Ketolan Puutiainen
Perustiedot
Virallinen nimi: | Ketolan Puutiainen, "Punkki" | Syntynyt: | 22.09.2016 3v 22.12.2016 |
Rekisterinumero: | VH17-018-1243 | Rotu & sukupuoli: | Suomenhevosori |
Säkäkorkeus: | 157cm | Väritys: | Tummanpunarautias |
Kasvattaja: | Ketola | Omistaja: | Haltiasalo, VRL-13283 |
Painotuslaji: | Kouluratsastus | Koulutustaso: | Vaativa B |
• KV-I 20.06.2017 pistein 124,5 • SV-II 20.07.2017 pistein 51.5 • (R) KTK-II 31.10.2020 pistein 72 |
Olin muutama viikko sitten sanonut Latelle, että ompa kiva, kun vanhoja suomenhevoskasvattajia palaa takaisin näin muuten hiljaisena, jopa lamamaisena aikana. Täytyy myöntää, ettei Ketola ollut herättänyt hirveästi muistikuvia vaikka aktiivisena aikana oli myöskin ollut pystyssä. Useammalla hevosella oli kuitenkin tutun kuuloisia nimiä ja pieniä muistikuvia heräsi sieltä täältä ja kanssakoulusuomenhevoskasvattajia rakastetaan aina. Aina. Ja olihan Ketolaan lähtenyt yksi kasvatti meiltä, pienhevostamma Ruusukulta joten oli vain luonnollista että me otettaisiin sieltä kasvatti. Ja niin otettiinkin. Vanhempi, pidempisukuinen Punkki herätti heti huomion. Viikon päivät siinä menikin miettiessä, mutta jo tottuneesti annoin lopulta mielihalulleni periksi. Eikä Lateakaan tuntunut haittaavan, tarjoutui lähtemään mukaan hevosenhakureissulle ja vieläpä ajamaan muutaman tunnin matkan Pohjois-Pohjanmaan eteläosaan!
Kasvattajansa sanoin Ketolan Puutiainen on aina ollut maailman sosiaalisin rautias suomenhevosori. Onnekseni olen osannut haalia näitä yltiösosiaalisia, kivoja ja kaikin puolin ihania ja ennen kaikkia herrasmiesmäisä suomenhevosoreja itselleni. Puutiainen, tutummin Punkki on komea, nyt jo aikuisen ikään päässyt herrasmieshevonen. Se hurmaa varmasti jokaisen vastaantulijan sekä rapsuttelijan. Nuoresta iästä asti sen huomaavaisuus ihmisiä kohtaan, sekä myöskin tammoja, on ollut kadehdittavaa. Punkki on aina kivaa ja miellyttävää seuraa, eikä sen käytöstä tarvitse jännittää tai saatikaan pelätä. Täyden kympin hevonen.
Hoidettaessa Punkkia on aina voinut pitää käytävällä, sen tammankaipuu ei ole missään kohtaa sumuttanut käytöstapoja. Vanhemmuuttaan se onkin tottunut olemaan hoitotoimenpiteiden aikana karsinassaan jopa irti. Se kunnioittaa ihmistä, eikä hölmöile käsiteltäessä tai hoidettaessa esimerkiksi runttaamalla seinään tai nipsimällä. Harjata voi huoletta joka kohdasta, kaviot nousevat hienosti ja jouhiakin voi selvitellä mielin määrin isommistakin takuista. Kasvattaja kuvasi orin huonoksi puoleksi (kyllä, semmoinenkin löytyy) kaiken uuden pelkoa, varsinkin silloin, jos se liikkuu. Hyvänä esimerkkinä kerrottakoon tarina salkoon nostetusta lipusta, jonka takia maastoon lähteminen yksi itsenäisyyspäivänä teki tiukkaa. Vaikka lippu olikin ollut suhteellisen korkealla eikä ilmeisestikään hirveän usein käytössä, oli se ottanut juuri sopivasti rautiaan suomenhevosorin silmäkulmaan. Kasvattaja kertookin siedätyshoitaneen tätä uutuudenpelkoa, mikä on selvästi toiminut, tai sitten sitä järkeä on kasvanut aikuistuessa, sillä nyt meillä uudessa kodissa kaukana liikkuvat ihmiset, autot tai muut vastaavat, mitkä ovat olleet nuorempana todella pelottavia asioita, saavat Punkissa ainoastaan aikaan vain korvan liikahduksen.
