Vaapukan Verneri
Perustiedot
Virallinen nimi: | Vaapukan Verneri, "Vellu" | Syntynyt: | 12.01.2015 8v 12.07.2015 |
Rekisterinumero: | VH15-018-2175 | Rotu & sukupuoli: | Suomenhevosori |
Säkäkorkeus: | 155cm | Väritys: | Rautias |
Kasvattaja: | Vaapukka | Omistaja: | Haltiasalo, VRL-13283 |
Painotuslaji: | Kouluratsastus | Koulutustaso: | VaB, vaikeustaso |
• KTK-II 20.11.2015 pistein 76p • KRJ-I 31.12.2020 pistein 104 • SLA-II 20.1.2021 pistein 85,75 |
• VIR MVA Ch myönnetty 20.07.2020 |
Vellun historiikkia muistellessani voin melkein palata kasvatustyöni, ja itse asiassa koko Haltiasalon, alkuaikoihin. Vellu oli saapunut tunnetun kasvattajansa luota yhdessä Louhen kanssa, ja uutuudenvirheänä suomenhevoskavattajana olin melkein kiljunut riemusta arMaan tärykalvot rikki saadessani nämä kaksi pidempisukuista suomenhevoshelmeä talliini. Olisin todennäköisesti kiljunut vähän vähemmän jos olisin saanut tietää miten tuulta ja tappuraa elämä tulisi olemaan tämän luonteikkaan suomenhevosorin kanssa. Mutta onhan se näyttävä. Komea jopa. Hammastenpurentaa ja lukemattomia huonoja harmaita hiuksia myöhemmin, näin vanhuusiällä, iän tuoma viisaus on selvästi tuonut meidät, minun ja Vellun, yhteistyön jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Se uskoo kun kerran komennan. Tietää jo, mitä minun kanssa ei parane tehdä. Ja toivottaapa liinaharjainen ori minulle huomenet joka aamu.
Ikävä kyllä Verneri tuli enemmän sulkeutuneeseen isäänsä kuin huomattavasti ystävällisempään emäänsä. Verneri ei turhan paljoa ihmisistä välitä. Ei se päälle käy, kuka nyt sellaista katselisi, mutta eipä ori kyllä tee muutakaan. Ei nosta jalkojaan, avaa suutaan, suostu siirtymään tai liikkumaan muutenkaan.. tee oikeastaan yhtikäs mitään, ellei ihmisellä ole selkeää auktoriteettia. Kaiken tämän päälle Verneri on vielä klassisia ”yhden (tai korkeintaan muutaman) ihmisen hevosia”, jonka kanssa satunnaiset tuttavuudet joutuvat valitettavan usein henkiseen kädenvääntökilpaan.
Kun Verneri kunnioittaa ihmistä, kontrasti sen normaaliin ”laput silmillä ja pumpulit korvissa” elelyyn on melkoinen. Siinä, missä ori ei välttämättä korviaan lotkauta tai edes vilkaise yhdentekeväksi toteamaansa ihmiseen, on Verneri ihan mukava kaveri niille harvoille, joiden kanssa asiat sujuvat. Ei Verneristä avointa tai sosiaalista hevosta kuoriudu, mutta se kuuntelee ja reagoi, nostaa jalkansa, siirtyy, ottaa kuolaimet ja matolääkkeen suuhunsa, ei liimaa häntäruotoaan takamukseen lämpöä mitattaessa. Seisoo nätisti paikoillaan pestävä ja klipattavana irvistelyn sijaan. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Verneri on onneksi aina osannut käyttäytyä siivosti. Etenkin etujalkojen kengitys on orista vähän ikävää puuhaa, ja mikäli seppä on Vernerin makuun hidastöinen, ori saattaa nojata. Sen isompia se ei tee, jalan nykimisiä tai istahtamisen yrityksiä ei ole vielä näkynyt. Ihan joka viikonloppulomittaja ei taluta Verneriä. Ei siksi, että ori puskisi lapa edellä taluttajansa kumoon ja huitelisi sitten omille teilleen, vaan siksi, että Verneri ei hievahdakaan ”väärän” taluttajan kanssa. Erittäin raivostuttava piirre hevosessa, ihan kuin Verneri valitsisi, kenen kanssa suvaitsee kulkea! Lastaustilanteissa näkyy sama logiikka, ”oikean” ihmisen kanssa orin lastaa ilman ongelmia kertakävelyllä, ”väärä” taluttaja ei saa hevosta edes karsinasta ulos. Matkanteko sentään sujuu ilman kuopimisia, huutelemisia tai ruokahalun menettämistä – ainakaan toistaiseksi Verneri ei ole osoittanut valikoivansa arvolleen sopivaa kuljettajaa.
