Piiskaa Pliis

ii. Kultamies tuli vahvasti isäänsä; perushyvä ratsusuomenhevosen rakenne, kapasiteetikas, itsepäinen ja kuumuva luonne. 154cm korkea, musta ori kisasi pääasiassa kenttää sekä jonkin verran koulua ja rataesteitä tasaisin tuloksin, yleensä sijoituspaikkoja hätyytellen. Kultamiehen meriitteihin kuuluu sijoituksia 100-110cm radoilta ja helpoista/CIC1:n kenttäluokista sekä suomenhevosten kenttäpronssi kahtena vuonna. Orin rakenteessa oli hyvän ja huonot puolensa, muttei mitään käyttöä rajoittavaa; hyvät tyypit ja leimat, kevyehkö ylös kiinnittynyt kaula, sopusuhtainen runko, jyrkähkö lautanen, suppuvarpaiset etuset, hyvät takaset, aavistuksen matalajalkainen. Liikkeet olivat tahdikkaat, mutta matalanpuoliset, ylisastunta OK. Hyppytekniikka oli hyvä, ori oli rohkea ja tarkka jaloistaan. Kultamies oli reipas, hieman kuumuva työmyyrä, kunhan ratsastaja osasi asiansa ja pysyi itse rauhallisena myös suomijuntin rallipäivinä. Käsitellessä hevonen ei sopinut kaikkien käteen, se oli äärimmäisen itsepäinen, karsinassa kiukkuinen hevonen, joka toimi parhaiten kun käsittelijä ei vaihtunut. Jämäkkä hevosihminen pärjäsi kyllä, Kultamies oli helpompi tapaus kuin isänsä.
Ori kirjattiin KTK-II -palkinnolla melko tavanomaisin pistein, kehuja tuli kuitenkin hyppykapasiteetista ja -tekniikasta. Jälkeläismäärä jäi kolmeenkymmeneen, siitäkin valtaosa on omistajan ja lähipiirin tammojen kanssa tehtyjä; parempiluonteiset suorittajaorit verottivat Kultamiehen tammamäärää. Kultamies jätti varsoilleen kykyä niin koulu- kuin estepuolelle sekä perushyvää, kestävää rakennetta, mutta myös hieman hankalanpuoleista (kovapäinen, turhankin kuumuva) luonnetta.

iii. Aikamiespoika ei ollut helpoin hevonen, ja jonkun toisen omistuksessa siitä olisi varmasti tullut ruuna hyvin äkkiä. 159-senttinen, musta tukkajumala oli uppiniskaisuuteen asti itsepäinen hevonen, jonka yhteistyökyvyt eivät olleet parhaasta päästä, ja joka vielä kuumui ratsastettaessa. Omistajansa käteen ori kuitenkin sopi, eikä Aikamiespoika käyttäytynyt huonosti nuoruusvuosien uhmaiän jälkeen. Hevonen vaati kurinpitoa ja reilun kohtelun sekä ihmisen, joka jaksoi vääntää samasta asiasta hermostumatta, kunnes ori taipui. Kilpakentillä Aikamiespojan haastava luonne ei haitannut, ratsukon yhteistyökyky hioutui ajan myötä, minkä ansiosta hevosella on komeita tuloksia Keski-Suomen 100-110cm esteradoilta sekä kenttäkisoista helppoon luokkaan asti. Rakenteeltaan hevonen edusti perushyvää ratsusuomenhevosta; hyvätyyppinen, pitkä niska, kevyehkö kaula, sopusuhtainen runko, lyhyt jyrkähkö lautanen, hieman matalajalkainen (jalka-asennot kuitenkin hyvät). Liikkeet olivat suorat ja tahdikkaat, yliastunta vain oli valitettavan pientä. Hyppytyyli tavanomainen, ja kuumuvalla orilla oli uransa alkutaipaleella ikävä tapa hypätä askelta liian aikaisin.
KTK-II -palkinnosta ja kisamenestyksestään huolimatta Aikamiespojalla on vain parikymmentä jälkeläistä; ori jäi muiden, helpompiluonteisten suorittajaorien varjoon. Orin jälkeläiset ovat menestyneet niin laatuarvosteluissa kuin kilparadoilla (kenttä- ja estekisat), mutta suurin osa on kovapäisiä, kuumuvia ja vähemmän nöyriä hevosia, joille on oma, pienempi kannattajakuntansa. Aikamiespoikalaisia on vähän siksi, että vastaavan kapasiteetin ja rakenteen sai muiden orien kautta paljon miellyttävämmällä luonteella varustettuna.

