Uncle Creepy

Virallinen nimi:	Uncle Creepy, "Setä(mies), Hopeakettu"	Syntynyt:	14.07.2014 11v
Rekisterinumerot:	VH14-006-0623 & #PKK1555	Rotu & skp:	Englantilainen täysiveriori
Säkäkorkeus:	163cm	Väri & merkit:	Mustankimo
Kasvattaja:	Vincent Lawrence, UK	Omistajat:	A. Paju & A. Ismailov VRL-13283 & VRL-12701
Painotuslaji:	Kenttäratsastus	Koulutustaso:	CIC4 VaA 130cm 120cm

KTK-II 99. KTK-tilaisuus 01.06.2020
KTK-II Heinäkuun kantakirjaustilaisuus 31.07.2020
Fn (2020)
VIP MVA (2020)
ARVO Valio Ori (02/2021)

Setä (Hopeakettu, mikäli huono huumori kukkii kilpaa Annabellen kukkaistutusten kanssa) olisi muuttanut Kauriaan joka tapauksessa, Avrelianin mielipiteestä viis. Annabelle halusi kimon täysiveriorin, ja pystyipä vielä perustelemaankin haluamisensa lukuisilla järkiperusteluilla, jotka menivät ilman kovin suurta tuhahtelua ja silmien pyörittelyä läpi myös Avrelianille. Olkoonkin, ettei Annabelle pitänyt alkuun mitään meteliä siitä, että näki Sedän lähes täydellisenä vastaparina Moiralle. Siitä olisi tullut vain sanomista.
Eikä Avrelianilla oikein ole syytä valittaa. Setä on hyväkäytöksinen, korrektirakenteinen, kapasiteetikas hevonen aina neljän tähden kenttäluokkiin. Mikäli mies jostain nurisee, niin siitä, miten herkästi täysiverinen valahtaa etupainoiseksi koulutyöskentelyn aikana muistuttaen, kuulemma, neuvostoaikaista tankkia. Enemmän puistatuksia aiheuttivat orin edelliset omistajat, ne Takapajulalaiset hevosalan niin kutsutut ammattilaiset, jotka hukkaavat mahdolliset lahjansa myymällä Sedän kaltaiset oikeat kilpahevoset pois keskittyen kylmäverisiin.

Etupainoinen kouluratsu Setä kyllä on, siitä ei pääse mihinkään. Maastoillessa ja etenkin hypätessä Setä, hyvin kirjaimellisesti, ryhdistäytyy ja kasaa itsensä liikkuen luonnostaan paljon suuremmalla innolla ja yrityksellä kuin mitä se sileätreeneissä tekee. Ori on samanlainen vauhtihirmu kuin Annabellekin; esteet, kaikki se adrenaliini ja ratojen tekniset haasteet yhdistettynä vauhtiin sekä sen säätelyyn viehättävät molempia paljon enemmän kuin avotaivutusten ja muiden kouluratsastuksen liikkeiden tekniset hienoudet. Sileätyöskentely Sedän kanssa vaatii vähän hermoja sekä viitseliäisyyttä kehottaa hevosta yhä uudelleen kantamaan päänsä ja koko kroppansa ihan oikeasti itse, tuomaan ne takaset rungon alle ja kohoamaan siitä etukenosta, johon täysiverinen turhan herkästi hakeutuu. Ei Setä ihan turha kouluhevonen ole, tasaisen hyvä vaativa A -hevonen, mutta rehellisyyden nimissä ori edustaa turhankin näkyvästi niin sanottua kenttäkouluosastoa Oikean Kouluratsastuksen sijaan.
Hyppääminen on vallan toinen tarina. Setä silminnähden innostuu esteillä, kuitenkaan muuttumatta kuuroksi kaahaajaksi. Se hieman raskassoutuinen, melko suuritöinen ratsu jää sinne sileätreeniin, hypätessä (ja maastoillessa, myös ilman esteitä) Setä on energinen, reipas, motivoitunut hevonen, joka kysyy ennemmin ”Vielä kerran?” kuin ”Onko pakko?”. Orin pitkäaskelinen, hyvin säädeltävä laukka sekä varmat, nopeat ponnistukset ja erinomainen tasapaino yhdessä rohkeuden kanssa ovat Sedän parhaita puolia. Tähän päivään mennessä ori ei ole empinyt minkään esteen edessä. Kropassa saisi olla vähän enemmän haitaria, taipuisuutta, eikä täysiverisestä ole aivan tiukimpiin kurveihin, joissa ketterämmät kilpakumppanit säästävät aikaa. Setä kuitenkin hyppää, yleensä puhtaasti, myös lyhyet ja vinot lähestymiset, kunhan sillä vain on ollut tilaa tehdä käännös esteelle. Ja suorilla teillä sekä kaarilla, joilla sillä on tilaa, Setä kyllä kuroo aikaa kiinni pitkällä laukallaan. Etenkin maastoesteradoilla ori on elementissään, rataesteillä Setä herkästi häviää ajassa.

”Ei tätä arjessa edes huomaa, on niin hiljainen ja helppotöinen kaveri”, Takapajulasta todettiin, kun Setä vaihtoi omistajaa. Ja oikeassa olivat, Setä on hyvin hiljainen, siivokäytöksinen ja mutkaton hevonen, sellainen, joka kulkee mukana asiallisesti, vaikka hoitajansa kävisi väsymyksen vuoksi puolivaloilla. Setä ei koskaan uhittele tai kyseenalaista kenenkään auktoriteettia, ja se on samaan aikaan terveen tietoinen omasta asemastaan laumahierarkiassa. Ihmisen kanssa kimo toimii moitteetta kaikissa tilanteissa, eikä juuri korvaansa lotkauta toisille oreille. Tammojen perään Setä saattaa kerran höristä, muttei ala huutamaan. Kaikkein tutuimpien ihmisten kanssa Setä ihan hakee huomiota, hyvin kohteliaasti, mutta tehden selväksi, missä olisi se hyvä rapsutuspaikka. Voi sitä onnea ja autuutta, mikäli ihminen jaksaa rapsutella kunnolla, voimakkaasti ja ajan kanssa!
Matkustamiseen tottunut ori kulkee trailerissa siinä missä rekassakin, ja herrasmiehenä Setä matkustaa mölyämättä myös tammaseurassa. Kilpailupaikoilla ori katselee ympärilleen uteliaana muuttumatta kuitenkaan kuuroksi; kun Setää pyytää kääntämään huomionsa ihmiseen ja keskittymään, Setä tekee niin. Näyttelykehissä kimo esiintyy mielellään, se tuntuu aivan poseeraavan tuomaristolle. Kaikkein mieluiten Setä on silti maastoesteradalla, tai edes rataesteillä, hyppäämässä erilaisia esteitä toisensa perään. Koulukokeen ori voisi tahmeasta olemuksestaan päätellen sivuuttaa tyystin, mistä Annabelle on täysin samaa mieltä Avrelianin pyöritellessä silmiään. Ajoittaisista tankkitaipumuksistaan sekä kammottavista lempinimistään huolimatta myös Avrelianin mielestä Setä on hyvä, hieno hevonen, joskaan mies ei tätä aivan varauksetta myönnä ääneen.