Rakkausrunoja Rajamailta

isänisä Ehtookellot, voitti kilpauransa aikana aika lailla kaiken mahdollisen laatuarvosteluista kasvattajakilpailun molempiin osa-alueisiin sekä kolmen lajin rotumestaruuteen. Monipuolisella suomenhevosella kisattiin aktiivisesti koulua, esteitä ja kenttää (vanhoilla päivillään ori starttasi muutaman noviisitason valjakkoluokan), eivätkä kaikki orin voittamat ruusukkeet ja palkinnot mahtuneet hevosrekkaan, satulahuoneeseen tai oikein muuallekaan. 163-senttinen, läsipäinen herasilmäinen vaaleanrautias ori oli kuin satuhevonen runsaine jouhineen. Lyhyitä, pystyjä vuohisia sekä käyriä kintereitä lukuun ottamatta orissa ei ollut järin suuria vikoja; ryhdikäs, erittäin hyvät tyypit ja leimat, hyvin liittynyt hyvänmuotoinen kaula, loivat lavat, hyvä säkä ja satulansija, vankahko pyöreä runko, pyöreä lautanen, hyväasentoiset etujalat. Orin jalkaterveys oli priimaa, kertaakaan se ei kärsinyt jalkavaivoista eikä jaloista ikinä löytynyt sen kummempia (rasitus)muutoksia. Ori liikkui suorin, tahdikkain, elastisin liikkein kantaen itsensä erinomaisesti, liikkuminen oli ratsastajan kanssa ja ilman kevyen ja helpon näköistä, ja etenkin laukka oli kaikin puolin erinomaista. Ylistyslaulu jatkui hyppytekniikkaan; nopea, vahva ponnistus, pyöreä nopea hyppy, nopeasti ylös nousevat jalat ja Ehtookellot levitti hyvin takasiaan, oli rohkea, tasapainoinen hyppääjä, joka kykeni tukemaan ja korjaamaan omia kuin ratsastajansa virheitä. "Tämän kun saisi puoliverisenä", oli kantakirjakokeen testiratsastaja todennut. Raudikon koko kantakirjalausunto onkin pitkälti kehuja toisensa perään, eikä ihme, että erinomaiset kantakirjakokeet suorittanut korrektirakenteinen kilpakentillä monipuolisesti menestynyt ori palkittiin ensimmäisellä palkinnolla. Ehtookellot oli rauhallinen, hyvähermoinen hevonen, hieman välinpitämätön vieraita kohtaan eikä tuttujenkaan kanssa välittänyt ylenpalttisesta halailusta. Mieluiten ori oli omissa oloissaan tai teki töitä, ja etenkin hypätessä hevosen koko olemus hehkui intoa ja iloa. Eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen, rohkea ja nopeasti uutta oppiva Ehtookellot nautti kaikesta työnteosta ja oli niitä periksiantamattomia voimanpesiä, jotka eivät koskaan kyseenalaistaneet ihmisen pyyntöä venyä vielä yhden esteen yli tai laukata se viimeinen metri maalilinjalle vieläkin nopeammin.
Valitettavasti Ehtookellot tiinehdytti heikosti, sen sperma ei juuri kestänyt siirtoja ja liikkuvuus oli ylipäätään heikkoa. Tämä olikin orin suurin vika. Varsamäärä jäi tammanomistajien yrityksistä huolimatta hyvin pieneksi, vain 9 varsaa. Nämä jälkeläiset ovat hyvin tasalaatuinen joukko ryhdikkäitä, korrektirakenteisia urheiluhevosia, jotka ovat menestyneet etenkin este- ja kenttäratsastuksessa aina mestaruustasolla. Ehtookellot kuoli 26-vuotiaana.

