Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Kahvipannupetos

Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Perustiedot

Virallinen nimi: Kahvipannupetos, "Pannu" Syntynyt: 30.01.2016 3v 30.01.2019
Rekisterinumero: VH16-018-0613 Rotu & sukupuoli: Suomenhevosori
Säkäkorkeus: 151cm Väritys: Rautias
Kasvattaja: Susiraja Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kenttäratsastus Koulutustaso: CIC1

•   (R) KTK-II 20.01.2020 pistein 72

•   VIR MVA Ch myönnetty 20.01.2021

Moshauskelpoinen harja, oopperatähden ego ja näyttävyys – Pannua on hankala olla huomaamatta. Suuresta egostaan huolimatta liinakko on hyvin yhteistyöhaluinen, miellyttävä hevonen; ego näkyy lähinnä esiintymisrakkaudessa sekä hierarkiatietoudessa. Paikastaan varmana Pannu ei turhia kukkoile muille hevosille, mutta palauttaa kyllä jo pelkällä elekielellään silmilleen hyppivät nousukkaat takaisin ruotuun.

Pannussa oli ainekset katastrofiin, mutta kerrankin susirajalainen geenilotto arpoi varsaan ne hyvät piirteet. Lopputuloksena on motivoitunut, yhteistyöhaluinen, reipas voimanpesä, joka lähtee yhtä mielellään käyntimaastoon kuin vaativaan koulutreeniin. Työ kuin työ, Pannu suorittaa saamansa tehtävät nopeasti ja tarkasti, kiirehtimättä tai ennakoimatta. Ratsastajaltaan ori odottaa hyvää tasapainoa ja pehmeää kättä, satunnaisten virheiden suhteen Pannu on kuitenkin anteeksiantavainen. Jatkuvaa hypyissä jälkeen jäämistä, puristavaa polvea, ravin tahdissa tasapainonsa menettämistä ja sen sellaista liinakko ei kuitenkaan siedä. Hyvällä perusratsastuksella pääsee pitkälle, ei tämän kanssa mitään kansallisen tason kvaaleja tarvitse.Kolme ilmavaa, tahdikasta ja pitkäaskelista askellajia, hyvä tasapaino, mukavasti kokoamiskykyä, rohkeutta ja estesilmää. Pannu on melkoinen paketti! Orin suurin Akilleen kantapää ovat ehdottomasti pelottavan simppelit yksittäiset pystyesteet, joilla hukkalapsi ei välttämättä yritä tarpeeksi (vaikka kuinka hyppäämisestä nauttii). Mikäli puomi tipahtaa, se on melkoisella todennäköisyydellä se radan yksinäinen, petollisen simppeli este. Kunhan Pannulla on tekemistä, aivo- ja lihastyötä, se suorittaa heti vakavammin, hyppää jalkansa nopeasti ylös nostaen selkäänsä ja kaulaansa kunnolla käyttäen. Maastoesteillä Pannu ei samalla tavalla hutiloi puolihuolimattomasti sinne tänne, vaan jalat nousevat joka ikisellä esteellä riittävästi.

Ihmisystävällisyydestään huolimatta tukkajumalamme ei ole mikään halihevonen; Pannu ei yksinkertaisesti välitä ylenpalttisesta koskettelusta. Ennemmin pari taputusta kaulalle, sään tai lavan rapsuttelua ja sitten pelkkää katseella ihailemista. Mieluiten kameran linssin läpi; Pannu tietää, milloin sitä kuvataan, ja toden totta poseeraa! Kunhan ne halailut jättää minimiin, ori on hyvin mutkaton hevonen, joka nostaa jalkansa pyydettäessä, siirtyy tarvittaessa, ei porsastele missään tilanteessa. Hyvä, helppo rokottaa, madottaa, kengittää, pestä harjata klipata ja mitä näitä nyt on.Samaa helppo linja jatkuu myös talutettaessa ja lastattaessa. Isosta egostaan huolimatta Pannu matkustaa sopuisasti myös tammojen kanssa, eivätkä oritkaan haittaa, kunhan orilevy on visusti paikoillaan eikä toinen hevosherra ole kamala kukkoilija.

