Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Pilvipellon Talvenkauhu

Kuvista kiitos VRL-01080!

Perustiedot

Virallinen nimi: Pilvipellon Talvenkauhu, "Taku" Syntynyt: 15.02.2020 3v 15.04.2020
Rekisterinumero: VH20-018-0182 Rotu & sukupuoli: Suomenhevosori
Säkäkorkeus: 150cm Väritys: Kulomusta
Kasvattaja: Cloudfield Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kouluratsastus Koulutustaso: VaB, vaikeustaso

•   KV-II 20.04.2020 pistein 20

•   SV-II 20.05.2020 pistein 42,5

•   (R) KTK-II 31.07.2020 pistein 74

•   VIR MVA Ch myönnetty 01.10.2020

Talvenkauhun nimi juontaa juurensa orin syntyhetkellä paukkuneista pakkasista ja sen pikimustasta väristä. Takun luonteella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, sillä kamalaa tai edes lievästi inhottavaa tästä ei saa tekemälläkään. Ratsastaessa kyydistä voi joskus lipsahtaa termi ”kauhean vaikeaa”, mutta sekään ei ole niin hevosesta kiinni, vaan aivan varmasti ratsastajasta. Taku on aivan käsittämättömän miellyttämishaluinen hevonen. Se on ahkera ja reipas suomalainen, joka haluaa tehdä oikein ja onnistua. Yritteliäisyys menee välillä hieman yli, ja siksipä orin kyytiin ei voi laittaa ihan ketä tahansa istumaan. Taku kuuntelee ratsastajaansa todella tarkasti ja on aina valmiina reagoimaan. Herkkä ori huomaa pienimmätkin painonsiirrot ja tarjoaa niihin heti jotain vastinetta. Kuskin tulee siksi olla todella tarkkana, ettei tule tehneeksi liikaa. Jos kädet nyppivät ja pohkeella kovasti naputtelee, Taku alkaa kuumumaan epätoivon iskiessä. Kun Taku ei tiedä mitä siltä halutaan, se valitsee vaihtoehdoksi juosta tehtävän läpi.

Ratsastajan saadessa omat raajansa paikoilleen ja istuessa tiiviisti oria liikaa häiritsemättä, tulokset ovat taattuja. Takulla on todella laadukkaat liikkeet. Erityisesti sen takaosa polkee suomenhevoselle aivan poikkeuksellisen hyvin, ja orista löytyy myös sitä huipulla kaivattua intoa. Taku ihan todella haluaa tehdä, sen kanssa voisi painella menemään pitkin koulukenttää tuntitolkulla. Miinusta ori saa liioittelusta, mikä ilmenee etenkin taipumisen yhteydessä. Taku tarjoaa todella helposti väistöä pelkän taipumisen sijaan ja kääntää kaulansa monesti mitä ihmeellisimmille mutkille. Kuten mainittu, orilla on hirveästi yrittämisen ja näyttämisen halua, mutta millään turhaan älykkäällä päänupilla sitä ei ole siunattu. Se ei aina ihan ymmärrä, mitä siltä kaivataan, ja siksi se alkaa helposti hosumaan. Vaikka hevosta ei varsinaisesti saisi ikinä jättää tyhjän päälle, on se Takun kanssa kuitenkin toimiva keino tilanteen rauhoittamiseksi. Joskus se pitää vain jättää hetkeksi hieman yksin, jotta se voi rauhassa yhdistellä palikoita päässään ja vetää henkeä. Sitten, kun orin lamppu syntyy, kouluratsastus sujuu kuin tanssi.

Maastoilu Takun kanssa ei ole mitään kaikkein rentouttavinta touhua. Ori ei ole ikinä ihan ymmärtänyt pitkän ohjan ideaa. Kun kyydissä on joku, Taku yhdistää sen töiden tekoon ja etsii siksi jatkuvasti apuja ja ohjeita kuskilta sen sijaan, että rentoutuisi hölkkäilemään metsäpolulla. Turvallinen ja varma se on, siitä ei ole huolta, mutta kuumana se maastossa käy ihan muista syistä. Jos tulet alas ja talutat, Taku on ihan eri hevonen. Sen yksinkertaiseen päähän ei tunnu mahtuvan mitään muuta, kuin että ratsastaja on yhtä kuin hikihommat ja aktiivisuus. Taku ei myöskään ole oikein kykenevä itsenäisiin päätöksiin, vaan se haluaa jokaiseen tilanteeseen ohjeet ratsastajalta. Siksipä tukin tai joen ylittäminen voi joskus tuntua hieman ylitsepääsemättömältä - ei ihme, ettei tästä tullutkaan estehevosta.

