Valvehoure

ii. Pihkakieli, lähes musta sysirautias liinaharjainen ori oli 160cm korkea ryhdikäs, hyväntyyppinen ori. Sillä oli pitkä kaula, lyhyt pyöreä runko, jyrkähkö huipukas lautanen. Etuset hieman hajavarpaiset, takasissa käyrähköt kintereet ja pitkät vuohiset. Etujalkojen liike oli suora, takasten ahtaanpuoleinen käynnissä, ravissa etuset meloivat ja takasten liike väljeni hieman. Pihkakielellä oli erittäin tasapainoinen laukka ja yleisesti ottaen sillä oli jo varsana erinomainen tasapaino liikkeessään. Pihkakieli myytiin nelivuotiaana viisinumeroisella summalla vaikka sillä ei ollut erityisen hyviä tuloksia varsanäyttelyistä eikä se ollut osallistunut laatuarvostelukarsintoihin. Ori kuitenkin myytiin asiansa osaavalle kasvattajalle, joka löi sen ratsutukseen. Vaativa B -tasolla koulua kilpaillut Pihkakieli oli näyttäväliikkeinen, menestyi loistavasti ja voitti suomenhevosten koulumestaruuden kolmesti sekä oli kerran mukana SM-joukkuekullalla. Hyppääminen ei sujunut siltä aivan yhtä hyvin, mutta 90cm luokista käytiin hakemassa muutama nollarata todistamaan, että kyllä ori esteidenkin yli pääsi. Pihkakieli oli herkkä, säpäkkä hevonen, rohkea kuin mikä, mutta ehdottoman tarkka omasta kohtelustaan. Ori kantakirjattiin R-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Pihkakieli sai 140 jälkeläistä, jotka perivät isältään erityisesti liikettä koulupuolelle, hyvää tasapainoa sekä ryhdikkyyttä. Ori myös siirsi luonnettaan eteenpäin varsin tehokkaasti ja sen herkkyyden vuoksi osa pitää sen varsoja aivan vitipäinä. Valitettavasti Pihkakieli periytti myös alttiutta kesäihottumaan, mikä näkyy erityisesti sen tammavarsoissa.

ie. Varjokajo 156cm korkea raudikko oli kaunis tamma, hieman matalajalkainen, mutta muuten varsin korrekti tyypeiltään. Sillä oli Kaareva kaula, pyöreähkö runko, jyrkkä lapa, kantava lanne. Sääret olivat ohuet kaikissa jaloissa, etujalat olivat kuitenkin muuten hyväasentoiset, takajalat olivat pihtiset. Takasten liikkeet olivat ahtaat sekä käynnissä, että ravissa, mutta muuten Varjokajo liikkui varsin korrektisti, joskin sen liike oli matalaa ja mitäänsanomatonta. Tahdikasta yhtä kaikki, joten kyllä tamma eteenpäin pääsi myös ratsastaja selässään. Varjokajolla ei koskaan paljoa kouluratsastusta harrastettu, sillä olisi riittänyt kapasiteettia helppo A -tasolle, mutta parin helppo C -luokan ja B-merkin kouluohjelman jälkeen tamma ei juuri nähnyt kouluaitoja niiden sisäpuolelta. Sen sijaan sen kanssa keskityttiin hyppäämiseen ja siitä innokasluonteinen hevonen piti kovasti. 110cm ratoja startannut Varjokajo menestyi hyvin, vaikka sen luonne ei ollut mikään helpoin: innokkuutta leimasivat tammamaiset kiukunpuuskat, kun hevosta innosti enemmän kiukuttelu ja pystyynhyppiminen kuin töiden tekeminen ihmisen kanssa. Myöskään käsitellessä tamma ei ollut se helpoin tapaus, mutta huomattavasti mukavampi kuin ratsain kiukutellessaan. Varjokajo kantakirjattiin R-suunnalle kolmannella palkinnolla.
Varjokajo teki elämänsä aikana kolme varsaa, jotka myytiin varsin myöhäisellä iällä. Hyvien orivalintojen ansiosta niistä tuli varsin monilahjakkaita hevosia, jotka kuitenkaan eivät luonteeltaan olleet todellakaan jokatädin kisapuksuja. Leimaavaa oli erityisesti tapa paeta epämiellyttäviä asioita kahdelle jalalle, vaikka ilkeitä varsat eivät olleet.