Kameraa, yleisöä, koko kisatunnelmaa rakastavana sieluna Pannu on kotonaan kilpailuissa. Näyttelyt, ratsastuskilpailut, kyläyhdistyksen pikku virkistyspäivä tai kansalliset areenat – liinakkomme röyhistää rintaansa (hyvällä tavalla), poseeraa, esittelee liikkeitään sellaisella innolla, että näyttelyissä ravin saa esittää oikeasti juosten. Kisafiilis ei kuitenkaan kihahda niin paljoa orin hattuun, että se muuttuisi kuuroksi. Pannulla on hyvät hermot, ja se on kilpailutilanteissa aivan yhtä yhteistyökykyinen kuin kotosallakin.

Luonteen on kirjoittanut kasvattaja ♥

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Harmoivale
sh, voikko, 155cm
YLA1, KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I
ii. Harmoiri
sh, voikko, 162cm
YLA1, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
iii. Hurmos
sh, voikko, 163cm
iie. Karmri
sh, tummanrautias, 159cm
ie. Univelka
sh, tummanpunarautias, 159cm
SLA-I, KERJ-I
iei. Velkoja
sh, ruunikko, 160cm
iee. Tuutulaulu
sh, rautiaankimo, 155cm
e. Champion Kahvintuska
sh, punaruunikko, 150cm
YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
ei. Talvihauta
sph, tummanrautiaankimo, 148cm
YLA1, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
eii. Huvittelee Hengetönnä
sh, tummanrautiaankimo, 157cm
eie. Tuonelan Talvi
sph, rautiaankimo, 145cm
ee. Aamukakkukahvi
sh, punaruunikko, 156cm
YLA1, SLA-I, KERJ-II, KRJ-II, ERJ-I
eei. Kahvipeikko
sh, punarautias, 160cm
eee. Aamuaprikoosikakku
sh, ruunikko, 155cm

Isälinja: Harmoivale - Harmoiri (2) Emälinja: Kahvintuska - Aamukakkukahvi (2)

Jälkeläiset

ori Väjen Kotitontun Kahavikaveri 10.04.2020 tammasta Menninkäisen Mielitietty jäi kotio ♥

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 2224.68
nopeus: 521.02
kestävyys: 521.02
hyppykapasiteetti: 591.32
rohkeus: 591.32

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 5 / 4

VSR Cup kenttäratsastus 1 sijoitus

31.10.2020, CIC1, kutsu, 2/17
		

Päiväkirja & valmennukset

Kouluvalmennus Minnin ratsastamana 254 sanaa

Rautias, mahtavan pitkän liinaharjan omistava suomenhevonen ja tuon omistaja odottelivat minua tallin parkkipaikalla saapuessani paikalle. Pahoittelin pientä myöhästymistäni, esiteltyäni itseni ensin orin omistajalle. Suuntasimme kolmistaan kohti tallirakennusta ja kävellessämme sisälle kuulin lisää orista.

Kiinnitettyään Pannun käytävälle, sen omistaja siirtyi hieman takavasemmalle ja jatkoimme edelleen jutusteluamme samalla kun hoidin lainaratsuni. Vaikka mieleni tekikin jättää Pannun mahtavan pitkä harja auki, päädyin silti taiteilemaan parhaani mukaan orille ranskanletin, vaikka näin pitkän harjan letittäminen ei ollutkaan minulle ihan sitä tutuinta ja ominaisinta puuhaa. Lopulta olimme valmiita siirtymään orin kanssa maneesiin ja pysäytettyäni orin hiekalle kiristin vielä hieman sen satulavyötä, ennen kuin laskin jalustimet ja mittailin ne itselleni sopivaksi ja ponnistin Pannun satulaan.

Jo ensimmäisistä askelista oli havaittavissa että Pannussa oli voimaa ja sillä oli todella reipas käynti. Annettuani orin kävellä vapaalla ohjalla jonkin aikaa, aloin hiljalleen keräilemään ohjia käsiini ja työstämään oria taivutuksilla ja asetuksilla. Näiden jälkeen pyysin oria väistämään uralle ja uralta, ja Pannu vastasikin apuihini todella kivasti, ja sen kanssa oli helppoa ja mukavaa tehdä töitä. Tehtävien sujuessa käynnissä molempiin kierroksiin siirsin orin raviin ja hyvän tahdin löydyttyä jatkoimme samoja tehtäviä myös ravissa molempiin kierroksiin.

