PP's Halldis

perustiedot · • · sukutaulu · • · kisakalenteri · • · hoito-ohjeet · • · päiväkirja

Tähän voi lisätä vaikka pienen kertomuksen tai muuta vastaavaa hevosesta. Tai esimerkiksi viimeisimmän päiväkirjamerkinnän "alkusanat", jotka houkuttelee sivuilla kävijän jatkamaan sivujen selaamista ja lukemaan vaikka päiväkirjamerkinnän loppuun.



Perustiedot

Virallinen nimi PP's Halldis Syntynyt 19.9.2018, 6 vuotta
Rekisterinumero VH18-053-0099 Rotu & skp Vuonohevostamma
Säkäkorkeus 142cm Väri & merkit Ruunihallakko & siima, poskilla rtpl
Kasvattaja Ponipallero Omistaja Annabelle Paju VRL-13283
Painotuslaji Yleispainotteinen Koulutustaso heA 70cm 50cm

Hallaksi kutsuttu vuonohevostamma on sydämeltään villi ja vapaa. Se on reipas, määrätietoinen ja ponimainen. Hallalta löytyy silti yllättävän paljon liikettä tarpeeksi pyydettäessä.

Hoidettaessa Halla on suhteellisen helppo. Toki toisinaan tamma availee solmuja ja juoksentelee sitten pitkin mantuja. Tamma on kuitenkin kiltti, ei pure tai potki. Tarkkana saa silti olla, koska se ei viihdy sekuntiakaan paikallaan tai yksin. Jos Hallaa ei halua metsästää kaurasankojen kanssa, kannattaa muistaa olla tarkkana kuin pieni porkkana. Varustaessa Halla osaa myös näppärästi karata alta, jos siltä tuntuu. Molemmilta puolilta kiinnittämällä saattaa välttyä inhottavilta tilanteilta. Myös taluttaessa kannattaa käyttää ketjunarua.

Ratsuna Halla on reipas ja rohkea. Se vaatii kuitenkin selkeät rajat tai muuten tamma touhottaa aivan omiaan - eli yleensä yrittää mennä avonaisesta portista tai rynnätä syömään. Halla ei ole kaikkein helpoin ratsu, sillä se ei tee mitään ilman napakoita apuja. Joskus saattaa tamma myös osoittaa mieltään parilla pukilla, mutta eipä se liiemmin ratsastajia yritä tiputtaa. Parhaimmillaan Halla on napakalla ratsastajalla, joka ei anna tamman päättää. Silloin tamma näyttää parhaita lisäyksiään ja näyttää hienolta kouluratsulta. Esteitäkin se osaa hypätä mukiinmenevästi, jos niin vaaditaan. Ilman vaatimista saattaa ratsastaja hypätä yksinään.


       
kuvista kiitos scirlin ♥

Sukutaulu ja jälkeläiset

i. Ragnar
KTK-II
nvh hkko 141cm
ii. Raymond
nvh hkko
iii. Rodberg   nvh hkko
iie. Vigdis   nvh hkko
ie. Rannveig
nvh hkko
iei. Frode   nvh hkko
iee. Rebeka   nvh hkko
e. Halldora
nvh rnhkko 141cm
ei. Hagen Poem
nvh hkko
eii. Havournde   nvh hkko
eie. Leega Luna   nvh hkko
ee. Asvora IV
nvh hkko
eei. Arick Dag   nvh hkko
eee. Mundgerda   nvh hkko

Kilpailukalenteri

Porrastetut kisat

Ominaispisteet: 1808.34
Nopeus ja kestävyys: 589.44
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 882.83
Kuuliaisuus ja luonne: 1087.10
Tahti ja irtonaisuus: 721.24
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kilpailee kouluratsastuskisoissa tasolla 5
Maksimitaso on 4

Kilpailee esteratsastuskisoissa tasolla 5
Maksimitaso on 1

Kilpailee kenttäratsastuskisoissa tasolla 4
Maksimitaso on 2

KRJ-kouluratsastus

23.10.2017 - Paikka - 130cm - 3/26

23.10.2017 - Paikka - 130cm - 3/26

ERJ-esteratsastus

23.10.2017 - Paikka - 130cm - 3/26

23.10.2017 - Paikka - 130cm - 3/26

MEJ-esteratsastus

23.10.2017 - Paikka - 130cm - 3/26

23.10.2017 - Paikka - 130cm - 3/26

Muut kilpailut

10.04.2020 Ponitila Adina, irtoSert (Päätuomari: Jannica)

Esim. cup-kisat tmv

Hoito-ohjeet

Tähän varustekuva

Varustus

Listaa

Ruokinta

Listaa

Päiväkirja

28.12.2019 Oma talipallounelma

28.12.2019 Bellan kirjoittama myynti-ilmoitus

“NYT RIITTÄÄÄ!” karjaisin maneesissa. April katseli minua maasta pölmystyneenä, eikä selkeästi ollut varma, miten reagoida. Järkyttyneen oloinen Halla sen sijaan pysähtyi seinän viereen.
“Tää sai nyt luvan olla viimeinen kerta, kun se viskaisee mut tai sut selästään!” totesin Aprilille tiukasti. Ensin nainen näytti siltä, että kieltäisi, mutta lopulta nyökkäsi;
“Ei tässä kai enää mikään auta - ei Hallaa voi tunneillakaan pitää.”

