Prinsessaunia
Perustiedot
| Virallinen nimi: | Prinsessaunia, "Piiska" | Syntynyt: | 22.05.2020 4v 22.09.2020 |
| Rekisterinumero: | VH20-018-0492 | Rotu & sukupuoli: | Suomenhevostamma |
| Säkäkorkeus: | 165cm | Väritys: | Vaaleanpunarautias |
| Kasvattaja: | Hiivurin Suomenhevoset | Omistaja: | Haltiasalo, VRL-13283 |
| Painotuslaji: | Kouluratsastus | Koulutustaso: | VaB |
|
• KV-II 20.10.2020 pistein 30.5 • (R) KTK-II 28.02.2021 pistein 73 |
Ennan esitellessä uusinta kouluratsujen laatuarvostelussa palkittua suomenhevostammaansa, Tyrskyn Liliannaa – Lilaa, tiesin, että tästä haluaisin varsan. Ongelmana oli vain se, ettei lyhytsukuisten suomenhevosorien kanta ollut mitenkään hyvä, ainut sopiva sulhasehdokas oli vielä keskenkasvuinen, kasvamassa varsasta oriksi. Onneksi Syyn Kartanon omistaja Viixi tarjosi omaa hienoa mustaa, vaativa b:n tasoista oriaan isäehdokkaaksi. Ja niin nyt varsomispuuhissa ollut Lila varsoi minun varsani, Prinsessaunia tammavarsan, Piiskan, toukokuun lopulla.
Se, miksi niinkin ihanasta nimestä kuin Prinsessaunia taipui Piiska, pysyy varmaan ikuisena arvoituksena. Piiska ei kuitenkaan elämäänsä arvoituksia kaipaa, vaan tasaisesti rakastavaa ihmistä, joka ymmärtää tällaisen pienenpienen suomenhevosen hellyydenkaipuun ja vähäiset tarpeet. Vähäisiä ne ovat siksi, että ei Piiska osaa enempää pyytää. Sille riittää pehmeät pahnat ja ruoka kolme kertaa päivässä ja vapaa heinä sekä satunainen yhdessä tekeminen, oli se sitten missä muodossa tahansa toimitettu. Vähän simppeli siinä mielessä siis, että se on rutiiniensa uhri, ja huolestuu vasta, jos ymmärtää jääneensä yhtä leipää vähemmälle huomiolle.
Piiskasta saa siis varsin kelvon hevosen kuvan, ja sitähän se pohjimmiltaan onkin. Kiltti ja helppo hevonen, jonka kanssa arki rullaa ja pyörä pyörii. Luonnollisesti tälläinen mukavuudenhaluinen hevonen ujostelee kuitenkin muutoksia päivittäisessä elämässään, ja kisakausina sillä on taipumusta yleiseen levottomuuteen, mutta Piiska ei ole myöskään koskaan ollut erityisen kauhuissaan tilanteissa, kunhan vähän muuten epämukavuusalueellaan.
Niin, mitä tulee niihin rutiineihin. Kello seitsemänkolkyt aamupuuro naamaan, viimeistään tunnin päästä omaan tarhaan, siellä haaveilua joko päiväkauroihin asti tai kunnes sitä tullaan hakemaan töihin. Lyhyet tarhaukset vielä päälle, ja Piiska on valmis suuntaamaan itsensä iltaruoalle talliin. Perus hevosen arkea siis. Kaikki toimenpiteet talutuksesta varustamiseen ja tarvittaessa pesuun menevät Piiskan kanssa ihan loistavasti, niin kuin kuuluukin, jos näin nyt mentäisiin sanomaan, mitä nyt pieninä sukurasitteina sen ikuinen uteliasuus harjapakkinsa sisältöä kohtaan. Tämän ohella lisäksi ainoat Piiskan arjessa vaivaavat asiat taitavat ollakin keväällä lumien sulaessa takaisin esiin tönöttävät aurausviitat, jotka eivät olleet siinä sen mielestä aikaisemmin ja naapuritarhan asukkaat, sillä Piiska on ehdottomasti niitä arempia, itseensä vetäytyviä ja helposti kiusatuksi jääviä hevosia laumayhtälössä. Siksi sille sallitaankin oma tilansa ja hevoskontakti turvallisesti aitojen takaa.
