Kuurakatrilli

26.10.2017 - Uusi asukki, kirjoittajana ex-omistaja - 130 sanaa

Pienikokoinen, ruipelo yksivuotias katseli mua silmät suurina. Se hamusi hupparin helmaa silmät tuikkien. Kuinka tuollaista pientä ja suloista voisi edes vastustaa? Olinhan mä kuullut kaikenlaisia tarinoita narrilta ja Lissulta Tollosta, mutta voi luoja että joku voi olla söpö!

Mä olin ajanut Susirajaan katsomaan meidän mahdollista uutta tulokasta. Olin aluksi suhtautunut tarjoukseen vähän nihkeästi. Mulla ei nimittäin ollut Kaihovaarassa tarvetta uusille oreille, vaikka pari uutta tammaa lähinnä etsinnässä olikin. Mutta kun kuulin Kuurakatrilli –nimen, orin kenttäpainotteisuudesta ja kaikenlisäksi sen ulkomuodosta, niin olin innostunut samantien. Pienhevoset ja kulomustat olivat mulle suurta rakkautta, joten jo seuraavana aamuna olin ollut valmis lähtöön traileri perässä kaiken varalta.

Nyt siinä seisoessani ja nuoren orin juoksutuksen nähtyäni olin varma päätöksestäni - halusin orin mukaani. Myöhemmin sattuneista syistä sekä luonteensa puolesta tuli tuosta kulomustasta hiljalleen kieltämättä vähän ei-kovinkaan-imartelevasti Tollo.

Katariina & Kuurakatrilli kouluvalmennus (n. heB/heA), valmentajana Bella (335 sanaa)

Jo tuttu ratsastaja Katariina oli jälleen valmennettavani. Hänellä oli tällä kertaa ratsunaan kuitenkin eri hevonen, musta suomenhevosori, jota kutsuttiin nimellä Tollo. En antanut nimen itseäni hämätä, vaan keskityin heti alusta asti seuraamaan ratsukon lämmittelyä tarkasti. Katariinalle tyypillisesti kaikki ratsastettiin loppuun asti ja pilkuntarkasti. Ori vaikutti hieman sählääjätyypiltä, mutta nainen piti ohjat hyvin käsissään - niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin.

Olin suunnitellut tuntia varten lähinnä perinteisempiä tehtäviä, koska tämä olisi parivaljakon ensimmäinen yhteinen valmennus. Niinpä aloitimme tehtävällä, jossa oli harjoitusravissa tehdyt voltit joka kulmassa. Päätyihin laukka-ympyrät ja pitkille sivuille ravin lisäämistä keventäen. Huomasin heti, että vaikka ratsastaja kuinka siististi sekä rauhallisesti Tolloa ratsasti, orilla tuntui olevan volteilla hieman hermo kireällä. Se puhisi ja hössötti, vaikka oltiinkin vasta aloitettu. Neuvoin Katariinaa tekemään vähän vähemmän: "Älä vaadi ihan loppuun asti, jos se tuntuu hermostuneelta. Taivuta vaikka vähän enemmän, mutta älä yritä saada sitä antamaan välttämättä kaikkeaan. Kiinnitä sen huomio tiettyyn apuun."

Katariina hallitsi hieman säheltävän Tollon ihanteellisen hyvin ja vaikutti jopa siltä, että ori rauhoittuikin tehtävää tehdessä.

Toisessa kierroksessa ei ollut sen puoleen erityisiä ongelmia. Muistuttelin ratsastajaa lähinnä siitä, että vaikka Tollo touhottaisi omiaan, niin ratsastaisi kuin mitään ei olisikaan.