Heti, kun Halla oli ratsastettu läpi ja April oli viemässä sitä talliin, painelin itse toimistoon. Turhautuneena avasin tietokoneeni ja aloin kirjoittaa: " MYYDÄÄN…" Puolentunnin kuluttua kävin viemässä paperisen lapun ilmoitustaululle ja mietin vielä hetken hevosmarkkinasivuilla julkaise-napin kohdalla. Päättäväisesti kuitenkin klikkasin ja lähetin ilmoituksen bittiavaruuteen. (27.12.2019)

30.9.2019 Kouluratsastuskisat 1/2 (78,750%)

"Haluatko haastetta? Oletko valmis kokeilemaan uutta? Luokka 9 starttaa Pohjantähdessä villisti; ratsastajille annetaan alle aivan vieraat ratsut! Rata on vapaaohjelmaan perustuva ja ratsastajan päätettävissä. Se saa sisältää kuitenkin ainoastaan helppo A -tason asioita. Kirjoita runo, tarina tai piirrä kuva. Halutessasi voit myös linkittää esimerkiksi kappaleen tai valokuvan kuvailemaan tunnelmia. Huumori on sallittu ;)"

Mä tuijotan sitä irokeesiharjaista viikinkiratsua silmät suurina. Mun piti vaihtaa mun uskollinen, täydellinen täysiveriratsuni tähän... tähän. Hallaksi nimetty tamma pärskähtää, ravistelee päätään ja mä tunnen tuskanhien nousevan kaikkialle. Mä kuulen etäisesti matalaa, railakasta naurua ja vilkaisen taakseni. Murahdan. Näen Ismailovin nauravan kaksin kerroin kauempana. Lämmin käsi ilmestyy mun hartialle ja mun huomio nytkähtää Ainoon, joka katsoo mua sympaattisesi.
”Muista meidän valmennukset, niin kaikki menee hyvin. Nämä vuonohevoset on ihan mukavia, olen kasvattanut pari itsekin.” Mä oon varma et sillä hetkellä se kaikki epätoivo vyöryy mun kasvoille ja mä painan hetkeksi mun kädet kasvoille. Vedän syvään henkeä.
”No, onneksi tässä ei voi mennä enää huonommin. Bloody hell.” Mä sanon ja punttaan itseni tamman selkään. Kuulen Ainon sanovan jotain omasta lainaratsustaan ja vilkaisen ja näen naisen kävelevän nopeaa kyytiä kauemmas. What the -.
"Your steed is a ball of tallow. Fucking ball of tallow." Ryssän lievä venäjänaksenttinen ääni saa mut käännähtämään. Aino katoamisen syy selvisi. Mä hymähdän, irvistän lievästi hymähdykselleni ja katson hetken valkomustaa pystyä harjasta, ennen kuin katson takaisin myrskynharmaisiin silmiin.
"Har har. Even tough you can't even call her a steed, bloody hell. No offence Halla." Mä sanon ja rapsutan kermakahvin väristä kaulaa ja huokaisen hyvään.
"Have fun." Mun oma suupieli vastaa toisen virnistykseen. Kuulen matalan naurun kohoavan ryssän kurkusta. Ainakin toisella meistä oli selvästi hauskaa.
"Thank you, Sir", mä sanon, annan sarkasmin valua sanoissa. Mä kokoan lainaratsuni ohjakset, pyydän sen liikkeelle ryssän kävellessä kauemmas. Käännähdän juuri parahiksi nähdäkseni Ainon seisovan hieman kauempana suu melkein auki. Mä rypistän naiselle hieman kulmiani, näytän kuitenkin toisella ohjaskädelläni peukkua ja ratsastan verryttelykentälle.