Piiskassa on semmoista tyypillistä suomenhevosen hitautta varsinkin alkuhetkillä ratsastaessa, tiedättekö, semmoista vähän uraa eteenpäin löntöstelevää letkeyttä. Joku sanoisi, että rento asenne. Siitä huolimatta se ei ole suinkaan passiivinen hevonen, vaan hyvinkin utelias ympäristöään kohtaan; se seurailee välillä hyvinkin tarkasti, mitä kentän laitamuksilla nyt oikeen keksitäänkään. Piiska ei kuitenkaan tee sitä missään pälyilymielessä, vaikka kisalämmittelyissä sitäkin voi esiintyä, mikäli tilanne on muutenkin turhan kaoottinen. Pääosin ajasta ei kuitenkaan tarvitse pelätä mitään säpsähtelyjä.
Muuta ei Piiskan lämmittelyistä jääkään sanottavaa; kunhan sen saa keskittymään ratsastajaan, se lähtee nopeasti tekemään ja hyvin tekeekin!
Piiska on ehdottomasti enemmän koulu- kuin esteratsu. Ihan sukunsakin puolesta. Se on perinyt tasapainoisuuden, hyvän muodon ja isot, luonnolliset askeleet vanhemmiltaan sekä eteenpäinpyrkivän asenteen. Sillä on runsaasti mielistelyn makua tehtäessä, mikä toisaalta on ihan hyväkin, mutta piirre osaa olla myös Piiskan paheita; jos meno takkuaa eikä Piiska ymmärtänyt apuja tai ratsastaja on epävarma omasta osaamisestaan, se hyvin nopeasti alkaa epäröimään tekemisiään. Siinä sitä sitten seisotaan kentällä, kun Piiska-parka pysähtyy jalkojen mentyä solmuun! Piiskaa ratsastaessa onkin hyvä tietää jo etukäteen, mitä lähtee tammalta kysymään missäkin vaiheessa ja tarpeeksi selkein avuin.
Kuten sanottu, estehevoseksi tästä ei ole. Piiska on vähän liian utelias ja vähän liian arka tietyllä tapaa siihen, mutta kyllä sekin osaa rohkaistua pienien esteiden edessä. Vähän kömpelö se on mitä tulee lähestymisiin ja ponnistuksiin, eikä Piiska itse kehotuksetta mielellään hyppääkään kuin pakon edessä, mutta pienistä tavallisista pystyistä tämä selviää kyllä kunnialla ja jopa ihan hyvillä mielin, sillä hyvärytmisenä hevosena sen kanssa on helppo lähteä tavoittelemaan onnistuneita ylityksiä.
Maastoilua Piiskan kanssa harrastetaan huomattavasti useammin kuin hyppäämistä koulutreenien vaihtelevuuden vuoksi, ja Piiska on ihan kelpo maastoratsu. Tutuilla poluilla kulkiessa Piiska on tietenkin kaikista rentoutuneimmillaan, vaikka edelleen hyvin kiinnostunut ympäristöstään. Se ei kiirehdi, juuri säikähtele lintuja tai oravia puustossa tai reagoi pellolla jyristelevään traktoriin, vaikka niitä kaikkia seuraakin, mutta juuri pystytetty uusi postilaatikko tai tuulen riepottelema muovipussi tien vieressä voivat Piiskaa vähän hermostuttaa. Rauhallisilla lähestymisillä ja hellillä silityksillä niidenkin ohitse kuitenkin päästään ilman sen suurempia häppeninkejä.
Luonteen on kirjoittanut Humutin
Sukutaulu
| i. Hakulisen Mörköuni sh, musta, 165cm KTK-II |
ii. Naavanniemen Suklaahippu sh, musta, 164cm |
iii. Naavanniemen Kakkusoturi sh, tummanruunikko, 165cm |
| iie. Neiti Kesäheinä sh, musta, 159cm |
||
| ie. Hakulisen Haaveuni sh, tummanruunikko, 160cm |
iei. Ylistön Haamunkuvatus sh, musta, 163cm |
|
| iee. Hakulisen Suvineito sh, ruunikko, 151cm |
||
| e. Champion Tyrskyn Lilianna sh, vaaleanpunarautias, 165cm KTK-II, SLA-II, KRJ-I |
ei. Lohduton sh, vaaleanrautias, 166cm |
eii. Muskottimies sh, vaaleanpunarautias, 157cm |
| eie. Eleonoora sh, rautias, 150cm |
||
| ee. Soturiprinsessa sh, rautias, 164cm |
eei. Ukkometso sh, punarautias, 167cm |
|
| eee. Viimeinen Valssi sh, vaaleanrautias, 165cm |
| Isälinja: Hakulisen Mörköuni (1) | Emälinja: Tyrskyn Lilianna (1) |
Klikkaa tästä nähdäksesi sukuselvitys!
