Räiskyvän Kultahippu

Kuvista kiitos JS

Perustiedot

Virallinen nimi:	Räiskyvän Kultahippu, "Hippa"	Syntynyt:	23.10.2019 4v 23.04.2020
Rekisterinumero:	VH20-018-0109	Rotu & sukupuoli:	Suomenpienhevostamma
Säkäkorkeus:	147cm	Väritys:	Hopeanrautias
Kasvattaja:	Räiskyvän	Omistaja:	Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji:	Kenttäratsastus	Koulutustaso:	CIC1

• KEV-II 18.03.2020 pistein 27

• SV-II 20.03.2020 pistein 38,55

• (P) KTK-II 30.06.2020 pistein 72

• VIR MVA Ch myönnetty 01.10.2020

Räiskyvän Kultahippu on ilopilleri, jonka yltiöpositiivisuus tulee ties mistä. Ei ainakaan vanhemmilta suoraan. Hipaksi kutsuttu tamma osaa ottaa ilon irti ihan perushoitotoimenpiteistäkin, joten en näin äkkiseltään keksi yhtään asiaa, mikä saisi tamman happamaksi. Varustaessa saattaa olla hieman valikoiva kuolainten suhteen (kylmiä kuolaimia ei ota vaikka mitä tekisit) mutta muutoin ei pitäisi kohdata mitään suurempia ongelmia.

Ratsuna Hippaa voisi parhaiten kuvailla työteliääksi sekä työlääksi. Pikku tamma lähtee töihin mielellään ja tekeekin töitä, mutta innokkuutensa vuoksi ei malta odottaa käskyjä loppuun asti ja tekee herkästi vähän sinne päin. Kouluratsuna Hippa ei ole se kaikkein näyttävin menopeli mutta yritystä riittää senkin edestä. Ratsastajan täytyy todella pitää omat hermonsa kurissa saadakseen tamman koko potentiaalin käyttöönsä. Hippa osaa mutta kun sen apujen kuuntelu ei ole sieltä parhaimmasta päästä niin liikkeet saattavat jäädä puolitiehen tai olla hätäiset. Kunhan raudikon saa viriteltyä oikealle aaltopituudelle niin silloin tamman saa kulkemaan ihan nätisti ja kauniissa muodossa.
Esteillä Hippa on varsinainen tarmopesä, joka hyppää esteen kuin esteen. Esteiden välillä suoritettavat laukanvaihdot tai tempon säätely on sitten oma lukunsa, jonka vuoksi Hippaa ei voi antaa ensikertalaisen käsiin. Herkästi kierroksia keräävä tamma on pidettävä koko ajan kuulolla puolipidättein tai homma menee pipariksi. Hippa hyppää teknisesti hyvin, joten tiputuksia ei tämän kanssa yleensä tule. Maastoesteillä Hilppa on onneksi hieman harkitsevampi mutta edelleen ne välimatkat ovat tamman kanssa haastavia.
Maastoillessa Hippa on parhaimmillaan rauhallisemmassa seurassa, jossa muiden hevosten rauhallisuus tyynnyttää tätäkin. Ei se yksinäänkään mahdoton ole, mutta selkeästi rennompi saadessaan seuraa. Innostuu herkästi kilpailuun, joten sellaisen ryhtyessään ratsastajan on syytä olla valmis kovaa pinkovaan pikkutammaan.

Matkustajana Hilppa on ihan ok, etenkin kun tamma saa mussuttaa matkan ajan. Hippa on malttamaton laskeutuja, joten hoitaja saa olla varuillaan. Kulkee sentään suoraan taakse eikä ohi lastaussillan. Maanpäälle päästessään on kuitenkin oma itsensä niin käsitellessä kuin ratsunakin. Lämmittelyssä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että raudikko on oikeasti avuilla ja suorittaa annetut tehtävät kunnolla eikä yritä luistaa loppuosasta. Itse suorituksessa malttaa yleensä alkuosassa paremmin, joten ratsastajan jämäkkyys korostuu loppuosaa kohden.

Luonteen on kirjoittanut Jenna, VRL-03515

Sukutaulu

i. Ch Liljan Kultasiipi sph, hopeanruunikko, 139cm KTK-II, SLA-I	ii. Adinan Kaneliässä sph, hopeanpunarautias, 141cm KTK-II, KRJ-III, SLA-II, YLA2	iii. Adinan Wiikarin Maine sph, rautias 148cm VV-III
		iie. Adinan Kaneliviineri sph, rautiaankimo, 147cm KTK-III
	ie. Kaunon Nanomus sph, ruunikko, 145cm KTK-III	iei. Kaunon Siipikehrä sh, kulomusta, 140cm KTK-II
		iee. Liljan Miniunelma sh, ruunikko, 154cm KTK-III
e. Hengenvaaran Muusa sh, rautias, 152cm KERJ-I	ei. Hengenvaaran Huima sh, punarautias, 152cm SLA-I, KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, YLA1	eii. Hengenvaaran Hukkapätkä sh, punarautias , 154cm KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA2
		eie. Ch Mörkövaaran Viima sh, punaruunikko, 155cm KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA1, KTK-II
	ee. Hengenvaaran Muikee sh, tummanrautias, 154cm KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, KTK-III	eei. Hengenvaaran Muukalainen sh, rautias, 153cm KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA2
		eee. Vähäpellon Metka sh, punarautias, 154cm KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I, VVJ-I, SLA-I, YLA1

