Kriminaalikuvitelma

Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi:	Kriminaalikuvitelma, "Kirka"	Syntynyt:	11.09.2017 8v 11.09.2021
Rekisterinumero:	VH17-018-2038	Rotu & sukupuoli:	Suomenhevosori
Säkäkorkeus:	160cm	Väritys:	Punarautias
Kasvattaja:	Susiraja	Omistaja:	Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji:	Kenttäratsastus	Koulutustaso:	CIC1

• kantakirjakelpoinen
15.03.2021, irtoSERT, päätuomari: Lissu T. VRL-12701

Haltiasalon, tai ainakin oman elämänsä iskelmätähti Kirka, on kova poika kuvittelemaan kaikenlaista. Lähinnä itsestään sekä siitä, etteivät yhteiset pelisäännöt koske häntä. Orin elämän ehdoton kulmakivi on ruoka, toinen peruspilari taas mahdollisimman helppo elämä. Hikeä sekä epämukavuutta välttelevä hedonistiori on vähän turhankin taitava ja röyhkeä; se hoksaa, kenen kanssa ja miten pystyy luistelemaan asioista helpoimman kautta. Hevosia ei saisi inhimillistää, mutta jotenkin raudikosta oikein huokuu ylimielisyys.

Jos ei ole pakko, Kirka ei tee. Mitään. Se matelee talutettaessa, jos ylipäätään on suostunut lähtemään tarhastaan tai karsinastaan. Onpa suslapsi meinannut jäädä hevosrekkaankin, kun ei halunnut hievahtaa heinänjäämien luota. Ruoka-aikoina Kirka liikkuu kyllä reippaasti, sen sisäinen kello tietää kyllä ruoka-ajat ja terävä pää ymmärtää, että mikäli ruoka ei tule ulos, se jaetaan karsinaan tai toisin päin. Tämä ruoka-aikojen reipas askellus jää vain haaveeksi muina aikoina. Kirkaa ei sitten voi taluttaa samalla heinäkassia tai muuta ruokaa kantaen, sillä tilaisuus tekee varkaan tai ainakin porsaan; Kirka on tasan tarkkaan turpa ruoissa, vaikka sitä miten komentaisi. Koivunlehdet ja tienvierustojen ruohonkorret saavat kyytiä, ellei tiilikasan sulavuudella eteenpäin matelevaa hevosta väkisin pakota houkutusten ohitse.
Jalat eivät välttämättä nouse pyydettäessä maasta, eikä Kirkaa aina kiinnosta väistääkään. Kuolaimia se ei halua suuhunsa, matolääkkeet (kaikki lääkkeet, nyt kun mietin) se taas hotkii hetkessä. Kirkaa ei sitten tosiaan syötetä kädestä, kaikki herkut kulkevat ämpärin tai ruokakupin kautta. Vastahankaisuudessaankin Kirka on ihan simppeli hoitaa; se pysyy paikoillaan, ei arastele mitään, ja tekee kyllä kaiken pyydetyn, kunhan hevoselle tekee selväksi, että nyt on pakko. Kengittämisestä nelijalkainen iskelmätähtemme ei välitä, siinä kun joutuu pitämään kinttunsa ylhäällä, eikä kengittäjään anna nojailla. Ihan tyhmää. Lastaus taas sujuu hyvin, onhan trailerissa/rekassa aina heinäverkko! Se ulos käveleminen taas voi olla ongelma, mikäli ateria on kesken.. Matkustaminen alkaa tympiä vain, jos ruoka pääsee loppumaan, sehän on huonoa palvelua ja maailmanloppu!!

”Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme”, laulaa Kirka itsekseen, kun joku rep.. urhea nousee selkään. Kirkaa ei hikijumppa kiinnosta ollenkaan, sellaiset kivat käyntilöntystelyt ja ravihölkät ovat ihan mukavaa puuhaa ja ihan tarpeeksi herran omasta mielestä. Satunnainen hyppääminen, kunhan se on vain pari hyppyä, ei mitään täyspitkää rataa. Sellainenhan käy voimille, maitohapot ovat ikäviä ja kaiken päälle liikunta aiheuttaa riipivän näläntunteen! Kirkan kohdalla liikunnan aiheuttama endorfiiniryöppy on yksi urbaanilegenda, oria ilahduttaa lähinnä treenin loppuminen ja seuraava ateria.
Tämä kyllä osaisi, kapasiteettia löytyy, erityisesti laukka on laadukas. Rohkea (joku sanoisi, että välinpitämätön..), varmajalkainen, tasapainossaan vatupassimaisen erehtymätön – Kirka ei horju tai kompuroi. ~~Korjausaskeleisiin kuluu ylimääräistä energiaa, herranen aika.~~ Nöyryyttä siitä ei löydy pisaraakaan, kallokin on umpiluuta, sen verran itsepäinen hevonen tämä halutessaan osaa olla. Ja älykäs, jestas, miksi nämä työnvälttelijät ovat aina niitä älykköjä? Kirka huomaa heti, jos voi vähänkään löysäillä ratsastajan kanssa käyttäen tilaisuuden saman tien hyväkseen. Rehellinen kokoaminen vaatii Kirkan kohdalla paljon, kunnollinen eteenpäinpyrkivä liike samaten. Kulmissa ori oikoo, asetus ja taipuminen jäävät puolitiehen, ”onko pakko suoristua kunnolla, kannahan sinä päätäni, takaosa nyt ainakin voi laahata perässä, en käytä selkä- tai vatsalihaksia” -mantra kaikuu ratsastajan korvissa kuin ori oikeasti puhuisi.. Kirka on järkyttävän työläs ratsastaa, sen kanssa vaaditaan päättäväisyyttä, sisua ja miltei pahaa tahtoa, että sen saa potkittua käyntiin ja pysymään liikkeessä. Jos on pakko, Kirka tekee, mutta ei se siitä nauti.

