Rivia&Skellige

Rosalie v. Helmwald


kuvista kiitos © Beate Langels

"Rosalie"
VH17-021-0304

tum. ruunikko trakehnertamma, 167 cm
01.11.2017 - 4v 25.11.2017

kasvattanut Gestüt Helmwald
omistaa Rivia & Skellige VRL-13283

esteratsastuspainote 160cm
tasolla  ::  11 / 10
ominaisuuspisteet  ::  6613.42

hyppykapasiteetti ja rohkeus 3165.33
kuuliaisuus ja luonne 3448.09

  ei vielä meriittejä



Sukutiedot

i. Klayton
trak 165cm m
ERJ-II
ii. Watts evm
trak 167cm rn
iii. Jordan evm
trak 168cm prt
iie. Waters evm
trak 160cm rn
ie. Kim evm
trak 166cm m
iei. Reeves evm
trak 168cm m
iee. Kayla evm
trak 165cm rn
e. Rosenduft
trak 165cm trn
ERJ-I
ei. Wanderlust evm
trak 170cm trn
eii. Luftalarm II evm
trak 169cm mrn
eie. Meine Schöne evm
trak 165cm vrt
ee. Rosie B evm
trak 165cm trn
eei. Zusicherung evm
trak 172cm m
eee. Romena B evm
trak 166cm m

Isänisä Watts on 167cm korkea ruunikko ori, joka on kilpaillut esteratsastuksessa kansallisella tasolla ja niittänyt mainetta itselleen kiitettävästi. Ori on kuitenkin jäänyt kilpailueläkkeelle ja jatkaa sukuaan Etelä-Saksassa. Rauhallinen ori oli monen ratsastajan mieleen miellyttävine askellajeineen ja osaavalla luonteellaan.

Isänisänisä Jordan oli hieno punarautias ori Itä-Saksan mailta. Ainoana mustana lampaana, tämä ori kilpaili kenttäratsastuksen puolella, melko kehnolla menestyksellä. Ori saavutti pari arvonimeä, mutta vain aluekilpailuissa. Hieman tuntemattomammaksi jäänyt ori vedettiin pois kilpailuista ja sen sijaan orin rakenne sai paljon ihastelua ja hyväksyntää, enemmän kuin kilpauransa. Rohkea hevonen saikin enemmän nimeä esille näyttelypiireissä.

Isänisänemä Waters oli kaunis pieni ruunikko, joka sukunsa tavoin jatkoi esteiden ylittämistä radoilla. Aluekilpailuiden kautta se pääsi kansainvälisille vesille ja näin tuli tunnetuksi koko Euroopan alueilla. Pippurinen ja päättäväinen tamma ei antanut minkään seisoa sen edessä ja tällä luonteella se pääsikin aikanaan pitkälle, mutta sama piirre myös aiheutti lihasrevähdyksen, joka päätti tamman kilpauran ennen aikojaan.

Isänemä Kim on upea musta tamma, jolla kapasiteettia riitti esteiden lisäksi myös kouluradoille. Siro tamma on pärjännyt molemmissa lajeissa kiitettävästi ja sille on syntynyt useampi tumma varsa hienoilla askellajeilla kouluradoille tai vahvalla ponnistusvoimalla esteille. Rauhallinen ja luottavainen hevonen jatkaa edelleen kilpailemista ja asettaa korkeat tavoitteet jälkikasvulleen.

Isänemänisä Reeves, tunnettiin myös nimellä Black Devil, teki monet hienot suoritukset esteradoilla kulta-aikoinaan. Lempinimen se kuitenkin sai tapaturmassa, jossa se pudotti ratsastajansa ja tahattomasti astui tämän päälle. Herkkä ori olikin hankalahko käsitellä, eikä sen kanssa kuka tahansa saanutkaan olla tekemisissä. Kuitenkin taidoillaan ja ulkonäöllään yleisön puolelleen voittanut ori oli monen suosiossa.

Isänemänemä Kayla oli Kimin isän vastakohta; rauhallisuuden perikuva, tarkka esteillä ja ystävällinen myös pikkuväelle. Nämä luonteenpiirteet ovat olleet hallitsevampia varsojen keskuudessa, vaikka olisi toivottu agressiivisempaa periytymistä kapasiteetin ja suorituksen suhteen. Tamma ehti kiertää kilpailuratoja monta vuotta, ennen kuin sen terveys alkoi oireilemaan ja pakotti tamman eläkkeelle.

