Uudellamaalla, Vihdin ja Karkkilan välissä sijaitseva talli pienellä Halkaan kyläpahasella. Halkaata, ja osin Kaurian maita, ympäröi Halkaanjärvi.

Halkaa?

Nassau

Virallinen nimi:Nassau, "Nasu" Syntynyt:28.02.2017 4v 28.04.2020
Rekisterinumerot:VH20-021-0018 & #PKK3665 Rotu & skp:Trakehneninhevostamma
Säkäkorkeus:165cm Väri & merkit:Musta & ti, mej ktv, mtj vsk
Kasvattaja:Gestüet Holkenhauer, GER
tuonut Kastanjeholm, asunut hetken Tanskassa
Omistajat:A. Paju & A. Ismailov
VRL-13283 & VRL-12701
Painotuslaji:Esteratsastus Koulutustaso:HeA 160cm

KTK-III Lokakuun kantakirjaustilaisuus 31.10.2020

Annabelle totesi jo Tanskassa, ensimmäistä kertaa Nassaun – Nasun – selkään noustuaan trakehnertamman olevan hyväntuulinen sisupussi, "cheerful spirit with a lot of guts". Siinä vaiheessa, kun muut vakavoituvat tai jopa irvistelevät voimiensa äärirajoilla maitohappojen höykkyyttäessä joka ikistä lihassolua, meidän Nasumme mennä porskuttaa niin iloisen ja pirteän näköisenä ja oloisena menemään, että Alexander Stubbinkin kestohymy jää toiseksi. Toki Nasukin väsyy samalla tavalla kuin kuka tahansa, se vain ei anna väsymyksen häiritä itseään tippaakaan. Vasta ratsastajan laskeuduttua selästä jokin trakehnertamman korvien välissä klikkaa, ja se jotain kofeiinia vahvempaa suoniinsa tankannut hevonen muuttuu hetkessä rennon väsyneeksi, hevosmuotoiseksi kattilalliseksi keitettyä spagettia. Nasu on kaiken päälle niin rento, hyvähermoinen ja luottavainen, että se nukkuu ihan missä tahansa. Ja kuorsaa. Erittäin kovaan ääneen.

Nasulla on suuri, lempeä sydän, paljon mielenkiintoa maailmaa kohtaan sekä hellää huomiota kaikille sitä kaipaaville. Lempeän turpakosketukset, matala, miltei äidillinen hörinä ja sieraimista puhallettu lämmin ilma – tamma huomioi, on läsnä, osoittaa kiintymystään niin ihmisille kuin muille hevosille. Nasu tulee toimeen kaikkien kanssa silloinkin, kun vastapuoli ei välittäisi tulla toimeen sen kanssa.
Tammassa on kuitenkin vähän haaveilijan vikaa; katse, korvat, seuraavat herkästi ympäristön tapahtumia, Annabellen koirien puuhia, pääskysten lentoa, kaikkea pientä ja suurta, arkista ja oudompaa. Maailmassa tuntuu olevan monta ihmeellistä asiaa, joista trakehner haluaisi nähdä ja kokea joka ikisen. Nasun kupla kuitenkin poksahtaa helposti pienellä kosketuksella tai äänellä; ei ole sellaista asiaa, minkä tutkimista tamma ei pyynnöstä jättäisi kesken. Pohjattoman uteliaisuutensa vuoksi Nasu on helppo, joskin osallistuva, hevonen hoitaa. Kaikkea harjoista hammasraspiin olisi mukava haistella! Ehkä myös maistella. Ainakaan tamma ei arastele mitään, eikä tähän päivään mennessä ole löytynyt sellaista hoitotoimenpidettä, joka saisi sen naaman nurinperin.
Pitkiinkin matkoihin tottuneena Nasu ei ole matkustamisesta minällänsäkään. Se on helppo lastata ja mutkaton kuljettaa, korkeintaan tamma vähän kuopii, mikäli tie on kovin kuoppainen. Alati hyväntuulisena Nasu ei ole moksiskaan, vaikka matkaseuransa olisi mököttävää mallia; tästä syystä tamma onkin yleensä äkäpussien vieruskaverina, se ei ota muiden irvistelyjä itseensä.

