Haltiasalon Sirkku

Kouluvalmennus 353 sanaa, valmentajana VRL-14618

Haltiasalon Katariina oli varannut syyskuisen torstain ja perjantain valmennuksia ajatellen - kuulemma valmistautui syksyyn ja kesäkilojen karistamiseen (ilmeisesti hevosten). Pääsinkin siis vihdoin ihan syyn kanssa matkaamaan Etelä-Kainuuseen hevosia katsomaan, ja nimenomaan Haltiasalon hevosia, joita olin ihaillut kieli pitkällä tilan näyttelyissä pitkin kesää. Torstai oli jo kääntynyt illaksi päästyäni perille. Taivas oli päättänyt alkaa tihuttaa vettä, joten kävimme ensin juomassa kahvit toimiston puolella odotellen, josko sade hellittäisi; tarkoitus kun oli valmentaa Sirkkua kentällä näin iltatuimaan. Valitettavasti sää oli kuitenkin päättänyt itsepintaisesti sataa juuri nyt, joten kellonlyömän lähestyessä lähdimme nihkeään ja pimenevään iltaan, tosin kuitenkin vielä ihan hyvillä fiiliksillä - ja niin lähti Sirkkukin, joka tuntui ratkeavan liitoksistaan, sen verran innoissaan se tulevasta taisi olla.

Kellastuvat koivut olivat nakelleet kentälle märkiä lehtiä, ja ympäröivien valojen loisteessa jossain tihkun takana Katariina lämmitteli valmiiksi rautiasta tammaansa. Se ei ollut onneksi moksiskaan huonosta kelistä, vaan oli iloisesti lähtenyt heti raviin omistajattaren pompattua puolittain satulaan. Olikin siis turvallista väittää, että Sirkku oli varsin virkeillä mielin liikkeellä. Ja itse olen aina sitä mieltä, että mitä pirteämpi hevonen, sitä paremmin valmennus menee! Pystyinkin siis miettimään ihan huolella ratsukolle tehtäviä valmennukseen, lähinnä pysyen ravi- ja laukkavaihdoissa sekä käyntiä hakien sen ollessa varsin kiireistä heti kättelyssä. Sirkku suoritti mestarin ottein Katariinan avustaessa tammaa lähinnä painollaan, ja keskityinkin huutelemaan korjauksia naisen ryhtiin ja vakauteen; naisen mukaan rautias ei ollut niitä pehmeimpiä suita, joten päätin antaa omistajattaren ohjastaa tammaansa parhaalla näkemällään tavalla.

Valmennuksen aikana aloin nähdä jo vähän parempaakin käyntiä, kiireetöntä ja etenevää sellaista, joten uskalsin pyytää ensin kasimetrin volttia, sitten koottua ravia uralla kruunaten setin kootusti käynnissä, jonka jälkeen täyskäännös takaosalla ja takaisin raviin. Siitä laukanvaihtoja kellonvastaisesti pitkällä sivulla ja takaisin käyntiharjoituksiin, vaihdellen keskikäynnin, kootun ja vapaan käynnin välillä. Jumppa kattoi hyvin pari huomaamaani jäykkää kohtaa, joten ratsukko lähti tekemään annettuja tehtäviä hyvällä mielellä. Luonnollisesti varsinaisia ongelmia ei kaksikon menossa noussut esille, lähinnä juuri käyntiharjoitteiden läpijuoksua ja malttamattomuutta suorittaa niitä Sirkun puolelta, mutta jankkasimme niitä vielä erikseen radan lopussa, kunnes kumpikin meistä, minä ja Katariina itse, olimme tyytyväisiä näkyyn ja tuntumaan. Sen enempää aikaa meillä ei enää pimeästä ja koleasta illasta johtuen ollutkaan, joten pienten loppuverryttelyjen jälkeen luikimme kiireesti sisään talliin turvaan luihin asti puskevalta syysilmalta.

