Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Viilokki


Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi: Viilokki, "Vili" Syntynyt: 12.11.2020 3v 12.01.2021
Rekisterinumero: VH20-018-0998 Rotu & sukupuoli: Suomenhevosori
Säkäkorkeus: 164cm Väritys: Tummanpunaruunikko
Kasvattaja: Teilikorpi Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kenttäratsastus Koulutustaso: CIC1

•   kantakirjakelpoinen

Joku voisi sanoa Viliä maailman hyvähermoisimmaksi kaveriksi, se kun ei sinkoa minnekään, vaikka pihan muut hevoset ottaisivatkin hatkat. Tosiasiassa oria ei vain taida kiinnostaa.. no, juuri mikään. Paitsi ruoka. Sellainen huonojen vitsien perustympeä suomalainen mies, ei puhu eikä pussaa, syö kaiken mitä eteen kannetaan, saattaa sisältää tunteiden jäämiä mutta nekin valuvat pesuveden mukana pois. Ainakaan Vili ei hötkyile, milloinkaan, koskaanikinä, mihinkään suuntaan. Se on vähän hidas, jos pitää nostaa jalka, avata suu, siirtää takamusta ja niin edelleen, mutta se kyllä tekee pyydettäessä kaiken. Satulavyötä kiristettäessä ori ei sentään pullistele. Hienoisesta hitaudestaan huolimatta Vili on ihan helppo hoidokki, se ei sano mitään mihinkään, ei arastele klipperiä tai pesusientä eikä koeta karata maisemista kengittäjän nähdessään. Taluttaessa Vili sen sijaan saattaa ottaa hatkat, nimittäin ruoan perään. Jos tarhassa tai karsinassa on valmiiksi heiniä tai vielä parempaa, väkirehuja, ori varmasti koettaa rynniä portista/ovesta omia aikojaan. Voitte kuvitella, millä vauhdilla herra hevonen haluaisi mennä kesälaitumelle.. Tästä syystä Vili menee traileriin/rekkaan ensin ja heinäverkko perässä; jos ori hoksaa verkon, se juoksee rampin ylös rauhallisen kävelemisen sijaan.

Eipähän stressaa kuljetustilanteita. Heinien loppumisesta ori kyllä tiedottaa parilla kipakalla potkulla sekä kuopimisella.

Ainoastaan ruokapalkka motivoi Viliä, joten taskuissa on hyvä olla jotain pientä purtavaa treenikiitokseksi, mikäli meinaa tehdä toistekin töitä Herra Ruokaorientoituneen kanssa. Vähän ahneena, mutta älykkäänä orina Vili on sopivalla ruokamotivaattorilla oppinut nostamaan asioita maasta, ja ihan varmasti ruunikko oppisi istumaan ja antamaan kaviota, jos kuivatulla leivällä houkuttelisi.
Ikävä kyllä Vilillä on enemmän kapasiteettia kuin halua liikkua. Se on kyllä hyväliikkeinen, kunhan takaosan saa potkaistua käyntiin ja orin kantamaan itsensä sekä nostamaan kinttujaan laahaamisen sijaan. Hyppytekniikkakin on hyvä, Vili on todennut jalkojen nopean noston tarpeeksi ylös olevan paljon mukavampaa kuin jatkuva kopsiminen. Hyppäämisestä ori itse asiassa ihan pitää, sileätyöskentely on sen mielestä vähän puuduttavaa. Tai ainakin sileätreenissä ratsastaja joutuu yleensä tekemään vähän enemmän töitä hevosen eteenpäinpyrkimyksen herättämiseksi ja ylläpitämiseksi.

Vili osaa, muttei oikeastaan viitsisi. Koulupuolella se on parhaimmillaankin vähän väkinäisen oloinen ja näköinen, pahimmillaan orin suoritusta kuvaa yritys tunkea hammastahnaa takaisin tuubiin. Hyvä ratsastaja pelastaa paljon, ja Vilin pysähdykset ovat yleensä priimaa, samaten peruutukset. Siirtymät ovat joko nappisuoritus, jos hevonen on saatu liikkeelle, tai epämääräinen yritys, joka on ennemmin askellajista toiseen rojahtamista tai hypähtämistä. Lyhyt, tehokas treeni sekä ylimitoitetut kiitokset pitävät Vilin jokseenkin suopeana tylsää treenimuotoa kohtaan.
Hyppääminen on vähän hauskempaa. Se tosin voi johtua siitä, että etenkin maastoesteillä ori koettaa riipiä puista ja korkeasta ruohosta matkaevästä kesken kaiken (tästä on videokuvaa). Tietenkään orin ei anneta syödä kesken treenin, ja sekös ruunikkoa risoo. Matkaeväiden eväämisestä huolimatta Vili tekee rata- ja maastoesteillä vähän aktiivisemmin töitä kuin sileätreenissä, eikä sitä tarvitse herätellä aivan yhtä paljoa. Se saisi olla vähän ketterämpi ja kyljissä saisi olla enemmän haitaria, venyvyyttä ja taipuisuutta, mutta ei ori sentään rautakanki ole, ihan riittävä yhden tähden luokkiin. Vilin suurimmat valtit ovat sen hyvät hermot (= kiinnostuskiikareiden puute, tunkeeko radalle nyt toimihenkilö vai hirvi) sekä tasapaino ja varmajalkaisuus; tämä hevonen ei askelissaan haparoi, ja vaikka lähestyminen olisi kuinka huono, Vilin onnistuu pelastaa hyppy, laskeutuminen ja seuraavat laukka-askeleet vähän paremmiksi.