Hyppääminen on kivaa noin ensimmäisen kolmen esteen ajan, sitten Kirka huomaa, että ei helvetti, tässähän alkaa maistua työ, hyiyäk ja allergiareaktio päälle. Kirka osaisi hypätä, sillä on oikeinkin hyvä tekniikka ja mukavasti kapasiteettia, mutta sen joutuu taas vähän väkisin laittamaan töihin. Ollakseen näinkin liikuntavastainen hevonen raudikko on melko ketterä ja nopsajalkainen, paljon paremmin liikkuva ja taipuva kuin mitä kouluradoilla (kuinkas muutenkaan). Hyvät radat vaativat ratsastajalta paljon, Kirkaa kun ei paljoa haittaa juosta ohi tai kieltää. Jalkojaan se ei roikota, vaikka kunnollinen hyppy isommille esteille vaatiikin lihastyötä. Puomikosketukset kuitenkin tuntuvat ikävältä, vielä ikävämmältä kuin esteen ylityksen vaatima työ. Maastoesteillä ori toimii kuten rataesteillä; aluksi kaikki on kivaa, sitten tulee paha maku suuhun, vastaan vänkääminen sekä lusmuilu alkaa ja homma sujuu vasta, kun ratsastaja ei anna muuta vaihtoehtoa. Voi, miten mukavaa olisikaan, jos hevonen haluaisi liikkua muutenkin kuin ruoan äärestä ruokalevolle ja takaisin!
Hidastempoisille maastoreissuille ori tosin lähtee niin mielellään, että melkein tekisi mieli jättää tämä maastohumputteluhevoseksi. Pienenä kirsikkana kakun.. yrityksen päällä ori on niin maastovarma kuin hevonen vain voi koskaan olla.

Tämä voisi häikäistä tuomariston ja yleisön niin näyttelykehissä kuin kilparadoilla, mutta ei se häikäise. Kirka ei hillu kahdella jalalla, kilju kurkku suorana tai aiheuta mitään muutakaan häslinkiä vieraissa paikoissa, ennemmin sitä saa patistella liikkeelle. Näyttelykehässä etenkin raviliikkeet jäävät herkästi vaisuiksi myös kuudennella yrityksellä, ratsastuskilpailuissa taas saa tehdä samoja väkisinstarttaamisia kuin kotonakin. Ruusukkeet ovat työn ja tuskan takana. Eniten harmittaa silti orin oma suhtautuminen vähän kaikkeen. Ihme asenneongelmainen, ahne egopelle.

Luonteen on kirjoittanut kasvattaja ♥

Sukutaulu

i. Murhatuuli sh, vaaleanpunarautias, 161cm KTK-II, SLA-I, KRJ-III, ERJ-III	ii. Viisikon Juhlamurha sh, tummanrautias, 158cm	iii. Murhayön Kirkastus sh, tummanruunikko, 162cm KTK-III, SLA-II, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II , YLA2
		iie. Wiviika sh, rautias, 154cm
	ie. Ruudin Tervapääsky sh, tummanrautias, 153cm KTK-III, KRJ-I	iei. Tervatöyhtö sh, rautias, 155cm
		iee. Juoruhaaska sh, rautias, 150cm
e. Champion Harhankaipuu sh, punarautias, 159cm KTK-III, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, YLA1	ei. Hallankaipuu sh, musta, 157cm KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-III, SV-I	eii. Hallelujaa sh, musta, 160cm
		eie. Hallanvaara sh, punarautias, 155cm SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II, YLA1
	ee. Harhakuvajainen sh, punarautias, 154cm KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, YLA2	eei. Kehveli sh, musta, 157cm
		eee. Harhakuvitelma sh, rautias, 153cm SLA-II, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II, YLA1

