Viljaton

Kouluvalmennus 266 sanaa, valmentajana Minni

Voikko suomenhevonen näytti siltä että siitä ei ainakaan potentiaalia puuttuisi seuratessani sen ja ratsastajansa alkuverryttelyn loppua. Ratsastajan siirtäessä ratsunsa käyntiin astelin maneesin hiekalle ja tervehdin ratsukkoa, ennen kuin vaihdoin muutaman sanan ratsastajan kanssa ratsusta ja tulevan kauden tavoitteista.

Lopulta ratsastaja sai kerätä ratsunsa ohjat uudelleen käsiinsä ja hakea Rehuksi esitellyn orin tahdikkaaseen käyntiin. Käynnissä ratsukko sai tehdä kokoamisia sekä temponmuutoksia askeleessa, vähän vaihdellen ja tuntuman mukaan jotta Rehu ei alkaisi ennakoimaan liikaa sitä, mitä oli tulossa. Alkuun tehtävä sujuikin ihan hyvin, mutta jossain kohtaa Rehu ilmeisesti tuumasi että ratsastajansa voi ihan hyvin suorittaa tehtävät itse. Tässä kohtaa ratsukko sai ottaa mukaan myös ravisiirtymisiä, joilla toivottavasti saataisiin tehtävään sellaista mielenkiintoa että Rehu jaksaisi keskittyä tekemiseen ja se ei olisi ehkä ihan niin puuduttavaa kuin pelkästään käynnissä.

Hiljalleen käynti jätettiin pois askellaji arsenaalista tässä tehtävässä ja se korvattiin laukalla. Muutaman kerran ori meinasi aiheuttaa ratsastajalleen muutaman ylimääräisen sydämentykytyksen vaihtamalla suuntaa juuri laukan noustua. Kuitenkin hiomalla tehtävää erilaisilla komboilla Rehu saatiin taas keskittymään vielä hetkeksi ja pätkittäin ori esittelikin todella hienoja kokoamisia sekä askeleen pidennyksiä ja muutenkin vain todella komeaa liikettä.

Loppuun ratsukko sai kokeilla tehtävät vielä kertaalleen lävi yksittäisissä askellajeissa siten että samalla laskeuduttiin myös kohti loppuverryttelyä. Rehu jaksoi loppuun asti kertoa mielipiteensä siitä että päivän tehtävät eivät olleet tänään voikon mieleen. Ratsastaja sai kuitenkin hienosti pidettyä orin mielenkiinnon yllä tehtäviin yllä vaikka Rehu ei tehnyt sitä koko ajan helpoksi. Ratsastajan siirryttyä omatoimisten loppuverryttelyjen pariin päästyään ensin tehtävissä käyntiin asti kävin lävitse vielä muutaman huippuhetken sekä kohdan jotka eivät olleet niin onnistuneita ja annoin muutaman vinkin ja neuvon, ennen kuin kiitin ratsukkoa ja jätin heidät jatkamaan loppuverryttelynsä loppuun.

Kouluvalmennus 304 sanaa, valmentajana Naella

Katariina pyöritteli tämän päivän valmennushevostaan ympyröillä, kun saavuin Haltiasalon maneesiin hieman aikataulustani myöhässä. Katariina oli ehtinyt verrytellä voikon suomenhevosensa jo hyvin, joten lyhyen juttutuokion jälkeen ratsukko sai aloittaa käyntiväistöillä. Rehuksi esitelty ori teki hommia ratsastajansa kanssa korvat pystyssä, mutta yritti jatkuvasti kiirehtiä käynnissä eikä olisi malttanut siirrellä jalkojaan rauhallisesti ristiin ja sivulle. Väistöjä tehtiin käynnin lisäksi ravissa ja askellajin vaihtuessa Rehukin keskittyi vähän paremmin. Ravissa tehtävään lisättiin avotaivutusta pitkälle sivulle, mikä onnistui ratsukolta hyvin. Katariinalla oli vähän vaikeuksia säädellä ratsunsa askeleen pituutta orin kiirehtiessä, joten syvennyimme seuraavaksi pidennyksiin ja kokoamisiin. Tehtävää tehtiin erisuuntaisilla lävistäjillä ensin vähän aikaa käynnissä ja sitten ravissa, lopulta muutaman kerran myös laukassa. Erityisesti pidennykset sujuivat ratsukolta hienosti, mutta kokoamisten kanssa Rehulla keitti vähän yli ja Katariina sai tehdä selässä tosissaan hommia. Kun jokaisessa askellajissa saatiin onnistuneet kokoamiset ja askeleenpidennykset, annoin ratsukon hengähtää välikäyntien muodossa.

Välikäyntien jälkeen aloitettiin varsinainen laukkatehtävä, eli vastalaukkaa suoralla uralla ja keskiympyrällä. Muutamat laukannostot ennen tehtävän aloittamista olivat aika räjähtäviä, mutta tehtävään siirryttäessä Rehunkin intoilu laantui vähän. Katariina ratsasti Rehua hyvin ja ori nosti tehtävän aikana väärän laukan vain yhden kerran. Keskiympyrät sujuivat alun haparoinnin jälkeen tasapainoisesti ja Rehukin tuntui ihan viihtyvän tehtävän parissa. Laukkatehtävää tehtiin molempiin suuntiin oikein kierrossuunnan eli vasemman vastalaukan ollen hieman oikeaa parempi. Oikea laukka tuntui vähän tahmealta eikä se ollut yhtä soljuvaa kuin vasemmassa laukassa. Ennen loppuverryttelyjä pyysin ratsukkoa tekemään ravissa vielä vähän takaosan väistättämistä ulos ympyrältä. Rehua ei olisi tämä kiinnostanut enää yhtään ja ympyrät muistuttivat välillä enemmän epämääräisiä kiemuroita. Rohkealla ratsastuksella Katariina sai Rehusta irti hyviäkin pätkiä. Loppuravailuun siirryttäessä Katariinan alla oli oikein kivassa muodossa liikkuva ja vaikka solmuun vääntyvä voikko. Mainitessani asiasta ratsastajalle tämän kasvoille levisi leveä hymy. Loppukäyntien aikana kävimme valmennuksen tehtävät vielä kertaalleen läpi ja kun ratsukko lähti suuntaamaan talliin, minä lähdin autolle ja kotia kohti. Tämän päivän valmennusratsukkoa oli varsin mukavaa seurata ja ohjeistaa tulevaisuutta varten!