Ratsastushommien ulkopuolella Taku on kaikkien suosikki. Se on kohtelias ja ystävällinen hevonen, jota ei meinaa oriksi tunnistaa sen torkkuessa harjaustuokiossa ja kengityksessä. Taku ottaa kaikki aina vastaan iloisesti höristen ja tulee mielellään vaikka syliin asti rapsutusten perässä. Ori ei harrasta karkailua, mutta saattaa seurankipeänä hölmönä yrittää lähteä karsinasta tai tarhasta kaksijalkaisen tai lajitoverin perään. Traileriin ori menee kaverin kanssa täysin vaivatta, yksinään ruuan kanssa houkuttelemalla. Kyytiin päästyään se matkustaa rauhallisesti, eikä kohteeseen pääsyn jälkeenkään ilmene mitään tarvetta ylimääräiselle sekoilulle. Taku ei pahemmin edes katsele maisemia kilpailupaikoilla tai klinikalla, vaan sen silmät seuraavat aina rakkaita ihmisolentoja, jotka tuntuvat olevan orille kaikki kaikessa.

Luonteen on kirjoittanut kasvattaja

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Kaihon Kuukauna
sh, kulomusta, 150cm
KTK-I
ii. Kuutamokuje
sh, tummanpunaruunikko, 150cm
KTK-II, KRJ-II, ERJ-I
iii. Kuutamolla
sh, tummanruunikko, 153cm
iie. Haudattu Toivo
sh, punarautias, 150cm
ie. Kuunvalkea
sph, ruunikko, 146cm
KTK-II
iei. Kuunkatselija
sph, punaruunikko, 146cm
iee. Valkolilja
sph, musta, 145cm
e. Kaihon Talvia
sh, ruunikko, 150cm
KTK-III
ei. Harmavan Juhannusyö
sph, hopeanruunikko, 139cm
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, SLA-II
eii. Lysander
sph, hopeanruunikko, 142cm
eie. Keijutaika
sph, punarautias, 138cm
ee. Leonia
sh, tummanruunikko, 158cm
KTK-II, KRJ-I, ERJ-I
eei. Livingston
sh, tummanruunikko, 160cm
eee. Elda
sh, punarautias, 157cm

Isälinja: Kaihon Kuukauna - Kuutamokuje (2) Emälinja: Kaihon Talvia - Leonia (2)

Jälkeläiset

tamma Kurjen Kuunkuiskaus syntynyt 02.05.2020 tammasta Kaunon Avaruusanarkia omistajana VRL-12701 ♥

Kilpailumenestys porrastetuissa

Ominaispisteet:
Nopeus ja kestävyys:
Hyppykapasiteetti ja rohkeus:
Kuuliaisuus ja luonne:
Tahti ja irtonaisuus:
Tarkkuus ja ketteryys:

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla /

Päiväkirja & valmennukset

26.09.2020 Kasvattikouluvalmennus Sotamaalauksessa 543 sanaa, valmentajana kasvattaja Sonja Lovell

Ensimmäiset kasvattivalmennukseni, joita varten olin tällä kertaa päättänyt lainata Sotamaalauksen tiluksia, etenivät onnekkaasti pääosin aurinkoisessa säässä värikkäiden puiden piristäessä kenttämaisemaa. Aamupäivän viimeisenä ennen lounastaukoa silmieni eteen astelivat Katariina ja Taku.
"Voi luoja miten hyvännäköinen siitä on tullut!" totesin ihastuneesti tajutessani, että musta ja lihaksikas ori oli tosiaan meidän pitkäjalkainen ruipelomme Talvenkauhu. Ori oli selvästi tullut I-palkinnolla kantakirjattuun isäänsä. Sitä en osaa sanoa, että mistä se oli vaativalle tasolle asti riittävät liikkeensä perinyt - tai no ehkä sen isästäkin olisi siihen, jos viitsisin vain ratsuttaa sitä tavoitteellisemmine. Mutta mitä suotta vanhaa oria kiusaamaan, suunnataan se energia mieluummin tähän nuoreen vesseliin.

