Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Vaapukan Louhi

Kuvista kiitos VRL-00628!

Perustiedot

Virallinen nimi: Vaapukan Louhi, "Louhi" Syntynyt: 11.01.2015 8v 11.07.2015
Rekisterinumero: VH15-018-2176 Rotu & sukupuoli: Suomenhevostamma
Säkäkorkeus: 153cm Väritys: Rautias
Kasvattaja: Vaapukka Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kouluratsastus Koulutustaso: VaB, vaikeustaso 5

•   (R) KTK-III 20.11.2015 (16 + 18 + 17 + 16 = 67p)

•   VIR MVA Ch myönnetty 20.09.2020

Vaapukan Louhi on nättisieluinen neito. Hän ei ole mikään poikatyttö, vaan hän on Aikas Hieno Neitihevonen. Louhi ei ole kuitenkaan nirppanokka tai muutenkaan pidä mitään suurta meteliä itsestään, mutta kenellekään tuskin jää epäselväksi se tosiasia, että ollaan tamman kanssa tekemisissä. Sadesäällä Louhi liikkuu noin viisi kertaa tahmeammin kuin kuivalla säällä. Jos joku kehtaa riehua tai huutaa Louhin lähellä, pahoittaa tamma välittömästi mielensä moisesta rahvaudesta. Lista jatkuu loputtomiin, sillä Louhi nyt vain on tosi herkkä neito, jonka maailman voivat mullistaa sellaisetkin asiat, jotka muut hevoset ohittavat olankohautuksella.

Louhi on rauhaa rakastava sielu ja jos tamma itse saisi päättää, olisi sen elämä yhtä auringonpaistetta ja seesteisyyttä. Louhin lempijuttu on pysyä visusti omalla mukavuusalueellaan ja jos se sieltä joutuu poistumaan, on sen elämä ihan hirveän kurjaa kärsimystä. Louhi hermostuu hektisessä ympäristössä, minkä vuoksi kilpailupaikoilla se on huomattavasti kireämpi kuin kotona. Se ei myöskään oikein siedä nuorten hevosten riekkumista, minkä vuoksi se tarhaa rauhallisessa ja arvovaltaisessa aikuisessa seurassa. Tallissa Louhin karsina on tallin perimmäisessä nurkassa, jossa se saa olla rauhassa ilman turhaa ohikulkuliikennettä. Sen elämä on tehty mahdollisimman mukavaksi, jotta sen ei tarvitsisi olla niin naama solmussa koko aikaa. Ja onhan se huomattavasti tyytyväisempi, kun se saa osakseen tällaisia pieniä huomionosoituksia. Mitäpä nyt ei hyvän hevosen eteen tekisi.

Hoidettaessa Louhi on kyllä kiltti, mutta hitsi vie, kun sitä välillä ärsyttää, jos hoitaja kutittaa pölyharjalla kyljestä. Se ei kuitenkaan ole pahatapainen, vaan sen ärsytys näkyy luimimisena ja levottomana liikehdintänä. Louhin tunnetila voi vaihtua hetkessä aivan ääripäästä toiseen ääripähän, onhan hän tamma. Yhdessä hetkessä Louhi saattaa lepuuttaa takastaan silmät puoliummessa nauttien harjauksesta ja sitten yhtäkkiä pamauttaa sen saman takasen karsinan seinään protestiksi jalan vieressä pörräävälle kärpäselle. Kärpäsistä pitää muuten sanoa sen verran, että Louhihan inhoaa kaikenlaisia lentäviä öttiäisiä. Paarmat, hyttyset ja kärpäset saavat tämän hevosparan toisinaan ihan hulluksi ja ilman hyönteisloimea ei Louhia raaski kesällä ulos pistää. Kesäihottumaa sillä ei ole, mutta ilman loimea se juoksisi itsensä aivan piippuun vältellessään ällöttäviä ötököitä.

