Haltiasalon Tuhka

Päiväkirjamerkintä työnimellä "Takapajulakommentteja" 414 sanaa, kirjoittanut Lissu T.

Jestas, millainen etupainoinen mörssäri. Mielipiteeni ei ollut erityisen kaunis, ja taisin puuskahtaa sen ääneen, kun kentän laidalta kuului nauruntyrskähtelyä. Vilkaistessani äänen suuntaan Katariina piteli kättä suunsa edessä, ärsyttävän tietävä pilke silmäkulmassaan. Olisi edes antanut jonkun takaosaansa suunnittelemattomasti keventävän, sellaisten kanssa puljaaminen on minulle paljon arkipäiväisempää kuin tämmöisten vierivien kivien! Enkä voi edes väittää uljaan ratsuni Tuhkan yrittävän olla mieliksi. Ehei, tamma puksuttelee etupainoisena itseään kantamatta tai kroppaansa käyttämättä, koska sen ei muka ole pakko. Vaikka olen viimeisen vartin sitä herätellyt käynnissä ja ravissa joka ikisellä keksimälläni sileätyöskentelyn harjoituksella. Hevonen allani asettuu ja taipuu puolivillaisesti, suoristuu hitaasti, reaktiot vähän joka apuun tulevat viiveellä, turpa tuntuu lähestyvän kentän pintaa kohoamisen myötä.
”Ainakin se on hyvin eteen-alas”, kuulen Katariinan toteavan, ja tekisi mieleni hivauttaa mokomaa kouluratsastajaa tuomallani pullapitkolla. Joka tosin on visusti turvassa tallituvassa, tai omien askareidensa pariin karanneen Laten matkassa.

”Tää on ihan oikeasti vaativa bee eikä puska öö?”
”On on, ratsasta nyt vain.” Huokaisen, parantelen ryhtiäni, lähden ratsastamaan uudestaan käynti – ravi -siirtymisiä pitkällä sivulla. Herää, Tuhka, töihin! Moottori käyntiin ja eloa siihen kroppaan! Vaan ei, Tuhka lönkyttelee vetelintä mahdollista ravia, jahka lopulta nostaa sen noin kolmen askeleen viiveellä siitä, mitä pyysin. Jestas, miten turhauttavaa! Näytin varmasti idiootilta, kun lopulta luovutin hiuksenhienojen apujen kanssa ja aloin rehellisesti potkustarttaamaan Tuhkaa, joka tuntui kaatuvan mutkiin. Tamma sai hetkeksi lisää eloa menoonsa, se höristi korviaan, käyntiaskel ei ollut ihan niin hidastetusta filmistä. Uusi simahdus neljännellä askeleella. Uudet, hyvin terävät avut, kehotuksen sijaan vaatimus reippaammasta käynnistä sekä pään ja kaulan kohottamista, niiden kantamisesta ihan itse ratsastajan kättä vasten roikkumisen sijaan. Minun käsiäni vasten roikkumisen sijaan. Oloni oli kuin maitorahkaöverit vetäneellä Bull Mentulalla, kun lopulta sain lävistäjällä Tuhkan muodon vähän korkeammaksi ja olin tuntevinani jotakin aktivoitumista myös takaosan puolella. Helteinen päivä ei tehnyt hommasta ainakaan mukavampaa.

Onnistuinko Tuhkan kanssa? En. En edes laukannut, kun jo käynnin ja ravin kanssa oli niin suunnattomia vaikeuksia. Koenko oppineeni jotain, saaneeni jonkin arvokkaan läksyn ratsastajana? Tekisi mieleni sanoa jotakin painokelvotonta. Vaikka Tuhka miten oli superrauhallinen ja tallin puolella suorastaan sympaattinen, niin Katariina saa puolestani pitää jyränsä ihan itsellään. Ei auta, vaikka miten on hevosella nätti nassu. Loppukäynnit kävelin Tuhkan kanssa maasta käsin, ja hyvä etten mököttänyt, kun huomasin saavani hevoseen paremman kontaktin ja enemmän eloa maasta käsin kuin satulassa istuen.
”Tiedätkös, ensi kerralla saat kiivetä tämän selkään ihan itse ja näyttää minulle, miten tämmöisen saa liikkeelle. Ei vaan meillä Susirajassa..!”
”Niin, teillä on ihan muita ongelmia.”
”HEI.” Tuhka pärskähtää, ravistelee kaulaansa, ja käännyn katsomaan rennon, tyytyväisen näköistä hevosta, joka ei ole edes hikinen. Toisin kuin minä.