Pannun ratsastaminen nosti hymyn huulilleni ja annettuani orin kävellä välikäynnit pitkällä ohjalla ravitehtävien jälkeen, keräsin ohjat uudelleen käsiini ja valmistelin laukannoston, ennen kuin lopulta annoin orille laukka-avut ja jatkoimme laukassa taivuttelua sekä väistöjä. Laukassa ei montaakaan toistoa tarvittu, ennen kuin olin tyytyväinen oriin ja sen menoon. Annoin Pannulle luvan siirtyä raviin ja loppu verryttelin orin ensin ravissa ja sitten käynnissä, ennen kuin oli aika laskeutua selästä ja lähteä hoitamaan tukkajumala pois.

Simppeli, kevyt estetreeni 281 sanaa, kirjoittanut Lissu T.

”Montako vuohta ton harjan eteen on uhrattu?” Kuulen vain naurua Katariinan ohjatessa Pannun verryttelypystylle ja siitä, valitettavan lepsun ja ylimmän puomin pudotukseen päätyneen takajalkakolautuksen jälkeen, kolmen kavaletin innarille. Matalan innarin Pannu suorittaa puhtaasti hyvännäköisin hypyin.
”Oikeassa olit, ei se turhan paljoa yksittäisillä pystyillä yritä”, totean nostaessani puomin takaisin kannattimilleen. Seuraavaksi siirrän kaksi innarin kavaleteista pystyesteen molemmin puolin niin, että kavaletin ja pystyn välille jää kolme laukka-askelta.
”Kokeiles uudestaan.” Kavaleteilla, tai Katariinan päättäväisellä ratsastuksella, ei ole turhan paljoa vaikutusta. Pannu ei oikein yritä sen enempää yksittäisillä kavaleteilla kuin pystyesteelläkään. Puomikosketuksia ei tule, mutta hypyt ovat melko löysiä eikä ori nosta jalkojaan kunnolla, ennemmin jää roikottamaan niitä. Laukka kuitenkin pyörii hyvin, alitempoisesta hidastelusta ei ole kyse.

Lisään juuri hypättyyn tehtävään kaksi pystyestettä lisää, melko pitkin etäisyyksin. Katariina ratsastaa totutun siististi ja päättäväisesti ohjaten Pannun hieman vinosti kahdelle kavalettivapaalle esteelle. Vino lähestyminen on pieni, simppeli kikka, mutta toimii tämän hevosen kanssa; pieni haaste lähestymiseen saa Pannun tekemään parempaa jalkatyöskentelyä.
”Putkiaivo mikä putkiaivo”, nauran Pannun valahtaessa kavaletti – pysty – kavaletti -linjalla takaisin minimipanoshyppyihin.

Katariina ja Pannu saavat hölkätä hetken, kun rakennan kolmen esteen ja kavalettien tilalle pienen, viiden esteen radan. Pystyjä ja kaksi okseria, hyvin simppeli rata, sen verran väljästi rakennettu, että Katariina voi halutessaan ratsastaa loivia tai jyrkempiä lähestymisiä, miten haluaa. Enkä ylläty naisen valitessa vähän lyhyempiä, jyrkempiä ja vinompia lähestymisiä. Pannu terästäytyy heti (siunatun yksinkertainen hevonen, mutta orit ovat), kun se saa vähän enemmän haastetta hyppyihinsä kuin pitkän, suoran linjan 70-80cm korkuiselle esteelle. Erityisesti oksereilla Pannu hyppää hyvin, se selkeästi ottaa okserit vähän vakavammin kuin simppelit pystyesteet. Katariinalle kaikki pisteet, hän oli hyvin mukana jokaisessa hypyssä, antoi orilleen tilaa käyttää kaulaansa ja selkäänsä ja piti huolta laukan tahdista. Vähän skarppausta yksittäisesteille, niin hyvä tulee!