Emänisä Wanderlust oli suurikokoinen, jopa 170 senttiä korkea, saksalainen trakehnerori. Tummanruunikko tähtipää oli tunnettu ryhdikkäästä mutta seesteisestä olemuksestaan kilpapaikoilla mutta myös kotioloissa ori oli erittäin hyväkäytöksinen. Oriin ratsastettavuus oli aivan omaa luokkaansa, mikä näkyi myös esteradoilla. Kapasiteetiltaan Wanderlust ei nimittäin ollut poikkeuksellisen lahjakas mutta yritteliäisyytensä ansiosta se hyppäsi jopa kansainvälisiä GP-ratoja silloin tällöin sijoittuen. Matalammalla tasolla ori olikin oikea ruusukehai. Wanderlust oli pienissä määrin siitoskäytössä uransa aikana ja sen jälkeen. Ori jätti jälkikasvuunsa erityisesti hyvää ratsastettavuutta mutta sen jälkeläisiä näkee edelleen myös isommilla radoilla.

Emänisänisä Luftalarm II oli mustanruunikko, 169-senttinen trakehnerori. Ori syntyi harrastelijalle, mutta oriin onneksi, se myytiin heti vieroituksen jälkeen siittolanpitäjälle, joka oli kiinnostunut orivarsasta nähtyään sen varsanäyttelyssä. Näin Luftalarm pääsi näyttämään kykynsä, joista ei todellakaan ollut puutetta! Ori oli 5-7-vuotiaana nuorten hevosten esteluokissa kärkikastia, eikä menestys jäänyt siihen vaan vuosien kertyessä nousi sekä estekorkeus että ruusukkeiden määrä. Parhaimmat tuloksensa ori teki Saksan kansallisilta estekentiltä, mutta muutaman kauden oria saattoi ihailla myös kansainvälisillä radoilla. Aktiivisen kisauransa takia Luftalarm ei koskaan ollut kovin ahkera siitosori mutta jokunen kymmenen jälkeläistä oriilta löytyy.

Emänisänemä Meine Schöne oli kasvattajan lottovoitto: kaunis kuin kuva, liikkui kuin jousilla ja hyppäsi kuin kissa. Tamma siirtyikin heti kolmivuotiaana tehdyn varsan jälkeen ammattilaisen ratsastettavaksi ja eteni nopeasti nuorten hevosten esteluokissa sijoituksille. Harvan tamman kilpailutukseen laitetaan yhtä paljon rahaa kuin Meine Schönen! Mutta myös tulosta tuli ja parhaimmillaan tamma sijoittui Saksan mestaruuksissa pronssille senioreiden luokassa. Kansainvälisille radoille asti ei tammaa viety, mutta kotimaassaan tulokset olivat erittäin vakuuttavia. Meine Schöne siirtyi siitokseen 17-vuotiaana pitkän ja ehjän kilpauran jälkeen, mutta valitettavasti tamma varsoi uransa jälkeen vain kerran eikä tullut enää uudelleen kantavaksi.

Emänemä Rosie B oli hyvin herttainen ja kiltti hevonen. Rento ja rauhallinen, jopa unisennäköinen, tamma ei ehkä antanut paikoillaan seistessään kuvaa kovantason estehevosesta mutta kun hevonen heräsi, se liikkui lennokkaasti ja hyppäsi notkeasti ja vahvasti. Rosie B nosti uransa aikana useamman junioriratsastastajan seuratasolta aina junnujen Saksan mestaruusluokkiin saakka, mikä kertoo tamman hyvästä luonteesta. Uransa jälkeen Rosei varsoi muutaman kerran ja se periytti jälkikasvuunsa hyvän luonteensa lisäksi myös hitaasti syttyvää ratsastettavuuttaan. Väriltään Rosie oli tummanruunikko ja sillä oli säkäkorkeutta 165 sentin verran.

Emänemänisä Zusicherung ei jäänyt varmasti keneltäkään huomaamatta! 172-senttinen, pikimusta trakehnerori oli näyttävä, testosteronia uhkuva hevonen, joka sopi vain ammattilaisten käsiin. Hypätä Zusicherung kuitenkin osasi ja esteradalla se olikin oikea taistelija. Ori sopi hyvin miesratsastajille ja keräsi ruusukkeita kansainvälisiltäkin areenoilta sopivan kuskin kanssa. Zusicherung suoritti oritestit jo nuorena mutta sitä käytettiin jalostuksessa melko vähän ja pääasiassa vasta kilpauran jälkeen. Ori ei kuitenkaan periyttänyt luonnettaan kovinkaan vahvasti, mutta hyppykykyjään sitäkin enemmän. Zusicherung esiintyykin useiden lahjakkaiden estehevosten suvuissa ja se tuntui toimivan erittäin hyvin erityisesti rauhallisiin tammoihin yhdistettynä.