iie. Tummanruunikko Aikamieli, 152cm korkea, teki leipätyönsä ratsastuskouluhevosena päästen silloin tällöin koulu- ja estekisoihin näyttämään taitojaan. 152-senttinen suomenhevostamma oli hauska näky suurine päämerkkeineen, jotka vain korostivat hieman hönttiä yleisilmettä. Höntti tamma olikin, hyväntahtoinen, lempeä hölmö, joka kävi lievästi sanottuna hitaalla. Aikamieli oli ratsastuskoulun rakastetuimpia hevosia lauhkean luonteensa, tasaisten liikkeidensä ja hyppylahjojensa vuoksi. Tasaiset, hyvällä yliastunnalla ja tahdilla varustetut liikkeet, hyppyintoa ja -kapasiteettia (110cm radoille) ja nöyrä, palvelualtis luonne tekivät Aikamielestä myös näppärän kisapelin, jolla on tasaisen hyviä suorituksia sekä jokunen sijoitus kilpakentiltä, niin koulussa (heB-heA) kuin esteillä (90-110cm). Muuten rauhallinen tamma innostui esteillä, mutta pysyi vauhdista huolimatta käsissä ja kuulolla. Kirsikkana kakun päällä ruunikon rakenne oli oikein hyvä, vaikkei rodun kärkeä; hyvät tyypit ja leimat, matalaryhtinen, kaunis pää, pitkä niska, hyvä kaula, syvä pitkä runko, leveä rynnäs, suppuvarpaiset etuset, hyvät takaset.
Aikamieltä ei valitettavasti koskaan kirjattu. Eräs tammaan ihastunut tuntiratsastaja osti ruunikon itselleen, ja tällä omistajalla Aikamieli teki neljä varsaa. Kaksi päätyi kisaamisesta kiinnostuneelle omistajalle, kaksi jäi rakastetuksi perhe-/opetushevoseksi. Tamma oli valitettavan heikko periyttäjä, sen varsat ovat sekalainen sakki, jotka perivät emältään kuka mitäkin; yksi hyppyä, yksi rakennetta, kolmas luonnetta. Aikamieli olikin enemmän käyttöhevonen kuin periyttäjä.

ie. Joutsentanssi, kahden erinomaisen käyttöhevosen jälkeläinen, vakuutti kasvattaja-omistajansa ja kaikki muutkin jo laatuarvosteluissa. Tamma oli aina ikäluokkansa kärkeä, etenkin esteillä, ja nuorena aloitettu menestys jatkui vanhemmalla iällä Joutsentanssin voittoja ja sijoituksia vilisseeseen kenttäuraan. Tamma voitti suomenratsujen kenttämestaruudenkin kolmesti, eikä ollut epäilystäkään, etteikö hevonen ollut ikäluokkansa kärkeä. Kentän lisäksi tamma kisasi satunnaisesti rataesteitä avoimiin 120cm luokkiin asti. Ruunikko, 157-senttinen suomineito peri vanhempiensa parhaat ominaisuudet; hyvän rakenteen ja liikkeet, loistavan luonteen ja kapasiteettia muille jaettavaksi. Erittäin hyvät tyypit, syvä, pitkähkö, hieman avo runko, pitkä kaareva kaula, hyvä lapa, jyrkähkö lautanen, hyvin kestäneet hyväasentoiset jalat. Ruunikon liikkeet olivat väljät, tahdikkaat ja joustavat, takaosa työnsi hyvin, hyppääminen oli vaivatonta, jalkatekniikka oli hyvä, samaten tasapaino. Joutsentanssin kehuminen jatkui sen luonteesta puhuttaessa; kiltti, kärsivällinen, nöyrä ja eteenpäinpyrkivä, sopivan herkkä ja menevä ilman kuumuvuutta, rohkea hyppääjä.
Vanhempiensa tavoin KTK-I -palkittu tamma teki viisi varsaa, kaikki helppo/CIC -tason kenttäratsuja. Varsat eivät valitettavasti ole yhtä upearakenteisia kuin emänsä, mutta kestäviä, korrekteja suomenhevosia joka tapauksessa ilman kovin suuria rakennevirheitä. Joutsentanssi periytti hyvää hyppytekniikkaa sekä tahdikkaita, joustavia liikkeitään. Luonneperiyttäjäksikään ruunikosta ei ollut, vaan sen jälkeläiset peilaavat enemmän isiensä suvun luonnetta. Joutsentanssilaiset ovat kaikki suoritushevosia, jotka ovat menestyneet kilparadoilla, ja jotka epäilevättä tekevät emästään lähivuosina Jälkeläisvalion.

