Haltiasalon Mairon

Kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi:	Haltiasalon Mairon, "Maikki"	Syntynyt:	13.10.2020 3v 13.12.2020
Rekisterinumero:	VH20-018-0893	Rotu & sukupuoli:	Suomenhevosori
Säkäkorkeus:	158cm	Väritys:	Tummanpunaruunikko
Kasvattaja:	Haltiasalo	Omistaja:	Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji:	Kouluratsastus	Koulutustaso:	Vaativa B

• (R) KTK-II 28.02.2021 pistein 70

Joskus sitä sattuu kohdalle semmoinen oikea herkkä suomimies; tiedättekö, vähän turhasta loukkaantuva, miehisyydestään toisinaan vähän turhan (epä)varma ja samaan aikaan siitä löytyy sellainen pieni romantikkorunoilija. Semmoinen on meidän Maikki, tuo alati itsensä olemassaoloa todisteleva ja äijistä äijin suomalainen orhi, joka karskeasta ensivaikutelmastaan huolimatta on oikeasti ihan lässytettävä tyyppi.

Niinpä niin, Maikki on mielipiteitä jakava hevonen; se on perusluonteeltaan vähän jäärä, tykkää välillä kokeilla pääsisikö se kerrankin sanelemaan säännöt ja sillä on tapana toisinaan kiukutella milloin mistäkin; ryppyyn jääneestä satulahuovasta alkaen aina siihen, ettei se päässytkään runoilemaan rakkauttaan tammalaitumen äärelle. Mutta toisaalta, kunhan edellämainitut on kunnossa ja säännöt saneltu jo valmiiksi päivän alkuun, on Maikki jopa ihan mukava ja jopa arkikaavoihinsa kangistumaan tuppaava hevonen.

Maikki on siis ihan asiallisesti käsiteltävissä oleva näin herkäksi pojaksi, kunhan tietää mitä on tekemässä ja kenen kanssa. Pääasiassa ruunikko osaa käyttäytyä talutusten, lastausten, harjausten sun muiden aikana ihan sievästikin, mitä nyt pientä kränäämistä harrastaa silloin tällöin eläinlääkärin ja raspien kanssa, mutta muulloin Maikki on ihan kilttiä poikaa. Mikä on ihan kiva piirre tämmöisessä hevosessa, joka osaa myös lyödä plörinäksi, mutta ei mennä siihen liikaa.

Maikin onni on se, että sukunsa ohella se on ihan oikeasti helkkarin hieno ratsuhevonen. Siinä, missä sen luonne jättää ehkä vähän ristiriitaisia tunteita käsittelyn osilta, ne tuppaa unohtumaan satulasta käsin; orilla on kova tarve ehkäpä jopa todistella itseään, esittää rinta rottingilla kaikille, että tallin boss on nyt paikalla. Menohaluja siis riittää, taukoilun jälkeen turhankin paljon, mutta varmakätisellä ja tiukalla ohjauksella ruunikon saa ruotuun, muotoon ja eteenpäin, ja kuulkaas se jos jokin on kaunista katseltavaa. Sitä ylpeyden ja ilon tunnetta vaan lisää tämän orin tarmo ja kestävyys, eli se kyllä antaa satakymmenen prosenttia itsestään, mitä tulee ratsastettavuuteen.

Luonteen on kirjoittanut Humutin

Sukutaulu

i. Viehättävän Sauron sh, tummanpunaruunikko, 157cm KTK-II, SV-I	ii. Viehättävän Samurai sh, tummanpunaruunikko, 154cm KTK-III, SV-I	iii. VIR MVA Ch Kullervo KIR sh, tummanrautias, 155cm KTK-II, KRJ-II, YLA2
		iie. Katinka KAT sh, punarautias, 153cm KTK-II, KRJ-II
	ie. Viehättävän Suvilja sh, punarautias, 158cm KTK-II, SV-II	iei. Champion Siljan Eminem sh, punarautias, 156cm KTK-III, KRJ-II
		iee. Karhukorven Linnea sh, rautias, 155cm KTK-III
e. VIR MVA Ch Vaniman Rauhamieli sh, tummanrautias, 160cm KTK-II	ei. Vaniman Sekkipeli sh, tummanpunarautias, 157cm KTK-III, KRJ-I, SLA-I, SV-I, JL C	eii. Susikallion Saita-Peli sh, vaaleanpunarautias, 158cm KTK-II, KRJ-III, SLA-II, YLA2, JL B
		eie. Ventoksen Ranttali sh, punarautias, 152cm KRJ-I, ERJ-I, SLA-I, JL C
	ee. Champion Hetken Ruusumieli sh, punarautias, 152cm KTK-III, KRJ-I, SLA-I, SV-I, JL C	eei. Hetken Kaihomieli sh, rautias, 150cm
		eee. Rajattoman Ruustinna sh, rautias, 158cm KRJ-I, SLA-II, SV-II

Isälinja: Viehättävän Sauron - Viehättävän Samurai - Kullervo KIR - Vanamon Syntilintu - Onnen Unilintu - Verneri VOE - Saagan Roomeo - Pentagrammi (8)