ei. Tunturipuron Iltarauha oli vaaleanpunarautias ori (165cm), joka olisi voinut olla hieman orimaisempi, mutta edusti hienoa rodunomaista suomenhevosta hyvällä ratsutyypillä. Sillä oli pitkä, vahva kaula, pyöreä runko ja loivahko lautanen. Etusissa oli sapelihakuisuutta ja supistuneet etusääret, takajalat olivat hyväasentoiset. Tunturipuron Iltarauhalla oli hyvä yliastunta käynnissä, korkea, joustava ravi. Laukka oli pyöreää ja kolmitahtista, hieman jännittynyttä aika ajoin. Ori hyppäsi hyvällä tyylillä, erityisesti se nosti etujalkojaan hienosti, takaa se olisi voinut optimitilanteessa avata hieman enemmän. Tunturipuron Iltarauha ei sijoittunut kummoisesti nelivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnassa, mutta se johtui enemmän puutteellisesta valmistelusta kuin puutteellisista taidoista. Myöhemmin ori myytiin ammattilaisen ratsuttamana ja se alkoi uuden omistajansa kanssa kilpailla kenttää CIC1-tason luokissa. Tunturipuron Iltarauhalla oli rauhallinen, kiltti luonne, se ei innostunut kovin helposti mistään, mutta ei koskaan lusmuillutkaan töistä joita siltä pyydettiin. Kaikenlaiset orimaiset höpötykset se jätti muille hevosille ollen käsiteltävyydeltään priimaa. Tunturipuron Iltarauha kilpaili useita menestyksekkäitä kausia ennen kuin se kantakirjattiin (I-palkinto R-suunta) ja siirrettiin siitoskäyttöön.
Tunturipuron Iltarauha sai viitisenkymmentä jälkeläistä, joille se periytti erityisesti hyvää liikettään sekä rauhallista, palvelevaa luonnettaan. Vaikka ori itse lahjakas myös estepuolella olikin, se ei hyppykykyään siirtänyt eteenpäin aivan yhtä hyvin. Silti sen jälkeläisissä on useampia metrin ja sen yli hyppääviä jälkeläisiä. Lahjat ovat kuitenkin usein enemmän peräisin hyvältä emältä.

ee. Jekkupakkanen oli leiskuvan punainen punarautias (158cm), sillä oli hyvä ratsutyyppi, hyvänpuoleinen tammaleima. Lisäksi tammalla oli pitkä runko, pitkä kaareva kaula ja loiva lautanen. Etujalat olivat varsin hyväasentoiset, takajaloissa oli pihtisyyttä ja käyrähköt kintereet. Etujalkojen liikkeet olivat suorat sekä käynnissä, että ravissa, takajalkojen liikkeissä oli ahtautta käynnissä, ravissa liike oli hieman väljempää. Jekkupakkanen liikkui irtonaisesti ja elastisesti, sillä oli hyvä kolmitahtinen, mutta hieman matala laukka. Tamma hyppäsi hyvin, käytti selkäänsä, mutta ei aina ponnistanut molemmilla takasillaan. Kolmi- ja nelivuotislaatuarvostelukarsinnoissa se ei kuitenkaan menestynyt kovin hyvin, sillä Jekkupakkanen ei koskaan ymmärtänyt irtona hyppäämisen ideaa. Se kuitenkin tuli kasvattajakilpailussa kolmanneksi esteillä, sillä ratsastajan kanssa tamma suoritti huomattavasti paremmin ja hyppäsi suunnattomalla innolla. Koulupuoli ei ollut aivan yhtä vahvoissa kantimissa, vaikka Jekkupakkanen suorittikin korrektisti helppo A -radoilla. Tamma teki kuitenkin uraa pääasiassa este- ja kenttäratsastuksen parissa kilpaillen 110cm ja CIC1 luokkia. Jekkupakkanen otti elämän rennosti, mutta työssään se oli ahkera ja motivoitunut tekemään pyydetyt asiat oikein. Tamma kantakirjattiin R-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Jekkupakkanen jätti vain yhden varsan, työteliään, hyvärakenteisen kenttätamman. Se astutettiin myös toistamiseen, mutta tamma menehtyi varsan jäätyä virheasennon vuoksi syntymättä.

Sukuselvityksen on kirjoittanut kasvattaja ♥