Kisatouhukaan ei Viliä kiinnosta. Sille on aivan sama, millainen markkinahumu sitä on vastassa tai kuinka ratsastaja hengittelee paperipussiin hermostuksissaan. Ori ei ole moksiskaan, se ei korvaansa lotkauta. Toisaalta se ei myöskään syty kilpailuissa, yleisö ei kiinnosta, voitontahtoa ei näy, adrenaliinipiikistä ei kannata edes haaveilla. Vili suorittaa juuri niin.. vilimäisesti, ”jos nyt tämän kerran kun ruokaa saa” -asenteella kuin kotonakin. Tästä hevosesta ei mitään liikunnan riemun mainoskasvoa saa vaikka käyttäisi paketin kaikkia värikyniä.

Luonteen on kirjoittanut Lissu ♥

Sukutaulu

i. Champion Vorlokki
sh, tummanpunaruunikko, 164cm
KTK-II
ii. Valvatti
sh, vaaleanpunarautias, 154cm
iii. Rosvokki
sh, punarautias, 158cm
iie. Vanilla
sh, rautias, 151cm
ie. Kauhulokki
sh, vaaleanrautias, 154cm
iei. Serlokki
sh, punarautias, 158cm
iee. Hirmiina
sh, tummanpunarautias, 160cm
e. Lumiaava
sh, vaaleanpunarautias, 162cm
KTK-II
ei. Aavekonsti
sh, rautias, 165cm
eii. Ahtikas
sh, punaruunikko, 161cm
eie. Kipinäkuuro
sh, rautias, 152cm
ee. Louna
sh, punarautias, 155cm
eei. Lumilordi
sh, rautias, 154cm
eee. Milena
sh, vaaleanrautias, 156cm

Isälinja: Vorlokki (1) Emälinja: Lumiaava (1)

Klikkaa tästä nähdäksesi sukuselvitys!

ii. Valvatti oli yksi niistä suomenhevosista, joiden kanssa ei koskaan ollut samanlaista päivää. Ailahteleva ori oli hyvinä päivinä laaturatsu, huonoina sen selkään ei kannattanut edes yrittää kiivetä. Tästä syystä se pääsi vasta kolmannella yrittämällä ratsukantakirjaan, eikä koskaan noussut erityisen suosituksi siitoshevoseksi. Pikkukisoja isommissa karkeloissa sitä ei nähty, ja ne muutamat tammanomistajat, jotka siitä olivat kiinnostuneita, käyttivät oria lähinnä sen suvun takia. Erisukuinen ori oli jo niin erisukuinen, että sen puskaratsuista koostuvasta suvusta ei ollut juuri kukaan kuullutkaan.

ie. Kauhulokki sai osakseen naurunpurskahduksia nimensä osalta, mutta ei nimi hevosta pahentanut. Tamma oli aluetasolla vakisijoittuja metrisissä luokissa ja Helppo A -tasolla, ja näyttäytyipä se pariin kertaan kenttäradoillakin ja kokeili siipiään keskinkertaisella menestyksellä kansallisella tasolla. Tamma ei ollut se kaikista helppoluontoisin, vaan oikein tammamaisen kipakka ja hyvin omanarvontuntoinen tapaus. Kauhulokin selkään ei kovin moni muu sen omistajan lisäksi kivunnutkaan, sieltä tuli helposti alas. Siitostammana siitä paljastui kuitenkin helpompi tapaus, varsat selvästi rauhoittivat tamman luonnetta. Muutama sen varsoista päätyi ihan tuikitavallisiksi harrasteratsuiksi, mutta muutama pääsi valloittamaan isompiakin kilpakenttiä.

ei. Aavekonsti oli haluttu nimi siitoksessa. Erisukuinen, mutta suorituskykyinen ja hyvärakenteinen ratsuori ei ollut mikään itsestäänselvyys, niitä ei paljoa löytynyt, ja nämä ominaisuudet tekivätkin Aavekonstin jälkeläisistä vähemmän erisukuisia. Orin ollessa suomenhevosten kermaa ja haluttu siitoksessa, vaiettiin sen yhdestä ominaisuudesta, hankalasta luonteesta. Ovatko orin jälkeläiset hankalaluontoisempia kuin muut, siitä ei ole tietoa, mutta ihan menestyneitä jälkeläisiä se ainakin on jättänyt. Liinaharjainen raudikko viettää nykyään rauhallisia eläkepäiviä Virolahden perukoilla omistajansa kanssa, ja nykyisin sitä voisi sanoa ihan leppoisaluontoiseksi.

ee. Louna Louna oli laadukas monitoimitamma. Se ei koskaan ollut kilparatojen kuningatar, mutta kilpaili omalla tasollaan kiitettävästi, aluekilpailuissa ja pikkukansallisissa ruusukkeita netoten, näyttelyistä ykköspalkintoja silloin tällöin nappaillen, mutta tavallisesti vahvoja kakkosia rohmuten. Parhaimmillaan punarautias oli kuitenkin siitostammana, se varsoi kaikenkaikkiaan kuusi varsaa. Näistä varsoista jokaisesta tuli jotakin, yksikään ei jäänyt pihakoristeeksi, vaan päätyi käyttöön ja näyttöön. Jokaisen hevosenomistajan unelmatamma viettää yhä eläkepäiviään kasvattajansa hoteissa, ja lauman kuningatar nauttii nuorempiensa komentamisesta.

Sukuselvitykset on kirjoittanut miivi

Jälkeläiset

o. Varsan nimi 00.00.2013 e/i. Vanhemman nimi Omistaja tähän

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 1553.16
nopeus: 368.22
kestävyys: 362.91
hyppykapasiteetti: 391.7
rohkeus: 430.33

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 4 / 4

Päiväkirja & valmennukset