Ratsukko katsoi touhujani hieman hämmentyneenä, kun asettelin pituushalkaisijalle peräti kymmenen tötteröä peräkkäin.
"Jos ei näillä lihakset lämpene ja taipuminen helpotu, niin ei sitten millään", sanoin virnistäen. Olin miettinyt pääni puhki, että mikä olisi tehokkain keino treenata taipumista ilman, että se kävisi kovin tylsäksi ja pitkä veteiseksi.
"Okei, aloitetaan helposti ja mukavasti käynnissä. Kuten huomaat, ne ovat luotisuorassa linjassa ja välit ovat hyvin leveät, vielä ei siis tarvitse taivuttaa kuin aivan vähän. Päädyssä lähde joka kerta eri suuntaan ja pidä huolta, että asetus tulee pitkälläkin sivulla selvästi läpi", ohjeistin. Katariina ohjasi ratsunsa epäilemättä töihin, ja kuten olettaa saattaa, ei tämä ollut homma eikä mikään melkein vaativan tason ratsukolle. Jatkoimme samaa loivaa pujottelua hetken kuluttua ravissa. Koska vielä ei tarvinnut juuri tehdä muuta kuin vaihtaa asetuksen suuntaan, Takulla ei tullut juurikaan edes hiki.

Käskin ratsukon työstämään vapaasti hieman laukkaa sen aikaa, että kavensin tötteröiden välejä ja vein niitä kentän leveyssuunnassa kauemmas toisistaan.
"Aloitetaan taas käynnistä! Kuten huomaat, nyt käännös on paljon jyrkempi. Jokaisen tötterön ympärille kunnon taivutus korvan järjestä takakavioon asti, välissä selkeä suoristus, ja sitten taivutussuunnan vaihto", neuvoin. Taku lähti hommiin innokkaasti, sen mielestä tehtävä oli selvästi viihdyttävä. En voi kuitenkaan kehua, että taivutukset olisivat näyttäneet aivan siltä, miltä niiden olisi pitänyt.
"Nyt ymmärrän, mitä tarkoitit sillä errorilla taivutusten yhteydessä. Taku ei selvästi ihan tajua, mitä raajaa sen pitäisi liikuttaa mihinkin suuntaan - tai siis tarkemmin sanottuna se tarjoaa ihan turhaan päteviä takajalkojaan ties mihin väistöön ja käännökseen, vaikka sen tarvitsisi vain hieman käyttää kylkilihaksiaan taipumiseen", totesin mietteliäästi.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että ainoa lääke on toisto. Kehotin Katariinaa antamaan mahdollisimman lempeät ja selkeät avut, ja jättämään Takun sitten rauhaan tekemään omaa ajatustyötään. Heti, kun takajalat rauhoittuivat ja lopettivat ylimääräisen väistämisen, ja taipumista oli havaittavissa, ori sai kiitokseksi rapsutuksia. Käyntitaipumisen alkaessa näyttää hyvältä, jatkoimme samoja jyrkempi taivutuksia ravissa. Tilanne oli jälleen suuri pähkinä purtavaksi Takulle, ja ori yritti alkuun tarjota vain nopeampaa tempoa päästäkseen juosten pois kinkkisestä tilanteesta.
"Pidätteet läpi, istu tiiviimmin. Älä anna sen kääntää päätä kieroon ja väistää takaosaa kaarteessa ulos, pidä se vakaasti taipuneena tarjotun raamin sisällä", neuvoin rauhallisesti. Kerta kerralta työskentely parani ja lopulta Taku tajusi rauhoittaa itsensä apujen väliin, tunkematta ylimääräistä yritystä jokaiseen tötterön kiertoon.

"Ei ne taivutukset oikein muulla parane kuin taivuttamalla, kerta toisensa jälkeen, ja mahdollisimman selkeällä raamilla. Ei kannata taivutella vain ympyröillä, ota käyttöön erilaiset kulmat, siksakit ja muut kuviot. Tärkeintä on, ettet anna sen liioitella taitavaa takaosatyöskentelyään - Taku selvästi tarjoaa pelkän taipumisen sijaan herkästi väistöä. Jätetään tämä tällä kertaa tähän. Ei taivutella laukassa enempää, ettei mene nuorella herralla kuppi nurin", selostin loppupalautteeni, tarjoten Takulle vielä palkkioksi taskuni pohjalta palasen porkkanaa. Pitäisi varmaan itsekin ostaa taas vähän enemmän näitä vaativalle tasolla tähtääviä nuoria, niin omat kouluttajataidot eivät pääsisi ruostumaan.