iii. Kaksinkertainen rotunsa kenttämestaruuspronssimitalisti Iltasoitto oli merkitön punarautias, 165cm korkuinen "perusputte", joka ei ulkonäkönsä puolesta jäänyt kenenkään mieleen. Se oli kyllä ryhdikäs hevonen, jonka tyypeissä tai leimoissa ei ollut mitään moitittavaa, se vain ei jäänyt kenenkään mieleen ulkonäkönsä puolesta. Kaula oli hyvänmuotoinen ja hyvin runkoon liittynyt, runko vankka ja pyöreä, lavat hyväasentoiset, järeät jalat käyriä kintereitä ja lyhyitä, pystyhköjä vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset. Iltasoiton ravi oli kevyttä, irtonaista ja tahdikasta, laukka pyöreää, ilmavaa, tahdikasta, kaikin puolin hyvää. Käynti taas oli vähän ahdasta, tahdikasta mutta selkeästi lyhytaskelisempaa ja liikemekaniikaltaan ravia ja laukkaa heikompaa. Hypätessä raudikko käytti esimerkillisen hyvin jalkojaan ja selkäänsä, mutta oli hieman hidas hypyissään eikä se nopein tai ketterin esteratsu, mikä söi ratavauhtia ja yleensä pudotti sijoituksen parilla pykälällä alemmas. Mutta varmajalkainen ja rohkea Iltasoitto oli, ennemmin tasainen maratoonari kuin nopea sprintteri. Vakaan rauhallinen ja varma ori luonteeltaankin, tyyni, itsestään melua pitämätön herrasmies, lempeä kenen tahansa käsiteltävissä oleva nallekarhu. Iltasoitto sai valtavasti kehuja yritteliäisyydestään, yhteistyökyvystään ja asenteestaan niin kantakirjakokeissa kuin muutenkin. RKTK-II -palkittu kenttäori kilpaili muutaman startin verran myös este- ja kouluratsastuksessa menestyen parhaiten esteratsastuksen taitoarvosteluluokissa. Helppo/CIC1 -tason kenttäradat olivat kuitenkin ne tutuimmat ja eniten nähdyt kilparadat, joilla Iltasoitto teki tasaisen hyviä ratoja joko sijoittuen tai aivan sijoittuneiden ulkopuolelle jääden.
Iltasoitto sai 27 jälkeläistä, joiden suurin ansio on erinomainen luonne ja ratsastettavuus. Kuusi jälkeläisistä on kilpaillut yhdessä tai useammassa lajissa kansallisella tasolla ja/tai rotumestaruuksissa asti, kahdesta taas tuli terapiahevosia erinomaisen luonteensa sekä pehmeiden, helppojen liikkeidensä avittamina. Valtaosa iltasoittolaisista on kuitenkin tavan harrastehevosia, joilla kisataan korkeintaan aluetasolla ja niissäkin helpoimpia luokkia. Iltasoitto lopetettiin 28-vuotiaana sen yleiskunnon alkaessa hiljalleen hiipua.

iie. Aistiva (160cm korkea tähtipäinen vaaleanrautias) on Jälkeläisvalio erinomaisten ratsujälkeläistensä ansiosta. Tämä jaksaa huvittaa tamman kasvattajaa ja omistajaa, sillä Aistiva itse "on niin ravisukuinen kuin olla ja voi", vaikkei tamma itse koskaan startannut. Kisapäätä olisi riittänyt, Aistiva oli suorastaan pahansisuinen jonkun hevosen pyrkiessä ohi tai edes rinnalle (ajaen tai ratsastaen), ravivauhti vain ei riittänyt ja kaiken päälle Aistiva rikkoi helposti laukalle. Kovapäinen, sisukas tähtipää oli muutenkin, tamma isolla Teellä, rohkea ja jopa röyhkeä, jos sille ei pitänyt tarkkoja rajoja. Todella hyvä, yhteistyökykyinen ja työteliäs hevonen niille, joiden kanssa marssijärjestys oli selvä. Tammalla oli suorat, väljät, elastiset liikkeet ja iso, rytmikäs, hyvin pyörivä laukka. Ennen alkujaan tyssänneen raviuran jälkeen Aistiva ratsutettiin, ja mikäli uutta omistajaa olisi yhtään kiinnostanut kilpailla itse tai hankkia hevoselleen tuloksia jonkun muun ratsastava Aistivasta olisi voinut tulla melkoinen estetähti. Raudikko hyppäsi rohkeasti ja varmasti kaiken, mitä