Louhin askeleet ovat melko matalat ja lähes ponimaiset, minkä vuoksi niissä on helppo istua. Sen sijaan askeleiden ratsastaminen näyttäviksi on haasteellisempaa. Louhin paras askellaji on ehdottomasti laukka, joka on hyvin pyörivää ja tamma käyttää hienosti takaosaansa, joka tuo liikkeeseen voimaa. Sen sijaan ravi menee helposti tikittäväksi, etenkin jos Louhilla on huono päivä. Käynnistä tuomarit sanovat monesti sen olevan aavistuksen kireää ja kiireistä, mutta Louhilla on silti hyvä yliastunta. Yleisesti ottaen Louhi on herkkä ja hieman hätäinen ratsu, jonka on vaikea asettua rentoon mielentilaan. Louhi tarvitsee perusteellisen alkulämmittelyn, jotta se saa purettua heti aluksi turhat höyryt ja voi keskittyä rennommin itse tehtäviin. Sitä pitää ratsastaa hienovaraisesti ohjaten, sillä napakoista käskyistä Louhi ottaa heti itseensä eikä yhteistyö varmasti suju koko tunnin aikana. Louhi toimii hyvin istunnalla ja se onkin herkkä sekä suustaan että kyljistään, minkä vuoksi istunnalla ratsastaminen on yksi tärkeimpiä avaimia Louhin kanssa. Louhi kyllä näyttää heti, jos sen mielestä ratsastaja ratsastaa liian kovilla avuilla ja alkaa viskoa päätänsä tai syöksähdellä kireästi eteenpäin. Kun ratsastajalla on rauhallinen, hellä käsi ja paikallaan hyvin pysyvä pohje, on Louhi kaikkein tyytyväisen ja suorittaa oikein reippaasti siltä pyydetyt asiat.

Luonteen on kirjoittanut Sylvi

Sukutaulu

i. Mienan Rafaello
sh, punarautias, 159cm
KTK-II, KRJ-II
ii. Viisikon Veljesviha
sh, rautias, 150cm
KTK-III, SLA-I, YLA2
iii. Rökin Wekkuli
sph, rautias, 147cm
iie. Viisikon Karkkipäivä
sh, punaruunikko, 150cm
YLA2, VVJ-III, KRJ-III
ie. Taikakuun Mielitty
sh, rautias, 156cm
iei. Ch Muistokujan Mystereesi
sph, voikko, 147cm
KTK-II, JL C
iee. Aavan Nadja
sh, rautias, 155cm
KTK-III, SLA-I, KERJ-III
e. Kuuralehdon Lohtu
sh, rautias, 153cm
ei. Koston Haiku
sh, rautias, 155cm
KRJ-I, SLA-I, YLA1
eii. Koston Harmava
sph, kimo, 147cm
eie. Metsäkartanon Sirli
sph, rautias, 147cm
KTK-III
ee. Hetken Luomus
sph, rautiaankimo, 148cm
KRJ-I
eei. Moon Jesper
sh, rautiaankimo, 152cm
KTK-III
eee. Susikallion Luotililja
sph, rautias, 147cm
KRJ-II, SLA-III

Isälinja: Mienan Rafaello - Viisikon Veljesviha - Rökin Wekkuli - Perjantain Kolmastoista - Perjantain Alaikäinen - K.A Lentävä Samooja (6) Emälinja: Kuuralehdon Lohtu - Hetken Luomus - Susikallion Luotililja - Varjon Rönsylilja - Vänkä KAT - Tuikin Liinu - Kirveltäjän Kaisla - Pohjolan Emma - Viljamäen Enni - LS Vilppu (10)

Jälkeläiset

tamma Haltiasalon Loviatar 20.03.2020 orista Viehättävän Tuliukkonen omistajana VRL-12701 ♥
ori Haltiasalon Viskari syntynyt 25.05.2020 orista Viehättävän Vinssi omistajana VRL-14657

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet: 2424.63
Nopeus ja kestävyys: 0.00
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.02
Kuuliaisuus ja luonne: 1174.76
Tahti ja irtonaisuus: 1249.87
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 6 / 5

VSR Cup sijoituksia 1

31.11.2020, Hiivurin Suomenhevoset, VaB, 4/31

Päiväkirja & valmennukset

Päiväkirjamerkintä 505 sanaa Nikkin kirjoittamana

Louhilla oli ollut rankka kilpaviikonloppu, joten päätin lähteä sen kanssa rennolle maastolenkille, mistä tamma tuntui olevan mielissään. Se oli aluksi stressaantunut ja kävi ylikierroksilla pää heitellen, mikä oli ollut ihan odotettavissa. Louhilla oli välissä ollut vapaapäivä, joten tamma oli herkässä mielentilassa tänään, eikä missään nimessä siitä rauhallisimmasta päästä. Louhi ei myöskään ollut valppaimmillaan, ollen liian levoton keskittyäkseen kunnolla mihinkään.

