten seurasta. Sovittelevan, muttei lapatossumaisen luonteensa ansiosta tamma pärjää isommissakin tammalaumoissa jäämättä jalkoihin. Mikään ei tunnu hetkauttavan tätä hevosta; Valkaa voisi huoletta lainata lastentarhan tai erityisryhmien taputeltavaksi, kengitysryhmän demohevoseksi.. Mihin tahansa. Kaikkeen tyynesti suhtautuva tamma on oikea tallityöntekijän unelma, sopivan seurallinen, muttei syliin tunkeva, jokaisessa tilanteessa helppo ja hienokäytöksinen hevonen. Talutus- ja lastaustilanteet, loimitukset, eläinlääkärin tarkistukset.. Arkiset ja kausittaiset askareet sujuvat Valkan kanssa kuin hyvin opeteltu tanssi.
Kilpailutilanteissa Valka käyttäytyy yhtä mallikkaasti kuin kotiympyröissä. Suurikaan väenpaljous ei saa voikkoa hätkähtämään. Kaikkein mieluiten tamma tarkkailee ympäristöä nautiskellen heiniään, mutta tuomaristolle tai kameroille poseeraaminen käy myös. Ja ovathan ne ratsastuskilpailuidenkin suoritukset vallan hauskoja, kunhan vauhtiin päästään!

Luonteen on kirjoittanut kasvattaja ♥

Sukutaulu

i. Vastahalo
sph, voikko, 148cm
KTK-II
ii. Hallaniityn Ekaykä
sph, punarautias, 145cm
iii. Teesin Usko
sph, punarautias, 146cm
iie. Silmukka VV
sph, rautias, 147cm
ie. Haloriena
sph, voikko, 143cm
KTK-III
iei. Vihaiva
sph, vaaleanrautias, 145cm
iee. Haloveeni
sph, voikko, 141cm
e. Turmeltajan Utukuva
sh, vaaleanrautias, 160cm
KTK-III, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, YLA1, JL C
ei. Myrskynmerkki
sh, musta, 159cm
KTK-II, SLA-I, KERJ-I, KRJ-I, ERJ-I, YLA2, JL A
eii. Myrskyvaroitus
sh, musta, 160cm
eie. Molla-Martta
sh, tummanruunikko, 156cm
ee. Haavesointu
sh, vaaleanpunarautias, 162cm
SLA-I, KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, JL B
eei. Haaveileva
sh, vaaleanrautias, 164cm
eee. Ilosointu
sph, vaaleanpunarautias, 143cm

Isälinja: Vastahalo - Hallaniityn Ekaykä (2) Emälinja: Turmeltajan Utukuva - Haavesointu (2)

Jälkeläiset

ori Väjen Valonkaipuu syntynyt 13.06.2020 orista Lemmenkipeä omistajana Pöystilä
tamma Väjen Valonvalssi syntynyt 16.07.2020 orista Kuurakatrilli omistajana Lindgård

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 1867.84
Nopeus ja kestävyys: 814.05
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 1053.79
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00
Tahti ja irtonaisuus: 0.00
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 5 / 4

Päiväkirja & valmennukset

Valka yllättää ja ilahduttaa kasvattajatätiään, 314 sanaa

Nämä minun ”ihan vain nopeat” vierailuni Haltiasalossa tiedetään. Istuin jälleen kerran yhden Katariinan hevosen selässä, suslapsen, enkä edes sellaisen überryhdikkään ratsusuunnan huutomerkkiyksilön, vaan.. Valkan. Ei sillä, CIC1-peli tästäkin tuli, ura on komea ja suku myös (eriäviä mielipiteitä ei hyväksytä), mutta kun.. se on Valka. Tamma seisoi rauhallisena paikoillaan, turpa polvien tasalla, miltei torkkuen, kun säädin jalustinhihnoja. Voikon korvat kääntyivät, pää nousi hieman, kun kiristin satulavyötä.
”No niin, tyttöseni, eiköhän aloitella”, juttelin Valkalle, rapsuttelin sen säkää ja kumarruin taputtamaan kaulaa.

Ainakin Valka oli rento. Se kuunteli minua, teki mitä pyysin, mutta heti aistiessaan mahdollisuuden tehdä jotain helpomman kautta se käytti tilaisuuden hyväkseen. Fiksu hevonen.
Ratsastin melko pitkät käyntiverryttelyt ennen raviin siirtymistä. En juurikaan pysynyt uralla, tein paljon kaaria, ympyröitä sekä lävistäjiä, ensin suuria ja loivia, Valkan lihasten lämmettyä ja hevosen notkistuessa pienensin ja jyrkensin kuvioita sekä kaaria. Kolmi- ja nelikaarisia kiemurauria, jokunen neliö. Tarkkaa, tarkkaa kulmatyöskentelyä. Vähän pohkeenväistöä, jokunen pysähdys ja peruutus. Tamma tekee, kun tosissaan ja nätisti ratsastaa, eikä puolihuolimattomasti vain ehdottele, että jos nyt mahdollisesti siirtyisimme raviin. Olen oikeastaan ihan yllättynyt, miten paljon pidän Valkan kanssa työskentelemisestä; tamma oli hyvin rehellinen peili ratsastukselleni, miten hyvin valmistelin siirtymät, pysähdykset tai minkä tahansa, miten selkeitä apuni olivat. Etenkin vasemmassa kierroksessa huomasin itsessäni vinoutta, toki muitakin virheitä, istuntaa voisi korjailla varmasti loputtomiin.

