Annabelle ja Kessu olivatkin jo tuttu pari minulle, tällä kertaa pääsin kaitsemaan parivaljakon menoa esteillä kouluratsastuksen sijaan. Alkuverkkan sisällytin pienen puomiharjoituksen, asetin kolme puomia diagonaalille, niille tultaisiin ravissa mutta jokaisen puomin välissä Annabellen tuli siirtää Kessu käyntiin ja takaisin raviin ennen seuraavaa puomia. Kessuhan on valtavan kokoinen hevonen ja valmennuksen alkuun oli hyvä ottaa pientä herättelyä jotta se sai kolmimetriset koipensa kunnolla töihin. Harjoitus alkoi sujua hyvin heti kun Annabelle sai pidätteet läpi innokkaaseen raudikkoon. Aluksi ori vain mennä putkutti komeaa ravia koko diagonaalin verran. Jotta ratsukko pääsi hyppäämisen makuun, nostin puomit mataliksi pystyiksi. Kessu tuntui miettivän että vihdoin päästiin asiaan ja heitti komea sarja ilopukkeja heti ensimmäisten hyppyjen jälkeen. Orin tekniikka oli kaunista katseltavaa ja vaikka se hyppäsi suurieleisesti onnistui Annabelle istumaan siististi mukana hypyissä. Ennen kuin siirryimme hyppäämään korkeampia esteitä, pyysin Annabelleä ottamaan vähän temponvaihteluita orin kanssa. Pitkillä sivuilla sai päästää menemään, lyhyillä sivuilla kootaan ja ratsastetaan voltti jonka jälkeen taas valmisteltiin kovempaa vauhtia. Kessu kuunteli todella hyvin pieniäkin apuja eivätkä temponvaihtelut tuottaneet ratsukolle pienintäkään päänvaivaa. Niillä saimme kuitenkin orin vielä paremmin kuulolle ja auki suurempia hyppyjä varten. Rakensin viiden esteen radan jossa esteiden korkeudet vaihtelivat metristä metrikahteenkymppiin. Alkuun pysty ja kaksi okseria ja lopussa kahden pystyn sarja. Ekalle okserille sekä sarjalle tultiin pienessä kulmassa joka olikin Kessulle haastavaa. Annabellellä oli kova homma pitää iso ori käsissään ja neuvoin hillitsemään menoa sekä istunnalla että pidätteillä. Meno parani hienosti loppua kohden, Kessu kurvaili pienestäkin kulmasta siististi esteelle ja hyppäsi puhtaasti. Lopulta esteet olivat metrineljässäkympissä ja Kessu liiteli vaivattoman näköisesti niistä yli. Kaikenkaikkiaan ratsukon meno oli kaunista katseltavaa enkä sen suurempia moitteita parin menosta löydä.

Kentällä minua oli vastassa upea maksanrautias puoliveriori ratsastajineen. Olin tullut valmentamaan Kessua ja Annabelleä kouluratsastuksen saralla ensin, ensi viikolla olisi tiedossa estetreeniä samalle kokoonpanolle. Isomerkkinen raudikko vaikutti rauhalliselta, vähän jopa liian rauhalliselta. Aloitimme valmennuksen heti laukkatreenillä, käskytin ratsukon pääty-ympyrälle työskentelemään vastalaukassa. Pääty-ympyrällä vastalaukka sujui leikiten joten siirsin tehtävän uralle jossa homma levähti käsiin nopeasti. Ohjeistin Annabelleä ottamaan ihan pieeenen pieni asetuksen sisäohjalla ja antaa sisäpohkeella tukea Kessulle. Nainen sisäisti ohjeet hyvin nopeasti ja lopulta Kessu väläytteli oikein hyvää vastalaukkaa myös uraa pitkin! Hieman korjattavaa jäi Annabellen istuntaan joka meinasi kipata jatkuvasti etukenoon, heti kun tämä malttoi istua syvälle satulaan pysyi Kessukin siististi vastalaukassa. Jatkoimme laukkatreenin jälkeen ravisiirtymisillä harjoitusravin ja keskiravin välillä. Painotin, että haluan nähdä harjoituksen lopuksi tarkkoja ja siistejä vaihtoja. En sellaisia joissa Annabelle antaisi Kessun vain valahtaa keskiravista takaisin harjoitusraviin. Kessu ei ensin ihan hiffannut mitä harjoituksessa ajettiin takaa ja pyrki vain kiihdyttämään vauhtia sen sijaan että olisi pidentänyt askelta. Ohjasin Annabellen avaamaan lantiota ja antamaan vain hiukan ohjaa, ei liikaa jotta Kessu ei lähde keulimaan laukalle. Muutaman toiston ja epäonnistuneen yrityksen jälkeen Kessu vihdoin sisäisti mitä siltä haluttiin. Ei se mitään maailman siisteimpiä siirtymisiä tarjoillut, mutta meno ehdottomasti parani loppua kohden. Annabellen ja Kessun välinen kemia on todella kaunista katseltavaa, Annabelle osaa ohjata oria hiuksenhienoilla avuilla ja Kessu tuntuu lukevan naisen ajatukset. Pientä viilaamista löytyi tottakai, mutta kokonaisuudessaan ratsukolla on kyllä paketti kasassa.