Isälinja: Liljan Kultasiipi - Adinan Kaneliässä - Adinan Wiikarin Maine - Metkan Maine (4)

Emälinja: Hengenvaaran Muusa - Hengenvaaran Muikee - Vähäpellon Metka - Mettänneito (4)

Jälkeläiset

tamma Väjen Valkokultakielo	syntynyt 15.01.2021	orista Kadon Valiokas	jäi kotiin
tamma Väjen Kultakeiju	syntynyt 08.03.2021	orista Tuiskulan Armastava	omistajana VRL-03515

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 1897.9
nopeus: 425.94
kestävyys: 425.94
hyppykapasiteetti: 523.01
rohkeus: 523.01

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 5 / 4

Päiväkirja & valmennukset

Päiväkirjamerkintä 06.06.2020 390 sanaa, kasvattaja Jennan kirjoittamana

Lauantaina heräsin vasta lähempänä yhdeksää, mitä ei tapahdu yleensä koskaan. Saatuani itseni ihmisennäköiseksi astelin keittiöön, jonne oli jätetty kahvia termariin. Aamupalan popsittuani päätin lähteä tallille, jossa oletin kaikkien olevan tähän aikaa päivästä. Enkä ollut väärässä. Katariina oli mittailemassa päiväruokia, oli kuulemma hyvä olla ajoissa liikkeellä senkin suhteen. Kyselin, että miten voisin auttaa ja sain ehdotukseksi ratsastaa pari hevosta, Hipan ja Wolduksi kutsutun orin. Kukapa kieltäytyisi hienojen hevosten ratsastamisesta, joten noudin Hipan laitumelta talliin hoidettavaksi. Pikkutamman sai varustettua helposti, joten ei kestänyt aikaakaan kun jo talutin tammaa aurinkoiselle kentälle.
- Mä tuun kohta kanssa siihen kentälle. Aattelin ottaa vähän esteitä, mitkä siellä eiliseltä on. Jos uskallat hyppää sillä niin anna mennä vain, Katariina sanoi kun kohtasimme pihamaalla. Nyökkäsin lukitessani kypärän leukahihnan.

Kentällä varmistin vielä satulavyön ennen selkäännousemista. Jalustimet säädin sopiviksi alku käyntien aikana. Keräilin ohjia tuntumalle parin kierroksen jälkeen ja vaadin tammalta muotoa ja reagointia, ensin helposti volteilla ja isoilla kiemuroilla. Kun Hippa oli kivasti muodossa ja reagoi saamiinsa apuihin varsin nopeasti, siirryin tekemään siirtymisiä käynti-ravi-käynti sekä toisinaan ihan pysähdykseen asti. Raudikko reagoi ihailtavan nopeasti saamiinsa apuihin, ja siirtymiset olivat oikein näppäriä. Katariinan tullessa kentälle olin juuri nostanut Hipan vasempaan laukkaan isolla pääty-ympyrällä. Kokoisekseen kirpuksi Hipalla oli isoaskelinen laukka, jota sai säädeltyä kivasti kun vähän koettelin tammaa ympyrällä molempiin suuntiin.

Laukkaharjoituksen jälkeen otin tamman vähäksi aikaa käyntiin tutkaillakseni kentällä olevia esteitä. Pari oli arviolta 60 senttiä korkeita ja pari muuta taisi hipoa metriä. Ajattelin Katariinan ehdotuksen mukaisesti hypätä pari kertaa tammalla, vaikka pääasiassa ajatukseni olikin työstää sitä sileällä pääasiassa. Hengähdystauon jälkeen keräilin ohjat jälleen tuntumalle ja tein pari erilaista siirtymistä ennen kuin huikkasin Katariinalle hyppääväni ne pari pienempää estettä. Käänsin Hipan ensimmäiselle esteelle, joka tuli kivasti pitkänsivun suuntaisesti, joten hyppy olisi helppo. Tamma lähestyi estettä korvat hörössä ja hyppäsi esteen leikiten yli. Se toinen matalampi este oli lävistäjällä, ja tuli meidän suunnasta lähes samantien kun sain tamman suoristettua. Hippa vähän tuntui hätkähtävän estettä mutta pienellä rohkaisulla siitäkin mentiin helposti yli. Esteen jälkeen annoin tamman laukata lävistäjän loppuun ennen kuin siirsin raudikon raviin, jossa jatkoin uralla työskentelyä Katariinan siirtyessä esteille. Katariinan jälkeen hyppäsin esteet vielä kertaalleen, ennen kuin otin Hipan loppu raveille ja käyntiin.