Myös ratsastajansa suhteen Verneri on erittäin valikoiva. Jonkun kanssa ori ei ota askeltakaan, toiselta Verneri sietää puristavaa polvea ja hieman joustamatonta kättä. Kovin kauaa Verneri ei kyllä katsele heikkoa tasapainoa, kovaa tai sahaavaa kättä tai mitään muutakaan, hoviratsastaja vain saa vähän enemmän anteeksi kuin tavan tallaaja.Osaamista Verneriltä ei puutu, se on vaativa B -tasoinen kouluratsu, ryhdikäs, karismaattinen ja näyttäväliikkeinen. Ja kaikeksi onneksi erittäin työteliäs, mielellään sopivan ratsastajan kanssa työskentelevä ratsu, jonka sisukkuus ja jaksaminen tuovat välillä mieleen mestaruustason työhevoset. Verneri lähtee tekemään aina uusia avotaivutuksia, vielä yhden laukanvaihdon, kunhan oikea ihminen siltä nätisti pyytää. Mitä vaativampi liike, sen korrektimpaa ratsastusta ori ratsastajaltaan odottaa, vaikka ne vähän muotopuolet voltit ori hölkkääkin läpi vähän sinne päin annetuilla avuilla. Vernerin valtti on sen upea, näyttävä, pitkäaskelinen ravi. Raviliikkeet keräävätkin lähes poikkeuksetta eniten kiitosta koulutuomareilta, ja voi, kilpailujahan Verneri tuntuu ihan rakastavan! Kisapaikoilla ori on vähän eläväisemmän oloinen kuin kotona, eikä sen ilmekään ole aivan niin pitkästyneen vähättelevä (sillä aivan varmasti ori on sellainen kotioloissa). Verneri ei vieraskoreile, se ei muutu piiruakaan vastaanottavaisemmaksi tai suopeammaksi kisapaikoilla, joten kisareissut tehdään aina tutulla, hyväksi havaitulla tiimillä. Mutta jestas, millainen liike orista lähtee, niin näyttelykehissä kuin kouluradoilla! Jos sitä on kotona ollut ”wow, mikä hevonen!”, niin kisapaikoilla saman saa todeta Caps Lock laulaen.
Luonteen on kirjoittanut Lissu ♥
Sukutaulu
i. Kajon Varjokuva sh, puanrautias, 159cm KTK-II, ERJ-II, KRJ-III, YLA1 |
ii. Taikakuun Loikkaus sh, punarautias, 159cm KTK-III, SV-I |
iii. VIR MVA Ch Koistilan Kapina sh, rautias, 156cm KTK-II, KRJ-I; SLA-I, YLA1 |
iie.Loiskaus DLK sh, punarautias, 165cm KTK-III, SLA-II, KERJ-II |
||
ie. Milkan Vimpuri sh, rautias, 157cm SV-I |
iei. Lakean Untamo sh, rautias, 156cm KRJ-I, YLA2, SLA-I |
|
iee. Milkan Viipuri sh, tummanpunarautias, 158cm KRJ-II |
||
e. Vaapukan Aliina sh, rautias, 153cm KTK-III |
ei. Champion Vaapukan Tikseri sh, rautias, 155cm KTK-II, KRJ-I, YLA3 |
eii. VIR MVA Ch Vaapukan Miska sh, punarautias, 154cm KTK-I, KRJ I, SLA-II, YLA2 |
eie. Champion Keinumäen Tuikeri sh, rautias, 155cm KTK-II, SLA-II, KRJ-I, YLA2 |
||
ee. Fiktion Ainokainen sh, punarautias, 150cm KTK-III |
eei. Fiktion Samuel sh, tummanpunaruunikko, 154cm KTK-II, SV-II |
|
eee. Aavan Pihla sph, hopeanruunikko, 143cm KTK-II |
Isälinja: Kajon Varjokuva - Taikakuun Loikkaus - Koistilan Kapina - Kapinamieli - Kapitalismi - M.K Askel (6) | Emälinja: Vaapukan Aliina - Fiktion Ainokainen - Aavan Pihla - Keinumäen Utuna - Elleni - Nokikylän Enni - Liinahaan Luonnonuni - Madildo - Metsälän Pipari (9) |
Jälkeläiset
tamma Haltiasalon Valkyria | syntynyt 11.03.2020 | tammasta Haltiasalon Valhalla | omistajana Kurjenpesä ♥ |
tamma Haltiasalon Onnenitku | syntynyt 06.05.2020 | tammasta Raparperitaivas HV | omistajana Tiiron ratsutalli |
tamma Reposaaren Karkkikapina | syntynyt 28.06.2020 | tammasta Reposaaren Karmiini | jäi kotiin |
Kilpailumenestys porrastetuissa