Päiväkirjamerkintä 286 sanaa Nikkin kirjoittamana

Sirkku eli Sirkku, kuten joku oli varsin osuvasti sanonut, oli vuorossa vuosittaiseen rekiajeluun. Tamma oli puurtanut kouluratsastusta niin monta kertaa putkeen, että se rupesi sanomaan sopimusta vähitellen irti, jos se ei pääsisi muihin hommiin välillä. Tämän vuoden itsenäisyyspäivä oli kuitenkin niin ankea, ettei lunta ollut nimeksikään - reen sijaan piti siis laittaa alle pyörät. Sirkku seisoi kiltisti paikoillaan, kun sen valjasti - tai siis niin kiltisti kuin se pystyi, kyllähän sen turpa nyt oli koko ajan tiellä, kun sen piti kaikkea tutkia ja haistella kuin ensimmäistä kertaa. Loppujen lopuksi raudikko oli varsin näyttävä kiiltävissä valjasvarusteissaan, joten talutin sen ulos pihalle, missä kiinnitin tamman valjaisiin kärryt, kunhan Sirkku nyt sai ensin nekin tutkia läpikotaisin.

Tamma kulki näppärästi kärryjenkin edessä, vaikka se harvemmin oli vetämässä. Sirkun korvat kääntyilivät edestakaisin, kun se kuunteli ympäristöä ja takaataan tulevia ääniapuja. Sirkku sai vetää kärryjä tasaisella tiellä aluksi ihan rauhassa verryttelynä, mutta pyysin siltä tovin jälkeen ravia. Hieman tamma kokeili raviaskeleita kärryjen edessä, kunnes se totesi sen turvalliseksi, ja ravasi reippaasti eteenpäin. Sirkku oli kiva työkaveri siinä mielessä, että se kokeili kaikkea innoissaan. Toki tammalla oli ajettu ennenkin, mutta se teki niin paljon ratsun töitä, ettei olisi ollut mahdotonta, että se olisi unohtanut ajamisen kokonaan. Siinä se nyt kuitenkin ravasi tahdikkaasti eteenpäin ja kuunteli ohjas- ja ääniapuja tarkkaavaisena.

Raudikko sai kulkea pääasiassa käynnissä ja ravissa ihastelemassa maisemia, mutta leveämmällä, tyhjällä tiellä pyysin Sirkulta laukkaakin. Tamma nosti vahvan laukan ja veti kärryjä vauhdilla eteenpäin. Hetken aikaa sitä saattoi melkein kuvitella ajavansa muinaisegyptiläistä sotavaunua vuosituhansien takaa, vaikka ei Sirkku nyt ihan sotahevonen kuitenkaan ollut. Pidätin Sirkun käyntiin ja kehuin sitä vuolaasti, nojautuen vähän rapsuttelemaan sen hännäntyveäkin; Vastaukseksi Sirkku huiskautti vaaleaa häntäänsä ja hörähti hiljaa. Tiedä sitten kiittikö se rapsutuksista, vai luuliko se minua matti myöhäiseksi hirvikärpäseksi.

Päiväkirjamerkintä 416 sanaa, kirjoittajana Naella

Rautias tamma tuli minua innokkaasti vastaan tarhan portille, kun tulin hakemaan sitä sisälle talliin varustettavaksi. Olimme Katariinan kanssa sopineet, että liikuttaisin tänään Haltiasalossa tähtipäisen Sirkun. Hevonen lähti tarhasta mukaani mielellään ja seurasi minua kiltisti talliin, jossa laitoin sen omaan karsinaansa ja heitin loimen pois. Sirkku seisoi paikoillaan rauhallisesti, mutta tarkkaili ympäristöään jatkuvalla mielenkiinnolla. Minulta meni tamman harjojen löytämiseen pieni hetki, mutta kun viimein pääsin sukimaan ruskean turkin ojennukseen, aikaa ei kulunut paljoakaan. Sirkun varustaminenkin onnistui kädenkäänteessä kun hoksasin pyytää apua suojien etsimiseen, jotka olivat kuivamassa jossain muualla kuin missä niiden piti olla.

