Väjen Viimeinen Vitsaus
Perustiedot
| Virallinen nimi: | Väjen Viimeinen Vitsaus, "Vihta" | Syntynyt: | 14.11.2020 4v 14.03.2021 |
| Rekisterinumero: | VH20-018-1025 | Rotu & sukupuoli: | Suomenhevostamma |
| Säkäkorkeus: | 160cm | Väritys: | Tummanrautias |
| Kasvattaja: | Haltiasalo | Omistaja: | Haltiasalo, VRL-13283 |
| Painotuslaji: | Kenttäratsastus | Koulutustaso: | CIC1 |
|
• tähdätään SV-tilaisuuteen • tähdätään KEV-tilaisuuteen • kantakirjakelpoinen |
Vihta elää kehuilla ja kehuista. Tamma tuntuu oikein odottavan, että sitä kehutaan ja ihastellaan jatkuvalla syötöllä, erityisesti ratsastettaessa. Oikeastaan Vihta ei tee oikein mitään, jos sitä ei kohtele kuin jotain jumalkuvaa, jolle kumarretaan, jota palvotaan ja vähän uhrataankin. Porkkanoita ja kuivattua rieskaa, kiitos, ei juustosämpylöitä, hyi.
Olkoonkin kehunkipeä, Vihta on hyväntahtoinen, ystävällinen tamma. Se voisi herkästi olla muita tammoja kiusaava simputtaja, vaan ei, ennemmin Vihta on se hevonen, jonka kanssa kuka tahansa saa syödä samasta heinäkasasta, minkä lisäksi Vihta on aina valmis vaihtamaan rapsutuksia. Tamma pitää myös kissoista ja koirista, ja kertaalleen kisamatkalla tallin maskottiporsaan kohdatessaan raudikko tuntui ihastuvan ikihyviksi tästä saparohäntäisestä tuttavuudesta, vaikka moni muu hevonen vierasti röhkivää eläintä. Eläinten lisäksi Vihta pitää myös ihmisistä. Ilme saattaa olla vähän hapan, jos kehut ja rapsutukset jäävät Vihdan mielestä vajaiksi, mutta ei tämä ilkeä ole, tai edes kiukutteleva.
Sievät sanat, taputukset, rapsutukset sekä pitkät harjaushetket ovat parhaita asioita, joita Vihta tietää. Huomiota ja rakkautta! Hampaiden raspauksesta tai madotuksesta Vihta ei välitä, se antaa tehdä ne, mutta tuntuu odottavan jonkin sortin lepyttelyä siitä hyvästä. Käsiteltävyydessä ei ole mitään moitittavaa, Vihta on hyvä, helppo (joskin huomionhakuinen) kaikissa tilanteissa, talutettaessa sekä lastattaessa. Kaikkein mieluiten tamma matkustaa jonkun kaverin kanssa, sosiaalinen kun on, muttei ahdistu yksinäisilläkään reissuilla.
CIC1-tasoisena kenttäratsuna Vihta edustaa (erityisesti omasta mielestään) rotunsa kermaa omassa lajissaan. Ja onhan Vihdassa mitä kehua; oikeasti upeat liikkeet erinomaisesta yliastunnasta elastisuuteen, erinomainen hyppytekniikka, hyvät hermot, esteälyä, yhteistyöhalua sekä korkea maitohappojen sietokyky. Vihtaa ei häiritse poistua epämukavuusalueen puolelle, kunhan siitä saa asiallisen (eli monen mielestä ylimitoitetun) kiitoksen. Itse asiassa Vihta kaipaa (ylimitoitettua) kiitosta ihan kaikesta, jo tavanomaisella eteenpäinpyrkimyksellä liikkumisesta. Onkin vähän omituista, miten Vihta selkeästi nauttii työnteosta, muttei kuitenkaan viitsi tehdä kunnolla silkasta liikkumisen riemusta, vaan odottaa niitä kehusanoja, taputuksia kaulalleen, vähän joka välissä. Ilman kehuja meno tuntuu samalta kuin käsijarru päällä ajaminen; eteenpäin mennään, muttei sillä sujuvuudella tai vauhdilla, jolla kuuluisi.
Sopivasti kehuttuna Vihta tuntuu ikiliikkujalta, joka ei vain väsy, ja joka tekee mitä tahansa. Tamma nauttii sileätreenistä siinä, missä teknisistä estetehtävistä, rennoista maastoiluista sekä maastoestetreeneistä. Erityisesti hypätessä Vihta loistaa, raudikon hyppytekniikka on kliseisesti miltei moitteeton, ja tamma on rohkea, älykäs hevonen, ketterä ja varmajalkainen. Sellainen, joka kykenee pelastamaan tilanteen, kääntyy kolikon päällä ja kykenee melkoisiin kurveihin. Eikä Vihdan sileäosaaminen jää paljoa vaatimattomammaksi, tamma on tasaisen hyvä suorittaja, erityisesti käynti- ja laukkatehtävissä.