Kaikessa sympaattisessa ihastuttavuudessaankin Nasu on ehdottomasti enemmän kilparatsu kuin pelkkä harrastehevonen, vaikkei jälkimmäisessäkään mitään vikaa ole. ("Unless a horse is as expensive as this one." "Not everyone can be an Olympic winner, you know.") Vaikka se nauttiikin kaikesta työnteosta, kilpailuissa tamma syttyy aivan eri tavalla. Kaikesta huomaa, miten hevonen terästäytyy, miten se nauttii jännittyneestä tunnelmasta sekä sitä seuraavasta yleisöstä – puhumattakaan radalla saatavasta hetkellisestä adrenaliinipiikistä.
Mikäli ratsastaja unohtuu vain katselemaan maisemia, Nasu tekee samaa. Keskittyvän ratsastajan kanssa tamma on koko ajan kuulolla pyrkien miellyttämään, silloinkin kun selässä on kokematon ja avuissaan epävarma ratsastaja. Näin anteeksiantavan yritteliästä, nöyrää ja työintoista hevosta saa hakea!
Nasulla on pitkät, elastiset, tahdikkaat liikkeet, eikä tammaa juuri tarvitse herätellä käyttämään takaosaansa tai liikkumaan aktiivisemmin. Ennemmin trakehneria saa vähän jarrutella, vaikkei Nasu mikään kuumuva ryöstäjä olekaan. Hypätessä rohkea, älykäs tamma paikkaa hienosti omia ja ratsastajansa virheitä, ponnistaa nopeasti ja varmasti nostaen jalkansa nopeasti ylös välttyäkseen puomikosketuksilta. Joka ikinen este on tammalle uusi, mieluinen haaste; hevosen into tuntuu satulaan, näkyy sivustaseuraajille. Tämä hevonen on niitä kolikon päällä kääntyjiä, jonka kanssa rohkea ratsastaja nipistää vähän joka kaarteesta ja lähestymisestä askeleita ja sekunnin sadasosia pois. Eikä Nasu pelkää mitään! Se ehkä vähän katselee asioita, erilaisia esteitä, kotitallin järveä pää kallellaan, muttei jää kauhistelemaan vaan kohtaa uudet asiat ja hyppää mielikuvituksellisimmatkin esteet samalla varmuudella kuin peruspuomit tavallisten tolppajohteiden välissä.

Kuvista kiitos Miia & Kioja VRL-13006 ♥

i. Larido
trak, musta, 171cm
ii. Freimarck
trak, tummanruunikko, 172cm
ie. Levianna
trak, musta, 168cm
e. Namibi
trak, tummanrautias, 163cm
ei. Copper Fresco xx
xx, punarautias, 160cm
ee. Nancy II
trak, ruunikko, 164cm

Ostopäätös oli helppo. Tamma itse vakuutti hyppykyvyillään sekä ratsastettavuudellaan, eikä sen luonteessakaan ole moittimista. Suku kruunasi kaiken, erityisesti emälinja; Nassau on olympiavoittajan tyttärentytär.

Laridoa katsoessa tietää, mistä tytär luonteensa sekä rakenteensa peri. Trakehneroria on kuvailtu "saksalaiseksi tankiksi", mikä kieltämättä osuu erinomaisesti. 171cm korkuinen, musta esteori on kyllä jalo, näyttävä ja ryhdikäs, mutta todella vankka, korkeudestaan huolimatta aavistuksen matalajalkainen. Sen runko on syvä, vankka ja pyöreä, kaula pitkä, kaareva ja valitettavasti hieman alas liittynyt, jalat järeät ja hajavarpaisuutta lukuun ottamatta korrektiasentoiset. Larido ei juuri estehevoselta näytä, mutta se kilpaili 150-160cm radoilla hyvällä menestyksellä pitkin Keski-Euroopan kansainvälisiä kilpa-areenoita. Oristestissään Larido sai erinomaiset pisteet laukastaan, hyppytekniikastaan sekä luonteestaan, vaikkei tilaisuutensa kärkihevosia ollutkaan. Eikä orista aikansa huippua tullut myöhemminkään, kaikista sen voittamista ruusukkeista huolimatta. Jalostuksessakin kevyemmät, modernimmat orit viehättivät tammanomistajia enemmän, olkoonkin, että Laridon pienet ikäluokat osoittivat olevansa lahjakkaita, hyväluonteisia estehevosen alkuja. Ne kuitenkin perivät isänsä tankkerimaisen ulkomuodon, mikä ei moderniin esteratsuun istu. Laridon suurin ansio on sen erinomainen luonne. Se on aidon kiltti, hyväntuulinen ja nöyrä hevonen, joka tekee aina mielellään töitä ihmisen kanssa ja tasoisekseen kilparatsuksi hyvin ymmärtäväinen ja anteeksiantavainen ratsastajansa virheille. Eläkepäiviään ori viettääkin omistajiensa lastenlasten ratsuna.