Näyttävä musta suomenhevosori Naavaniemen Suklaahippu valikoitui aikanaan isänisäksi oriehdokkaan potentiaalin, mahtipontisten jälkeläisnäyttöjen ja huimaavan ihanan luonteen takia. Suklaahippu on kouluratsu, joka on valloittanut monia tunnettujakin kilpakenttiä jopa ulkomailla asti. Ori on todellinen reissaaja! Se on kilpaillut Suomen lisäksi Virossa, Ruotsissa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. Ihan huikeaa on myös se, että Suklaahippu on onnistunut jättämään suomenhevosvarsoja myös ulkomaille, jonka myötä lajin kansainvälisyys kasvaa. Luonteeltaan Suklaahippu on kiltti ja kuuliainen, sekä kova tekemään töitä.
Mustaa varsaa haikaillessaan isän kasvattaja valitsi sen emäksi tummanruunikon Hakulisen Haaveunen, koska sopivaa sen tummempaa tammaa ei ollut sillä hetkellä tarjolla. Hakulisen Haaveuni on kasvattajallaan elelevä kouluratsastukseen painottunut suomenhevostamma, jonka ensimmäinen varsa meidän Mörkö on. Haaveuni on taitava ja nöyrästi työskentelevä ratsu, mutta talliolosuhteissa jokseenkin tammamainen ja tuuliviirimäinen. Rakenteeltaan tumma Haaveuni on todella vaikuttava ja sillä onkin hyviä tuloksia tammanäyttelyistä ympäri Suomen.
Emänisälle, Lohduttomalle, oli suuret suunnitelmat. Sen vanhemmat oli valittu tarkkaan ajatuksena tehdä hieno kouluratsu. Toisin kävi ja maailmaan tupsahti vaaleanrautias, vanhempiaan reilusti suurempi ori, joka oli vanhemmistaan poiketen syntynyt esteradoille. Siitä yritettiin viimeiseen asti tehdä kouluratsua, mutta valitettavasti "Lokin" liike ei riittänyt kovinkaan pitkälle. Esteitä se sen sijaan hyppäsi 110cm:iin asti, useimmiten sijoittuen tai voittaen luokkansa. Hienon orin kisaura kuitenkin päättyi lyhyeen sen murrettua jalkansa 12-vuotiaana laskeuduttuaan hypystä huonosti kotitreeneissä ja kaatui pahasti. Jalkaa yritettiin pitkään saada kuntoon, mutta lopulta omistaja päätyi lopettamaan orin vuoden sairausloman jälkeen jalan luuduttua huonosti ja ori olisi ontunut kroonisesti lopun ikäänsä. Ennen lopettamista ori ehti muutaman varsan verran jatkaa sukuaan.
Emänemä Soturiprinsessa oli hienorakenteinen ja oikein kaunis suomenhevostamma, joka kiersikin aktiivisesti näyttelyitä hyvällä menestyksellä. Sillä kisattiin myös koulua helppo A-tasolla vaihtelevalla menestyksellä. Ratsastuskisoissa tamma kärsi ramppikuumeesta ja välillä se johti liialliseen sähläämiseen ja pisteiden laskuun. Hyvinä päivinä taas se voitti mennen tullen kaikki, joten koskaan ei oikein tiennyt, mitä odottaa kisareissulta. Luonteeltaan se oli hyvin tammamainen kiukkupussi, joka veti herneen nenään milloin mistäkin asiasta. Tamma oli myös joutunut kiertolaisen asemaan omistajan vaihtuessa tiuhaan milloin mistäkin syystä. 17-vuotiaana se ostettiin ratsastuskouluun, jossa se vietti viimeiset 5 elinvuottansa tehden tuntiratsun hommia edistyneempien tunneilla.
Jälkeläiset
| o. Varsan nimi | 00.00.2013 | e/i. Vanhemman nimi | Omistaja tähän |
Kilpailumenestys porrastetuissa
| ominaisuuspisteet: 2408.48 kuuliaisuus ja luonne: 1116.7 tahti ja irtonaisuus: 1291.78 |
Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 6 / 5 |
Huomioithan että kyseessä on virtuaalihevonen! 
Please notice that this is a SIM-game horse!