Olimme sopineet että vedän pienen koulutunnin Annabellelle ja Kouralle. Ori oli henkeäsalpaavan upea vaikka se vain jolkotteli kaula pitkänä ympäri kenttää. Aloitimme verryttelyllä niin että Annabelle ratsasti orilla kaikki askellajit läpi. Koura ei vaikuttunut järin kiinnostuneelta koulutuuppaukseen ja suoritti tasaisen varmasti mutta ei vahingossakaan yrittänyt ylittää odotuksia. Lähdimme hakemaan lisää puhtia laukkatyöskentelyn kautta. Ensin pyysin ratsukolta isoa myötälaukkaa koko kentän ympäri, sai ihan luvalla päästellä menemään mutta hallitusti. Kourahan syttyi vihdoin koulutuuppaukseenkin ja pikkuhiljaa käskin Annabellen vaatia orilta parempaa peräänantoa sekä kokoamista vähän rauhallisemmassa tempossa. Usean voltille käännön jälkeen Koura esittelikin todella hyvännäköistä, voimakkaasti pyörivää laukkaa! Nyt kun Kourakin oli syttynyt koulujumppaan pistin ratsukon ratsastamaan isolle kahdeksikolle vastalaukkatehtävää. Vastalaukasta vaihdettaisiin myötälaukkaan käynnin kautta kahdeksikon risteyksessä ja toisin päin. Ohjasin Annabelleä suurelle, lähes koko kentän kokoiselle kahdeksikolle ja ohjeistin naista ratsastamaan Kouraa reippaasti eteen. Ori nautiskeli laukkatyöskentelystä ja Annabellen kehut kaikuivat varmasti naapuriin saakka. Tyytyväistä ratsukkoa oli aina mukava valmentaa. Loppuun otimme vielä pohkeenväistöjä molempiin kierroksiin, ensin käynnissä ja lopuksi ravissa. Tehtävänä oli väistää kulman jälkeen pitkällä sivulla kentän keskihalkaisijalle ja siitä heti takaisin uralle. Väistöissä Koura ei ollut parhaimmillaan mutta Annabellen tsempin myötä ratsukko pärjäsi kiitettävästi. Koura oli selvästi jo väsynyt valmennuksen loppupuolella ja muutamasti yritti luistaa väistöissä uralle palatessaan. Asiaa lähdettiin korjaamaan uudella väistöllä pysähdyksen kautta ja Koura nopeasti hiffasi ettei lintsaaminen onnistukaan ja suoritti väistöt puhtaasti alusta loppuun. Orilla selkeästi olisi potentiaalia liikkeidensä ja kokoamiskykynsä puolesta vaativiinkiin luokkiin, sen intohimo vain taitaa olla ennemmin esteiden parissa.

Hemmetin komea tumma ori ravaili verkkaisesti kentällä. Annabelle heilautti kättään tervehtiäkseen minua ja marssin suoraan porteista keskelle kenttää tarkkailemaan ratsukon menoa. Tumma ori oli Koura, massiivinen mustanruunikko teki vaikutuksen minuun jo vain ulkonäöllään. Se liikkui näyttävin liikkein Annabellen alla sekä laukassa että ravissa ja passitin ratsukon tekemään taivutuksia ja väistöjä. Tehtävä itsessään oli helppo niin Kouralle kuin ratsastajalle mutta tarkoituksena olikin saada jumpattua iso ori vetreämmäksi. Rakensin jumppasarjan jota ratsukko pääsi hyppäämään, tämäkin vailla ongelmia. Hyppytyyliä ei voinut moittia mutta meno oli turhan menevää pienelle jumppasarjalle joten saarnasin Annabellelle pidätteiden tärkeydestä. Koura oli selkeästi helppo ratsu esteille ja Annabelle jäikin monesti seilaamaan orin selässä helpon tehtävän kohdalla. Rakensin kentälle pienen radan joka sisälsi pystyjä, oksereita ja kaksi kahden pystyn sarjaa. Huusin ratsukolle minkä esteen halusin heidän hyppäävän ja kerroin haluavani nähdä nopeaa reagointia ja puhtaita hyppyjä. Tehtävä oli selvästi haastavampi Annabellelle joka jäi liian "varpailleen" odottamaan seuraavaa hyppykäskyä. Käskinkin ratsukon pääty-ympyrälle ravaamaan ja lähtö esteille olisi joka kerta ympyrältä. Tehtävän muutos rauhoitti Annabellen ja nainen uskalsi lähteä itsevarmemmin lähestymään esteitä jolloin myös Koura liikkui rennommin. Yksittäisten hyppyjen jälkeen hypättiin koko rata muutamalle eri tavalla. Ensimmäisenä keskityttiin tarkkuuteen ja rata sisälsi lähestymisiä jotka vaativat paljon sekä ratsastajalta että ratsulta. Kouran oli vaikea lähestyä esteitä niin pienistä kulmista millaisista Annabelle sitä koitti ohjata hyppyyn. Muutaman yrityksen jälkeen nainen ohjasi ison orin paljon fiksummin esteille ja hypyt pienistäkin kulmista alkoivat onnistua. Lopuksi esteitä korotettiin pikkuhiljaa metrikuuteenkymppiin ja annoin ratsukon hypätä rataa. Tällä kertaa rata ei sisältänyt vaikeita lähestymisiä vaan kaikki fokus oli puhtaassa ja siistissä radassa helpoilla teillä. Korkeus ei ollut kummallekaan ongelma ja valmennus oli mukava lopettaa onnellisen ratsukon kanssa usean onnistuneen metrikuudenkympin radan jälkeen.

