23. MAALISKUUTA 2020
STALL SJÖHOLMA, LOUNAIS-SUOMEN RANNIKKO
Kirjoittanut ratsastaja Silja Seljaranta (leahiiii)

"Rada, nyt perkele käyttäydy !" ärähdin mustalle tammalle, joka olisi taas tunkemassa nokkaansa johonkin puskaan. Nykäisin tamman riimunnarusta sen pään pois sieltä minne se ei kuulu ja takaisin kohti traileria. Tottakai läsipää mulkaisi mun suuntaani korvat tiukasti niskaa vasten ja turpa rullalla. "No nii in, samat sanat kuule sulle," valitin tammalle.
Vähän matkan päässä Elias piti Töpseliä ja Rillaa, jotka napsivat kasvamista yrittäviä ruohontupsuja sulassa sovussa keskenään. Rillalla oli nyt ensimmäiset kilpailut takanaan, ja oli yllättävän onnistunut suoritus nuorukaiselta. Hieman tammaa jännitti ja ihmetytti uudet paikat sekä kilpailutilanne, mutta radallakin jaksoi keskittyä tekemiseen heti kun rentouduin itse selässä. Ruunivoikko oli selkeästi sen näköinen, että nyt mennään kotiin ja nukkumaan — toisin kuin Rada, joka olisi varmasti mielellään raahannut mua perässään koko tallipihan läpi.
Rada nyt oli … kohtalainen. Hemmetin rasittava, ehdottomasti. Läsipäätä ei niinkään jännittänyt tilanne, pikemminkin ärsyyntyi siitä, että siellä selässä heiluin minä. Eikä ihme, tämä taisi olla kolmas kerta, kun tammalla ratsastin.
Avrelian oli viime viikolla raahannut mut Halkaalle Annabellen luo. Rajanaapurin lahja ei suostunut kertomaan syytä tälle ekskursiolle, ennen kuin passitti mut mustan tammansa selkään. Pystyin aistimaan jo heti muutaman askeleen jälkeen, että Rada ja minä emme tulisi pitkällä tähtäimellä hyvin toimeen, mutta venäläinen näytti sellaista naamaa komennuksia ladellessaan, että jos olisin hypännyt alas olisin saanut luodin kallooni. Kun hyppäsin selästä, Avrelian vain hymähti. "Hmph. Kisat on viikon päästä. En itse pääse."
"… Ja munko pitäis tän kanssa sinne mennä ?" kohotin kulmiani venäläiselle, jonka ilme vastasi silmien pyörittelyä — jos mies pyörittelisi silmiään.
"Niinhän minä juuri totesin."
En tiedä mikä hoviratsastaja musta siinä hetkessä tehtiin, mutta hyväksyin asian kun olin sinne jo Rillan kanssa suuntaamassa. Talutin Radan Rillan toiselle puolelle, ja läsipää hyökkäsi heti lähellä olevan puskan kimppuun. Jätin riimunnarua pidemmäksi ja lähestyin rapsuttamaan ruunivoikkoa tammaani, joka nosti päänsä maasta ja tuuppasi mua rintaan.
"Joo, lähdetään vaan," höpisin tammalle ja pusuttelin sen silkinpehmeää turpaa. Taputin tammaa kaulalle, ja sain vastaukseksi hörähdyksen. "Mä vien tän Radan ensin traileriin kun sen kanssa saa kuitenkin tapella. Voitko olla tässä vielä hetken Rillan kanssa ?" kysyin Eliakselta.
"Joo tottakai. Ei meillä ole Töpselin kanssa mikään kiire," Elias hymyili ja rapsutti ruunikkoa oriaan. Nyökkäsin, hymyilin takaisin ja nyin Radan pois puskasta ja perässäni kohti traileria.