Aino Kurkisen kohtelias kauhistelu kouluvalmennus 306 sanaa

Minun kävi miltei sääli Katariinaa. Nainen ratsasti tosissaan, siististi, tarkasti ja hevoselta vaatien, aina kiittäen ja myödäten kun aihetta oli, mutta Tuhka-tamma ei vain tuntunut liikkuvan mihinkään, mitenkään päin. Katariina oli ratsastanut jo hyvin tovin ilman, että Tuhkassa oli tapahtunut mitään vertymiseen, etuosan keventymiseen tai edes heräämiseen viittaavaa.
”Voi kamala”, totesin ratsukon ohittaessa minut – ja Katariina nauroi!
”Tää on täysin tyypillistä alamäkikynnön Kainuun mestaria.”
”Alamäki – mitä?”
”Ei mittään. Oisit vaan jääny sisälle juomaan kahavia, Tuhkan kanssa kestää aina.”

Niin tosiaan kesti. En puuttunut ratsukon alkuverryttelyihin sen kummemmin, annoin Katariinan itse päättää sopivat tehtävät, korjailin lähinnä naisen istuntaa ja kehuin etenkin vakaata, pehmeää kättä. Kantapäiden ja varpaiden kanssa nainen saisi olla vähän tarkempi, mutta ne kädet! Olkapäästä sormenpäihin hyvä asento, jousto, tuntuma, koko paketti.
Jahka Katariina totesi Tuhkan olevan valmis (etuosa keveni ja nousi, joskin valahti heti takaisin alas, mikäli Katariina herpaantui hetkeksikään) aloitimme varsinaisen työskentelyn. Verryttelyjen pohkeenväistöistä oli hyvä siirtyä avo- ja sulkutaivutuksiin käynnissä ja ravissa. Suurimmat kompastuskivet molemmissa liikkeissä, niin käynnissä kuin ravissa, olivat Tuhkan ajoittainen etupainoisuus sekä laahaava takaosa.
”Tarkkana ulkopohkeen kanssa, ja anna raipalla pikku huomautus. Etuosan kohottaminen ja itsensä kantaminen ei tarkoita, että takaosa voi vuorostaan lomailla. ..noin, hyvä, ensi kerralla vielä napakampi paketti. Paras sulkutaivutus tähän mennessä.” Hiljalleen, toistojen ja Katariinan päättäväisyyden myötä, taivutukset paranivat. Jokainen askel kuitenkin vaati silminnähtävän määrän työtä, kevyen ja vaivattoman näköistä työskentely ei valitettavasti ollut.

Taivutusten lisäksi Katariina ratsasti koottuja ja lisättyjä askellajeja sekä jonkin verran lisäyksiä ja siirtymisiä näiden välillä. Tuhkan takaosa pysyi paljon paremmin tahdissa ja hereillä, etuosa taas painui herkästi raskaaksi, mikäli Katariina ei aktiivisesti muistuttanut Tuhkaa etuosan kantamisesta, ryhdissä pysymisestä. Suurimmat onnistumiset näkyivät muutamissa koottu laukka – lisätty laukka – koottu laukka -siirtymisissä, jotka olivat äärettömän tarkat, pehmeät ja sujuvat. Tuhka kyllä teki mitä pyydettiin, eikä ollut mitenkään naama nurinpäin, muttei valitettavasti yltänyt ratsastajansa tasolle työmotivaatiossaan. Katariina ihastuttavan pehmeine käsineen oli päivän henkinen voittaja!

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2020. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalhevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!