iei. 160cm korkea, musta kenttäori Arosanervo kuului aikanaan kenttäsuomenhevosten kärkeen; hevonen oli suomenhevosten kaksinkertainen kenttämestari. Ori herätti huomiota jo pelkällä karismaattisella olemuksellaan, hyvistä liikkeistä ja hyppytekniikasta puhumattakaan. Arosanervo oli hyvätyyppinen ori, jolla oli leveähkö liittynyt kaareva kaula, pitkähkö pyöreä avo runko, pätkä lapa ja pitkähkö selkä, vahva takaosa, hyväasentoiset ja hyvin kestäneet jalat. Perushevonen, jossa oli omat pikkuvikansa, muttei mitään, mikä olisi haitannut käyttöä. Kenttäorin liikkeet olivat tahdikkaat ja irtonaiset, takaosa työnsi hyvin, yliastunta oli selkeä. Hyvä jalkatekniikka, tasapaino ja rohkeus tekivät Arosanervosta hyvän hyppääjän, ja näitä ominaisuuksia kehuttiin myös kantakirjalausunnossa. Luonteeltaan ori oli kaikin puolin miellyttävä, kuuliainen ja nöyrä hevonen, joka keskittyi etupäässä työntekoon. Eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen Arosanervo kisasi menestyksekkäästi kenttää ympäri Suomea, minkä lisäksi ori kisasi 100-110cm rataesteitä kotikulmillaan Etelä-Suomessa.
Arosanervo on KTK-I -palkittu ori, josta hiljattain tuli myös Jälkeläisvalio. Ori on ensiluokkainen periyttäjä, sen varsat ovat kestäviä, hyväluonteisia ja korrektirakenteisia käyttöhevosia, jotka sopivat niin harrastajille kuin kilparatsastajille. Arosanervolaiset ovatkin etupäässä loistavia käyttöhevosia, joilla on liikettä ja hyppylahjoja. Jokunen kantakirjattu jälkeläinen on saanut yli 38 pistettä rakenteesta, mutta yleensä rakennepisteet ovat huidelleet 36-38 pisteen nurkilla - hyviä perushevosia, kuitenkin.

