Vaapukan Louhi

Päiväkirjamerkintä 505 sanaa Nikkin kirjoittamana

Louhilla oli ollut rankka kilpaviikonloppu, joten päätin lähteä sen kanssa rennolle maastolenkille, mistä tamma tuntui olevan mielissään. Se oli aluksi stressaantunut ja kävi ylikierroksilla pää heitellen, mikä oli ollut ihan odotettavissa. Louhilla oli välissä ollut vapaapäivä, joten tamma oli herkässä mielentilassa tänään, eikä missään nimessä siitä rauhallisimmasta päästä. Louhi ei myöskään ollut valppaimmillaan, ollen liian levoton keskittyäkseen kunnolla mihinkään.

Tamman ravi tikitti kuin aikapommi ja kevennys oli hankala sovittaa sen askeliin. Se tuntui yhä jäykältä, joten hidastin tamman takaisin käyntiin, jotta se saisi kävellä vähän lisää. Louhi saattoi olla peräti hieronnan tarpeessa, koska se oli hermostunut uutta kilpailupaikkaa ja ylirasittanut itseään suorituksen aikana. Siitä huolimatta se oli kovasti menossa tänäänkin, mikä hankaloitti entisestään perusteellista lämmittelyä. Kävelin Louhin kanssa pitkät alkukäynnit, ja vähitellen sen lihakset alkoivat vetreytyä; Tamman tempo rauhoittui ja sen askelista tuli vähemmän tikittävät.

Nostin uudelleen ravin ja tällä kertaa siinä oli helpompi istua, vaikka ei se vieläkään helppoa ollut. Taivutukset olivat yhä jäykät, mutta pohkeenväistöjä Louhi teki jo hyvin, eikä sen pääkään heitellyt enää juuri ollenkaan. Se alkoi vähitellen valpastuakin ja sen korvat kääntyilivät, mutta ei se vielä täysin hereillä ollut. Edessä aukeava pelto antoi mahdollisuuden tehdä perusharjoituksia ja saada Louhia vähän enemmän tuntumalle. Tein tamman kanssa ympyröitä molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa, ja tamma sai kokeilla uudestaan taivutuksiakin.

Kaikki tapahtui hyvin äkkiä. Louhi alkoi olemaan jo vetreä, joten pyysin tammalta laukkaa, ja ratsastin sitä helpoissa laukkatehtävissä, kun tamma sitten horjahti eteenpäin, ja pudotti minut samalla kyydistä. Löysin itseni maasta olkapää niin kipeänä, että huominen kannattaisi pyytää vapaaksi. Louhi sen sijaan ontui etujalkaansa ottaessaan muutaman askeleen suuntaani. Nousin ylös maasta, tarkistin nopeasti itseni, ja kiirehdin sitten tutkimaan Louhin etujalkaa. Tamma käveli vielä etujalallaan kaikesta huolimatta, eikä talli ollut kaukana, joten lähdin taluttamaan sitä kotiinpäin.

Istuskelin pitämässä seuraa tammalle ja soitin Katariinalle sen jälkeen, kun olin soittanut eläinlääkärin tulemaan paikalle. Louhi oli päässyt eroon varusteistaan ja seisoi nyt kanssani tallin käytävällä odottamassa eläinlääkäriä, jolla kesti puolisen tuntia saapua Haltiasaloon. Diagnoosina oli lievä venähdys hyvällä paranemisennusteella, kunhan Louhi pitäisi taukoa rasituksesta ja lepuuttaisi jalkaansa. Rapsuttelin potilasparkaa harjantyvestä ja juttelin sille hiljaa, lahjoen sitä porkkanalla. Tunsin syyllisyyttä tamman jalan loukkaamisesta, vaikka Katariina lohduttikin, että näitä sattui toisinaan ja Louhin aivot olivat olleet virransäästötilassa viikonlopun jälkeen. Louhi saisi olla sairaslomalla muutaman viikon, ja sitten sen kanssa saisi vähitellen aloittaa kävelytyksen.