eteen tuli, nosti jalkansa nopeasti ja tarkasti, varoi puomikosketusta, ei menettänyt tasapainoaan tai itseluottamustaan haastavienkaan lähestymisten vuoksi. Myös maastoesteet tamma ylitti epäröimättä niissä satunnaisissa maastoestetreeneissä, joissa sen kanssa käytiin, ja valmentajat kehuivat poikkeuksetta Aistivan tekniikka ja etenkin selän käyttöä. Metri-metrikymppi sujui treeneissä leikiten, ja olisi sujunut kilpailuissakin, mikäli tamma sellaisiin olisi viety. Aistivan omistajaa kiinnosti kuitenkin valmentautua lähinnä oman istuntansa ja ratsastuksensa parantamiseksi, eikä Aistivaa nähty kuin valmennuksissa ja muutamissa rotunäyttelyissä. Ryhdikäs, pitkärunkoinen tamma sai kehuja ilmeikkäästä päästään, pitkästä niskastaan sekä erinomaisesta takaosastaan ja hyväasentoisista takasistaan. Kaula sen sijaan oli lyhyenpuoleinen, etujalat suppuvarpaiset, runko kaita ja pitkänlainen.
Myöhemmin omistaja kiinnostui jalostuksesta, ja Aistiva astutettiin kuusi kertaa tarkoin valituilla ratsuoreilla. Jotkut puhuivat aloittelijan tuurista, toiset ilmiömäisestä kyvystä nähdä sopiva yhdistelmä, mutta niin vain Aistivan kaikki varsat ovat R-kantakirjattuja, kansallisella tasolla (ainakin) esteitä startanneita hevosia. Tammat ovat emänsä tapaan hieman kovapäisiä, röyhkeitä ja melko kevyitä, hieman juoksijan näköisiä, orit taas tasaluonteisempia eivätkä niin pitkiä ja kevyitä kuin sisarpuolensa. Aistiva eli 30-vuotiaaksi.

Isänemä Kalmainkarkelot on erittäin hyvästä ratsusuvusta täynnä laatuarvostelu-, kasvattajakilpailu- ja arvokisamenestyjiä. Sellainen tammasta itsestäänkin tuli, aivan kuten kasvattaja toivoi. Tasaisesti ykköspalkintoja varsanäyttelyistä hakenut tamma kasvoi hiilenmustaksi, 155-senttiseksi kaunottareksi, joka jatkoi tuomariston ihastuttamista laatuarvosteluissa. Kolmivuotiskekkerit jäivät välistä sairastelun vuoksi, mutta neli- ja viisivuotiaana tamma oli kokonaistulosten kolmas ja kuusivuotiaana Kalmainkarkelo sai hopeaa estepuolen kasvattajakisassa. Jo nuorena kaunis tamma kaunistui entisestään iän myötä; erittäin hyvät tyypit ja leimat, ilmeikäs pää, hyvin asettunut kaareva kaula, loivat lavat, hyvä satulansija, pyöreä pitkähkö runko, pyöreä lautanen, siroja sääriä ja vennohkoja vuohisia lukuun ottamatta hyväasentoiset, kestävät jalat. Käynti oli väljää ja matkaavoittajaa, samoin ravi, laukka pyöreää, aktiivista, elastista. Kalmainkarkelot vakuutti eniten hyppykyvyillään; täysi kymppi kantakirjauksessa. Erittäin hyvä tekniikka jaloista selkään, terävät vahvat ponnistukset, hyvä tasapaino, pyöreät hypyt joissa venyvyyttä, omaa estesilmää.. Luonne vain tuki tamman muita hyviä kilpahevosen ominaisuuksia; asiallinen käsitellä (ei haliponi, muttei kiukkuhirviökään; vähän pidättyväinen perushevonen), sopivalla tavalla herkkä ja reaktiivinen ratsu, jonka työmotivaatio sekä halu toimia ihmisen kanssa sooloilun sijaan ihastuttivat niin vakikisaajaa kuin kantakirjauksen testiratsastajaa. Suustaan Kalmainkarkelot oli herkkä, pienikin sahaus tai kovempi käsi aiheutti pukitteluja. Tamma kilpaili 100-110cm esteluokissa sekä helppo-CIC1-tason kenttäluokissa erinomaisella menestyksellä, ja haki myös avoimista 120cm luokista pari sijoituksetonta nollarataa. Estemestaruuksista mustajouhella on kaksi pronssia, kenttäpuolelta tamma kiikutti kotiin kaikki kolme jalometallia aloittaen pronssista ja päättäen uransa kultaan.