iee. Heliara oli upea. Suurimerkkinen raudikko kasvoi juuri ja juuri ulos pienhevosmitoista (tamma oli 149cm korkea), mutta hyvin kliseisesti hevonen paikkasi pientä kokoaan pippurisella luonteella. Heliara oli kyllä kiltti, lastenkin käsiteltävissä oleva hevonen, pippurisuus tuli ilmi kun tamman selkään noustiin. Pikkutamma oli erittäin reaktiivinen, herkkä ja kuumuva hevonen, joka vaati taitavan ratsastajan, jotta sen yhteistyöhaluinen suorittajapuoli saatiin valjastettua käyttöön pää viidentenä jalkana kipittämisen sijaan. Rakenteeltaan raudikko oli erittäin hyvä; erittäin hyvät tyypit ja leimat, pitkä niska, ylhäälle asettunut hyvänmuotoinen kaula, sopusuhtainen pyöreä runko, hyvä lapa, aavistuksen jyrkkä lautanen, hyväasentoiset, hyvin kestäneet jalat. Heliaran käynti oli aavistuksen ahdasta, muuten liikkeet olivat irtonaiset, tahti oli hyvä, samoin yliastunta. Pikkutammasta löytyi ponnua 110cm radoille, koulua kisattiin helppoon A:han asti, kenttästartteja kertyi muutama per vuosi helpoimmilta luokilta Heliaran omistajineen keskittyessä pääasiassa esteille.
Erittäin hyvät kisanäytöt ja hyvin sujuneet kantakirjakokeet toivat Heliaralle odotetun KTK-I -palkinnon. Myöhemmin tammasta tuli Jälkeläisvalio erinomaisten jälkeläisnäyttöjensä perusteella. Heliaralla on kuusi jälkeläistä, kaikki erittäin hyvärakenteisia suorittajia, jotka ovat tehneet uraa este- ja/tai kenttäradoilla. Hyvän rakenteen lisäksi Heliara antoi varsoilleen reaktiivisuutta ja herkkyyttä, joskin palon harrastelijaystävällisemmässä muodossa kuin tamman oma luonne oli.

ei. Komiampi oli nimensä mukaisesti pikkuvikoineenkin komea hevonen, hyvärakenteinen ja hienoliikkeinen käyttöhevonen, joka kisasi koulua ja valjakkoa (nuorena esteitä 90-100cm radoilla, muutama sijoitus, paljon nollaratoja ilman sijoituksia). Koulua ori kisasi vaA-tasolla loistavin tuloksin, valjakkoa vaativissa luokissa voittaen ja sijoittuen tasaiseen tahtiin (vaikka suurin menestys tulikin kouluradoilta). Suomenhevosten koulumestaruuksissa hevonen edusti viidesti, saaden nimiinsä kaksi voittoa, hopean ja kaksi neljättä sijaa. Komiampi liikkui rennoin, elastisin, tahdikkain liikkein, yliastunta ja eteenpäinpyrkimys olivat hyvät. Esteitä ori hyppäsi harvakseltaan, muutamat pikkukisat ja kantakirjauksen estekoe. Hyppytekniikka oli ihan hyvä, orilla ei juuri ollut intoa esteille ja hypyt jäivät helposti löysiksi, ellei ratsastaja vähän herätellyt ja patistanut. Kouluradoilla ja kärryt perässään kulomusta komistus antoi kaikkensa, Komiampi oli rehti, reipas, nöyrä työmyyrä, joka antoi itsestään kaikkensa työn ollessa mieluinen (paitsi niillä esteillä). Käsitellessä hevonen oli hieman herkkäsieluinen, herkästi kiukutteleva prinsessa, ratsuna/ajettavana herkkä, nöyrä, reipas ja huomattavasti asiallisempi ja mukautuvaisempi kuin muuten käsitellessä. Kulomusta, 155-senttinen tukkajumala oli komea ratsuhevonen; ryhdikäs, hyvät tyypit ja leimat, ylhäälle asettuva pitkähkö kaareva kaula, jyrkähkö lapa, pyöreä syvä runko, pitkähkö pyöreä lautanen, erittäin hyvin kestäneet hyväasentoiset jalat. Komiampi kirjattiin R-suunnalle hyvin käyttökokein KTK-I -palkinnolla.
Jalostuskäytössä uljas musta oli tasaisen suosittu, muutamana vuotena Komiampi oli käytetyin ratsuori. Yhteensä 104 jälkeläistä jättänyt Jälkeläisvalio Komiampi periytti erityisen vahvasti hyvää liikemekaniikkaa ja kykyä kouluradoille, jonkin verran myös luonnettaan, rakenne periytyi valitettavan vaihtelevasti. Ori kuoli 28-vuotiaana.

