Haltiasalon Viinikivi

Kuvista kiitos kuvaaja ei halua nimeään mainittavan ♥

Perustiedot

Virallinen nimi:	Haltiasalon Viinikivi, "Vinkku"	Syntynyt:	31.12.2020 4v 28.02.2021
Rekisterinumero:	VH21-018-0191	Rotu & sukupuoli:	Suomenpienhevostamma
Säkäkorkeus:	147cm	Väritys:	Punarautias
Kasvattaja:	Haltiasalo	Omistajat:	K. Koivuniemi & A. Kurkinen VRL-13283 & VRL-12701
Painotuslaji:	Kouluratsastus	Koulutustaso:	HeA

•   (P) KTK-II 30.06.2021 pistein 72

Mikäli tallissa haisee aivan järkyttävältä, se on miltei satavarmasti Vinkun ja sille tehdyn sipuliviinahuuhtelun syytä. Pikkutamma on yksi nuhanenä, joka nappaa kaikki kausiflunssat ja valitettavan herkästi ne vakavammatkin lenssut. Mitä sitä sivistyneesti punkkua tissuttelemaan, kun voi saada sipuliviinaa suoraan letkutettuna.. Nuhaturpaisuuttaan lukuun ottamatta pikkutamma on onneksi terve kuin pukki, jalkojaan se ei ole oireillut koskaan, silmätulehduksilta sun muilta on vältytty, hammas- ja kiimaongelmat loistavat poissaololtaan.. Ei se tosin silloin lohduta, kun hevonen ja osa tallista käryää sille sipuliviinakatkulle ainakin kuukauden päivät.

Onneksi Vinkku on hyvä, helppo käsitellä. Silloinkin, kun tammaparka pitää letkuttaa sillä sipuliviinalla. Pikkuvarsasta lähtien Vinkku on suhtautunut asioihin rohkean uteliaasti todeten aika moneen juttuun jaa sen suuremmin reagoimatta. Ensimmäiset kengitykset, raspaukset, klippaukset ja sellaiset olivat tietysti jännittäviä, vaan eivät ole enää. Toisinaan pikku läsipää ihan torkkuu saattaen silloin tahattomasti nojailla kengittäjään. Raspauksen aikana Vinkku ei sentään ole simahtanut, klippauksen aikana kylläkin. Tämä tamma ei tosiaan turhia jännitä tai hermoile! Eikä harjailu, varustaminen, taluttaminen, lastaus, kuljetus, yhtään mikään, ole sen hankalampaa. Matolääkkeenkin Vinkku nappaa kitusiinsa oikein mielellään, ja muutenkin tässä hevosessa on vähän herkkusuun vikaa. Vinkulle paras palkka ei ole myötäys, rapsutus, kehusana tai suukko, vaan jotain minkä voi syödä. Vinkun mielestä myös raipat, ne kalleimmat Roecklin ratsastushanskat sekä väärään paikkaan jätetyt setelit voi syödä, tai ainakin maistaa. Vinkun lähettyville ei jätetä mitään, minkä utelias, nopeahuulinen pikkuhevonen saattaa hamuta maisteltavaksi.

Ammattimaisen flunssankeräilyn lisäksi pikkuraudikko on helppo A -tason kouluratsu. Tammalla on suorat, pitkäaskeliset ja elastiset liikkeet, tahdikkaat ja tasapainoiset. Vinkussa on kuitenkin vähän liikaa mukavuudenhaluista penkkiurheilijaa sen lenkillä viihtyvän arkiurheilijan sijaan; mikäli ratsastaja ei osaa tai tajua vaatia, niin Vinkku mennä lipsuttelee siitä, mistä aita on matalin tai peräti alas lahonnut. Kiltti pikkutamma tekee kyllä töitä kenen tahansa kanssa, se työn määritelmä vain on aika.. laaja. Rehellinen kokoaminen, koko kropan käyttäminen ja liikkeiden kunnolla esittäminen ei vaadi MM-tason ratsastusta eikä aiheuta Vinkussa mielipahaa, mutta jos aivan totta puhutaan, niin kyllä tamma ennemmin rennolle käyntimaastolle lähtee kuin hinkkaa avoja ja sulkuja.
Vinkku kyllä osaa ja tekee, kun sille lempeän päättäväisesti kertoo, että kyllä ihan oikeasti pitää työntää takaosaa alle ja oikeasti taipua, eikä vain vähän kääntää turpaa. Eikä työnteko ärsytä tai kiukuta tammaa, se vain ennemmin valitsee helpomman vaihtoehdon, mikäli ratsastaja antaa sellaiseen mahdollisuuden. Ilahduttavasti Vinkku toimii kevyillä ja pienillä avuilla kuunnellen istuntaa todella hyvin. Tamma ei myöskään ota nokkiinsa ratsastajan virheistä, se on ihmeen ymmärtäväinen niin kertaluontoisia erheitä kuin jatkuvaa, tahatonta sähellystä kohtaan.