Isälinja: Murhatuuli - Viisikon Juhlamurha - Murhayön Kirkastus (3)

Emälinja: Harhankaipuu - Harhakuvajainen - Harhakuvitelma (3)

Jälkeläiset

skp Varsan nimi

syntynyt 00.00.2013

orista Vanhemman nimi

Omistaja tähän

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 1834.64
nopeus: 448.66
kestävyys: 436.32
hyppykapasiteetti: 492.27
rohkeus: 457.39

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 5 / 4

Päiväkirja & valmennukset

Kirka vs kasvattaja, kirjoittanut Lissu T., 409 sanaa

Katariinasta taisi olla hyväkin vitsi iskeä Kirkan ohjat kouraani ja kehottaa kasvattajaa tekemään kiva pikku kesätreeni orin kanssa. Minä olin tullut kahvittelemaan, vaihtamaan kuulumisia ja ratsastamaan jollakin kivalla hevosella, ja sitten minulle annetaan kaveriksi tämmöinen Kirkan kaltainen työmaa! Joo itse on tullut tämäkin kasvatettua, mutta toisaalta, itse se tuli myytyäkin. Ja nyt sitten kuitenkin päädyin mokoman selkään.
Vaikka olihan Kirkaa ihana nähdä, se kun polveutuu tallin tärkeimmästä emälinjasta ja saa ihan siitä riemusta paljon anteeksi. Kirkaa taas ei kasvattajatädin naama paljoa ilahduttanut, olin herralle täysin yhdentekevä tuttavuus, kun en tuonut ruokaa mukanani.

Tiesin jo etukäteen, ettei Kirkaa paljoa urheilu sykähdytä, ja siltikin vähän yllätyin orin vetelyydestä. Jo alkuverryttelyissä tuli sellainen tunne, että tässä on pitkälti se aktiivisuuden ja urheilullisuuden huippu, johon Kirka elämässään pyrkii, kaikki muu on sitten työn, tuskan ja vähän itkunkin takana. Kylläpä tuli jotensakin kotoisa olo tämmöisen ajatuksen myötä.. Ori kyllä liikkui mukavan suorin, tasaisin ja tasapainoisin liikkein, tästä voisi ainakin ajatuksen tasolla saada irti ihan koulutuomarimielessäkin näyttävää liikkumista. Pitkin ohjin kävely sujui Kirkalta vallan mallikelpoisesti, olkoonkin, että se koetti oikoa joka ikisessä kulmassa. Ravihölkkäkin vielä menetteli, kulmissa oikominen jatkui ja kaiken maailman lusmuilu alkoi nostaa päätään, kun aloin pyytää orilta vähän enemmän. Pyytäminen muuttui lopulta vaatimiseksi ja Kirkan lusmuilu umpiluupäisen itsepäiseksi työstä kieltäytymisestä. "Lakko-oikeus on pyhä tässä maassa", tuntui herra hevonen tuumivan puskiessaan lapa edellä ohi kulman niin mielenkiintoisella askelkuviolla, etten ole aivan varma, miten päin tämä kinttunsa pisti välttääkseen sen kunnollisen kulman.

Alkuperäinen ajatukseni oli ollut ratsastaa ihan perusjuttuja, ja Kirkan laiskuus sekä vastahankaisuus vain vahvistivat ajatusta. Ei tämmöisen hevosen kanssa lähdetä ensikokeilulla testaamaan, mitä kaikkea siitä saa irti, jos ja kun jo kunnollinen ravi tuottaa töitä. Lähinnä ratsastajalle, siis. Sain kyllä komean hien pintaan ja paidan liimautumaan selkääni vasten vääntäessäni henkistä kättä kaikkea paitsi yhteistyöhaluisen Kirkan kanssa siitä, mitä vauhtia mennään ja mihin suuntaan. Jo kunnollinen asetus oli työn takana, taipuminen ja suoristuminen jäivät ihan puolitiehen jos alkoivat ollenkaan, takaosa ei meinannut herätä, etuosa muuttui alati raskaammaksi.. Kyllä täytyy nostaa hattua Katariinalle, joka tämän kanssa jaksaa päivästä ja vuodesta!! toiseen treenata! Laiskuus ei vielä ole kynnyskysymys, mutta se nöyryyden ja yhteistyöhaluttomuuden puute, jota Kirka tihkui, meinaa vähän olla. Pysähdyksissä orin jalat olivat aivan miten sattuu, peruutuksen niin sanottu korrektius.. no niin. Temponvaihteluissa se vaihtelu meinasi jäädä ajatuksen tasolle, siirtymät olivat hitaita ja tahmeita, koko hevonen oli hidas ja tahmea. Eikä tänään edes ollut mikään asian selittävä tappohellepäivä.

Kyllä minä silti Kirkan selkään nousen uudemman kerran, jos pyydetään. Tai työnnetään ohjat käteen.