Kehunkipeänä, älykkäänä hevosena Vihta on hoksannut, kuinka palkintojenjaossa saa huomiota ja rapsutuksia muiltakin kuin ratsastajaltaan. Tämä lienee raudikon suurin motivaattori kilpailutilanteissa, joissa Vihta antaa itsestään ne kuuluisat 110%. Edelleen ratsastajansakin kehumana, tietenkin, ei tamma nyt pelkästään tuomariston kiitoksen perässä lähde tekemään yhtään mitään. Joka tapauksessa Vihta suorittaa sisukkaasti ja periksiantamattomasti; näyttelykehissäkin on tullut palautetta, ettei yksikään hevonen esitä liikkeitään noin itsetietoisen oloisena. Vaan Vihtapa esittää, ja on ihan pirun makean näköinen niin näyttelykehissä kuin ratsastuskilpailuissa.
Luonteen on kirjoittanut Lissu ♥
Sukutaulu
| i. Champion Kallostaja sh, sysirautias, 156cm KTK-III |
ii. Luukaivo sh, sysirautias, 159cm |
iii. Jääräpää sh, tummanrautias, 152cm |
| iie. Viljatar sh, tummanrautias, 157cm |
||
| ie. Levoton Ajatus sh, tummanrautias, 156cm |
iei. Poikkeus sh, vaaleanrautias, 154cm |
|
| iee. Kaunotar sh, ruunikko, 153cm |
||
| e. VIR MVA Ch & VSN Ch Viimeinen Houkutus sh, rautias, 158cm KTK-I, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I |
ei. Hornan Tuutti sh, vaaleanrautias, 158cm |
eii. Paholaisen Apuri sh, punarautias, 154cm |
| eie. Hiiren Hiljaa sh, tummanpunarautias, 153cm |
||
| ee. Rakkauden Voima sh, rautias, 156cm |
eei. Erilainen Voima sh, vaaleanpunarautas, 157cm |
|
| eee. Vilmastiina sh, rautias, 154cm |
| Isälinja: Kallostaja (1) | Emälinja: Viimeinen Houkutus (1) |
Klikkaa tästä nähdäksesi sukuselvitys!
Emänisä Hornan Tuutti oli hieno, suurikokoinen vaalea rautias, joka herätti kunnioitusta kanssaeläjissään. Joskus vähän pelkoakin; Tuutti ei nimittäin ollut mitenkään maailman ystävällisin hevonen, osaava ja arjessa kyllä ihan mukiinmenevän juro, mutta missä tahansa muussa hetkessä varmasti on mietitty monesti, odottiko oria sakset vai makkaratehdas. Nimensä mukainen ilmestys siis! Tuutti oli tosiaan varsin komea ilmestys, kantakirjassa ykkösen ori, rataesteillä 120cm hypännyt ja kavionsa maastoradoillakin kastanut suomenhevonen, joka sijoittuikin rotunsa mestaruusmittelöissä molemmissa lajeissa useampana vuonna. Jalostuskäyttöä sen epämääräinen luonne ei rajoittanut, ja Tuutti pääsikin tosimiesten hommiin 64 varsan verran - jättäen esteominaisuuksiensa lisäksi ah niin ihanaa juroa itseään. Lopulta 26-vuotiaana Tuutin oli aika jättää maallinen elämä taakseen keuhkokasvaimen myötä.
Emänemä Rakkauden Voima on edelleen kolmenkympin parempaa puolta porskuttava rautias keskikokoinen kansallisaarre. Vilmaksi nimetty tamma ostettiin aikoinaan omistajansa harrastekaveriksi, jonka jälkeen tämä harrasteratsastaja lähtikin suurimerkkisen tammansa avustuksella kisaamaan vakavammin, sittemmin Vilman aseman vakiintuen vielä omistajansa kasvatuksen kantatammaksi. Vilma kisasi siis aikoinaan yleislajeissa, rata- ja maastoesteillä metristä sekä koulussa Helppo A-tasolla, osallistuen parina vuonna rotunsa kotimaan mestaruuksiin sekä aluemestaruuden toisena niistä voittaenkin esteillä, sijoittuen toiseksi vielä kenttäpuolella. Käyttöominaisuudet Vilmassa olivat siis kohdallaan, mutta niiden ohella myös rakenteen palikat ovat loksahtaneet paikalleen, sillä raudikko vietiin vielä jalostusta aloittaessa kantakirjaan ykköstä hakemaan. Sen jälkeen Vilma siirtyikin täysipäiväiseen siitokseen, jättäen lopulta seitsemän varsaa, neljä oria ja kolme tammaa. Luonteeltaan Vilman kerrotaan olevan hyvin rauhallinen, jopa unisen oloinen, hyvin mukava suomenhevonen. Tätä nykyä tamma viettääkin ansaittuja eläkepäiviä varsoja sekä nuoria emätammoja paimentaen.
Emän puolen sukuselvityksen on kirjoittanut VRL-14618
Jälkeläiset
| o. Varsan nimi | 00.00.2013 | e/i. Vanhemman nimi | Omistaja tähän |
Kilpailumenestys porrastetuissa
| ominaisuuspisteet: 1227.81 nopeus: 269.64 kestävyys: 291.14 hyppykapasiteetti: 350.41 rohkeus: 316.62 |
Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 3 / 4 |
Huomioithan että kyseessä on virtuaalhevonen! 
Please notice that this is a SIM-game horse!