Tamma kantakirjattiin jokseenkin ylistävin arvioin RKTK-I -palkinnolla. Jalostuskäytössä Kalmainkarkelot ei ollut aivan yhtä suuri menestys, mikä johtui ainoastaan heikosta tiinehtyvyydestä. Sitkeällä yrittämisellä (sekä aktiivisella rahankäytöllä) tamma teki kolme varsaa, kaikki erittäin hyvännäköisiä, kapasiteetikkaita kilpahevosia. ”Ei määrä vaan laatu” sopii tamman jälkeläisryhmään kuin nenä päähän, sillä kolmen ryhmä on tosiaan hyvistä liikkeistä hyppykykyyn, korrektista rakenteesta hyvään käyttöhevosen luonteeseen erittäin tasalaatuinen porukka. Tällä hetkellä Kalmainkarkelot viettää leppoisia eläkepäiviä kotonaan Turun kupeessa.

iei. Kuusjoen Juhliva (156cm, erittäin suurimerkkinen vaaleanrautias) oli kolminkertaisen koulumestarin ja erinomaisen kilpatamman poika, joka vaihtoi maitovarsana omistajaa komealla viisinumeroisella summalla. Omana vuonnaan valtakunnallisen varsanäyttelyn voittanut loistoliinakko liikkui jo nuorena pitkin, joustavin ja näyttävin askelin keräten lavakarismallaan uteliaiden silmien katseen sekä ihastuneet huokaukset. Kolmivuotislaatuarvosteluissa innokas ori ei malttanut keskittyä jääden häntäpäähän, neli- ja viisivuotiaana ori oli lupaavin askellajihevonen ja paras nuori, kuusivuotiaana hevosella liihoteltiin kasvattajakilvan koulupuolen voittoon. Hyppääminen sujui enemmän innolla kuin taidolla, mutta kyllä Juhlivan kanssa kantakirjauksen estekokeet sekä muutama 80-90cm rata suoritettiin hyväksytysti. Pitkä- ja runsasjouhinen Juhliva oli komea näky muutenkin kuin liikkuessaan; ryhdikäs, hyvätyyppinen ja -leimainen hevonen, jolla oli pitkähkö, leveä kaareva kaula, lyhyt säkä, loivat lavat, vankahko pyöreä avohko runko, pitkä lautanen, sapelihakuiset etuset sekä hyväasentoiset takaset. Nuorten hevosten kinkereitä seurasi aktiivinen ura kouluratsuna; lukuisia voittoja ja sijoituksia heA -tasolta aina vaA -tasolle asti. Juhliva oli tuttu näky kunniakierroksella niin rotunsa omissa kuin avoimissa luokissa, myöhemmin myös mestaruuksissa; kolme pronssia, yksi hopea ja kaksi kultaa. Kultaa oli myös liinakon sydän ja luonne, vaikka ori pysyikin vähän yli-innokkaana pojanviikarina koko ikänsä. Pohjimmiltaan lempeä, kiltti ja kultainen herrasmiesori saattoi olla vähän innokas sählä käsitellessä, mutta ratsuna ehdottoman nöyrä, kuuliainen, työteliäs ja herkkä hevonen, joka ei kuitenkaan rankaissut ratsastajan virheistä ja malttoi toimia lasten talutusratsuna.