eii. Nokinokka oli ravurisuvustaan huolimatta lahjakkaampi ratsuna - niinkin lahjakas, että siitä tuli suomenhevosten kolminkertainen koulumestari. Suurimerkkinen, kulomusta ori oli 155cm korkea tukkajumala, jonka esiintymisvarmuus ja -karisma jättivät harvat kylmäksi. Ravurisuku näkyi hevosen rakenteessa; hyvät tyypit, lyhyt niska, kevyt pitkä kaula, jyrkähkö lapa, pitkä pyöreä kevyehkö runko, jyrkkä lautanen, etujaloissa taittuneet varvasakselit, hyvät takaset. Liikemekaniikaltaan Nokinokka oli kuitenkin erinomainen, hevonen kantoi itsensä erinomaisesti, takaosa tuli hyvin alle, liikkuminen oli kevyttä, vaivatonta, tahdikasta ja matkaavoittavaa, liikkeet suorat ja suht väljät. Hyppääminen ei ollut orin ominta alaa, se hyppäsi herkästi liian läheltä estettä ilman kunnollista selänkäyttöä, jalkansa se sentään nosti. Estekapasiteetti jäikin 70-80cm ratoihin. Nokinokkaa ei esteradoilla nähty paria seurakisaa lukuun ottamatta, koulua ori kisasi kansallisella tasolla ensin heA -tasolla, myöhemmin vaB-vaA voittaen ja sijoittuen lukuisia kertoja. Herkkä, reaktiivinen ori ei sopinut jokaisen käsiteltäväksi, reagoidessaan ori reagoi isosti, ja se veti turhankin herkästi herneen nenään. Ratsuna ori oli eteenpäinpyrkivä, työteliäs ja yhteistyöhaluinen, kunhan ratsastaja osasi hommansa. Ori kantakirjattiin ratsusuunnalle KTK-II -palkinnolla.
Nokinokka oli erittäin suosittu jalostusori, sillä onkin huimat neljäsataa jälkeläistä. Ori periytti jälkeläisilleen etupäässä hyvää liikemekaniikkaa , hyppytekniikkaa ja kapasiteettia molempiin lajeihin, rakennetta ja luonnetta ori periytti heikommin. Nokinokkalaiset ovat kestäviä, pärjänneitä suoritushevosia, ja ori onkin Jälkeläisvalio. Nokinokka kuoli 31-vuotiaana.

eie. Valjakkoajossa kunnostautunut Makiampi, 157-senttinen liinaharjainen sukkajalkainen raudikko, ihastutti runsailla jouhillaan sekä upeilla liikkeillään. Ulkomaita myöten vaikeita valjakkoluokkia kilpaillut tamma teki pitkän, menestyksekkään kilpauran valjakkoajon parissa, nuorempana sijoituksia tuli myös koulu- ja esteradoilta (heB-heA, 80-90cm, potentiaalia vaA/100cm). Hieman hitaasti kehittynyt tamma ei häikäissyt laatuarvosteluissa, mutta kuusivuotiaana tamma oli kasvattajakisan kouluosuuden neljäs. Rakenteeltaan Makiampi oli erittäin hyvä; erittäin hyvät tyypit, ylhäälle asettuva pitkähkö kaareva kaula, jyrkähkö lapa, pyöreä syvä pitkä runko, pitkä laskeva lautanen, erittäin hyvin kestäneet hyväasentoiset jalat. Tamman liikkeet olivat rennot, elastiset ja tahdikkaat, askeleet pitkät ja kevyet. Makiampi oli kevyt, herkkä ja kuuliainen ajettava, joka ei empinyt tai säikkynyt mitään tehtävää tai maastoa. Rohkea, eteenpäinpyrkivä ja miellyttämishaluinen tamma toimi niin ratsuna kuin ajettaessa, hyppäsi hyvin ja taipui moneen, vaikka valjakkoajo olikin leipälaji. Käsiteltäessä tamma pomotti arkaa käsittelijää, jos tamman ei antanut hyppiä silmille se oli lauhkea, helposti käsiteltävä ja vaikka solmuun väännettävä. Tamma kantakirjattiin valjakkourastaan huolimatta R-suunnalle KTK-II -palkinnolla.
Pitkän kilpauransa jälkeen Makiampi teki viisi varsaa, joista kaikista tuli kilpahevosia (niin ratsuja kuin valjakkohevosia). Varsat ovat emänsä tapaan kestäviä, kapasiteetikkaita ja hyvin liikkuvia käyttöhevosia, joilla on vähintään keskiverto rakenne. Tamma periytti vahvasti rohkeaa, palvelualtista luonnettaan. Makiampi kuoli 28-vuotiaana.