Isä ja poika eivät olleet samasta puusta. 172-senttinen, tummanruunikko Freimarck oli kyllä järeäjalkainen, jalo ja ryhdikäs, mutta yleisilmeeltään kevyempi ja suurilinjaisempi kuin tankkimainen poikansa. Freimarck oli yksinkertaisen tyylikäs hevonen, sen kaula oli erinomaisen muotoinen ja hyvin runkoon kiinnittynyt, lavat pitkät ja pystyhköt, runko lihaksikas ja sopusuhtainen, jalat järeät, pystyvuohisiset sekä kiveräkintereiset. Se ei kuitenkaan orin liikkumista tai hyppäämistä haitannut. Orilla kilpailtiin Saksassa sekä Puolassa 145-150cm radoilla kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Freimarckin suurin kompastuskivi oli sen suuri, hidas hyppy, ketteryydestä tai laukan vauhdista sijoitus ei koskaan jäänyt kiinni. Oristestissäänkin trakehner sai suurimmat kiitokset nimenomaan liikkeistään. Vähän vakavanpuoleinen, itsekseen viihtyvä ja muille hevosille äreä ruunikko oli kliseisiä yhden ihmisen hevosia, joka hitsautui ratsastajansa kanssa niin tiiviiksi yksiköksi, että Freimarck vietti loppuelämänsä ratsastajansa tallilla omistajansa kotitilan sijaan. 32-vuotiaaksi elänyt ori ei ollut aikansa suosituimpia jalostusoreja, vaikka jättikin kiistatta lahjakkaita ratsuja. Se oli kuitenkin suvultaan melko tavanomainen, "samat nimet saa nimekkäämpienkin orien kautta", kuten aikalaiskasvattaja totesi. Ironista kyllä, Freimarck on yksi isälinjansa parhaita periyttäjiä, mitä hyppykykyyn tulee.

29-vuotiaana kuollut Levianna (musta, 168cm korkuinen tähtipää) on syypää niin Laridon kuin muidenkin varsojensa tankkimaiseen olemukseen. Lempeä, lauhkea, kaikin puolin positiivinen ja hyväluontoinen tamma oli äärettömän työteliäs, kevyt ja mukava ratsastaa, niitä hevosia, joiden kanssa kuka tahansa koki onnistumisia. Liikkeet olivat vähän matalat, ja hyppytekniikka keskinkertainen, vaikka sillä suoritettiinkin ongelmitta 130-140cm ratoja. Epäilemättä Leviannan yritteliäisyys, pelottomuus sekä nöyryys edesauttoivat asiaa. Tammatestissään Levianna jäi auttamatta modernimpien liitokavioiden varjoon, suurimmat kehut se sai korrekteista jalka-asennoistaan sekä jalosta päästään. Kaula oli kevyt ja alas kiinnittynyt, lavat hyväasentoiset, runko loi tankkimaisen vaikutelman, jota kevyt kaula oikein korosti. Ei Levianna ruma ollut, hyvin vanhatyyppinen eikä erityisesti muistuttanut urheiluhevosta. Ellei tammalla olisi ollut takanaan melko harvinainen, arvostettu suku, se olisi luultavasti päätynyt harrastehevoseksi. Sukunsa vuoksi Levianna kuitenkin toimi ikänsä siitostammana, ja oli omistajansa onneksi erinomainen esteperiyttäjä. Ikävä kyllä tankkimainen yleisilme periytyi joka ikiselle tamman varsoista, mutta toisaalta mukana tuli emän erinomainen luonne sekä ratsastettavuus yhdessä korkean estekapasiteetin kanssa. Hyvillä orivalinnoilla paikattiin tamman puutteita ja vahvistettiin hyviä ominaisuuksia, mutta yhä edelleen Leviannan jälkikasvu, useampi sukupolvi myöhemmin, näyttää vähemmän modernilta urheiluhevoselta kuin monen muun suvun edustajat.

