Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Verson Hunajahuurre

Kuvista kiitos VRL-08368

Perustiedot

Virallinen nimi: Verson Hunajahuurre, "Huuru" Syntynyt: 05.01.2020 3v 05.03.2020
Rekisterinumero: VH20-018-0032 Rotu & sukupuoli: Suomenpienhevostamma
Säkäkorkeus: 148cm Väritys: Hpeanruunikko
Kasvattaja: Verso Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kouluratsastus Koulutustaso: VaB, vaikeustaso 4

•   SV-II 06/2019 pistein 40,25

•   KV-III 06/2019 pistein 17

•   KEV-II 02.07.2020 pistein 28

•   (P) KTK-II 28.02.2021 pistein 80

Toisinaan tällaiseen sekahedelmäsoppaan, joka myös laumana tunnetaan, tarvitaan semmoinen neutraali tekijä sekaan, jotta päivät eivät tunnu turhan pitkiltä ja asiat luistaa kerrankin juuri niin, kuin pitääkin. Ja meidän tapauksessa se tasoittava hedelmä on Huuru, hopeahapsuinen tähtisilmämme, joka kohtaa jokaisen päivän ja tulijan lämpimin hörähdyksin ja samettisine turpakarvoineen.

Huuru on siis todellakin hunajaisen nimensä ansainnut, sen verran kultainen poni on kyseessä, että hellanlettas sentään. Hyväkäytöksinen, ei pidä melua, toimii meidän vakiovalintana kaikkiin perhetapahtumiin talutusratsuksi, ja on vaan yleisesti ihanan lupsakka tyyppi. Kaikki siis sopii, Huuru ta det lugnt ja rakastaa vaan yhteistä tekemistä. Se on just semmoinen hevonen, jonka kanssa viihtyykin aina liian pitkään tekemässä arkisia askareita, koska niistä jää vaan niin hyvälle tuulelle.

Lässytys senkun jatkuu; näin kiva hevonen nyt vaan tuppaa olemaan kaiken kehun arvoinen. Huuru on varmasti yksi miellyttävimpiä hevosia ratsastaakin, oli sitä sitten vaan vähän verryttelemässä sileällä, käyttämässä maastohölkällä tai vetämässä rataa läpi kisakentällä. Tamma toimii kuin ajatus ja se asennoituu jo heti alkukäynneissä tekemisen makuun, joten se on harvinaisen kiva siitäkin, ettei sitä tarvitse juuri patistella liikkeelle, eikä oikeastaan toppuutellakaan turhia.

Huurun kanssa painoituttiin lopulta kouluratsastuksen puolelle näin tovin pohdinnan jälkeen, eikä suotta, sillä tällä on kaikki hyvän kouluratsun ominaisuudet kasassa. Liikkeet on kohdillaan, tämä on balanssissa ja hyvin ratsastettavissa, puhumattakaan semmoisesta herkkyydestä, jota vakavasti lajia uraksi tekevältä hevoselta täytyykin löytyä. Etu- ja takapää on helppo koota ja pitää muodossa, taivutukset tulee kuin luonnostaan, väistöistä puhumattakaan, joten voidaan varmaksi sanoa, että tässä on loksahtaneet oikeat palaset kohdilleen juuri niin, kuin on pitänytkin.

Vaikka tämä nyt hyvin puhtaasti on meillä koulua kisannutkin, on Huurun kanssa vaihteluksi myös hypätty, lähinnä alle metristä, ja siitäkään ei jää mitään pahaa sanottavaa; tekniikka, tyyli ja motivaatio on kohdillaan, ja tamma selvästi nauttii siitäkin puuhasta. Ihan niin vauhdikasta hommaa ei tosin tämän kanssa hyppääminen ole, että ajallisesti tästä olisi mitään perus puskailutasoa vakavampaa tullut, mutta puomijumpat ja pienet esteet pitävät Huurun vireänä ja rakentavat mukavasti luottoa ratsukon välille.