Ravissa jatkoin samaa ”uran välttelyä”, erilaisia kaaria, lävistäjiä, ympyröitä ja muita linjoja ja reittejä. Asettelin, taivuttelin ja suoristin, ja Valka asettui, taipui ja suoristui. Jos herpaannuin hetkeksikään, takaosan alkoi laahata. Hyvä muistutus itselleni, että joka ikinen askel pitää ratsastaa pelkän matkustamisen sijaan. Hieman lisää pohkeenväistöä, parin lävistäjän verran siirtymisiä ravin sisällä. Erityisesti keskiraviin olin äärettömän tyytyväinen, sitä olisi kelvannut esitellä ihan kouluradoilla!
Laukkatyöskentelyn pidin tällä kertaa rentona, rennommassa muodossa harjoituslaukkaa pitkin poikin kenttää. Muutaman kierroksen jälkeen nostin jalustimet ylös ja laukkasin ilman jalustimia. Samaten loppuravit ja -käynnit tuli mentyä ilman jalustimia. Loppukäyntien aikana rapsuttelin Valkan säkää, taputtelin kaulaa ja lapoja, kiitin tammaa vähän ylitsevuotavastikin.

Päiväkirjamerkintä 500 sanaa, kirjoittajana Naella

Ensimmäinen päivän ratsastettavista hevosista oli voikko Valka-tamma. Hevonen katseli minua tarhansa perältä, mutta kutsuessani sitä nimeltä lähti tamma portti kohti. Valkan tarhakaveri olisi kovasti halunnut tulla mukaan, mutta onnistuin estämään hevosen karkausyritykset nopeilla liikkeillä porttia sulkiessani. Valka seurasi minua talliin kiltisti ja pääsi sisällä omaan karsinaansa. Riisuin tammalta loimen, viikkasin sen karsinan oveen ja jätin hevosen hetkeksi odottamaan, kun kävin hakemassa Valkan estevarusteet ja harjat karsinan eteen. Katariina oli vinkannut, että maneesissa olisi vielä tämän päivän ajan esterata, jota voisin hyödyntää ja minähän mieluusti hyödynsin. Valkan laittamisessa meni hieman suunniteltua enemmän aikaa, sillä tamma on niin syötävän suloinen, etten voinut olla rapsuttelematta sitä jatkuvasti. Kun viimein olin saanut hevosen varustettua ja itsellenikin kypärän ja turvaliivin päälle, pääsimme lähtemään maneesiin.

Maneesissa oli toden totta ihan kunnon esterata kahdella sarjalla, parilla erikoisesteellä ja useammalla okserilla ja muulla tavallisemmalla esteellä. Kävelytin Valkaa alkukäynnit maastakäsin ja samalla säädin esteiden korkeuden 80 sentin paikkeille jättäen toisen sarjoista ja yhden yksittäisen esteen ristikoiksi verryttelymielessä. Kun esteet oli säädetty ja minulla alkoi olla lämmin, nousin Valkan selkään ja lähdin jatkamaan verryttelyä parin kierroksen verran käynnissä ja sitten ravissa. Valka tuntui oikein mukavalta ratsastaa eikä sen liikkeissäkään ollut mitään valitettavaa. Tein ravissa Valkan kanssa erilaisia kiemurauria esteiden seassa ja tamma vastasi apuihini kivasti. Kun muistin vain pyytää hevoselta tarpeeksi, se teki kyllä hienosti. Lyhyen laukkaverryttelyn lomassa otin muutamia hyppyjä ristikoille ja Valka hyppäsi kanssani innokkaasti. Sen hyppyihin oli ainakin pikkuesteillä helppo päästä mukaan ja hypyt olivat mukavan pyöreitä.

Lyhyiden välikäyntien jälkeen jatkoimme okserin ja parin yksittäisen pystyn hyppäämisellä, minkä jälkeen yhdistin nämä kolme estettä pieneksi radaksi. Valka hyppäsi esteitä innosta puhkuen ja välillä neuvottelimme tamman kanssa vähän vauhdista ja askelpituudesta. Valka löysi ponnistuspaikat esteille aika helposti itse, enkä joutunut avustamaan sitä kuin pari kertaa hankalan tien jälkeen. Puomit eivät onneksi kolisseet, joten en joutunut laskeutumaan ratsuni selästä niitä nostamaan. Pikkuradan jälkeen hyppäsimme erikoisemmat esteet eli vesimatollisen pystyn ja isot johtimet sisältävän okserin kertaalleen. Valkaa ei tuntunut mikään oikeastaan ihmetyttävän vaan se paineli esteille ihan samalla innolla kuin mille tahansa. Otimme tämän jälkeen vähän happea käynnissä, ja Valka suostui kävelemään ihan rauhassa. Kun sitten aloin kerätä ohjia, jotta hyppäisimme seuraavana rataa, hevosen yleinen olemus reipastui valtavasti. Rata sujui 80 senttimetrin korkeudella hienosti, joten sen jälkeen päästin Valkan laukkaamaan pari kierrosta maneesia ympäri rennossa, pitkässä muodossa ja siirsin tamman sitten raviin. Ravailimme hyvän tovin erilaisia ympyröitä tehden eikä Valka pistänyt vastaan kun pyysin sen käyntiin. Loppukäyntejä kävelimme kymmenisen minuuttia, joiden jälkeen laskeuduin alas ratsuni selästä ja lähdimme talliin.