ee. 150cm korkea, tähtipäinen vaaleanraudikko Kahvi et Pulla toimi koko ikänsä harrasteratsuna, sellaisena yleispelinä, jolla tehtiin ja kokeiltiin kaikkea mahdollista uittamisesta hiihtoratsastukseen, este- ja koulukisoista vikellykseen, mätsäreistä työajoon. Kahvi et Pulla oli rauhallinen, järkevä, rohkea "kaikki käy" -hevonen, joka suhtautui uusiin, pelottaviinkin asioihin tyynesti ja hötkyilemättä, korkeintaan muutaman sivuaskeleen ottamalla, jos sitäkään. Hyvien hermojensa ja lempeän, seurallisen luonteensa vuoksi raudikko oli ideaali perhehevonen, jonka kanssa jokainen perheenjäsen touhusi omia juttujaan. HeB-A/90cm -tasoinen tamma haki kotiin ruusukkeita mätsäreistä (lähinnä valkoisia, mutta ruusuke kuin ruusuke), harraste- ja seurakisoista sekä erilaisista tapahtumista peltolaukoista hiihtoratsastukseen, naamiaisista kyläyhdistyksen työhevostapahtumiin. Rakenteensa puolesta Kahvi et Pulla oli melko perusputte; hyvänpuoleiset tyypit ja leimat, kaunis pää, ylhäälle asettuva hieman kaareva kaula, lyhyehkö säkä, vankahko syvä avo runko, pyöreä laskeva lautanen, hyvät etuset, käyrähköt kintereet. Tamma hyppäsi enemmän tunteella kuin taidolla (vähän selättömät, liioitellut hypyt, jalat välillä liikaa, välillä liian vähän mukana), liikkuminen oli matalaa, mutta tahdikasta ja vaivatonta, yliastunta hyvä, käynti selkeästi askellajeista paras, ravi ja laukka perushyvät. Kahvi et Pulla liikkui tasaisesti, ei erityisen reippaasti (ellei sitä vaadittu), pitäen kuskin kuin kuskin kyydissä.
Kahvi et Pulla teki kolme varsaa, joiden kaikkien vahvuus on erinomainen luonne. Hyvillä orivalinnoilla paikattiin tamman puutteita, ja raudikon varsat ovatkin kapasiteetikkaita yleishevosia harraste- ja kilpakäyttöön. Rakenteensa puolesta varsat ovat pikkuvikoineenkin hyviä perushevosia. Kahvi et Pulla viettää leppoisia eläkepäiviä pienen suomenhevoslauman johtajana.