Kevyt, moderni, sporttinen Namibi (sukkajalkainen, läsipäinen tummanrautias) on hieman yllättävä vastapari Laridolle; Namibin kaltaiset tammat astutetaan yleensä vähän modernimmilla oreilla. Omistaja oli kuitenkin kokeilunhaluinen, ja teetti tammallaan varsoja sporttiorien lisäksi vähän vanhemman mallin ratsuoreilla. 163cm korkuinen trakehnertamma on erinomainen estehevonen, herkkä, rohkea ja reaktiivinen, erityisesti teknisillä radoilla loistanut 140-150cm luokkien tähti. Namibi starttasi myös muutamia 160cm ratoja, mutta oli ehdottomasti varmempi ja menestyvämpi vähän matalammilla radoilla. Ratsastettaessa tamma on silkkaa ruutia (eikä juuri ole eläkepäivilleen rauhoittunut), käsitellessä kuitenkin niin lauhkea, että vaikutti aivan eri hevoselta. Tammatestissään Namibi sijoittui kärkikolmikkoon. Sitä kehuttiin tyylikkäästä yleisolemuksesta, jalosta päästä, hyväasentoisista jaloista. Se on melko kevyt, korkeajalkainen tamma, pari senttiä takakorkea. Erinomainen liikkuja, hyväsukuinen; Namibista odotettiin paljon jo sen ollessa varsa, ja tamma lunasti kaikki sille asetetut odotukset ensin kilpauransa aikana, myöhemmin jalostuskäytössä. Omistajansa orikokeiluista huolimatta, tai niiden ansiosta, miten asiaa haluaa katsoa. Rakennettaan Namibi ei periyttänyt käytännössä lainkaan (varsat tulivat rakenteeltaan isiinsä), eivätkä sen jälkeläiset ole samanlaisia ruutitynnyreitä. Hyväliikkeisiä ja -luonteisia, lahjakkaita estehevosia namibilaiset sen sijaan ovat.

Risuestelaukkurisuvustaan huolimatta 160-senttinen punarautias Copper Fresco xx ei startannut ensimmäistäkään laukkalähtöä. Siitä koulutettiin alusta lähtien kenttä- tai esteratsua. Uransa alussa orilla kilpailtiin molempia lajeja, myöhemmin kenttäratsastus jäi pois; Copper Fresco jäi kouluosuudella muiden jalkoihin ja oli muutenkin selkeästi parhaimmillaan rataesteillä. Orissa oli täysiverisille tyypillistä herkkyyttä, reaktiivisuutta sekä periksiantamattomuutta. Itsepäisyyttä sen sijaan ei ollut, raudikko oli hyvin mukautuvainen, nöyrä ja ystävällinen hevonen, miltei ruunamaisen lauhkea. Se oli myös rohkea, älykäs hevonen, joka kykeni ennakoimaan ja korjaamaan virhearvioita esteradalla suorastaan hämmästyttävän hyvin. Orin liikkeen olivat matalat, mutta pitkäaskeliset ja säädeltävät, hypyt vähän laatikkomaisia, mutta niin vain Copper Fresco pärjäsi aina 150cm esteradoilla asti. Vaikkei Copper Frescosta aina ollut laittamaan kampoihin puoliverisille, se oli aikansa parhaita täysiveriratsuja, eikä lainkaan hullumman näköinen sellainen. Vahva, erityisesti takaosasta voimakas pari senttiä takakorkea runko, erityisen hyvät lavat sekä jalka-asennot, vähän onneton, kevyesti päähän ja runkoon liittynyt kaula, mutta leveä, hyvä rintakehä ja paljon keuhkotilaa. 28-vuotiaana kuollut ori jätti paljon hyväluonteisia, rohkeita este- ja kenttähevosia. Hyvällä tavalla herkkäluonteisia, rungoltaan kevyitä ja takakorkeita; orin jälkeläisissä on selkeä leima.

Saksan väreissä olympiakultansa voittanut Nancy II (sukkajalkainen, piirtopäinen ruunikko) ei juuri esittelyjä kaipaa. Tamma on Nassaun suvun kiistaton tähti, aikansa huippuhevosia, joka voitti ja sijoittui lukuisilla 160cm radoilla jättäen huippuoritkin nielemään pölyä. 164cm korkuinen Nancy oli melko kipakka, herkkä ja reaktiivinen ratsu, älykäs ja rohkea, itsenäisiin päätöksiin kykenevä kylmähermoinen suorittaja. Se vaati ratsastajaltaan paljon antaen aivan yhtä paljon takaisin. Erityisesti Nancyn laukka sekä hyppytekniikka vakuuttivat aikalaiset, ja liikkeistään ruunikko saikin tammatestinsä korkeimmat pisteet. Rakennepisteetkin olivat tilaisuuden kärkipäästä, olihan Nancy jalo, elegantti ja suurilinjainen urheiluhevonen. Lanne oli kantava, lautanen pitkähkö, lavat erinomaiset. Etujalat olivat suppuvarpaiset, sääret lyhyet ja vuohiset pitkähköt, reisi pitkä ja vahva. Pikkuvikoineenkin tamma oli yksinkertaisen tyylikäs. Käsiteltäessä tamma oli sen verran kuningatar, ettei sietänyt kovimpia harjoja tai turhan hidasta ruokapalvelua, muutoin se oli hyvin mutkaton, helppo, huumorintajuiseksi kuvattu tallinsa johtajatamma. Olympiakultaan päättynyt menestyksekäs esteura jatkui yhtä menestyksekkäänä siitostamman urana. Nancylle käytettiin paljon täysiverioreja sekä muutamia trakehneroreja, ja joka ikisen orin kanssa Nancy teki modernin, jalon, hyväliikkeisen ja kapasiteetikkaan varsan, jolla oli sopivasti luonnetta ja reaktiivisuutta hyppykykyjensä tueksi. 32-vuotiaana kuollut Nancy sai patsaan kotitallinsa pihaan, niin merkittävä se omistajilleen oli.