Louhin jalka parani hyvää tahtia ja tamma pääsi ennusteen mukaisesti muutaman viikon päästä jo kävelemään. Ensin tammaa kävelytettiin vain tallipihalla pari kertaa päivässä, mutta myöhemmin se pääsi maastoonkin hieman pidemmälle kävelylle. Eläinlääkäri kävi tarkastamassa Louhia uudestaan. Viimein tamman jalka alkoi olemaan taas ennallaan ja se olikin varsin riemuissaan päästessään maneesiin juoksutettavaksi. Louhi oli selkeästi kerännyt energiaa sekä tylsistynyt karsinassaan, joten se sai juoksutuksen lopuksi painaa ympäri maneesia vapaana, heitellen sekä etu-, että takapäätään.

Viikkoa myöhemmin Louhi alkoi olemaan taas oma itsensä. Sen kanssa aloitettiin ratsastaminen uudelleen ja siitä tuli jälleen esiin neitihevosen ominaisuudet. Tamma ei ilmeisesti ollut kuitenkaan traumatisoitunut tapauksesta, koska se kulki nätisti maastossa, ja kävi myöhemmin jopa ravailemassa samaisella pellolla, jolla se olisi jalkansa loukannut. Myös eläinlääkäri oli sitä mieltä, että loppu hyvin, kaikki hyvin.

Päiväkirjamerkintä työnimellä Kurkinen ja huomioita, 431 sanaa

Hivenen hätäinen. Se jää päällimmäiseksi mieleeni aloitellessani työskentelyn Louhen kanssa. Hätäinen, kireähkö, hieman kiireinen, se kulmissa oikova ja aavistuksen ennakoiva hevonen, jonka liikkeet kärsivät tästä kaikesta. Koko kroppa, totta kai. Niska ja kaula lukittuvat, lapojen liike ei ole järin vapaata, selkä notkahtaa, risti jäykistyy, askelpituus on vajaa, liikerata puutteellinen ja nykivä. Hyväksi puoleksi lasken tamman herkkyyden ja läsnäolon, kaikesta hätäisyydestä huolimatta; se kuuntelee minua, palaute jokaisesta avustani on välitön. Louhi tekee, reagoi. Mitä pienempi, pehmeämpi apu, sen parempi. Tämä on hyvä lähtökohta työskentelylle, nyt vain rentouttamaan hevosta.

Alkuun ratsastan hieman uran sisäpuolella ohjastuntumaa säädellen; normaalista ohjastuntumasta huomattavan kevyeen samalla ohjaa pidentäen ja takaisin, muutokset rauhallisessa, mutta epäsäännöllisessä rytmissä. Louhi kuuntelee minua jo valmiiksi, mutta nyt sen keskittyminen kohdentuu pääosin ohjasotteeseen. Toivon kireyden hieman helpottuvan, Käyntiaskel rentoutuu pätkittäin, mikä on edistystä. En odota salamatuloksia, tietenkään, mutta jokainen pieni onnistuminen on eteenpäin, kehun ja kiitoksen aihe Louhelle.

Suoran uran lisäksi ryhdyn ratsastamaan ympyröitä, eri kokoisia, välillä useamman peräjälkeen ympyrää suurentaen ja pienentäen. Pidän ympyröillä tuntuman tasaisena, keskityn asettamaan ja taivuttamaan sekä ympyrän jälkeen suoristamaan. Ajoittain Louhi hieman liioittelee etenkin asetuksen suhteen, jolloin rauhallisesti korjaan asetuksen, eikä Louhikaan tee korjausliikkeestä dramaattista numeroa.

Jatkan samoja harjoituksia ravissa. Otan mukaan myös siirtymiset sekä temponvaihtelut pelkällä istunnalla. Ikäväkseni, joskaan en valitettavasti yllätyksekseni, huomaan Louhen jännittyvän ravissa vielä enemmän, liike on nykivämpää tikuttamista. Samat tehtävät, joissa sain aikaiseksi rennompia käyntipätkiä, onneksi purevat raviinkin. Louhi kuulostelee muuttuvaa tuntumaa, muuttaa ravinsa tempoa istuntani mukaan, asettuu, taipuu ja suoristuu ympyröillä ja niiden jälkeen. Tekee ajoittain töksähtävät, ajoittain hyvinkin pehmeät siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin. Todella rauhallista, miltei harmonista pohkeenväistöä seuraa valitettavan hätäinen kulma, kun Louhi lähtee kääntymään jo ennen kääntäviä apuja, eikä ravin tahtikaan säily. Rauhallinen korjaus, uusi, tasapainoisempi kulma. Nykimiset ja jännittymiset ovat koko ajan pienempiä, Louhi rentoutuu ja pehmenee, liikkuu paremmassa, tasapainoisemmassa muodossa, rennommin, tahdikkaammin. Askeleet saavat oman, luonnollisen pituutensa, kun hevosen keho ei jännitä. Harmonia rikkoutuu hetkeksi turhan voimakkaan pidätteen vuoksi, minun virheeni, johon Louhi reagoi voimakkaasti.