Mä hengittelen syvään ja annan tamman kävellä reippaasti. _Muista ryhti. Ja kädet pois sylistä. Ja hartiat. You got this. Viikinkihevonen taipuu yllättävän helposti mun alla, venyttää askeltaan pyydetysti. Tervehdys. Niin kuin Aino sanoi, ota tämä kokemuksena. Ratsastaessa huomasin tamman vaativan selkeitä, napakoita apuja. Ensimmäiset pohkeenväistöt jäivät vähän laimeiksi, mutta Ainon valmennus tuoreessa muistissa. Selkeät ja siistit puolipidätteet. Koko etuosa kääntyy ulkolapa mukaan lukien. Kunnon taivutus. Ei banaanimutkaa. Sulkutaivutuksessa pidän sisäohjan tuntumassa. Halla vastaa pyydettyihin asioihin odotettua paremmin. Eihän se toki ollut tuntumaltaan todellakaan samanlainen ratsastettava kuin Hera, jonka kanssa vuosien yhteistyö oli tuottanut tulosta ja saanut meidän toimimaan kunnolla tiiminä. Ja olihan se ihan mukavaa ja virkistävää huomata, että sai vieraan hevosen toimimaan niin kuin kuului ilman sen suurempi hampaan purentoja ja stressailuja. Ilman että teki mieli itkeä. Ja olihan Hallalla ihan miellyttävä laukka. Hieno viikinkihevonen. Pysähdys. Lopputervehdys. Mä myönnän hymyilleeni vähän taputellessani ja rapsutellessani vaaleaa kaulaa kummaltakin puolen.

1.12.2019 entinen omistaja Bella

Vuonohevostamman lyhyet jalat pinkoivat niin kovaa, että ajattelin sen menevän nurin. Hymähdin hieman huvittuneena odotellessani sitä hetkeä, kun tamma vihdoin väsyisi juoksemiseensa. Tilanne ei kuitenkaan näyttänyt olevan lähelläkään sitä, koska juuri silläkin sekunnilla tamma heitteli villisti peräänsä ilmassa. Vierelleni käveli huvittuneen näköinen April: "Hallalta ei puhti ihan heti lopu!"
"Njoo, ei todellakaan. En oikeesti ihan ymmärrä; oon vähentänyt siltä tyyliin kaikki kaurat pois, juoksuttanut joka päivä ihan täysillä ja monena päivänä lisäksi ratsastanut. Kaks viikkoo ja se jaksaa edelleen juosta karkuun ja yrittää aina tilaisuuden tullen tiputtaa myös ratsastajan", huokaisin syvään ja vilkaisin Aprilia. Jäimme molemmat tuijottamaan energistä tammaa hiljaisina.

Kun lopulta Halla oli väsähtänyt juoksemiseen ja antanut laitumelta suosiolla kiinni, olin heti raahannut sen pesupaikalle. Molemmilta puolilta kiinnitettynä tamma yleensä seisoi suosiolla paikoillaan, eikä heilunut puolelta toiselle. Harjasin tammaa ripein ottein, joutuen aina välillä komentamaan sitä esimerkiksi kuopimisesta tai näykkimisyrityksistä.
Harjattuani hain satulan ja suitset, jotka nähdessään Halla näytti hapanta naamaa. Tamman ilveilyistä sen enempää välittämättä nostin satulan sen sään päälle ja liu'utin sen paikoilleen. Satulavyötä kiristäessäni jouduin varomaan kiukkuisia potkuja, mutta onnekseni niihin olin jo oppinut varautumaan. Suitsien kanssa oli sen sijaan hieman enemmän haastetta, kun vuonohevostamma yritti ensin rynnätä eteen ja epäonnistuessaan peruuttaa pakoon. Pienen väännön jälkeen Hallalla kuitenkin oli suitset päässä ja satula selässä.

Saapuessani maneesiin Hallan kanssa ei siellä onnekseni ollut muita. Hain maneesin nurkasta jakkaran ja tarkistin satulavyön ainakin kolmeen kertaan, kunnes lopulta uskaltauduin nousemaan ratsaille. Yllätys oli suuri, kun tamma ei tällä kertaa yrittänytkään livistää kiitolaukalle, vaan seisoi paikallaan kuin kivi. Puoliksi ihmetellen ja puoliksi tyytyväisenä pyysin ratsuni uralle - eikä tamma edes yrittänyt mitään.
Alkukäyntien jälkeen pyysin Hallaa raviin - ja odotin samalla vuosisadan protesteja. Oikeasti tamma ei kuitenkaan yrittänyt mitään, vaan tyytyväisenä teki työtä käskettyä. Olin oikeastaan erittäin hämmentynyt, mutta otin hetkestä kaiken irti ja vaadin tammalta niin väistöjä kuin askellajin kokoamista sekä pidentämistä. Halla ei tästäkään hermostunut, vaan toimi kuin unelma.
Laukkatehtävien kohdalla odotin jonkinmoista vastarintaa, mutta Halla oli selkeästi muuttunut yhdessä hoitohetkessä toiseksi hevoseksi. Se teki kaiken mukisematta ja pärskähtelikin välillä. Laukanvaihdot ja vastalaukat - joita Halla vihasi - menivät nekin kuin vettä vain. Hetken jo luulin, että olin ottanut väärän hevosen - mutta tallissa oli vain yksi vuonohevonen.

