Lucille

Virallinen nimi:	Lucille, "Lucy"	Syntynyt:	11.05.2005 15v
Rekisterinumerot:	VH20-005-0029 & #PKK2617	Rotu & skp:	Clevelandinruunikkotamma
Säkäkorkeus:	166cm	Väri & merkit:	Punaruunikko
Kasvattaja:	Morris Anfair Showing, UK Edellinen omistaja Hemsbury Stables / Hadley Sutton	Omistaja:	Avrelian Ismailov VRL-12701
Painotuslaji:	Kenttäratsastus	Koulutustaso:	CIC3 VaB 130cm 130cm

KTK-III Elokuun kantakirjaustilaisuus 31.10.2020
KTK-III 106. KTK-tilaisuus 01.05.2021

Edellisen omistajansa luona Lucy oli monen mielestä tallin kurjin ja ilkein. Kurja ja ajoittain ilkeänpuoleinen huntertamma on yhä edelleen, hyvin suurella todennäköisyydellä se tallin kurjin ja ilkein (lähelle ainakin). Suurin ero entiseen lienee siinä, että nykyään myös tamman omistaja on kurja ja ilkeä. Lucy ei vaikuta puoliksikaan niin pahalta kuin röyhkeä, alentuvasti tallityöntekijöihin ja vähän kaikkiin muihinkin suhtautuva Avrelian.

Karsina on Lucyn valtakunta, missä se haluaa olla rauhassa. Ohikulkijoita ruunikko tuijottelee kylmänviileästi, mutta saattaa oven avautuessa irvistellä ikävästi - aivan sama, vaikka karsinan ovi avattaisiin heinien jaon vuoksi. Oikeasti Lucy pitää harjaamisesta suhtautuen käsittelijäänsä viileänkohteliaan välinpitämättömästi niin kauan, kun saa itse olla rauhassa. Tamma pysyy vähän rennompana, kun sen laittaa valmiiksi käytävällä karsinan sijaan ja antaa Lucyn pitää valtakuntansa omanaan. Mikäli Lucyn kuitenkin laittaa valmiiksi karsinassa eikä käytävällä, ruunikko ryhtyy herkästi uhittelemaan naapurikarsinoiden asukeille. Satulaa tamma väistelee muutenkin melko äkäisenä, ruma ilme naamallaan, vaikkei olekaan mistään kipeä ja työntekokin on (yleensä) hevoselle mieluista. Hermostuessaan Lucy luimii, kuopii ja pyörii (mikäli ei ole kiinni, silloin tamma vain liikahtelee levottomana), eikä mikään ole varmempi tapa hermostuttaa Lucyä kuin useamman ihmisen samanaikainen tuppautuminen sen karsinaan. Uudet ihmiset sekä kaikenlainen ylimääräinen hälinä saavat tamman epäluuloiseksi ja äkäiseksi, eivät kuitenkaan suoranaisen stressaantuneeksi; ruunikko on herkkä, äreä, tarkka omasta tilastaan ja rauhastaan, muttei varsinaisesti huonohermoinen. Ei Lucy tahallaan käy päälle, eikä sen kanssa ole mitään ongelmia, kunhan toimii rauhallisesti ja määrätietoisesti. Äreydestään huolimatta tamma kyllä käyttäytyy, sen saa hoidettua, klipattua, kengitettyä, lastattua ja niin edelleen siinä missä minkä tahansa muunkin hevosen.

Ratsukoulutuksen lisäksi Lucy on opetettu ajolle. Siitä voisi jatkokoulutuksella sekä tavoitteellisella treenillä saada hevosen ainakin noviisitason luokkiin, miksei vaativiinkin, mutta Avrelian ei näe tätä tarpeelliseksi. Satunnainen ajolenkki lähinnä talvisin reen kanssa mikäli lunta riittää, on miehen mielestä aivan tarpeeksi Lucyn tasoiselle hunter-/kenttähevoselle. Ajettaessa Lucy on helpompi, sävyisämpi kuin ratsastettaessa, sillä silloin se saa keskittyä omaan puuhailuunsa välittämättä ratsastajasta. Se on hyvä, näyttävä vaunuhevonen, hienoliikkeinen ja kaiken puolin edustuskelpoinen.
Tamma vaatii ratsastajaltaan paljon. Rauhallisuutta, taitoa, pitkäjänteisyyttä. Yksi suurimpia kompastuskiviä on rentous, lähinnä sen puute; Lucyn rentouttaminen on aina pieni haaste, tamma kun on herkästi ärtyvää sorttia. Liian kova tuntuma ärsyttää Lucya kaikkein eniten, toisinaan ruunikko jättää pidätteet täysin huomiotta ja raippa, aivan sama miten nätisti käytettynä, on lähinnä tekosyy riehumiselle. Pukittelu on harvinaista, monet muut protestimuodot kiemurtelusta apujen vastustelemiseen, kuolaimen puremiseen ja täysstoppiin ovat paljon tavanomaisempia. Lucy antaa välitöntä, nopeaa, terävää ja vahvaa palautetta ratsastajansa virheistä sekä omasta mielipahastaan. Avrelian on tästä pelkästään hyvillään.
Oikeissa käsissä, hyvällä ratsastuksella Lucy on ahkera ja kuuliainen. Ratsastajan on oltava ehdottomasti se, joka sanelee työjärjestyksen; Lucy hermostuu ja käy hankalaksi, jos sen antaa asettua johtoasemaan. Ainoastaan (maasto)esteradoilla ruunikko saattaa innostuessaan kadottaa korvansa ja kiihdytellä, jopa ryöstää, esteiden ja alamäkien jälkeen. Lucy on rohkea, varmajalkainen ja älykäs estehevonen, varma suorittaja, muttei ole aivan yhtä nopea kuin kevyemmät lajitoverinsa. Tämä hevonen onkin enemmän maratoonari kuin sprintteri. Mikään estetyyppi ei aiheuta kieroon katsomista tai puhisemista, eikä mikään kouluradan liike aiheuta irvistelyä tai vastaan hangoittelemista.

Itse kilpailutilanteet eivät Lucyä jännitä tai harmita, itse asiassa tamma tuntuu ihan nauttivan esiintymisestä. Niin kauan, kuin yleisö on rauhallista; jo muutama katsomossa juokseva lapsi saa Lucyn naaman nurinperin. Oikeasti rauhattomassa ympäristössä tamma hermostuu, kaikki muu elämä ja liikehdintä vain ärsyttää. Annabelle onkin joskus vinoillut Lucyllä ja Avrelianilla olevan yhtäläisen tuomitseva katse sekä samanlainen nokkaruttu, mikäli joku kehtaa hengittää väärin heidän läheisyydessään. Varikoilla ja käsihevosalueella on tamman makuun turhan paljon väkeä, mieluiten se oleskelisi hevosrekassa siirtyen mahdollisimman lyhyen verryttelyn kautta radalle yksilösuorituksen rauhaan. Verryttelyssäkin liikkuu, ikävä kyllä, muita ratsukoita pilaamassa Av.. siis Lucyn päivän.

Luonteen pohjana käytetty edellisen omistajan (J.) kirjoittamaa luonnekuvausta, kiitos!