NJ - virtuaalinen jaos
Virtuaalinen Näyttelyjaos eli NJ
on VRL:n alainen näyttelytoimintaa
ylläpitävä jaos, jolla on pitkät perinteet;
ensimmäiset näyttelyt järjestettiin jo
vuonna 2001."
Moniin rotuihin voi tutustua Hevosmaailma.netin vanhoilla sivuilla.
Rakennearvostelu on virtuaalinäyttelyssä hyvin erilaista kuin IRL-näyttelyssä. Me käytämme arvosteluun valokuvaa sen sijaan, että edessämme seisoisi oikea hevonen, jota pääsemme katsomaan kaikista suunnista ja esimerkiksi mittaamaan etusäären ympärystä. Lisäksi emme arvostele liikkeitä toisin kuin IRL-näyttelyssä. Tuskin kukaan meistä on myöskään saanut "oikeaa" koulutusta rakenteen arvostelua varten.
Kuvassa esiintyvän hevosen IRL-palkintoja ei saa huomioida millään tavalla, kun arvostelee virtuaalinäyttelyssä, jo ihan siitä syystä, että IRL-hevosten palkintoihin vaikuttaa moni muu asia kuvassa näkyvän rakenteen lisäksi. Monilla roduilla esimerkiksi liikkeet ovat erittäin tärkeät ja hyväliikkeinen hevonen voi saada paremman palkinnon kuin sellainen, jolla on parempi rakenne mutta huonommat liikkeet.
Rakennearvostelu aloitetaan katsomalla kokonaisuutta eli yleisvaikutelmaa. Onko hevonen sopusuhtainen, eli mikään osa ei ole liian pieni tai suuri suhteessa muihin? Millainen rotuleima hevosella on, eli näyttääkö se rotuiseltaan? Entä sukupuolileima, näyttääkö ori orilta ja tamma tammalta? Onko hevonen lihasköyhä vai tarpeeksi hyvässä lihaskunnossa? Onko sen lihavuuskunto normaali, eli hevonen ei ole liian laiha tai lihava?
Kokonaisuuden jälkeen arvostellaan yksittäiset asiat, kuten pään muoto, rungon pituus, jalka-asennot...
Arvostele luokassa yksi hevonen kerrallaan ja anna hevoselle SA-maininta, jos se on mielestäsi sertin arvoinen. Vasta sitten, kun olet yksittäisarvostellut kaikki luokan hevoset, vertailet niitä toisiinsa ja asetat ne paremmuusjärjestykseen: ensin sertin arvoiset ja muut niiden jälkeen.
Jokaisen NJ-tuomarin on itse päätettävä millä perusteella hän myöntää SA-maininnan ja laittaa hevoset paremmuusjärjestykseen. Perusteluja ei ole pakko kirjoittaa ylös, vaan ne voivat olla vaikkapa sanallisia arvioita tuomarin päässä. Yhtä lailla on sallittua käyttää esimerkiksi pisteytyskaavaketta, kuten VSN:ssä. Tuomarointia ei kuitenkaan saa tehdä mututuntumalla, vaan tuomarin on kyettävä jollain tavalla perustelemaan miksi jokin hevonen oli tai ei ollut sertin arvoinen ja miksi hän laittoi hevoset tiettyyn järjestykseen.
Tuomarina on tärkeää pyrkiä yhdenmukaisuuteen siinä mielessä, ettei oma tuomarointi vaihtele radikaalisti. Koska olemme ihmisiä emmekä robotteja, on täysin luonnollista, että tulokset vaihtelevat jonkin verran näyttelystä toiseen - varsinkin ajan myötä, mutta myös lyhyen ajan sisällä. Jos tuomaroinnissa kuitenkin tapahtuu yhtäkkiä jokin suurempi muutos, pitäisi sen johtua vain siitä, että tuomari on oppinut jotain uutta, jolla on huomattava vaikutus hänen arvosteluihin.
Yhdenmukaisuuteen pyrkiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hevosten pitää olla aina täsmälleen samassa järjestyksessä eri näyttelyissä tai sitä, että jokaisen hevosen pitää olla aina joko sertin arvoinen tai ei, koska jotkut hevoset ovat rajatapauksia. Näyttelyharrastajien on joskus vaikea ymmärtää sitä, että kaikki hevoset eivät ole aivan selkeästi sertin arvoisia tai ei sertin arvoisia. Tällainen hevonen saattaa siksi saada yhdessä näyttelyssä SA:n ja toisessa näyttelyssä sama tuomari ei annakaan sille sertin arvoista.