Ratsastuksen lopetettuani talutin ihmeissäni hikistä, hyvin työskennellyttä hevosta. Halla huokaisi syvään ja näytti siinä hetkessä kovin säyseältä. Toivo heräsi sisälläni nopeasti, entä jos viimein?

27.11.2019 entinen omistaja Bella

Tamma mulkaisi minua silmäkulmastaan harvinaisen rumasti, kun kiristin sen satulavyötä. Halla näytti luimiessaan ja irvistellessään lähinnä merimakkaralta, mutta en antanut sen haitata. Suitsia laittaessa tamma olisi mieluusti syönyt minut, mutta pienen tappelun jälkeen se suostui vastahakoisesti suitsittavaksi. Muutama kirosana pääsi suustani, kun mokoma otus sai napsautettuna hampailla käsivarteeni. En todellakaan tiennyt, mistä Hallan käytöshäiriöt - johtuneeko nuoresta iästä vai onko kyseessä vain harvinaisen taliaivoinen tapaus?

Kiristin maneesissa satulavyötä ja yritin väistellä tamman hampaita. Kiipesin selkään ja jo samalla sekunnilla tunsin, että ratsu lähtee alta - ja täyttä laukkaa. Parin kauniin perkeleen säestämänä kiskoin tamman ympyrälle ja kiitin samalla luojaa siitä, että satulavyö oli jo kiristetty maastakäsin. Napakoin avuin sain Hallan uralle - käynnissä tällä kertaa. Jotain se idiootti jaksoi vieläkin pöristellä ja pörhistellä, mutta lentäviä lähtöjä ei enää tehty.
Hetken kuluttua ryhdyttiin kunnolla hommiin - ja heti ohjat kerättyäni sain kokea ihmeellistä venkoilua sekä tanssahtelua. Napakasti yritin ratsastaa Hallaa pohkeen ja ohjan väliin - paino sanalla yritin. Nopeasti Halla kuitenkin teki selväksi, että sitä ei kiinnostanut piirun vertaa tehdä töitä - varsinkaan minun kanssani.

Ensimmäiset laukkapätkät ravityöskentelyn jälkeen olivat katastrofeja - ei sillä, että se ravikaan olisi onnistunut ilman protesteja. Laukassa Halla kuitenkin sai hieman enemmän puhtia pukkeihinsa ja suhteellisen kokenut ratsastajakin sai roikkua kynsin hampain satulassa. Eikä siinä mitään, mutta sille mursulle ei riittänyt pelkästään villi pukittelu jokaisen noston jälkeen - onhan se aivan parasta viihdettä litistää ratsastajan jalka seinään. Raippa iski tasaisin väliajoin tammaa takamukselle ja pohkeet paukuttivat kylkiä. Silti se poni vain junnasi paikallaan allani, keksien milloin mitäkin sivuliikkeitä ja pukkiloikkia.
"PERKELE HALLA! ON SE NYT TAAS KUMMA!" karjaisuni kaikui maneesissa oikein upeasti, mutta ratsuuni sillä ei juuri ollut vaikutuksia. Halla se vain jatkoi ja jatkoi.

Oli kulunut samalla kaavalla ainakin puolituntia, kunnes vihdoin tamma taisi olla liian väsynyt. Halla suostui lopulta kulkemaan peräänannossa, niin ravissa kuin laukassa, ilman pukkeja. Otin hetkestä ilon irti ja laitoin tamman oikein koville. Naputtelin pohkeilla enemmän liikettä ja toisaalta taas välillä kokosin. Harjoitusravissa istuessani katselin sen leveää, lyhyttä kaulaa ja mietin mielessäni, että se todella oli mursu.
Puolentunnin järkevän työskentelyn jälkeen sekä ratsu että minä olimme molemmat aivan hikisiä ja hengästyneitä. Halla näytti siltä kuin se olisi juossut vähintään Australiaan ja takaisin. Omasta puolestani voin sanoa, että takamuksessa tuntuivat tamman alkutunnin protestit.

Laskeuduin alas ratsailta ja talutin perässäni talliin lähes puolikuolleen hevosen - tai siis siltä se vaikutti. April virnisti minulle iloisesti, kun kerroin, että mursu oli lopputunniksi jopa rauhoittunut.
"Kyllä se vielä siitä!" April kannusti. "En nyt tiiä. Aika saatananmoinen kusipää ja imbesilli tää kyllä on", totesin ja vilkaisin vieressäni seisovaa hikistä vuonohevosta. Ojensin ohjia Aprilille, joka lähtikin taluttamaan vuonohevosta pesupaikalle. "Kyllä siitä vielä ratsu tulee", hän totesi matkalla. "Älä oo niin positiivinen, sieluun sattuu", mutisin ja suuntasin toimistoon tekemään paperitöitä.

virtuaalihevonen
webdesign © Cery 2019