Vetehinen

isä Hiisi on komea hopeanruunikko suomenhevosori. Hiisin suvussa kaksi ensimmäistä polvea on pitkälti ratsuhevosia, mutta sen isän puolelta löytyy useammasta polvesta joitakin työhevosia. Eikä Hiisi itsekään mikään sirorakenteinen ollut, vaan oikein jykevä ori. Hiisi kilpaili hyvin tuloksin aina helppo A -tasolle saakka. Ori kantakirjattiin kolmannella palkinnolla ja sitä käytettiin jonkun verran jalostukseen. Kysyntää orille oli paljon, mutta sen omistaja ei halunnut käyttää oria liiaksi jalostukseen. Niinpä ori sai elämänsä aikana 15 jälkeläistä, joille se on periyttänyt ilkikurista luonnetta ja hopeaa väritystä. Hiisi on elänyt pitkän elämän ja tällä hetkellä ori viettelee leppoisia eläkepäiviä omistajansa maalaistallilla.
isänisä Näkki oli erikoinen hopeanmusta työlinjainen suomenhevonen. Se kilpaili jonkin verran työhevoskisoissa ja kouluratsastuksessa helppo B -tasolla. Ori kantakirjattiin työlinjaisena II -palkinnolle, mutta tunnetuksi se tuli värinsä, ei meriittiensä puolesta. Näkkiä käytettiin jonkun verran jalostukseen ja se sai kaikkiaan kymmenen varsaa, jotka olivat muutamaa lukuun ottamatta kaikki hopeanmustia tai -ruunikoita.
isänemä Louni oli kaunus punaruunikko suomenhevostamma. Se kilpaili omistajansa kanssa este- ja kouluratsastuksessa 80 cm ratoja ja helppoa A:ta. Louni oli luonteeltaan varsin kiltti ja lempeä tamma, joten sen ajateltiin sopivan hyvin siitoskäyttöön. Niinpä omistaja antoi Lounin kahden varsan ajaksi liisinkiin eräälle suomenhevoskasvattajalle. Nuo kaksi varsaa jäivät Lounin ainoiksi varsoiksi, mutta niistä tuli sitäkin tunnetumpia, sillä varsojen isät olivat tunnettuja. Louni jouduttiin lopettamaan 18-vuotiaana ähkyn seurauksena.

emä Katajakorven Purotar taasen on vähän sekalaisemmasta suvusta polveutuva tamma. Sen isä on ex-ravuri, joka ei pärjännyt radoilla ja emä on pitemmän linjan ratsuhevoskasvatuksen tuotos. Itse Purotar oli kaunis punarautias pienhevostamma, joka kilpaili kasvattajansa tyttären kanssa aina helppo A -tasolla asti. Kun Purotar oli näyttänyt osaamisensa kilparadoilla, se varsotettiin ensimmäisen kerran, hopeanruunikolla orilla. Hopeaa kantava rautias varsa myytiin pois, mutta tamman kaksi seuraavaa varsaa jäivät kasvattajalleen jatkamaan sukuaan. Purotar periytti jälkeläisilleen punaista värisävyä ja pientä kokoa.
emänisä Vesimies oli ravisukuinen hevonen, joka ei kuitenkaan pärjännyt radoilla. Niinpä sen valmentaja-omistaja myi orin ratsuhevoseksi. Punarautias ori koulutettiin ratsuksi ja sitä nähtiinkin kilpailemassa 2-tasolla aina helpossa Aassa asti. Vesimies ei ollut mitenkään suosittu siitoshevonen, vaikka se kantakirjattiinkin kolmospalkinnolla juoksijalinjalle. Kuitenkin muutamat ratsutamman omistajat käyttivät oria jalostukseen. Tänä päivänä Vesimies on harvinainen näky suomenhevosten suvuissa, mutta sitäkin arvokkaampi. Ori periytti jälkeläisilleen hyvää ravia josta on napsahdellut hyviä pisteitä kouluradoilla.
emänemä Katajakorven Unelma on pitkän linjan ratsuhevoskasvatuksen tuotos. Pienikokoinen tamma pärjäsi mainiosti niin este- kuin kouluratsastuksessakin ja hyvän laukkansa lisäksi omasi vielä oikein mukavan luonteenkin. Unelma eli koko elämänsä kasvattajansa luona ja se sai kaikkiaan kolme varsaa, kaksi tammaa ja yhden orin. Orivarsa ja toinen tammoista myytiin ratsukäyttöön muualle, mutta kolmas varsa Purotar jäi kotiin jalostuskäyttöön. Unelma periytti jälkeläisilleen pienhevoskokoa ja hyvää luonnetta.

Sukuselvityksen on kirjoittanut ex-omistaja