Tamman ravi tikitti kuin aikapommi ja kevennys oli hankala sovittaa sen askeliin. Se tuntui yhä jäykältä, joten hidastin tamman takaisin käyntiin, jotta se saisi kävellä vähän lisää. Louhi saattoi olla peräti hieronnan tarpeessa, koska se oli hermostunut uutta kilpailupaikkaa ja ylirasittanut itseään suorituksen aikana. Siitä huolimatta se oli kovasti menossa tänäänkin, mikä hankaloitti entisestään perusteellista lämmittelyä. Kävelin Louhin kanssa pitkät alkukäynnit, ja vähitellen sen lihakset alkoivat vetreytyä; Tamman tempo rauhoittui ja sen askelista tuli vähemmän tikittävät.

Nostin uudelleen ravin ja tällä kertaa siinä oli helpompi istua, vaikka ei se vieläkään helppoa ollut. Taivutukset olivat yhä jäykät, mutta pohkeenväistöjä Louhi teki jo hyvin, eikä sen pääkään heitellyt enää juuri ollenkaan. Se alkoi vähitellen valpastuakin ja sen korvat kääntyilivät, mutta ei se vielä täysin hereillä ollut. Edessä aukeava pelto antoi mahdollisuuden tehdä perusharjoituksia ja saada Louhia vähän enemmän tuntumalle. Tein tamman kanssa ympyröitä molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa, ja tamma sai kokeilla uudestaan taivutuksiakin.

Kaikki tapahtui hyvin äkkiä. Louhi alkoi olemaan jo vetreä, joten pyysin tammalta laukkaa, ja ratsastin sitä helpoissa laukkatehtävissä, kun tamma sitten horjahti eteenpäin, ja pudotti minut samalla kyydistä. Löysin itseni maasta olkapää niin kipeänä, että huominen kannattaisi pyytää vapaaksi. Louhi sen sijaan ontui etujalkaansa ottaessaan muutaman askeleen suuntaani. Nousin ylös maasta, tarkistin nopeasti itseni, ja kiirehdin sitten tutkimaan Louhin etujalkaa. Tamma käveli vielä etujalallaan kaikesta huolimatta, eikä talli ollut kaukana, joten lähdin taluttamaan sitä kotiinpäin.

Istuskelin pitämässä seuraa tammalle ja soitin Katariinalle sen jälkeen, kun olin soittanut eläinlääkärin tulemaan paikalle. Louhi oli päässyt eroon varusteistaan ja seisoi nyt kanssani tallin käytävällä odottamassa eläinlääkäriä, jolla kesti puolisen tuntia saapua Haltiasaloon. Diagnoosina oli lievä venähdys hyvällä paranemisennusteella, kunhan Louhi pitäisi taukoa rasituksesta ja lepuuttaisi jalkaansa. Rapsuttelin potilasparkaa harjantyvestä ja juttelin sille hiljaa, lahjoen sitä porkkanalla. Tunsin syyllisyyttä tamman jalan loukkaamisesta, vaikka Katariina lohduttikin, että näitä sattui toisinaan ja Louhin aivot olivat olleet virransäästötilassa viikonlopun jälkeen. Louhi saisi olla sairaslomalla muutaman viikon, ja sitten sen kanssa saisi vähitellen aloittaa kävelytyksen.

Louhin jalka parani hyvää tahtia ja tamma pääsi ennusteen mukaisesti muutaman viikon päästä jo kävelemään. Ensin tammaa kävelytettiin vain tallipihalla pari kertaa päivässä, mutta myöhemmin se pääsi maastoonkin hieman pidemmälle kävelylle. Eläinlääkäri kävi tarkastamassa Louhia uudestaan. Viimein tamman jalka alkoi olemaan taas ennallaan ja se olikin varsin riemuissaan päästessään maneesiin juoksutettavaksi. Louhi oli selkeästi kerännyt energiaa sekä tylsistynyt karsinassaan, joten se sai juoksutuksen lopuksi painaa ympäri maneesia vapaana, heitellen sekä etu-, että takapäätään.