nopeus: 0
kestävyys: 0
hyppykapasiteetti: 2304.61
rohkeus: 2279.83
kuuliaisuus ja luonne: 4086.42
tahti ja irtonaisuus: 0
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa estekilpailuissa tasolla 10 / 10

Kilpailumenestys sijoituksilla

25.07.2020, Power Jump 2020: 130cm Jumbo-luokka, 2/24
26.07.2020, Power Jump 2020: PJ-arvoluokka taso väliltä 120–160cm, 2/54

Näyttelymenestys

Kantakirjattu 31.10.2020 Hevoskantakirjan lokakuun kantakirjaustilaisuus:
KTK-III, 17 + 15 + 16 + 16 = 64p.

PKK rakenneluokat
21.06.2020 Zen EO-sert (tuom. aksu)
12.01.2021 Kortejärven ratsutila EO-sert (tuom. Pölhö)
13.01.2021 Kortejärven ratsutila EO-sert (tuom. Chao)
20.05.2021 Ansamaa EO-sert (tuom. Marjahilla)

PKK muu kuva -luokat
19.08.2020 Sumulahti KP EM: Tunnelma (tuom. Tuulia)
"Ihanan iloinen kuva, josta välittyy kesän tunnelma!"

30.8.2020 Seppele EM: Kokonaisuus (tuom. Anne)
15.12.2020 Järnby EM: Humoristisuus (tuom. Inna)

03.01.2021 Aihkian vaellustalli KP (tuom. Jassu L.)
"Kuvassa on iloinen ja rento kesäpäivän tunnelma, ja ratsukon välinen side välittyy kuvasta hyvin katsojalle. Piirros on toteutettu hyvin suurikokoisena ja jätetty sellaiseksi -- yksityiskohdat pääsevät hyvin oikeuksiinsa, ja katsoja voi zoomailla niitä hyvinkin tarkoiksi. Valossa ja varjossa, sekä joiltain osin ratsukon raajojen mittasuhteissa ja perspektiivissä on pientä sanomista, mutta koska se ei ole luokan pointti, on kuva ehdottomasti kunniapalkinnon arvoinen. Auringon heittämä keltaisen sävy on ihanan lämmin ja se on toistettu hyvin myös hevosen karvan kiiltoon."

12.01.2021 Kortejärven ratsutila KP (tuom. Tuulia)
"Iloinen piirros, niin kuin gallerian toinen uittokuva, jota ihastelin aiemmin näyttelyissä. Kuvat sopivat hienosti yhteen, taustan tyyli on kaunis ja hevonen näyttää nauttivan kesäpäivästä!"

VSN
11.06.2020 Kurjenpesä Piirretyt puoliveritammat RCH 3½-4-4-4-3½-4-4-4-3½-3½ = 38p. (tuom. dookie)
14.06.2020 Kaurian talli Trakehnertammat RCH 3½-3-4-4-3½-4-4-4-3-3½ = 36,5p. (tuom. Spookiness)
13.09.2020 - Kurjenpesä Piirretyt puoliveritammat RCH 3,5+3,5+4+4+3+4+4+3,5+3,5+4 = 37p. (tuom. Sirpa)

NJ
29.02.2020 Susiraja, irtoSERT (Päätuomari: Lissu T.)
17.04.2020 Lallybroch, irtoSERT (Päätuomari: Lissu T.)
27.06.2020 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, irtoSERT (Päätuomari: Terhi)

varustet by Oddpixel, Equestrian Pro & Sokka Luxuries