Punkkia ei ole ratsastettu vielä montaa vuotta, mutta ollessaan taitava ikäisekseen sitä on ollut miellyttävä ja helppo viedä eteenpäin. Kouluratsastuksessa se taitaa vaativan B:n tason. Punkilta löytyy liikettä, sekä hyvä työmoraali mutta ajoittain, erityisesti innostuessaan, siitä tulee kovasuinen: tätä tapahtuu muun muassa maastossa sekä esteharjoittelussa. Oria on alettu opettamaan siihen, että esimerkiksi maastossa mennään vain käyntiä ja mikäli vauhti lisääntyy, käytetään hieman vahvempia kuolainvärkkejä, jotka muuten olisivat löysällä. Nuoremmalla iällä sitä on ratsastettu maastossa ja esteillä olympio-kuolaimella, joissa on kahdet ohjat. Ratsastetaan normaalisti yläohjalla, jotka ovat kiinni nivelessä ja vauhdin lisääntyessä käytetään alaohjaa, eli vipuvartta. Tätä on myös jatkettu nykyäänkin, ja toimii Punkin innostuessa, että kaikelta turhalta sählingiltä säästytään. Punkin suussa kun ei ole vikaa ja oria on aina, nuorenakin, ratsastettu pehmeällä tuntumalla, mutta innostuessaan siitä tulee suomalaiseen tapaan todella kovapäinen – tai no, tässä tapauksessa kovasuinen.
Luonne on kirjoitettu kasvattajan kirjoittaman luonteen pohjalta.
Sukutaulu
i. Runon Harmiainen sh, rautias, 153cm KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA1 |
ii. Haavelaakson Harmo sh, punarautias, 153cm KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA1, VSR JL B |
iii. Champion Haavelaakson Hohto sh, rautias, 155cm KTK-II, KRJ-I |
iie. VIR MVA Ch Haavelaakson Amelia sh, rautias, 155cm KTK-II, KRJ-I, SLA-I |
||
ie. Vaniman Rosette sh, vaaleanpunarautias, 150cm KTK-II, KRJ-I, YLA1, SLA-I, SV-II, KV-I, VSR JL B, KRJ LM AB |
iei. Champion Vaniman Tuuria sph, rautias, 146cm KTK-II, KRJ-I, SLA-I, SV-I, VSR JL C |
|
iee. Ch Hetken Ruusumieli sh, punarautias, 152cm KTK-III, KRJ-I, SLA-I, SV-I, VSR JL C |
||
e. Fiktion Puuteri sh, punarautias, 156cm KTK-III, KRJ-II, SV-I |
ei. Aavan Murros sh, tummanpunarautias, 155cm KTK-III, KRJ-I, SLA-I, YLA2 |
eii. VIR MVA Ch Aavan Murtuma sh, rautias, 155cm KTK-I, KRJ-I |
eie. Kasarmin Heinähelmiina sh, punarautias, 150cm KTK-II |
||
ee. Viehättävän Hento sh, punarautias, 157cm KTK-II, KRJ-I |
eei. VIR MVA Ch Heinämäen Velho sph, voikko, 145cm KTK-II, KRJ-II, YLA2, JL C |
|
eee. Kieron Hipsteri sh, rautias, 157cm KTK-II |
Isälinja: Runon Harmiainen - Haavelaakson Harmo - Haavelaakson Hohto - Fiktion Hopeasumu - Hämypuron Justus - Sannin Mårran - Rokkipoika (7) | Emälinja: Fiktion Puuteri - Viehättävän Hento - Kieron Hipsteri - Pilvimarjan Wempula - Pimeän Neitokainen - Horisontin Virvaneito - FNS Neiti Nippanappa - Kuujärven Hipihii - M.L. Juhlan-Toive (9) |
Jälkeläiset
tamma Haltiasalon Vaakalintu | syntynyt 25.10.2020 | tammasta Haltiasalon Loviatar | jäi kotiin |
Kilpailumenestys porrastetuissa
ominaisuuspisteet: 2410.41 kuuliaisuus ja luonne: 1117.63 tahti ja irtonaisuus: 1292.78 |
Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 6 / 5 |