Poronluunveistäjä

Nietoksen isä Ranganveistäjä on yksi hienoimpia kimoja, joita rodulla on tarjota. 157cm korkuinen ori on kantakirjattukin komealla kakkospalkinnolla, ja sen saavutukset kenttäratsastuksen parissa lisäävät tähän erityiseen oriin vielä lisäarvoa näin jalostuksellisesta näkökulmasta. Erityisesti Rankan hyvinasettuneet jalat, pitkä kaula ja runko ovat olleet varsinainen hitti tammanomistajille, puhumattakaan sen leppoisasta luonteesta, joka toisinaan on huhutusti ollut hieman turhan rauhaisa ja viileä, mutta mitäpä huhuja uskomaan. Soman näkönsä ohella Ranka on voittanut rodun kenttämestaruuden kahtena vuotena ja tyytynyt näin 16-vuoden iässä hopeaan, johon sen on hyvä eläköityä satunaiseen siitokseen ja kevyeen opetusmestarin asemaan.

Isänisä Nahkuria nimettäessä on osuttu jotenkin kaikella tavalla ihan nappiin; tulenpunaisena hehkuva, suuri ravi- ja ratsulinjoja sekoittava orhi on nimittäin tietyllä tavalla karkean karismaattinen ilmestys. Kehutaanpa sitä sen kantakirjalausunnossakin osuvasti hevilettipitkoksi ja poikkeuksellisen karskeaksi ja omanarvonsa tuntevaksi tapaukseksi! Ei siis ihmekään, että charmikas Nahkuri veti sopusuhtaisen ja voimakkaan yleisilmeen ja hyvin asettuneine jalkoineen pottiinsa kakkospalkinnon juoksijasuunnalle. Juoksijana punaista hevosta ei tosin paria yritystä enempää olla nähty, sen verran jumalanpelkoa se väitetysti ohjastajallaan herätti, mutta mikäpä hyvää oria hukkaan heittämään, ja se myytiin uudelleenkoulutettavaksi ratsun virkaan. Isosta suomalaisesta saatiin aika nopeastikin uuden omistajansa käsissä varsin pätevä hyppääjä, herkkä ja toisinaan väitetysti kiihkeähkö, mutta hyvin motivoitunut ja eteenpäinpyrkivä sekä peloton. Jotain koulukisoja sillä ollaan Helpon B-tason radoilla kierrätetty, mutta selvästi nopeatempoisempi hyppääminen on tämän hevosen leipälaji. Nahkuri on ollut siitoksessa enemmän ja vähemmän vuosien varrella, ja luomuna astunut ori on tasoittanut varsalukunsa 23 varsaan. Nykyään toki jo eläköitynyt 28-vuotias tulenhehkuva ori viettää lähinnä aikansa kotitilallaan pihatossa ympäri vuoden ruunaystävänsä kanssa kahinoiden.

Isänemä Häkähoureita oli soma kimo suomalainen sieltä rodun pienemmästä päästä. Houreenakin tunnettu tamma eli koko ikänsä kasvattajallaan, ja vietti varsin leppoisan ja rauhallisen elämän jonkin verran kouluratsastusta kisaten Helpon B:n tasolla, toisinaan osallistuen tallien välisiin kenttäkisoihin Helpolla tasolla kasvattajansa tyttären ratsastamana. Kisaamisen ohella Houre kävi muutamat näyttelyt sekä osallistui kantakirjaukseen, jossa ratsupuolelle kakkosella kirjattu kimo hurmasi tuomarit syötävän suloisella ilmeellään sekä tyynellä olemuksellaan. Kisauransa Houre toi päätökseen loukattuaan jalkansa harjoitusten aikana, ja koska siitä ei enää raskaaseen käyttöön ollut, jäi se luonnollisesti siitokseen. Kasvattajan näkökulmasta Houreesta tulikin oikea aarre jalostukseen, sillä kuusi kantakirjattua sekä kilpakentillä pärjännyttä jälkeläistä niittivät tallille kunniaa ja mainetta vielä tammankin ajan mentyä. Houreen lopuksi koitui lopulta 25-vuotiaana edellistalvena uudelleen vaivaamaan alkanut jalkavamma, joten valkoinen patriarkka päästettiin vielä kesän lehtoon ikiunilleen.

