Riiviöiden Rita

Kouluvalmennus 422 sanaa, valmentajana Miltsu

Tänään kävin taas valmentamassa Haltiasalossa! Katariina oli jo minulle tuttu ratsastaja, mutta tämän päivän ratsu Riiviöiden Rita oli minulle uusi tuttavuus. Kerrankin olin itse paikalla ennen kuin valmennettava ratsukko oli edes kentällä. Odoteltuani hetken aikaa, Katariina kiirehtikin kentälle ponikokoisen ratsunsa kanssa pahoitellen suuresti myöhästymistään. No, onneksi minulla ei ollut hirveä kiire minnekään valmennuksen jälkeen.

Ratsukon alkukäyntejä seuratessani huomasin Katariinan näyttävän melko kireältä satulassa. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka ratsastajan mielentila vaikuttaisi valmennukseen, tai kaikkoaisiko kireys valmennuksen alkaessa? Pieni Rita suokki taas näytti kaikkea muuta, kuin kireältä. Kimo tamma askelsi eteenpäin tarmokkain askelein, samalla kun se katseli kiinnostuneena ympärilleen.

Ensimmäisenä asiana päätin teettää ratsukolla käynnissä temmonvaihteluita, sekä peruutuksia. Käynnin lisäyksessä energisen ja luontaisesti pieneksi hevoseksi melko pitkän käyntiaskeleen omaavalla Ritalla olikin hieman hankaluuksia pidentää askelta vielä entisestään. Tamma tarjosikin monenmonta kertaa ravia ratsastajalleen, mikä selvästi turhautti Katariinaa, joka ei tuntunut löytävän kultaista keskitietä jolla pyytää ponitammaa tarpeeksi eteenpäin askeleen pidentämiseksi, mutta pitää tarpeeksi vastaan, että ratsukko pysyisi vielä käynnissä. Kootussa käynnissä Katariinalla jäi jarru vähän turhan vahvasti päälle ja herkkä Rita olisi tarjonnut pysähdystä mieluummin, kuin koonnut askeleitaan. Pysähdykset ratsukolta sujuivat ihan hyvin, mutta pakittaminen ei ollut kimon tamman mieleen. Rita ei millään olisi tahtonut ottaa askeleita taaksepäin, vaan meinasi väenväkisin puskea ohjan lävitse eteenpäin.

Oman haasteensa herkän suomenhevostamman ja sen ratsastajan valmennukseen toi vielä se, että Katariina ei selvästi ollut tänään kovin kärsivällisellä tuulella. Tästä johtuen, päätin että tänään koko valmennus tulisi keskittymään melko perusasioihin ja yritettäisi saada kuitenkin sekä hevoselle että sen ratsastajalle hyvä fiilis.

Ravissa ratsukko sai treenailla kolmikaarista kiemurauraa, jossa kaarteet mentiin normaalissa ravissa ja suorat taas kootussa ravissa. Kaariuralla Rita olisi mielellään ennakoinut aina kaarien suuntia ja oikaissut vähän, mutta huomautettuani oikomisesta, Katariina tsemppasi hienosti ja sai seuraavaksi ratsastettua ratsunsa kaarissa uralle saakka. Kokoamiset ravissa tuottivat yhä haasteita, joko Rita olisi jyrännyt pidätteiden lävitse, tai rikkonut koko ravin pois. Pientä edistystä kokoamisissa kuitenkin tapahtui toistojen myötä. Kilpailuissa tuomarina olisin ehkä toivonut ravin olevan yhä kootumpaa, mutta tänään päätimme tyytyä tähän.

Laukka jätettiin valmennuksessa tänään melko vähälle huomiolle. Laukkaa ratsukko sai ottaa siirtymisissä: ravista seis, pysähdys, laukkaa mahdollisimman kootusti pätkä ja takaisin raviin. Peruutuksissa ratsukolla olisi kyllä treenaamista tämän päivän perusteella aika reippaastikin. Laukan Rita nosti hyvinkin energisesti ja oli lähdössä eteenpäin kuin tykin suusta. Koottua laukkaa saatiinkin siis hakea, mutta loppujen lopuksi toistojen myötä saatiin pätkiä pientä, mutta tahdikasta laukkaa ja olin tyytyväinen.

Harmi, että tänään Katariinalla oli selvästi jotakin mielen päällä niin, ettei hänen keskittymisensä ollut ratsastuksessa. Pieni Rita taas oli aivan valloittavan oloinen, energinen tamma! Toivottavasti vielä joskus kohtaan ratsukon jossakin kilpailuissa tai uudelleen valmennuksessa paremmalla fiiliksellä.