Luonteen on kirjoittanut Humutin

Sukutaulu

i. Ch Hornanhovin Hurmuri
sph, hopeanruunikko, 148cm
KTK-II, SV-I
ii. Harlekiini
sh, musta, 158cm
KTK-III, KRJ-II, SLA-II, KV-III, SV-II, Q
iii. Kulta-Harkko
sh, musta, 157cm
iie. Nokkonen
sh, punarautias, 158cm
ie. Harhakuvitelma
sph, hopeanruunikko, 146cm
KTK-III
iei. Humuharha
sph, hopeanruunikko, 146cm
iee. SN Seireeni
sph, punarautias, 144cm
e. Navajan Surukastanja
sh, rautias, 151cm
SV-II
ei. Muistinkatkoja
sh, punarautias, 158cm
KTK-II
eii. Murheenkatkoja
sh
eie. Muistikuvia
sh
ee. Suruhuntu
sph, punaruunikko, 146cm
KTK-I
eei. Surun Murtama
sph
eee. Hohdokas
sph

Isälinja: Hornanhovin Hurmuri - Harlekiini (2) Emälinja: Navajan Surukastanja - Suruhuntu (2)

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 2337.17
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00
Kuuliaisuus ja luonne: 1048.57
Tahti ja irtonaisuus: 1288.60
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 5 / 4

Muut sijoitukset

28.02.2021, KRJ Cup, Haltiasalo, Helppo A, 1/64

Päiväkirja & valmennukset

Kouluvalmennus 09.01.2021 283 sanaa, valmentajana Humutin

Päivän toinen - ja onneksi viimeinen, kiitos tammikuun jäisten maneesien - valmennettava oli aivan hurmaava pientamma Huuru. Kahvitkaan eivät maistuneet yhtä karmealta, kun seurasin ratsukon menoa sormenpäät jäässä ja keho täristen, sillä mieltä lämmitti huomattavasti heti tieto, että tämä ratsukko oli ihan erilaisessa balanssissa kuin edeltäjänsä. Huuru oli heti lämmittelyissä paljon rauhallisempi, muttei suomenhevostammoille tyypillisen laiska, joten pääsimme aloittamaan suht ripeästi Katariinan koettua hopeaharjan siihen valmiiksi.

Huurun kanssa keskityimme lähinnä semmoiseen yleiseen humputteluun, jossa minä korjasin ratsukkoa parempaan muotoon ja huutelin viilaten pilkkua mitä tuli tekemiseen, ja Katariina suoritti sitä, mitä koki parhaakseen. Pian päädyimmekin keskittymään enemmän taivutuksiin ja niiden salaisuuksiin, sillä vaikka jouduin myöntämään, että Huuru oli potentiaalisesti yksi kauneimpia näkemiäni kouluratsuja, halusin vielä nähdä, saisiko sitä käyttämään aktiivisemmin takapäätään, ja pystyisikö sitä vielä puskemaan mukavuusrajoja pidemmälle.
Halusin ratsukon vaihtelevan taivutuksia uralla. Aloitimme käynnissä avotaivutuksen pitkällä sivulla myötäpäivään, Katariinan avustaessa tammaa rohkeasti taivutukseen mukaan. Pientä haparointia, mutta kyllä se siitä varmistuisi, Huuru kaipasi vaan lisää varmuutta taipua, jos sen niinkin voi ilmaista. Lyhyt sivu mentiin vapaasti käynnissä, ja jälleen pitkällä sivulla avotaivutus käynnissä. Uudelle kierrokselle mentiin jo paljon reippaammin, joten vapaan käynnin jälkeen pyysin saman ravissa. Avosta sulkuun toisen kierroksen jälkeen, ja jälleen käynnistä aloittaen. Huuru sai samaan aikaan edetessään varmuutta, ja ratsukko varmistui ihan silmissä jo toiselle kierrokselle, ja olin huomaavinani muutosta vielä parempaan muotoon sen aikana. Huuru varmistui ja antoi itsensä käätyä rennommin, Katariina keskittyi kuuntelemaan hevostaan täysin ja meno alkoi muistuttaa vakavamielistä kisaosiota, mutta oikein hyvällä tavalla - jos paikalle nyt olisi sattunut joku tiukkanutturainen koulutäti, olisi hän varmasti tirauttanut pienen kyyneleen pelkästä ilosta, jota touhu oli silmälle. Vielä kertaalleen kierrätin ravissa kaksikon ensimmäisellä pitkällä sivulla avotaivutuksessa, toisella puolestaan sulkutaivuttaen, ja siihen taputin kiitokseni, sillä turhaa täydellistä on enää hinkuttaa sille erää.