Tuomari Disa Sundin kommentti ratsukon suorituksesta:
Tyylikkäällä yönmustalla trakehnerinhevostammalla Radalla oli katseen mukaansa tempaava, svengaava liike jokaisessa askellajissa. Jos luokka olisi ollut kür, taustalle olisi sopinut Aristokateista tuttu "Katti tahtoo olla jokainen". Siljalla oli hyvin ajoitetut ja selkeät avut, mutta Rada otti helposti herneen nenään, jos ratsastaja jäi sekunin sadasosankin jälkeen. Turpaansa nyrpistäessään hevonen saattoi painua lyhyiksi hetkiksi kuolaimen taakse piiloon, kunnes taas palasi takaisin optimaalisemmalle kuolaintuntumalle.

"..helppo aan lähtölistoja on printattu tuplamäärä, mutta onko helppo been listoja missään? Listat pitäisi saada yleisöä varten esille, jos joku haluaa seurata luokkia paperilta Equipen sijaan. Kaisa, viitsisitkö..?" Kuvittelin kävelleeni Team Valkioiden järjestämien kouluratsastuskilpailuiden kansliaan, mutta kanslistin virkaa toimittavan naisen epäjärjestelmällisyys sekä suoranainen kaaos, joka oletettuun kilpailukansliaan on saatu aikaiseksi, saa minut epäilemään kyseessä olevan enemminkin tuetun työllistymisen työpaja. Mikään ei tunnu olevan kohdillaan, lähtölistat ovat ilmeisen pieni murhe tässä katastrofissa. Seinällä vielä hetki sitten ollut rokotuslistakin vaihdettiin vähin äänin; yksikään listan hevosista ei starttaisi tänään. Noinkin yksinkertaisen asia, eikä sitäkään saatu kerrasta hoidettua. Pyöräytän silmiäni odottaen, että kanslisti saa paperinsa ja itsensä jotenkin järjestykseen. Jono takanani kasvaa. Saavutus toki sekin, näin pienissä kilpailuissa.
"Kiitos, että odotitte", kanslisti toteaa lopulta korostuneen pirteästi siirtäen lähtölistat eteensä.
"Aivan kuin minulla olisi vaihtoehtoja", totean kylmäkiskoisesti, "Avrelian Ismailov, Strzyga ja Kaer Skuld helppo B, Lucille vaativa B." "Hetkinen.." Nainen selaa papereitaan juoksuttaen kynänkärkeä lähtölistoja pitkin vetäen merkinnät hevosteni nimien perään.
"Ja vielä Strzygan rokotustiedot -- ai, kiitos", nainen toteaa hieman kummastuneena Radan passin tipahtaessa kesken lauseen lähtölistojen sekä ilmeisesti tällä kertaa oikean rokotuslistan päälle.
"Kaikki kunnossa, tervetuloa", nainen sanoo ojentaessaan Radan passin takaisin minulle kuulostamatta enää lainkaan niin iloiselta kuin hetki sitten. Poistuessani kuulen kanslistin vastaanottavan seuraavaa lähtövarmistusta sekä puhuvan jotain stewardin kumihanskoista kuolaintarkistusta varten. Pudistelen päätäni. Lienee kaikkien onni, että nämä ovat kouluratsastuskilpailut. Mikäli kanslian epäjärjestelmällisyys peilaa koko kilpailujärjestelyitä, esteradalla joutuisi väistelemään keskelle linjaa unohtunutta liputtajaa. Tai mistä sen tietää, vaikka stewardi olisi avuton tunari (mikä tuntuu olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus) ja joutuisi tarkistamaan eri kuolaimet katalogista, kun ei niitä muuten tunnista; toimihenkilöillä oli edelleen aikaa ja tilaisuuksia tuottaa minulle pettymyksiä. Sikäli, kun tässä enää voi enempäänsä kilpailujärjestelyihin pettyä.

Toistaitoinen kanslisti on kuitenkin vain turhauttava alaviite kilpailupäivässäni, lopputuloksen kannalta merkityksetön tekijä, josta korkeintaan valitan kotona ja huomautan kilpailujärjestäjälle.

Helppo B 3/5 75,417%