Ominaispisteet: Nopeus ja kestävyys: Hyppykapasiteetti ja rohkeus: Kuuliaisuus ja luonne: Tahti ja irtonaisuus: Tarkkuus ja ketteryys: |
Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla / |
VSR Cup sijoituksia 1
31.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, VSR Cup, VaB, 3/19
Päiväkirja & valmennukset
Päiväkirjamerkintä 125 sanaa omistajan kirjoittamana
Ruhtinaalliseen pappaikään päässyt, suoriutunut, Vellu on viettänyt ensimmäisen kunnon kesänsä vain niin sanottuna oloneuvoksena. Omistajana en voi olla kuin tyytyväinen sen saavutuksiin; kantakirjauspalkinto, näyttelyarvonimi ja kolme potentiaalista kouluvarsaa, jotka tulevat varmasti näyttämään taitonsa kouluradoilla. Yksi näistä jäi kotiin, vaikka kaksi muutakin saivat ihan loistavat kodit; mainittakoon ensimmäisen varsan päätyneen Ainon luo Kurjenpesään, mikä oli aiheuttanut hetkellistä myhäilyä. Kurkinen oli ottanut vastaan ehkäpä tapojensa vastaisesti pidempisukuisen suomenhevosvarsan, ja juurikin Vellusta.
Loppukesästä aloin tosissaan ajatella, pohtia, olisiko Vellu sittenkin se ensimmäinen hevonen, joka pääsisi omistuksessani käymään laatuarvostelussa. Siinä olisi hyvä tavoite, mitä en ollut aiemmin juurikaan ajatellut. Kuvainnollinen kirsikka kakun päällä. Hetki siinä kuitenkin menisi, jälkeläisnäyttö puuttui, mutta pian. Mahdollisesti loppuvuodesta olisi otollinen aika tälle. Ja ajatus jännitti jo nyt. Woe maailma sitä jännitystä sitten h-hetkellä.
Kouluvalmennus 310 sanaa, valmentajana Sanni Sotamaalauksesta
Mä olin jo Kukon valmentamisen jälkeen valmis lähtemään takaisin Lappiin kotiin, mutta Katariina vakuutteli, että mun täytyi nähdä vielä rautias Verneri ja antaa mielipiteeni, koska sen piti olla aivan huippuunsa hiottu kouluratsastuksessa. Mä olinkin sanomassa, että jos se kerta oli niin hieno, mihin mua tarvittiin, mutta Katariina oli jo kadonnut valmistelemaan hevosta. Kentän aidasta olikin tullut mun penkkini siihen mennessä, kun nainen palasi ratsunsa kanssa ulos. Käsi polvella ja leuka kädessä mä seurasin, kuinka Katariina kiipesi Vernerin selkään ja pyysi sitä liikkeelle. Nätti rautiashan se oli, ei siinä mitään.
"Kyllä Verneristä irtoaa vieläkin tasaisempi taivutus!"
Katariina oli saanut mut innostumaan osaavan rautiaan valmentamisesta. Mä olin ehdottomasti esteratsastaja, mutta Katariinan ja Vernerin työntekoa oli mielenkiintoista seurata. Pyysin ratsastajaa taivuttamaan hevostansa uudestaan ja tällä kerralla ottamaan aivan rauhassa, että Verneri todella taipuisi ja keskittyisi käsillä olevaan tehtävään. Hitto vie, sitä oli kyllä hyvä katsella, ja mä olinkin näkevinäni Katariinan huulilla tietävän virneen.
Rautias oli vähemmän innoissaan lämpimällä säällä työskentelystä, mutta eipä se orin suorituksessa näkynyt. Sen jokainen askel näytti huolitellulta, ja Katariina esitteli sen komeaa, pitkää ravia ylpeänä; Siispä piruuttani päätin ilmoittaa, että ravityöskentelyä mulla ei ollut tarjota. Kun Vernerillä kerta oli niin hieno ravi, niin kaikkea muutahan tässä sitten pitäisi hioa! Katariina sai työskennellä laukkavolttien ja taivutusten parissa, mutta myös helpompien tehtävien, kuten peruutuksien ja pohkeenväistöjen kanssa. Hyvälle pohjalle on helpompi rakentaa, niin mun Miika-enoni oli mulle joskus sanonut.
