Räiskyvän Aaria

Kuvista kiitos Tilli

Perustiedot

Virallinen nimi:	Räiskyvän Aaria, "Riia"	Syntynyt:	28.12.2020 4v 28.04.2021
Rekisterinumero:	VH21-018-0211	Rotu & sukupuoli:	Suomenhevostamma
Säkäkorkeus:	155cm	Väritys:	Punaruunikko
Kasvattaja:	Räiskyvän Suomenhevoset	Omistaja:	Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji:	Kenttäratsastus	Koulutustaso:	CIC1

• tähdätään SV

• kantakirjakelpoinen

Riia on perushelppo yksilö, tarkoittaen sitä, ettei mikään erityisesti tuota hankaluuksia niin arkisessa- kuin sosiaalisessa toiminnassa, mutta tamma ei toisaalta hakemalla hae itselleen seuraa, tai ole millään tapaa läheisriippuvainen. Harjatessa Riia kannattaa sitoa kiinni, sillä huonompina päivinä tamma käyttäytyy emänsä esimerkin mukaisesti eli hampaat irvessä ja voi mahdollisesti kokeilla muutakin uhittelua. Ei se tähän mennessä ole kenenkään lihaan päässyt kiinni, mutta ei kai kukaan halua olla se ensimmäinen. Eläinlääkäristä Riia ei perusta lainkaan ja kyseisen henkilön kohdatessaan tamma on korvat pitkin niskaa, ja naama kuin sitruunan syöneellä. Kengittäjäkin on vähän epäilyttävä tyyppi, mutta ei kuitenkaan niin paha kuin eläinlääkäri.

Liikuttaessa Riia on alkuun ”onko ihan pakko, jos ei taho” -tyyppi, mutta kun ratsastaja käskee eikä kysy, niin Riiakin ryhdistäytyy. Tai ainakin useimmiten ryhdistäytyy. Toisinaan tammaa saa huomauttaa ihan raipalla, että kuka määrää suunnan ja vauhdin, mutta jarrussa ei koskaan ole mitään vikaa.
Kouluratsuna Riia ei ole kaikkein vaikuttavin edes hyvänä päivänä mutta kyllä sen kanssa se helppo A menee. Se ei todella vedä vertoja sporttiponeille saatikka puoliverisille, mutta ei se sentään ihan pahnan pohjimmainenkaan ole. Kun Riian saa tekemään mitä pyydetään, niin se kyllä tekee ja tarkasti tekeekin. Ei ehkä tee oma-aloitteisesti mitään, mutta käskytettynä suoriutuu tasaisen varmasti. Lennokkuutta ja eleganssia kun olisi siunaantunut enemmän, niin tamma olisi voinut loistaa kouluradoillakin. Mutta mennään sillä, mitä on annettu.
Hyppääjänä Riia on kuin eri hevonen. Ihan eri hevonen. Se kulkee reippaasti, välillä jopa melkein turhankin reippaasti, mutta malttaa silti odottaa ohjeita. Ohjattavuus on läpi treenin hyvä ja tamma on hyvin oppinut arvioimaan ponnistuspaikkaa itsekin. Vaativilla sarjoilla ratsastaja saa olla tarkkana, että tempo pysyy yllä, mutta muuten ei pitäisi olla ongelmia. Maastossa hyppää samalla varmuudella, keksipä sitten mitä vain lykätä eteen. Mentaliteetilla pois alta risut ja männynkävyt! Ei ehkä ensimmäisenä kannata kokeilla kulma esteellä sieltä lähempää terävää kärkeä, kun venyminen voi olla kyseenalaista. Mutta ne kaksi sarjamaista hyppyä onnistuu yleensä varsin mainiosti.
Maastoillessa Riia on tasaisen varma, joka ei viitsi juosta pää viidentenä jalkana, vaikka muut menisivät jo kaukana edellä. Nuorten kanssa tästä ominaisuudesta on toki hyötyä, kun tamma ei tunnu saavan kierroksia mistään; ei lentoon lähtevistä lintuparvista, hirvistä, traktoireista, irtona juoksevista koirista, ukkosesta tai muustakaan edes etäisesti kummallisesta asiasta. Jos Riia tulee joskus ratsastajatta tallille, niin on syytä huolestua ja pahasti.