Valka vaikutti karsinaan päästessään aika väsyneeltä ja ehdin jo säikähtää että olin aivan uuvuttanut sen estetreenissä, mutta talliin sattunut Katariina tyrmäsi ajatukseni ja oli vain hyvillään, että tamma oli saanut kunnolla liikuntaa. Nainen pyysi laittamaan vähän hikiselle voikolle fleeceloimen ja sen päälle kevyen toppaloimen, jotta tamma tarkenisi ulkoilla loppupäivän ja minä tottelin tietysti. Kun varusteet oli riisuttu, pikainen karvojenoikomisharjaus suoritettu ja hevonen loimitettu rapsuttelutuokiota unohtamatta, vein Valkan jatkamaan päiväänsä tarhaan. Omaani jatkoin ensin jälkieni siivouksella ja sitten otin suunnan kotiin. Valka oli ollut oikein mukava ratsu ja oli mukavaa päästä tutustumaan siihen!

Päiväkirjamerkintä 13.11.2020 346 sanaa, kirjoittajana Nikki

En ole ikinä ollut kovinkaan taikauskoinen ihminen, mutta tämä perjantai 13:nnen jälkeen saatan olla...

Onneksi päivän viimeinen projekti oli Valka. Koko päivä oli ollut aivan käsittämätön; Talikko oli hajonnut aamutallia tehdessä, olin lupautunut ottamaan Kunkun loimen kotiin ommeltavaksi sen jälkeen kun se oli revennyt pahanpäiväisesti, yksi varsoista oli päässyt lähtemään käpälämäkeen ja olin kompuroinut ruokasankoon, jonka johdosta olin lentänyt maahan ja nyt taskussa olleen puhelimen näytössä oli särö. Valkan kanssa ei voisi mennä mikään pieleen, se oli niin kiltti ja varma hevonen.

Vähän mäyräkoiran näköinen voikko odotteli korvat hörössä, kun hain sen tarhasta. Se lähti mielellään mukaan ja hamusi kättäni, mikä lohdutti kaoottisen päivän jälkeen, enkä malttanut odottaa, että pääsisin sen selkään ja maastoon hieman päästelemään höyryjä. Valka seisoi kiltisti aloillaan hoitamisen ja varustamisen ajan, johon upotin hieman tavallista enemmän aikaa; Onnistuin ainoastaan astumaan ohjien päälle, mutta onneksi ne eivät nyt ottaneet yhtään mitään haittaa siitä. Puin kypärän ja hanskat, ja talutin Valkan ulos pihalle.

Jalustimet oli säädetty ja satulavyö kiristetty, joten lähdin hämärtyvässä illassa kohti ainoaa valaistua maastoreittiä. Valkan askeleissa oli ihana istua ja tunsin rentoutuvani ensimmäistä kertaa koko päivänä. Tamma käänteli korviaan ja kuunteli, kun kerroin sille, kuinka hirveä koko päivä oli ollut ja pohdin ääneen, oliko epäonnenpäivässä sittenkin jotain perää; Kysyin jopa laskettaisiinko puhelimen näyttö peiliksi, kun se kuitenkin oli heijastava.

Valka ravasi innokkaasti eteenpäin, ja nosti sopivalla tiellä pyynnöstäni pitkän, pehmeän laukan. Nousin jalustimille ja nojauduin hieman Valkan pitkän kaulan ylle, kun se paineli eteenpäin. Viima kirveli kostuvia silmiäni, mutta laukkaaminen oli vapauttavaa. Liiankin vapauttavaa, koska se vapautti murheitteni lisäksi jalkani. Tajusin yhtäkkiä iskeytyväni satulan etuosaan ja Valkan kaulalle. Fiksu tamma löi liinat kiinni ja kääntyi katsomaan, että mitä tapahtui. Kerroin Valkalle, etten tiennyt, ja tutkin sitten itsekin asiaa. Jalustinhihna oli napahtanut poikki ja nyt toinen jalustin lojui maassa.

Jalustin rannekoruna ratsastin Valkan käynnissä takaisin tallille. Kehuin ja palkitsin Valkaa siitä, miten hienosti se oli käyttäytynyt, ja päätin keskittyä hopeareunukseen; Jos näin oli ollut pakko käydä, niin onneksi se oli käynyt Valkan kanssa. Temperamenttisemman hevosen kanssa olisi saattanut käydä paljon kurjemmin. Valka vain hörisi ja hamusi lisää nameja, joita annoin mielelläni.