eei. Yleisori Herra Hunajainen edusti nuorena laatuarvostelukarsinnoissa tippuen nippa nappa finaalipaikoilta, kasvattajakisassa ori oli koulussa kymmenen parhaan joukossa ja esteillä 13., myöhemmällä iällä ori kisasi esteitä, koulua ja helpoimpia kenttäluokkia (heA/100cm) niin omistajansa kuin parin junioriratsastajan opetusmestarina. Voikko, 147cm korkea pienhevosori oli erittäin energinen, hieman kuumuva hevonen, joka komennettaessa kiukuttelu ja hyvällä tuulella ollessaan oli todellinen "kaikki käy" -hevonen., joka pysyi koko ikänsä hieman keskenkasvuisen kiukuttelijan oloisena. Kuumuessaan ori otti helposti puomin tai pari alas, ja kouluradoilla tuli tahtirikkoja, hyvinä päivinä orin kanssa sai tehtyä kivat, siistit radat ja noukittua joskus ruusukkeen kotiin. Voikko oli kuitenkin enemmän laadukas harrasteratsu kuin kisapeli. Ryhdikäs, runsasjouhinen ja karismaattinen pikkuori sai olemuksellaan paljon rakennepuutteitaan anteeksi; hyvänpuoleiset tyypit, leveähkö kaareva kaula, loivahko lapa, syvä pyöreä vankahko pitkä runko, loiva pitkä lautanen, etuset hieman vasikkapolviset, hyvät takaset, lyhyehköt vuohiset. Herra Hunajainen liikkui suorin, tahdikkain ja elastisin liikkein, yliastunta oli vaatimatonta, takaosa toimi mukavan aktiivisesti luonnostaan, eteenpäinpyrkimystä oli ennemmin liikaa kuin liian vähän. Ori krijattiin P- ja R-suunnille, molemmille KTK-III -palkinnolla.
Herra Hunajainen sai 64 varsaa, osan puhtaasti värinsä vuoksi. Orin varsat eivät rakenteensa puolesta ole rodun kärkeä, mutta suurin osa on suht kapasiteetikkaita, (perus)hyvillä liikkeillä ja hyvällä hyppytekniikalla varustettuja harraste- ja (pikku)kisapelejä. Luonnettaan voikko ei juuri periyttänyt. Herra Hunajainen lopetettiin 23-vuotiaana suolenkiertymän vuoksi.

eee. Kahvitellen oli maatalousoppilaitoksen hevosia, oppilaiden opetus- ja kisaratsu, näyttöjen ja näytösten luottohevonen, myöhemmin kohtalainen siitostamma. 152-senttinen, tähtipiirtopäinen rautias oli hieman laiskanpulskea, mukavuudenhaluinen tamma, josta aloittelevat ja arat ratsastajat saivat tasaisen luotettavan, ei-niin-vauhdikkaan opetusmestarin, kun taas kokeneemmat ratsastajat saivat onnistumisen tunteita saadessaan tamman kulkemaan kunnon muodossa omalla moottorilla. Tasainen, tyyni, hyvähermoinen ja järkevä, hieman laiska, mutta kaikin puolin kiltti ja mukava, tarmokkaalla ratsastuksella reipas suorittaja - Kahvitellen oli oikea kultakimpale oppilaitokselle. HeB-A/70-80cm -tasoinen raudikko oli enemmin tasaisen varma hyvien suoritusten tekijä, jolla sijoittui silloin tällöin, kuin kunnon ruusukehai. Kahvitellen hyppäsi enemmän suurella sydämellä kuin taidolla, liikkuminen oli tahdikkuudesta ja hyvästä yliastunnasta huolimatta melko vaatimatonta (takaosa jäi helposti voimattomaksi, liikkeet olivat matalahkot). Rakenteeltaan Kahvitellen oli enemmän juoksija- kuin ratsutyyppinen, pää oli kaunis, kaula ylhäälle asettuva ja hieman kaareva, säkä lyhyehkö, runko syvä kevyehkö ja avo, lautanen pyöreä ja laskeva, etusääret olivat lyhyet ja kintereet käyrähköt. Rakenteensa pienistä puutteista huolimatta raudikko oli kestävä, hyvin ratsun hommista suoriutuva hevonen.
Vanhemmalla iällä Kahvitellen siirtyi jalostuskäyttöön, ja se teki neljä varsaa. Raudikon jälkikasvu on hieman pitkänmallista, ei ehkä kapasiteetikkainta ratsuhevosta, mutta jokainen on ehdottoman hyväluonteinen, palveleva hevonen. Kahvitellen varsat ovat enimmäkseen harrastehevosia, yhdellä on kilpailtu koulua. Tamma kuoli 27-vuotiaana.

Sukuselvityksen on kirjoittanut kasvattaja ♥