Vieraissa paikoissa Riian kanssa on syytä pysytellä vähän sivummalla muista, sillä tamma ei tykkää suurista joukoista. Ei se tähän mennessä ole stressannut matkustamista tai kisapaikkoja mutta herkästi hapan kun ei olla tutuilla kulmilla. Vaikka sen kanssa ei tarvitse punaista rusettia niin useimmat kyllä kiertää hieman nyrpeän tamman kauempaa muutenkin.

Luonteen on kirjoittanut Jenna, VRL-03515 omistajan muokkauksin

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Riimuvaaran Reemos sh, ruunikko, 155cm KTK-II	ii. Champion Ristiretki sh, musta, 158cm KTK-I, ERJ-I, KERJ-II, SLA-I	iii. Ryöstöretki sh, musta, 159cm
		iie. Sudenmorsian sh, mustanruunikko, 155cm
	ie. Hopeanhämy sh, rautiaanpäistärikkö, 153cm KTK-III, SV-III	iei. Ryövärin Raudanluja sh, rautias, 154cm
		iee. Hopeayrtti sh, rautiaanpäistärikkö, 152cm
e. VIR MVA Ch Räiskyvän Adella sh, mustanvoikko, 154cm KTK-III	ei. Lakean Kermaviili sh, voikko, 154cm KTK-III, SV-II	eii. O.M Kurri sh, voikko, 154cm
		eie. Lehtorikka sh, vaaleanpunarautias, 152cm
	ee. Kapri-Ella sh, musta, 154cm ERJ-III	eei. Kapiainen sh, musta, 150cm
		eee. Ellaveena sh, mustanruunikko, 154cm

Isälinja: Riimuvaaran Reemos - Ristiretki (2)

Emälinja: Räiskyvän Adella - Kapri-Ella (2)

Jälkeläiset

o. Varsan nimi

00.00.2013

e/i. Vanhemman nimi

Omistaja tähän

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 1070.06
nopeus: 259.2
kestävyys: 231.05
hyppykapasiteetti: 292.74
rohkeus: 287.07

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 3 / 4

Päiväkirja & valmennukset

Päiväkirjamerkintä 229 sanaa, kirjoittajana Jenna, VRL-03515

Iltapäivän puolella Katariina esitteli meiltä tulleen tuoreimman tulokkaan, Aarian. Tamma oli kuulemma kotiutunut hirveän hyvin ja tuli juttuun muiden nuorten kanssa. Aaria oli kasvanut louvutuksen jälkeen selvästi ja oli nyt paljon sopusuhtaisemman näköinen kuin aiemmin. Olihan se edelleen vähän takakorkea mutta kesään mennessä se olisi varmasti tasaantunut. Tässä kohtaa varsa oli selkeästi emänsä kopio, sillä Adellakin oli reilu vuosikkaana ollut ruma ankanpoikanen, vaikka nykyisin olikin ihan kelpo yksilö.

Katariina lykkäsi nuorikon riimunnarun meikäläiselle ja kehotti treenaamaan ihan huvin ja urheilun vuoksi perusjuttuja ja käsittelemään varsaa. Sillä oli kuulemma vähän tapana uhitella, johon en voinut olla toteamatta, että niin on emälläkin. Koska olimme valmiiksi ulkona, taluttelin Aariaa ympäri tallipihaa tehden pysähdyksiä ja käännöksiä. Useimmiten tamma seurasi nätisti käännöksissä mutta pysähdyksiä se ei oikein tahtonut kunnioittaa, joten niiden kanssa saatiin aikaa kulumaan. Jokaisesta hyvin menneestä suorituksesta kehuin sitä suuresti. Puolisen tuntia tarkenin ulkona toimia, ennen kuin sormet tuntuivat kovin kohmeisilta. Talutin ruunikon lopuksi talliin, jossa kiinnitin sen käytävälle harjatakseni sen huolellisesti läpi.

Harjauksen aikana Aaria todella paljastui emänsä kaltaiseksi enemmän kuin ehkä olisi ollut suotavaa mutta ei Katariina (ainakaan vielä) ollut valittanut huonoluontoisesta yksilöstä. Päätä harjatessa sai todella varoa käsiään, jottein tamma päässyt näykkäämään, joten useammatkin tiukat komennukset kuuluivat lähes autiolla tallikäytävällä. Viimeistelin hoitotuokion tarkistamalla tamman jalat sekä putsaamalla kaviot. Tamma yllätti positiivisesti eikä yrittänyt takapuolesta näykkiä kun etukavioita putsasin. Tämän jälkeen taputin tammaa lavalle, ennen kuin laskin sen omaan rauhaansa.