Nostaessani ensimmäisen kerran laukan Louhi on tyynen ja rennon oloinen. Pidän ohjan vähän pidempänä ja hevosen muodon melko vapaana, laukkaamme vain ensin oikeaan, sitten vasempaan kierrokseen uraa myöten sekä joitain eri kokoisia ympyröitä. Laukassa Louhi on rennoimmillaan, toki alla on jo kahdessa askellajissa tehtyä työstämistä. Olisi mielenkiintoista treenata tälläkin hevosella useammin, katsoa, mihin pitkäkestoisempi yhteistyö oikein veisi, millaisia prosentteja saisimme kouluradoilta – voi sentään, minä ja piirongin laatikosta löytynyt kunnianhimoni! Mutta ei tässä olla kisoihin menossa, kunhan autan vähän puolivahingossa ystävääni hevostensa liikuttamisessa, vaikka joululahjojahan minä tulin tuomaan. Vaikka lahjahan se on tämäkin, pikkupakkasesta punoittavat posket ja reipas, herkkä, työteliäs hevonen, jonka rentoutunut olemus on minulle paras kehu, kiitos ja palaute ratsastuksestani.

Päiväkirjamerkintä 222 sanaa, kirjoittajana Hazel

Katariinan käsi oli ollut kipeä jo parin päivän ajan. Lääkäri oli antanut naiselle tuomioksi lievän rasitusvamman ja sen johdosta tämä oli määrännyt naisen muutamaksi päiväksi lepoon. Sen vuoksi mä olin lupautunut auttamaan hevosten ratsutuksessa ja tänään mun olikin määrä ratsastaa Katariinan sijasta Louhi-nimisellä tammalla kouluvalmennuksessa.

Louhi tuntui jo alkuverryttelyjen aikana suorastaan juoksevan karkuun altani. Tamma tuntui vain juoksevan eteenpäin pää viidentenä jalkana ja sain oikeasti tehdä hiki hatussa töitä saadakseni sen asettumaan ja taipumaan nätisti. Ratsastin paljon väistöjä ja kaarevia uria, jotka tuntuivatkin rauhoittavan vähän Louhen menohaluja. Ei se liikkuminen silti mitään erityisen kaunista katseltavaa varmastikaan ollut.
“Pidä omat vatsalihakset tiukkana, äläkä anna sen oikoa kulmissa!” nutturapäinen, Hannaksi esittäytynyt valmentaja huusi tomerana maneesin keskeltä. Musta tuntui, että nainen huomasi jokaisen pienenkin epäkohdan ratsastuksestani, eikä hän myöskään jättänyt sitä kertomatta.

Teimme melko yksinkertaista tehtävää - tarkoituksena oli ratsastaa radan poikki pituussuunnassa, tehdä keskihalkaisijalle pysähdys suoraan ravista ja sitten nostaa laukka muutaman käyntiaskeleen kautta. Tämän lisäksi teimme avotaivutusta pitkillä sivuilla laukassa. Tehtävän vaikein osuus tuntui kuitenkin olevan se pysähtyminen. Louhin ravi oli tikittävää ja mun oli vaikea istua syvälle satulaan, koska ravi oli niin pompottavaa. Lisäksi tamman mielestä olisimme voineet vain siirtyä suoraan laukkaan ilman mitään pysähdyksiä ja sekin toi oman haasteensa tehtävään. Avotaivutuksista suoriuduimme kuitenkin varsin hyvällä menestyksellä. Lopetimmekin tehtävän heti muutaman hyvän tasajaloin tehdyn pysähdyksen jälkeen ja jäimme sitten tekemään itsenäiset loppuverryttelyt maneesiin.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalhevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!