Tallilla riisuin kevyesti hionneelta tammalta varusteet pois. Tarkistin tamman jalat ennen kuin vein sen takaisin laitumelle. Palasin tallille laittamaan varusteet kuntoon ja jäin odottelemaan, että Katariina saisi kanssa lopeteltua. Olimme sopineet, että ruokkisimme hevoset ja menisimme sitten lounaalle.

>> Kasvattajan viikonloppureissun edellinen teksti Tarun päiväkirjassa ja jatkuu Tommon päiväkirjassa!

Päiväkirjamerkintä 368 sanaa, kirjoittajana Jenna, VRL-03515

Vaikka kello ei ollut vielä juuri mitään, pukeuduin lämpimästi ja hiippailin aamun hämärässä talliin. Tallissa oli rauhallinen tunnelma hevosten syödessä aamurehujaan. Katariina löytyi varustehuoneesta kun olin kiertänyt toimiston ja käytävät läpi. Katariinan kanssa siivoiltiin hetken aikaa yhdessä paikkoja ja kun hevoset saivat syötyä autoin hevosten ulos viennissä. Ja vaikka mulle mainostettiin tätä “lomana raadannasta” niin ihan kuin olisin osannut olla tekemättä mitään, joten puhdistin jokusen karsinan radion soittaessa varmaan minljoonatta kertaa samoja biisejä. Päivän kirkastuessa ehdotin, että voisin vaikka käydä jonkun hevosen kanssa jos joku muukin lähtee maastoon, sillä en haluaisi eksyä vieraaseen metsään.

Ratsukseni sain ihanan Hipan. Tamma tuli mielellään pois tarhasta kun menin sitä portilta huhuilemaan. Tallissa olin kaukaa viisaana vienyt sen harjat ja tarvittavat varusteet jo karsinan luo, joten pääsin samantien puunaamaan rautiasta karvaa. Tamma hörisi iloisesti kun puhdistin sen kavioita ja homman hoidettuani nappasin suitset oven pielestä. Lämmitin kuolaimet käsissäni ennen kuin tarjosin niitä pikku tammalle. Kun Hippa oli suitsittu laitoin omaan pollaan kypärän ja talutin satulattoman tamman tallipihalle. Katariina oli itse lupautunut lähtemään mulle kaveriksi Meemi-tamman kanssa. Hetken saimme Hipan kanssa odotella mutta pian pari valjakko tuli myöskin pihalle. Ponnasin itseni pienhevosen selkään melko vaivattomasti ja hetken sain asetella itseäni että löysin sopivan kohdan istunnalleni. Annoin Katariinan luonnollisesti mennä edelle ja ohjasin Hipan perään. Olimme puhuneet noin tunnin lenkistä, jonka aikana mentäisiin kaikissa askellajeissa. Hippa oli innokkaasti liikkeellä, joten tasaiseen tahtiin sai olla tekemässä pidätteitä, jottei tamman meno olisi yltynyt ihan mahdottomaksi.
- Tossa kohta tulee hyvä levee suora niin siinä voit antaa sen pinkoo menemään. Meemi tuskin viitsii ihan hirveitä pinkoa mutta Hipassa riittää vissiin virtaa, nainen kääntyi sanomaan virnistäen kun kuljimme polulla peräkanaa. Näillä ohjeilla suoran tullessa Meemi väisti nätisti sivuun ja annoin Hipalle luvan siirtyä laukkaan - enkä paljoakaan pidätellyt kun tamma pinkoi korvat hörössä. Suoran lähestyessä loppuaan Hippa onneksi kuunteli pidätteitä ja siirtyi nätisti raviin ja siitä käyntiin. Katariinan ennustuksen mukaisesti Meemi oli laukannut huomattavasti rauhallisempaan tahtiin kuin Hippa mutta ei meidän kauaa tarvinnut odotella kaksikkoa.Loppumatka kului pääasiassa käynnissä, sillä vaihdoimme kuulumisia ja kerroin väjen-varsojeni kuulumisia.

Tallille tullessa Hippa oli rauhoittunut mukavasti ja laskeutumisen jälkeen tarkistin sen kaviot. Lenkin ollessa paljolti käynti painotteinen ei Hippa ollut hionnut, joten vein sen samantien takaisin tarhaan, jossa se saisi kuulemma olla iltaan asti.