Viikkoa myöhemmin Louhi alkoi olemaan taas oma itsensä. Sen kanssa aloitettiin ratsastaminen uudelleen ja siitä tuli jälleen esiin neitihevosen ominaisuudet. Tamma ei ilmeisesti ollut kuitenkaan traumatisoitunut tapauksesta, koska se kulki nätisti maastossa, ja kävi myöhemmin jopa ravailemassa samaisella pellolla, jolla se olisi jalkansa loukannut. Myös eläinlääkäri oli sitä mieltä, että loppu hyvin, kaikki hyvin.

Päiväkirjamerkintä työnimellä Kurkinen ja huomioita, 431 sanaa

Hivenen hätäinen. Se jää päällimmäiseksi mieleeni aloitellessani työskentelyn Louhen kanssa. Hätäinen, kireähkö, hieman kiireinen, se kulmissa oikova ja aavistuksen ennakoiva hevonen, jonka liikkeet kärsivät tästä kaikesta. Koko kroppa, totta kai. Niska ja kaula lukittuvat, lapojen liike ei ole järin vapaata, selkä notkahtaa, risti jäykistyy, askelpituus on vajaa, liikerata puutteellinen ja nykivä. Hyväksi puoleksi lasken tamman herkkyyden ja läsnäolon, kaikesta hätäisyydestä huolimatta; se kuuntelee minua, palaute jokaisesta avustani on välitön. Louhi tekee, reagoi. Mitä pienempi, pehmeämpi apu, sen parempi. Tämä on hyvä lähtökohta työskentelylle, nyt vain rentouttamaan hevosta.

Alkuun ratsastan hieman uran sisäpuolella ohjastuntumaa säädellen; normaalista ohjastuntumasta huomattavan kevyeen samalla ohjaa pidentäen ja takaisin, muutokset rauhallisessa, mutta epäsäännöllisessä rytmissä. Louhi kuuntelee minua jo valmiiksi, mutta nyt sen keskittyminen kohdentuu pääosin ohjasotteeseen. Toivon kireyden hieman helpottuvan, Käyntiaskel rentoutuu pätkittäin, mikä on edistystä. En odota salamatuloksia, tietenkään, mutta jokainen pieni onnistuminen on eteenpäin, kehun ja kiitoksen aihe Louhelle.

Suoran uran lisäksi ryhdyn ratsastamaan ympyröitä, eri kokoisia, välillä useamman peräjälkeen ympyrää suurentaen ja pienentäen. Pidän ympyröillä tuntuman tasaisena, keskityn asettamaan ja taivuttamaan sekä ympyrän jälkeen suoristamaan. Ajoittain Louhi hieman liioittelee etenkin asetuksen suhteen, jolloin rauhallisesti korjaan asetuksen, eikä Louhikaan tee korjausliikkeestä dramaattista numeroa.

Jatkan samoja harjoituksia ravissa. Otan mukaan myös siirtymiset sekä temponvaihtelut pelkällä istunnalla. Ikäväkseni, joskaan en valitettavasti yllätyksekseni, huomaan Louhen jännittyvän ravissa vielä enemmän, liike on nykivämpää tikuttamista. Samat tehtävät, joissa sain aikaiseksi rennompia käyntipätkiä, onneksi purevat raviinkin. Louhi kuulostelee muuttuvaa tuntumaa, muuttaa ravinsa tempoa istuntani mukaan, asettuu, taipuu ja suoristuu ympyröillä ja niiden jälkeen. Tekee ajoittain töksähtävät, ajoittain hyvinkin pehmeät siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin. Todella rauhallista, miltei harmonista pohkeenväistöä seuraa valitettavan hätäinen kulma, kun Louhi lähtee kääntymään jo ennen kääntäviä apuja, eikä ravin tahtikaan säily. Rauhallinen korjaus, uusi, tasapainoisempi kulma. Nykimiset ja jännittymiset ovat koko ajan pienempiä, Louhi rentoutuu ja pehmenee, liikkuu paremmassa, tasapainoisemmassa muodossa, rennommin, tahdikkaammin. Askeleet saavat oman, luonnollisen pituutensa, kun hevosen keho ei jännitä. Harmonia rikkoutuu hetkeksi turhan voimakkaan pidätteen vuoksi, minun virheeni, johon Louhi reagoi voimakkaasti.