Maastoestetreeniä Lissun valvovan silmän alla, 378 sanaa

Kapea risueste ylittyy yhtä helposti kuin autonrenkaista tehty este. Huudan kehuja Katariinalle, joka ohjaa Pannun matalalle, koivutukeista tehdylle esteelle. Puhdas, varma ylitys hyvällä hypyllä, Pannu käyttää kroppaansa, nostaa kinttunsa, Katariina on hypyssä mukana. Matka jatkuu samassa hyvässä laukassa esteen jälkeenkin, pakka ei niin sanotusti leviä; kumpikaan ei haparoi, ohjia ei tarvitse kahmia takaisin käsiin, jalustimetkin ovat paikoillaan. Hyvä ryhti, keskivartalo tukee, kädet ja jalat missä pitääkin niin esteiden välissä kuin hypyn aikana.
”Melkein odotin sen alisuorittavan yksinkertaisilla maastoesteilläkin”, totean Katariinalle naisen ratsastaessa lähemmäs orinsa kaulaa taputtaen, ”mutta sehän hyppää, jes! Eiköhän jatketa vähän isommille esteille ja teknisemmille tehtäville, teillä oli kiva kulmaeste ja kolmen kapean esteen linja tuonnempana..”

Vaihdettuamme paikkaa jatkamme treeniä; ihan mukavan kokoinen tukkieste, rengaseste (tällä kertaa traktorin renkaista tehty), se kulma ja kolmesta taloksi maalatusta tarkkuusesteestä tehty hyvä vino kolmen esteen linja.
”Aloitellaan tukilla, rengasesteellä ja kulmalla, tässä järjestyksessä. Hyvä, pyörivä laukka, ei käsijarrua päälle, hyvät tiet. Etenkin kulmaesteelle, haluan teidän hyppäävän nimenomaan sen kulman eikä kulman vierusta.” Viimekertaisen estevalmennuksen jälkeen on mukava nähdä Pannu tosissaan töitä tekemässä, vaikkei jokainen tämä päivän esteistä erityisemmin sen aivoja tai lihaksia haastanut. Ori selkeästi ottaa kiinteät esteet vähän vakavammin. Katson ja kehun, kun Katariina ratsastaa hyvän linjan tukilta rengasesteelle ja erinomaisen linjan kulmaesteelle. Kumpikaan ei epäröi, ratsukko suoriutuu kulmasta siinä missä tavanomaisemmistakin esteistä. Ja Pannu tosissaan nostaa ne kinttunsa, ei roikottele niitä tai hidastele nostamisen suhteen, vaan koukistaa ja nostaa jalkansa heti ponnistuksen jälkeen. Laskeutuminen on yhtä tasapainoinen kuin aina, laukka jatkuu samassa tahdissa kuin ennen estettä. Todella sujuva, tyylikäs suoritus.
”Otahan toinen kerta, sitten tuo linja.” Toinen suoritus sujuu samalla varmuudella kuin ensimmäinenkin.

Kolmen esteen linjalla pääsen tekemään muutakin kuin ohjaamaan liikennettä, kun Katariina nappaa viimeisellä esteellä merkkilipun matkaansa liian jyrkän kulman vuoksi. Toki ensin varmistan, ettei lipun ja ylpeyden lisäksi mikään muu ottanut osumaa. Palautan lipun paikalleen, Katariina arvioi linjan vaatiman kulman uudestaan ja ohjaa Pannun uudelleen linjalle. Tälläkin kertaa ratsukko hyppää kaikki kolme tarkkuusestettä ongelmitta, nyt ilman reunaan hakeutumista, saati lippuun koskettamista.
”Hyvä korjaus, nyt linja oli mitä pitikin! Susta on tosissaan kuoriutunut kenttäratsastaja, eihän tässä voi enää huomauttaa edes turhan pitkistä jalustimista! Otahan vielä tuo tukki, sitten voitte loppuverrytellä. Kehu Pannua, se teki hyvää työtä, liikkui reippaasti ja vastasi apuihin todella hyvin ja täsmällisesti. Helpon näköinen homma, vaan niinhän se on, kun osaavat tekevät.”