Kasvattajatätösen kouluvalmennus Rehulle, 416 sanaa

Kieltämättä olin vähän naureskellut, sitten yskinyt hihaani, kun Katariinan kanssa jutellessa kävi ilmi seuraavan valmennettavani, Rehun, mielenlaatu sekä vahvat mielipiteet päiväohjelmasta. Nauru muuttui yskimiseksi siinä kohden, kun tajusin, että mokomahan on suslapsi omasta oristani. Hupsista. Pidimme molemmat sormia ja varpaita ristissä Rehun koulutreenimyönteisyyden puolesta valmennussunnuntaina.
Ilmeisesti tähdet olivat kohdillaan, sillä jo verryttelyissä voikko tuntui ihan hyväntuuliselta sekä suostuvaiselta kaikkeen, mitä Katariina siltä pyysi. Verryttelyt sujuivatkin erilaisten perusjumppaamisten kanssa, joilla saatiin niin ratsastaja kuin hevonen vetreiksi, lämpimiksi ja herkemmiksi. Rehu liikkui lennokkain, rennoin askelin, ja aloin oikeastaan epäillä koko draamalaamakertomusta, jonka Katariina oli minulle syöttänyt.

Verryttelyn viimeisistä puolivolteista ja askeleen pidennyksistä jatkettiin, tadaa!, siirtymiin, harjoituslaukasta keskikäyntiin. Huomautin kerran kohti leukaa painuvasta rinnasta sekä uusia seikkailuja väärästä suunnasta haistelevista varpaista, muutoin Katariinan istunta näytti vallan hyvältä, käsi oli pehmeä ja joustava, jalka missä pitikin, ryhti hyvä muttei jäykkä.
”..ja keskivartalo tukee ollen koko istunnan perusta, juuri noin, hyvä siirtyminen harjoitusravista keskikäyntiin. Pitkän sivun puolivälissä takaisin harjoitusraviin ja heti lyhyen sivun alussa takaisin keskikäyntiin.” Siirtymät sujuivat nätisti molempiin suuntiin, enkä teettänyt tätä kuin kierroksen verran molempiin suuntiin. Seuraavat kierrokset olivat harjoitusravi – keskiravi – harjoitusravi -siirtymisiä, jotka nekin sujuivat samalla jouhevalla varmuudella kuin ravin ja käynnin väliset siirtymät. Rehu liikkui rehellisesti koottuna, ei niin, että askeleen tempo vain hidastui pään ja kaulan ollessa niskanyökkyvirkkuukoukussa. Tästä rehellisen hyvästä kokoamisesta sekä takaosan aktivoinnista minä jaksoinkin Katariinaa kehua, ja hän oriaan.

Muutamien siirtymäkierrosten jälkeen jatkoimme ravityöskentelyä. Nyt pyysin Katariinaa ratsastamaan keskihalkaisijalle tervehdykseen ja jatkamaan pysähdyksestä suoraan koottua ravia ja siitä pitkällä sivulla avotaivutuksen. Rehu reagoi erinomaisen tarkasti ratsastajansa pyyntöihin, pysähdys oli suorastaan erinomainen, samaten keskiravi. Avotaivutuksen pari ensimmäistä askelta sortuivat ratsukon molempien osapuolten yliyrittämiseen, mutta Katariina korjasi tilanteen nopeasti eikä enää seuraavalla suorituskerralla liioitellut apujaan, eikä Rehu liikkeitään. Taivutukset olivat ensimmäisen epäkorrektin överialoituksen jälkeen siistit ja tasaiset molempiin kierroksiin. Parin toiston jälkeen avotaivutuksista siirryttiin edelleen kootussa ravissa takaosakäännöksiin, joissa Rehun draamalaamapuoli läimäisi designerhansikkaalla päin näköä. Ori ei yksinkertaisesti suostunut, se venkoili kaikin tavoin apuja vastaan heti, kun Katariina rupesi valmistelemaan käännöstä. Tilanne oli kuin surrealistisesta maalauksesta; niin sievästi yhteistyötä tehnyt hevonen alkoi tasaisen, hyväntuulisen kootun ravin päätteeksi kiemurtelemaan, puskemaan lapa edellä, ihan polkemaan jalkaa sekä kääntymään aivan omia aikojaan aivan eri suuntaan kuin oli pyydetty. Ja vaikka Katariina teki mitä, ensimmäistäkään takaosakäännöksen irvikuvaa Rehu ei tehnyt. Sen sijaan se pysähtyi ja peruutti oikein kauniisti, teki täyskaartoja ja pohkeenväistöä pyydettäessä.. Mutta se takaosakäännös oli nyt herralle liikaa. Olin rehellisen hölmistynyt, ja vielä hölmistyneemmäksi minä muutuin, kun Katariina jatkoi tyynesti ratsastamista, pyysi orilta parit uudet avotaivutukset ja totesi, että tämmöinen tämä on huomauttaen jotakin Takapajulalaisesta luonteenlaadusta.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalihevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!