Päiväkirjamerkintä 505 sanaa Nikkin kirjoittamana

Toisinaan tallituvassa ihmetellään, että millä ihmeellä Ritasta on tullut suosikkihevosiani, mutta sen kanssa pärjääminen ilman riitelyä on erittäin palkitsevaa, koska tamma ei rakasta kaikkia vastaantulijoita, ja se tarvitsee vähän enemmän ymmärrystä, kuin tavallinen tätikuljetin. Sillä on valtavasti energiaa, mikä tekee siitä toisinaan hankalan hevosen, eikä kaikilla ole kärsivällisyyttä sietää sen metkuja. Toinen asia, mitä sen energisyys haittaa, on valokuvaaminen. Ritasta on vaikea saada hienoja, teräviä kuvia, kun se on aina menossa suuntaan tai toiseen, eikä pysy aloillaan. Päätin tänään kuitenkin tarttua haasteeseen ja saada ainakin muutaman hyvän otoksen tammasta, kun ruskaa oli vielä jäljellä.

Järjestelmäkamera roikkui olallani, kun pujahdin aitojen välistä Ritan tarhaan, taskut täynnä porkkananpaloja. Kimo vilkaisi suuntaani, mutta päätti sitten olla välittämättä, jatkaen haisteluhommiaan kauempana tarhassa. Kaivoin muutaman porkkananpalan esiin ja viheltelin tammalle, joka muutti mieltään ja ravasi luokseni, imaisten herkut napaansa. Rapsuttelin tamman päätä, ja otin sitten kameran esiin, ja aloin räpsimään. Rita irvisti ja lähti pakoon kameraa, josta se ei näemmä pitänyt ollenkaan. Viheltelin ja kutsuin Ritaa nimeltä, jolloin se toisinaan kääntyi katsomaan, toisinaan ei. Välillä tamma tuli vähän luoksekin, ennen kuin sen suuntama muuttui ja Rita käveli muualle. Kimon valokuvaaminen ei ollut laisinkaan niin palkitsevaa, kuin sen hoitaminen ja ratsastaminen, mutta olin päättänyt, että tänään siitä irtoaa taas muutama otos.

Rita ei ehkä ollut se sointuvin hevonen ruskaan, vaan talvi olisi ollut sen aikaa, mutta kevyen kevyt ensilumi oli jo sulanut aikapäiviä sitten pois, joten keltainen ruska sai nyt kelvata. Otin muutaman kuvan tammasta ihan vain seisoskelemassa, ja sitten yritin saada sitä taas liikkeelle. Maneesissa juoksuttaessa siitä olisi saanut parempia liikekuvia, mutta maneesin valaistus oli kurja ja halusin Ritan kuviin kauniin maiseman.
"Äh, Rita, älä jaksa...", mumisin tammalle, kun se taas käänsi takamuksensa, ja jäi siihen maistelemaan maassa lojuvia lehtiä. Se ei nyt selkeästi ollut valokuvauksellisella tuulella, vaikka kovasti yritinkin saada siitä otoksia. Maiskutin tammalle ja kehotin sitä taas liikkeelle, räpsien kuvia, kun se lähti ravaamaan, vaikka pääasiassahan nekin olivat sen takamuksesta. Vaikea hevonen.

Jäin maahan istumaan ja katselemaan Ritaa, joka toisinaan huiskaisi häntäänsä tai heilutteli korviaan, mutta muuten se ei ilmeisesti aikonut tehdä mitään tänään. Sitten se ilmeisesti kyllästyi, ja lähti ravailemaan tarhassa, mistä minä tietenkin innostuin, ja aloin taas räpsimään kuvia minkä kerkesin. Maiskuttelin tammalle ja huutelin sitä, jolloin kimo pärskähti ja päätti hieman laukkaillakin, ja kamera kävi kuumana. Rita ei tietenkään väläytellyt hienoimpia askeliaan tänään, mutta päätin ottaa tämän kuitenkin voittoja, sainhan tammasta kuitenkin jotain liikekuvia ja hienolla taustallakin vielä.

Kävin illalla vielä läpi päivällä ottamiani kuvia. Moni oli tärähtänyt, Ritalla oli typerä ilme, tai se oli ehtinyt juuri kääntyä ja kuvassa komeili vain sen takapää, mutta joukossa oli jokunen onnistunut otos, ja se teki koko kuvaussessiosta sen arvoisen. Tulostin muutaman parhaista kuvista, ja laitoin ne seuraavana päivänä Haltiasalon tallitupaan esille muiden katsottavaksi.