Emälinja: Vaniman Rauhamieli - Hetken Ruusumieli - Rajattoman Ruustinna - Viehättävän Resiina - Verililja HUI - Helmi-Elina RAM - Pikantin Josiina - Hannan Lilja - Kirveltäjän Hipaisu - Päivänpaiste (10)

Palkitut sukulaiset

Jälkeläiset

o. Varsan nimi

00.00.2013

e/i. Vanhemman nimi

Omistaja tähän

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 1879.85
kuuliaisuus ja luonne: 937.3
tahti ja irtonaisuus: 942.55

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 5 / 5

Päiväkirja & valmennukset

Kouluvalmennus 09.01.2021 429 sanaa, valmentajana Humutin

Tammikuu on varmasti kamalin aika ikinä harrastaa hevosia. On kylmä, pimeä, kylmä, nuha, lunta, ja kylmä. Lapissa varsinkin päivänvalon puute saa tällaisen muutenkin aamuisin hitaasti käynnistyvän ihmisen vielä unisemmaksi ja sitä myöten kärttyisäksi, eikä tätä lauantaiaamua yhtään parantanut aamu neljältä startattu automatka pimeässä lumisateessa eteläisen Kainuun puolelle.

Mutta jotenkin sitä rahaakin oli tehtävä, eivät ne hevoset pyhällä hengellä elä, ja kun Katariina oli taas soitellut valmennusten perään, olin uskotellut itselleni, että kyllä tästäkin reissusta tulee ihan mukava. Aikaisesta aamusta huolimatta.

Valitettavasti puolet matkasta meni Pookin tahdissa torkkuen, ja hämärtyneiden tuntien kirkastuessa olin viimein renkaat naristen kurvannut Katariinan antaman osoitteen parkkialueelle. Nainen oli onneksi vuokrannut käyttöön pariksi tunniksi maneesin, ja hyvä niin, sillä vaikka pesunkestävä hevoshullu olenkin, ei kukaan täysjärkinen seiso kahta tuntia kylmällä kentällä tammikuussa. Joko mainitsin, että tammikuussa on kylmä?

Katariinaa ei kuitenkaan siperian viima haitannut, sillä nainen oli täydessä tohinassa jo maneesin hiekalla lämmittämässä päivän ensimmäistä valmennettavaa, oria nimeltä Maikki. Kyllä siinä olin vähän kulmiani nostellut, kun olin ajatellut, mitähän semmoinen nimi oikein enteileekään, mutta sain yllättyä suht positiivisesti. Ruunikko oli aavistuksen jännittynyt, mutta haki hyvin kontaktia ratsastajaansa. Katariina kuitenkin varoitteli tässä vaiheessa, että ori oli seisonut pari päivää kovempien pakkasten vuoksi, ja se tuppasi keräämään turhaa energiaa seisoskelusta, joten varauduimme vähän kaikkeen, minä ryystämällä take away-mukista maneesin kahviossa poltettua kahvia ja Katariina keskittyen perinpohjin orin kuulolle hakemiseen.

Mukin pohjan kurkistaessa takaisin ja Maikin päristyä ylimääräiset energiansa tiehensä aloitimme. Keskityimme tällä kertaa tehokkaasti laukanvaihtoihin näin orin päivän teemana, sekä ennen kaikkea ruunikon kanssa siihen, että se etenisi oikeasti rauhallisesti; Katariina oli juorunnut jotain sen kiireellisyydestä. Olin siis paikalla huutamassa, milloin ratsukko harppoi liian vauhdikkaasti, jos rehellisiä oltiin.
Mutta, tuumasta toimeen, ja Maikki laukkaan. Laskimme tahtia kolmella, ja kulutimme yllättävän paljon aikaa siihen, että ori ensinnäkin lopetti turhan syöksymisen eteenpäin. Tämä oli varmasti ollutkin se suurin ongelma ratsukolle, ja todisteli taas minulle, etten ollut ihan turhaa huutamassa kentän keskellä. Ratsukko keskittyi ensin siihen, että laukka pystyttiin nostamaan ilman Maikin suosimaa rykäisyä eteenpäin, ja sitten pääsimme jälleen laukanvaihtojen pariin orin etu- ja takapään kulkiessa tasapainossa. Seuraavat reilut kymmenen minuuttia kulutimme nostamalla Maikin etuosaa ja rauhoittamalla laukan tempoa, vaihdellen aina takaisin raviin ja harjoitellen uudelleen laukannostoa, kunnes aloin oikeasti nähdä jotain erilaista rentoutta ruunikossa, jolloin harjoittelimme jälleen laukanvaihtoja. Maikin puolesta on sanottava, että se on hyvin yritteliäs hevonen, joskin vähän kiihkeäluontoinen ja helposti kiireellisyyteen lankeava, mutta valmennuksen lähestyessä loppuaan se selvästi pureutui Katariinan antamiin tehtäviin, kuunteli apuja ja ennen kaikkea jätti ryntäilyt osaamattomille. Siihen oli todella hyvä lopettaa, onnistuneen laukanvaihdon jälkeen, ja sillä välin kun Katariina sai lyhyet kotiläksyt, otti loppukäynnit ja vaihtoi seuraavaan valmennettavaan, hain lisää tervalta maistuvaa sumppia.