Nostaessani ensimmäisen kerran laukan Louhi on tyynen ja rennon oloinen. Pidän ohjan vähän pidempänä ja hevosen muodon melko vapaana, laukkaamme vain ensin oikeaan, sitten vasempaan kierrokseen uraa myöten sekä joitain eri kokoisia ympyröitä. Laukassa Louhi on rennoimmillaan, toki alla on jo kahdessa askellajissa tehtyä työstämistä. Olisi mielenkiintoista treenata tälläkin hevosella useammin, katsoa, mihin pitkäkestoisempi yhteistyö oikein veisi, millaisia prosentteja saisimme kouluradoilta – voi sentään, minä ja piirongin laatikosta löytynyt kunnianhimoni! Mutta ei tässä olla kisoihin menossa, kunhan autan vähän puolivahingossa ystävääni hevostensa liikuttamisessa, vaikka joululahjojahan minä tulin tuomaan. Vaikka lahjahan se on tämäkin, pikkupakkasesta punoittavat posket ja reipas, herkkä, työteliäs hevonen, jonka rentoutunut olemus on minulle paras kehu, kiitos ja palaute ratsastuksestani.

Päiväkirjamerkintä 222 sanaa, kirjoittajana Hazel

Katariinan käsi oli ollut kipeä jo parin päivän ajan. Lääkäri oli antanut naiselle tuomioksi lievän rasitusvamman ja sen johdosta tämä oli määrännyt naisen muutamaksi päiväksi lepoon. Sen vuoksi mä olin lupautunut auttamaan hevosten ratsutuksessa ja tänään mun olikin määrä ratsastaa Katariinan sijasta Louhi-nimisellä tammalla kouluvalmennuksessa.

Louhi tuntui jo alkuverryttelyjen aikana suorastaan juoksevan karkuun altani. Tamma tuntui vain juoksevan eteenpäin pää viidentenä jalkana ja sain oikeasti tehdä hiki hatussa töitä saadakseni sen asettumaan ja taipumaan nätisti. Ratsastin paljon väistöjä ja kaarevia uria, jotka tuntuivatkin rauhoittavan vähän Louhen menohaluja. Ei se liikkuminen silti mitään erityisen kaunista katseltavaa varmastikaan ollut.
“Pidä omat vatsalihakset tiukkana, äläkä anna sen oikoa kulmissa!” nutturapäinen, Hannaksi esittäytynyt valmentaja huusi tomerana maneesin keskeltä. Musta tuntui, että nainen huomasi jokaisen pienenkin epäkohdan ratsastuksestani, eikä hän myöskään jättänyt sitä kertomatta.

Teimme melko yksinkertaista tehtävää - tarkoituksena oli ratsastaa radan poikki pituussuunnassa, tehdä keskihalkaisijalle pysähdys suoraan ravista ja sitten nostaa laukka muutaman käyntiaskeleen kautta. Tämän lisäksi teimme avotaivutusta pitkillä sivuilla laukassa. Tehtävän vaikein osuus tuntui kuitenkin olevan se pysähtyminen. Louhin ravi oli tikittävää ja mun oli vaikea istua syvälle satulaan, koska ravi oli niin pompottavaa. Lisäksi tamman mielestä olisimme voineet vain siirtyä suoraan laukkaan ilman mitään pysähdyksiä ja sekin toi oman haasteensa tehtävään. Avotaivutuksista suoriuduimme kuitenkin varsin hyvällä menestyksellä. Lopetimmekin tehtävän heti muutaman hyvän tasajaloin tehdyn pysähdyksen jälkeen ja jäimme sitten tekemään itsenäiset loppuverryttelyt maneesiin.