Seuraavassa tehtävässä oli kolmikaarisen kiemurauran hyödynnystä. Tarkoituksena oli tulla harjoitusravissa ensimmäinen kaarre - mahdollisimman kootussa sellaisessa. Sen jälkeen oli laukannosto seuraavassa kaarteessa ja vastalaukkaa kolmannessa kaarteessa. Uralle halusin ratsukon ottavan laukan lisäämistä. Tuli selväksi, että Tollo ei ollut erityisen innoissaan kootusta ravista, mutta laukka sillä oli hieno. Vastalaukka sujui kuin vettä vain ja ratsastaja sekä ratsu pelasivat hyvin yhteen. Laukan lisääminenkin onnistui muitta mutkitta, ja kehuinkin ratsukon työskentelyä.

Toisessa suunnassa huomasi, että Tollo alkoi vähän kyllästyä samaan tehtävään. Kehotin Katariinaa jälleen tekemään enemmän taivutusta tai vaikka hetkellisesti ulospäin asetusta - kiinnittämään orin huomion uuteen apuun. Nainen ratsasti hyvin ja muutamia pieniä korjauksia lukuunottamatta, ei minun tarvinnut puuttua heidän työskentelyynsä.

Ratsukon siirryttyä loppukäynteihin kävin läpi onnistumiset ja kehittämisen kohteet. Annoin muutamia harjoitusvinkkejä ja muistutin vielä siitä, että Tollon kanssa kannattaisi olla aina kuin mitään ei olisikaan ongelmana. Lisäsin vielä, että pienet, huomaamattomat lisäykset tehtävässä tekevät orille siitä erilaisen, joka antaa lisää kiinnostusta tehtävään.

Päiväkirjamerkintä Minnin kirjoittamana, 252 sanaa

Pieni musta suomenhevonen katseli minua tuuhean harjansa alta uteliaana. Tai niin ainakin uskottelin itselleni, sillä Tolloksi esitellyn suomenorin otsaharja oli niin pitkä ja paksu että en oikein tiennyt miten hyvin toinen sen alta edes näki. Rapsuttelin oria hetken samalla kun vaihdoin sen omistajan kanssa vielä viimeiset kommentit ja sitten olikin aika ottaa musta komistus käytävälle hoidettavaksi.

Nopeasti kävi selväksi että Tollon kanssa hoitaminen ei ainakaan täysin suoraviivaista olisi, mutta lopulta musta pikkuhevonen oli harjattuna ja varustettuna ja saatoin suunnata sen kanssa kentälle. Vaikka taivas tarjosi parastaan laimean lonkeron värisenä, nousin silti hyvillä mielin ponikokoisen ratsuni selkään. Varmistettuani että jalustimet olisivat oikean mittaiset ja vyö kireällä, pyysin Tollon liikkeelle. Pienellä orilla oli yllättävän reipas askel ja se ei tuntunut ihan niin ponimaiselta, vaikka olihan siinä sellainen oma ponimainen tunteensa.

Tollon kanssa tein asetuksia, taivutuksia, väistöjä ja ympyröitä käynnissä ja ravissa, vain rennosti jumppaillen. Ori sai tehdä myös muutamia siirtymiä askellajien sisällä sekä siirtymiä vaihtelevilla askelmäärillä askellajista toiseen. Olihan pikkuorin kanssa hetkittäin omat ongelmansa mutta silti sain olla tyytyväinen siihen, miten pieni hevonen suoritti pyyntöjeni perusteella tehtäviä ja antaessani Tollon kävellä pitkällä ohjalla loppukäyntejä olin tyytyävinen edistykseen pienen orin kanssa.

Laskeuduttuani satulasta löysäsin vielä vyötä pari reikää, ennen kuin palasimme Tollon kanssa talliin. Vaikka olimme menneetkin orin kanssa suhteellisen kevyesti, oli kentällä ollut pieni hanki tuonut treeniin hieman lisää vastusta ja ehkäpä pieni aivojenkin käyttö oli saanut orille hien pintaan joten harjattuani orin huolella loimitin sen fleeceen ja toppaloimeensa ennen kuin Tollo pääsi nauttimaan talvesta takaisin tarhaansa ja itse suuntasin hoitamaan ratsuni varusteet paikoilleen.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalhevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!