Pitkän, menestyksekkään kilpauransa ohella RKTK-I -palkittu Kuusjoen Juhliva teki jalostusorin töitä. Orilla on nykyään komeat 315 jälkeläistä; luonnollisesti joukkoon mahtuu kaikkea harrastehevosesta jalostusoriin. Kuusjoen Juhlivan varsoille yhteistä on (erittäin) hyvät liikkeet sekä kestävät, usein hyväasentoiset jalat. Pahapäistä luonnetta tai isoja rakennevirheitä ei myöskään ole, orin jälkikasvu on tasaisen hyvää ”seiskan-kasin” hevosta muutamalla kiitettävän arvosanan kilpa- ja jalostushevosella höystettynä. Liinakko kuoli 31-vuotiaana.

iee. 152cm korkea, merkitön musta tamma Yötoive oli varsana ja nuorena niin tapaturma-altis, että kasvattajaparka pelkäsi tamman telovan itsensä hengiltä. Varsanäyttelyissä Yötoive pääsi käymään vain kerran (vahva II+ -palkinto), laatuarvostelut jäivät välistä jatkuvien onnettomuussairaslomien vuoksi. Kasvattajakilpailuun tamma kuitenkin pääsi, sijoittuen viidenneksi niin este- kuin koulukilvassa. Ikä onneksi rauhoitti tammaa, vaikka tietty pilke silmäkulmassa sekä seikkailunhalu säilyivät – ei ollut kerta eikä kaksi, kun Yötoive karkasi tarhastaan löytyen naapurin lehmälaitumelta. Vaikka eläväisyyttä (sekä ajoittaista tammamaista kipakkuutta) löytyi, Yötoive oli aika simppeli käsiteltävä, kunhan muisti suomineidon mahdolliset vinkeet eikä hätkähtänyt, vaikka tarhaan mennessä tamma ravasi ympärillä tai muuta sellaista. Ratsuna tamma oli sitä vireää, ajoittain kuumuvaa mallia, joka vei kokemattomia kuin litran mittaa, mutta teki kokeneen ratsastajan kanssa kaikkensa. Omapäinen (mutta yhteistyökykyinen), rohkea, hyvin nopea liikkeissään ja reaktioissaan, teräväpäinen, ei kuitenkaan tyhmänrohkea; Yötoiveessa oli monia hyvän kilpahevosen ominaisuuksia. Tammalla kisattiin hyvällä menestyksellä 110cm rataesteitä sekä vaihtelevalla menestyksellä helppoja kenttäluokkia (rata- ja maastoesteet sujuivat ongelmitta, kouluradoilla tamma esitteli omia liikkeitään jos ohjelma ei miellyttänyt). Yötoiveen liikkeet olivat suorat, tahdikkaat ja elastiset, isoimpana miinuksena lievä melominen vasemmalla etusella. Estetekniikka oli loistava, kunhan tamma malttoi hypätä eikä vain leiskauttanut selättömänä yli. Rakenne oli erittäin hyvä; hyvät tyypit ja leimat, pitkähkö niska, pitkä kaareva kaula, loivahkot lavat, pitkähkö kevyt runko, pyöreä lautanen, hyväasentoiset, mutta sirosääriset ja ventovuohisiset jalat.
RKTK-II -kirjattu Yötoive teki kilparadoilta eläköidyttyään seitsemän toinen toistaan hienompaa varsaa. Kasvattajan onneksi tamma periytti vahvasti lähinnä rakennettaan, kapasiteettiaan ja hyppytyyliään, luonteen ”kuumuva häslä” -kombo ei periytynyt ollenkaan. Viisi seitsemästä varsasta on kantakirjattu vähintään toisella palkinnolla, kaikilla on tuloksia vähintään aluetasolta. Yötoive kuoli 23-vuotiaana rikottuaan jalkansa tarhariehumisen seurauksena.

Sukuselvityksen on kirjoittanut kasvattajat