Kunhan heinä ei lopu kesken, Vinkulla on kaikki hyvin pitkilläkin matkoilla. Tamman mielenlujuutta voi vain ihmetellä, se ei hermostu lainkaan, vaikka matkaseura kiipeäisi perä edellä pitkin seiniä. (Todella pahasti kiimainen tamma..) Kisareissuista näyttelyt ovat eniten Vinkun mieleen, koska se on helpoin ja kevyin homma – poseerata nyt tuomareille ja mahdollisille kuvaajille parin hölkkäkierroksen jälkeen! Ihanaa!
Ei tamma koulukisoissakaan murjota. Uteliaana sieluna Vinkku katselee ympärilleen korvat hörössä, muttei onneksi ole heti turpa vieraiden takamuksissa tai itse puolivälissä naapurirekan lastaussiltaa, mikäli taluttaja erehtyy hetkeksikään penkomaan taskujaan. Vinkku käyttäytyy todella hyvin vieraissakin paikoissa, sen kanssa ei tarvitse hävetä. Suoritukset ovat kuten kotona; jos tammalta pyytää työskentelyä, se työskentelee, jos ei, se humputtelee säästöliekillä aivan onnesta soikeana.

Ja mikäli kisareissulla joku mainitsee hevosensa olleen puoli vuotta sitten flunssassa, jo ajatus siitä flunssasta saa Vinkun niiskuttamaan.

Luonteen on kirjoittanut Lissu ♥

Sukutaulu

i. Verson Rubiini sph, musta, 147cm KTK-II	ii. Taikapölyn Jalokivivaras sh, vaaleanpunarautias, 153cm KTK-II, EV-II, SV-II	iii. VIR MVA Ch Kalman Ritarihaukka sh, voikko, 150cm KTK-II, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, YLA3, SLA-II, Q
		iie. Kaarnan Medaljonki sh, punarautias, 155cm KTK-II
	ie. VIR MVA Ch Noitarovio sph, 148cm, ruunikko KTK-I	iei. Champion Kaunakohva sh, tummanpunaruunikko, 156cm KTK-II, SLA-I, KERJ-I
		iee. Ruudin Vuorikaarne sph, hopeanruunikko, 144cm ERJ-II, KRJ-II, SLA-I
e. Champion Koistilan Vinla sph, tummanrautias, 148cm KTK-I	ei. VIR MVA Ch Anffin Armoton sph, punarautias, 146cm KTK-I	eii. ADE Armopala sph, rautias, 145cm
		eie. Sandin Hallavainen sh, rautias, 153cm
	ee. Koistilan Vinelli sh, tummanrautias, 150cm KTK-II	eei. Suklaasuukko sh, rautias, 151cm
		eee. VIR MVA Ch Riitamaan Vitari sh, rautias, 150cm KTK-II

Isälinja: Verson Rubiini - Taikapölyn Jalokivivaras - Kalman Ritarihaukka - Ritarivala (4)

Emälinja: Koistilan Vinla - Koistilan Vinelli - Riitamaan Vitari - Haapaluodon Tinta (4)

Jälkeläiset

o. Varsan nimi

00.00.2013

e/i. Vanhemman nimi

Omistaja tähän

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 1836.4 kuuliaisuus ja luonne: 956.37 tahti ja irtonaisuus: 880.03

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 5 / 4

Päiväkirja & valmennukset