Mukavan auringonpaisteen ja vajaan kymmenen asteen pakkasen myötä suuntasimme Sirkun kanssa kentälle. Tamma olisi kovasti halunnut mennä moikkaamaan tarhailevia lajitovereitaan, mutta komensin sitä tulemaan kiltisti kentälle ja tämän takia Sirkku tuntui murjottavan minulle pienen hetken. Nousin tamman selkään kentällä olleelta penkiltä kun olin kiristänyt satulavyön ja yrittänyt säätää jalustimet sopivan mittaisiksi. Jouduin selästä käsin pidentämään hihnoja vielä parilla reiällä, mutta Sirkkua ei tämä kauheasti kiinnostanut ja neiti olisi mielellään paahtanut uraa pitkin niin reippaassa käynnissä kuin sen jaloilla pääsi. Kun viimein annoin sille luvan lähteä liikkeelle käynnissä, hevosen isot liikkeet vähän jopa yllättivät minut - omien suomenhevosten liikkeet tuntuivat Sirkkuun verrattuina ihan pieniltä.

Viiden minuutin alkukäyntien jälkeen siirsin Sirkun raviin ja aloitin varsinaiset tehtävät ympyröillä ja volteilla. Yltiöutelias ja -innokas luonnekin tuntui vähän tasoittuvan, kun aloin pyytää tammalta enemmän. Rautias teki töitä kanssani reippaasti eivätkä tarhailevat hevoset tai tallipihan tapahtumat saaneet sitä enää kiirehtimään. Testailin Sirkun lisäys- ja kokoomistaitoa erilaisilla lävistäjillä sekä käynnissä että ravissa ja otin ennen välikäyntejä myös vähän laukkaa. Tamman isot liikkeet tuntuivat selkään tasaisilta ja hevosen ravi oli mukava istua. Laukassa Sirkku olisi halunnut mennä hieman kovempaa kuin pyysin ja jouduinkin vähän pidättelemään sitä. Välikäyntejä innokas tamma ei olisi halunnut kävellä ollenkaan ja uteliaisuus kaikkea ympärillä tapahtuvaa kohtaan palasi, mutta siirtyi nopeasti takaisin työntekoon kun aloitimme laukkatehtävän. Nostin pitkän sivun alusta, kulman jälkeen hieman uran sisäpuolella laukan ja tein pari ihan tavallista laukkaympyrää pitkän sivun aikana, kooten laukkaa hieman. Sirkku teki töitä kanssani hienosti, vaikka alkuun kokoamisessa olikin vähän hakemista - tammaa piti ratsastaa erityisen hyvin istunnalla. Teimme samaa tehtävää myös toiseen suuntaan ja otimme sen jälkeen loppuravit. Annoin Sirkun ravata pitkässä muodossa ja hieman ennen käyntiin siirtymistä se pärski tyytyväisen oloisena. Loppukäynnit päätin kävellä maastakäsin, sillä omat jalkani alkoivat olla jo vähän jäässä.

Palasimme talliin vajaan tunnin kouluratsastustreenin jälkeen ja laitoin Sirkun takaisin tarhailukuntoon nopeasti. Tamma sai odotella fleeceloimi päällä hetken karsinassaan, kun vein sen varusteet paikoilleen. Fleecen päälle Sirkku sai ulkoloimen ja lopuksi vein tamman jatkamaan kauniista päivästä nauttimista ulkoilmaan.

Suosittelemme

Tekijänoikeudet

© Haltiasalo 2014 - 2021. Kaikki sivulla oleva materiaali on Haltiasalon omaisuutta, ellei toisin mainita! Otsikkokuvien kuvista kiitos Tilli & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥ & gromgull (CC BY 2.0). Ulkoasun on tehnyt Pihlajainen.

Huomioithan että kyseessä on virtuaalihevonen!     Please notice that this is a SIM-game horse!