Emä Tunturitrulli on varsin veikeä tumma pienhevonen - sillä on tietyntyyppistä uteliaisuutta ja kujeilevaa omapäisyyttä, mutta samaan aikaan se on myös hyvin perso jatkuvalle huomiolle. Kasvattaja-omistajansa huomissa se on koko elämänsä oleskellut ja kisannutkin kenttää Helpolla tasolla, mutta jättänyt suurimmat meriitit muiden kerättäväksi. Omistajansa mukaan tamma jättää ne kuulemma osaaville, he ovat vain harrastamassa hyvillä mielillä, ja kuulemma ei ole sellaista ratsastuksen tai ajon muotoa, mitä tammalla ei voisi harrastaa; vuosien aikana se on päässyt aina hiihtoratsastuksen kotimaan mestaruuksiinkin mukaan. Jotta Trulli nyt saisi kuitenkin jotain virallisempaa tunnustusta, on se kantakirjattu kolmosella piensuunnalle, vähän pitkällä lantiolla ja lyhyellä pönäkällä kaulalla, mutta vireä luonne, kaunis liike ja hyvät jalat riittivät kuitenkin palkinnolle. Monipuolisen ja mukavan toimeliaan luonteensa vuoksi omistajansa on varsottanut Trullin kaksi kertaa, molemmilla kerroilla orin saaden, eikä suunnitelmissa ole ilmeisesti enempää siitoskäyttöä. Kaksikymppinen pientamma on ilmeisesti vielä ihan elämänsä voimissa ja tähtää omistajansa kanssa tulevinakin vuosina vielä vetreänä ponina kohti latuja.

Emänisänsä Lapintietäjä oli kauniisti nimetty, valitettavan lyhyen aikaa vaikuttanut pohjoisessa kasvatettu punarautias, joka myytiin tavoitteelliseen kotiin Etelä-Pohjanmaalle. Taistoksi kutsuttu nuori vietti hyvin tavallisen varsa-ajan ajolle opetellen ja ratsukoulutukseen tähdäten, ja se osallistui kolmivuotiaana laatuarvostelukarsintoihin, sijoittuen viidenneksi kahdestatoista osallistujasta. Kaikkineen Taistoa nähtiin siis hyvin tavoitteellisesti myös varsanäyttelyissä ja sitä valmisteltiin kohti kouluratsun uraa. Nelivuotiaana sen omistaja päätti hypyttää oria jo parin tamman kanssa, joka osoittautui hyvin pian hyväksi päätökseksi, sillä valitettavasti ähky vei nuoren heti seuraavan syksyn alussa. Onneksi kumpikin tammoista kantoi onnistuneesti, ja eritoten sen orijälkeläinen jatkoi siitä, mihin isänsä jäi, tehden komean ja menestyksekkään uran kouluratsastuksen parissa ja jättäen verenperinnön eteenpäin vielä useille sukupolville.

Emänemä Pakkasjoen Tilda oli kaunis, leppoisa ja eloisa suomenhevostamma, joka valloitti suomenhevoskansaa aikanaan kenttäratsastuksen kirkkaana tähtenä. Etelä-Pohjanmaalle myyty tummanpunarautias Tilda tuli alkujaan esille aloitettuaan kisaamisen tunnetun kilparatsastajan kanssa, ja sen edetessä luokkavoitosta toiseen ja tasolta tasolle sen nimi alkoi kiertää piireissä, ja kauniista tammasta tuli pian varsinainen rodun julkimo. Kisauransa huipulla Tilda voitti kaksitoista kisaa viidestätoista yhtenä vuotena, sinetöiden kolmena vuotena rodun kenttämestaruuksien kultaa ja lopulta suomenmestaruuksissakin kymmenen parhaan joukkoon tasollaan sijoittuen. Kisaamisen ohella tammaa käytettiin hakemassa ykköspalkinto kantakirjasta, ja vaikka kisasuoritukset vaikuttivatkin lisäävästi pisteisiin, ei Tildasta jäänyt tuomareilla mitään suurta sanottavaa pitkän selän ja lantion ohella. Tildan siirryttyä vielä siitosikään se varsotettiin neljä kertaa ennen iän tulemista vastaan, ja raudikko jätti hyvin itseään jokaiseen varsaansa. Tilda menehtyi lopulla luonnollisista syistä keskitalven kovimpina pakkasina 32-vuotiaana.

Sukuselvityksen on kirjoittanut Humutin