Siinä missä Katariina ei ollut joutunut hirveästi rehkimään Kukon selässä, niin nyt sillä oli selkeästi lämmin ja ahkera olo. Ei Vernerin ohjastaminen vaikealta ollut näyttänyt, mutta ratsukko oli saanut tehdä tarkkaa työtä ja hioa täydellisyyteen jokaista askelta. Mä seurasin ratsukon loppukäyntejä aidalla istuen, vähän huvittuneena siitä, miten kovasti Katariina - tai ehkä enemmänkin Verneri - oli saanut mut eläytymään kouluvalmennukseen. Ehkäpä mullekin osuisi joskus kohdalle hevonen, joka inspiroisi ryhtymään kouluratsastajaksi. Kiitin Katariinaa, ja pakkauduin nopeasti autooni, ennen kuin se ehtisi esitellä mulle seuraavan valmennettavan.
Kouluvalmennus 287 sanaa, valmensi Aino Kurkinen (VRL-12701)
"Saatte varmasti vielä hieman huolellisemman, pehmeämmän pysähdyksen, ja jalat paremmin, nyt asennossa on pientä epätasaisuutta. Erinomainen koottu laukka tervehdykseen ja pysähdys juuri siinä missä pitikin, hienoa. Ja tiedät, että nipotan, koska teidän tasonne riittää siihen."
Katariinan ja Vernerin työskentelyä on ilo seurata; keskittynyt, muttei liian totinen ratsukko, tehtäviinsä vakavasti muttei kuolemanvakavasti suhtautuva parivaljakko, jonka ratsastaja osaa ja uskaltaa myös nauraa virheilleen, mikäli niitä tuli. Alkuverryttelyjen aikana Katariina nauroikin melkoisesti huomautellessani, miten hänen istunnastaan huomaa, että kenttäratsastus on alkanut viedä, ja miten hiusverkko vaihtuu kohta kokonaan kypäräsilkkiin.
Katariina otti tervehdykseen tulon uudestaan. Radalle kootussa laukassa, pysähdys, tervehdys, nyt vielä aavistuksen tasaisemmin seisovalla hevosella kuin äsken. Tervehdin, Katariina nosti kootun ravin. Avotaivutus vasemmalle, ei huomautettavaa, tyylipuhdas, hyvin valmisteltu liike. Edelleen koottua ravia, halkaisijaltaan 8m voltti vasemmalle, sulkutaivutus vasemmalle..
"Erinomainen apujen vuorovaikutus, Katariina, pehmeää ja sujuvaa. Verneri liikkuu erinomaisesti, hienossa ryhdissä ja takasiaan kunnolla alle tuoden. Ei kauhontaa, ei tahtirikkoja. Loistavaa. Sulkutaivutuksessa tempo kärsii hieman, avotaivutus eteni paremmassa tempossa. Tee pätkä voltista sulkutaivutukseen uusiksi, jatketaan sitten radan seuraavaa osiota."
Joka ikisessä ratsastajassa, hevosessa, ratsukossa, on jotain korjattavaa. Pieniä huomioita siellä, hieman isompia täällä. Täysin valmista pakettia ei ole, eivätkä Katariina ja Vernerikään selkeästä yhteen hitsautumisestaan huolimatta mitenkään virheettömiä olleet. Verneri selkeästi vaati ratsastajaltaan paljon, ja hiemankin myöhästynyt pohje tai aavistuksen liian pitkään jatkunut pidäte näkyivät suorituksessa, hevosen liikkeissä, heti. Katariina korjasi, ratsasti uudelleen, hyvin kärsivällisesti, kiitti hevostaan hyvistä suorituksista ja näkyi nauttivan jokaisesta askeleesta, aivan kuten Vernerikin. Parhaimmillaan ratsukko oli erittäin harmoninen, minkä lisäksi päivän treenattavan radan ravipainoisuus selkeästi sopi Vernerille (sekä ratsunsa selässä ylpeänä hymyilevälle Katariinalle).
"Paikoitellen hieman enemmän, rehellisempää taivutusta ja sulkutaivutuksissa tarkkana tempon kanssa. Äläkä vain menetä kaunista istuntaasi esteratsastukselle, sinä et halua kuulla, kuinka motkotan ja pyydän anteeksi motkottamista, jos joudun huomauttamaan sinulle liian lyhyistä jalustimista!"