Emänemänemä Romena B oli musta, 166 senttiä korkea tamma, joka oli isältään perinyt hieman raskaamman rakenteen. Luonteeltaan tamma oli kuitenkin kiltti ja ystävällinen, minkä lisäksi se hyppäsi hyvin. Mikään vauhdikas ratsu ei Romena ollut, vaan se vaati melko napakan ratsastajan liikkuakseen energisesti. Tamma ei koskaan päätynyt ammattilaisen ratsastettavaksi mutta se pärjäsi silti hyvin hieman pienemmissä luokissa. Korkeimmillaan tamma nähtiin kansallisella 130cm-tasolla. Valitettavasti Romena alkoi oireilla etujalkojaan jo 14-vuotiaana. Sukunsa ansiosta tamma löysikin pian uuden kodin siitostammana. Romena jätti jälkeläisiinsä vahvasti omaa rauhallista olemustaan mutta ei varsoilla sormi mennyt suuhun esteradallakaan.

sukuselvityksen on kirjoittanut sonya

Jälkeläiset   00.00.0000 o. R  ::  i. Isä  :: 

Kuvagalleria

Päiväkirja

06.06.2018  ::  Päiväkirjamerkintä   Kasvattaja Sonya

Kesäkuun kuumin helleaalto oli pyyhkäissyt viikonlopun aikana Keski-Eurooppaan, ja Helmwaldin tiluksilla oli ilmastoinnista huolimatta tukalan kuuma. Tallityöntekijöillä oli kädessään vuoroin vesipullo, vuoroin ihanasti viilentävä mhujää, joita oli runsaasti tarjolla maneesin loungessa. Tuskallisen kuuman sään vuoksi kenenkään ei tehnyt juurikaan mieli treenata hiki hatussa maneesissa, joten tallin väki päätti lähteä koko porukalla maastoon. Kaikki valikoivat ratsuikseen tammoja, sillä ryhmäretki sujuisi kaikkien turvallisuuden kannalta paremmin niin, kuin jos mukana olisi ollut oreja. Reissuun lähti mukaan Elli, Kalihi, Elle, Wanda ja Rosalie, sekä perää pitämään Abby. Liikkeelle lähdettiin rauhallisessa tahdissa, sillä hevosetkaan eivät olleet kovinkaan virkeitä. Poikkeuksen teki Kalihi, joka jostain syystä oli näkevinään mörköjä kaikkialla. Elli ja Elle sen sijaan kävelivät lähes puolinukuksissa eteenpäin, eivätkä tuntuneet ottavan kuumaa sen kummemmin kahisevista pensaista kuin säpsyilevästä Kalihistakaan. Myös Wanda tuntui kyttäävän hieman ympäristöään, mutta ei tehnyt sen suurempia liikkeitä paetakseen suuntaan jos toiseenkaan. Abby tuntui hidastelevan vähän liikaakin, sillä se joutui jossain vaiheessa jopa ravaamaan saadakseen muut ratsukot kiinni. Pian se lyöttäytyikin lähes Rosalien häntään kiinni, johon vanhempi tamma vastasi huiskauttamalla sitä ärtyneesti. Maastoreitti kulki kaunista metsätietä, josta se kiemurteli hiljalleen pienen lammen rantaan. Oli hämmentävää, miten näinkin vilkkaan kaupungin laitamilta saattoi löytää näinkin upeita maastoja. Koska aurinko porotti edelleen kuumana päättivät ratsukot käydä kahlaamassa. Elle ei suostunut menemään lainkaan veteen ja Wandakin vain kasteli hieman jalkojaan, mutta Elli ja Abby sen sijaan kävelivät rohkeasti pidemmälle ja roiskuttelivat innoissaan vettä. Hetken houkuttelun jälkeen Rosaliekin uskaltautui veteen, jonka jälkeen matkaa jatkettiin takaisin kohti tallia. Loppumatkalle otettiin vähän ylämäkitreeniä, jottei reissu olisi pelkkää huvia. Ratsukot palasivat tallille hikisinä mutta mieleltään virkistäytyneinä. Kyllä se maastoilu vaikutti kannattavan aina silloin tällöin.