Kun mä perjantaina lähdin Avrelianin kanssa viikonloppureissulle, josta tulikin pidennetty viikonloppureissu, Saksaan mä en todellakaan uskonut ostavani sieltä uutta hevosta. Sunnuntaina herätessäni siitä täydellisestä hotellisängystä, lukiessani useampaa WhatsApp-viestiä V:ltä, mä olin tuijottanut estepainotteisen holsteininorin kuvaa turhan pitkään. Lukenut lisää V:n viestejä, mainintaa orin kasvattajasta ja vanhemmista, ja ihmeen kaupalla isä sattui olemaan suomessa asuva holsteinori. Kasvattaja, iäkkäämpi saksalaisherra Dierk Mayer, sai mut rypistämään hetkeksi kulmakarvojani. Jossain mä olin kuullut tuon nimen aiemminkin, mutten saanut päähäni missä. Mä olin tuijottanut sitä kuvaa vielä vähän pidempään. V:n teksti, You can’t miss this opportunity, I mean look at him! Goddam. If I had the skills to ride him I would defenitely buy him!, kertoi jo paljon itsessään. Ja hetkeä myöhemmin mä olin näyttänyt orin kuvan Averlianille ja kysynyt olisiko reissua mahdollista venyttää päivällä, koska tätä hevosta oli päästävä katsomaan muutaman tunnin ajomatkan päähän Riesenbeckiin.
”Sure, why not. I'll take care of our return flight.. and the rental car, we're driving there. Let me see his pedigree again” oli saanut mun alkavan innostuksen leviämään uusiin sfääreihin, ja Avrelianin hoitaessa lentolippuja ja sitä vuokra-autoa, mä olin soittanut ja sopinut tapaamisen ja koeratsastuksen seuraavalle päivälle. Ja seuraavan päivänä me oltiin Riesenbeckissä, joskin traumaattisen, mutta loppua kohden miellyttävän matkan jälkeen (bloody German highways, holy shit). Mä olin ahminut saksalaisen siitos- ja kilpatallin pihapiiriä, nauttinut siitä oikean tallin tunnusta, mitä olin viimeksi Mommyn luona Englannissa kokenut Avrelianin keskustellessa saksaksi, koska tietenkin se Euraasian kokoisella egolla varustettu Herra Täydellisyys osasi saksaa, Dierkin kanssa ja ottaessani vastaan, ilmeisesti tallityöntekijältä, ratsastuskypärän virnistelyni lomasta, mä olin melkein pikakävellyt kentälle, missä mustanruunikko holsteininori odotti varustettuna. Ja koko sen matkan, se ryssän huudattaman saksalaisen metallibändin kappale soi mun päässä. Van Kheironiksi nimetty ori toimi melkein kuin unelma, melkein yhtä hyvin kuin Kessu, ja testattuani perusjuttujen lisäksi myös korkeampien esteiden hyppäämistä, mä olin ratsastanut silmät kiiluen kentän laidalle Avrelianin ja Dierkin luokse leveästi virnistellen, ilmoittanut ostavani orin, ja myöhemmin toimistossa osto- ja kuljetuspapereita odottaessa mä katsoin yhdellä nahkatuoleista istuvaa venäjänkasvattia saaden kulmakohotuksen takaisin. Mun ”we can buy him together if you want” oli saanut lähes kaksimetrisen miehen jähmettymään hetkeksi, tuijottamaan takaisin ennen kuin hämmennys oli muuttunut virnuiluksi ja päänpudistukseksi.
"If you're sure about it. Shame that he's a stallion." Mä olin pyöräyttänyt silmiäni orikommentille ja vastannut yhä virnuilevalle ryssälle ”you’ll live with it” ja painanut nopean suukon miehen suupieleen, sitten huulille ja - äänekäs kurkun karautus oli saanut mut säpsähtämään ja katsomaan vanhempaa saksalaisherraa ovensuussa paperit kädessä.
”Actually, you can add his name to the owner-section also. We’re buyin him together.”

Tiistai-iltana seisoessani Kaurian pihalla Koura riimussa mun vieressä mä en ollut meinannut saada mun hymystä loppua.
”Are you sure you didn’t pull your cheek muscles?”
”Very funny, Russkie. I’m just excited that Koura is here!”
”Koura?”
”Yes, Koura. Because of his name. And also if you’d watch Game of Thrones- wait! Where you’re going?”
”Away.”
”Oh come on, Russkie! We can watch it together if you want! There’s lots of inappropriate content, you sure would like it!”
Siinä mä seisoin. Liian leveästi virnistellen katsoessani ryssän seisahtuvan, kääntyvän mun puoleen ja kohottaen kulmaansa.
”How much?”
”Come on, let’s introduce him to Kessu and then we can go home and find out, yeah?”