"You jump, yes?"
Ryssän entisen kouluratsastusvalmentajan ääni saa mut hätkähtämään, katsahtamaan sitä yhtä ja kenties ainutta auktoriteettihahmoa Avan elämässä.
"I'm sorry?"
Mä kysyn nopeasti, räpäytän hämmentyneenä silmiäni ja yritän saada selkoa vahvasta venäjäaksentista huolimatta.
"No need. He does dressage and you jump?"
Vanhemman miehen äänenpaino on huoleton, tarkka, vastausta vaativa ja hetken mä melkein kohotan kulmaani. Oh wow. This excplains a lot.
"Yes, I'm competing in show jumping."
Mä sanon, mahdollisimman selvästi ja vilkaisen kentällä ratsastavaa Avreliania.
"I know a fine horse for you. Really good pedigree. Looks like a jumper, a real Russian Trakehner. Come, we go look now. He can entertain himself."
Sanat uppoavat mun tajuntaan hieman viiveellä, ja katsahdan Herra Valmentajaa häkeltyneenä.
"What - oh wai-"
Mä saan sanottua, kun käsi ohjaa mua selästä ja sitten käsivarresta asiallisesti, tottunein ottein, kauemmas kentästä kohti kivistä tallirakennusta.
"Now now, everything will be fine, come!"
Mä seuraan häkeltyneenä käsivarrestani mua johdattavaa vanhempaa venäläistä miestä, joka huudahtaa Avrelianille jotain äidinkielellään ja vilkaisen takaisin kentälle nähdäkseni Avrelianin pysähtyneen ratsunsa kanssa. Kiivas venjänkielinen keskustelu saa mut hetken vaan katsomaan ensin Herra Valmentajaa ja ryssää vuorotellen.
"Annabelle -" Ryssän ääni on vaativa, mutta Herra Valmentaja katkaisee lausahduksen nopeasti, työntää mut sisälle talliin, sitten toimistohuoneeseen ja vetää mulle penkin, mihin mä istun hyvin hämmentyneenä.
"I call, and the horse will come here." Sen enempää sanomatta mä tyydyn vain nyökyttelemään, seuraan Herra Valmentajan vanhan lankapuhelimen näppäilyä, jälleen nopeaa sananvaihtoa ja havahdun jostain käytävältä kuuluviin kiivaisiin askeliin. Ja hetkeä myöhemmin Avrelian seisoo ovella suupieli aavistuksen normaalia kireämpänä ja tummat hiukset kypärän jäljilä edelleen sekaisin.
"Hurry much?" Karkaa mun suusta, mikä saa ryssän katsomaan nyt mua ja mä osotan etusormella omia hiuksiani. Miehen käsi kohoaa automaationa sukimaan hiuksiaan paikalleen. Tunnen mun sormen nytkähtävän, ja mä melkein tunnenmomien sormien liukuvan niiden tummien hiussortuvien läpi, katson elohopeasilmiin ja - Herra Valmentaja päättää jatkaa juttuaan Avrelianille venäjäksi, mä lasken katseeni syliini ja ristin jalkani odotellessani. Kuuntelen venäjänkielistä keskustelua, katselen toimiston seiniä koristavia tauluja, ruusukkeita, dokumentteja ja mä havahdun katselultani käden laskeutuessa mun reidelle. Käännän päätäni ja Ava on siinä, istuu mun vieressä ja mä vedän automaationa syvään henkeä, nojaudun vasten.
"You okay?" Mä kurtistan kulmiani kysymykselle.
"Yeah? Apparently he wants to show me this horse?" Mä sanon ja nostan oman käteni ryssän kämmenselälle, sivelen ranneluuta ja ihoa ratsastustakin alla.
"Not any horse. His name is Vodyanoy, Ava can tell you more. Here is his picture." Mä katson muhun päin käännettyä näyttöä ja mä kuulen ryssän mutisevan jotain. Mä tuijotan kuvaa mustasta ravaavasta varsasta. Päämerkki ja kuonopilkku. Oikea takajalka on sukallinen, vasemmassa on ruunusukka. Mä käännyn katsomaan Avreliania, joka katsoo mua hetken niin outo ilme kasvoillaan että mä melkein kysyn, ellei Herra Valmentajan matala naurahdus olisi saanut mua vilkaisemaan vanhempaa miestä.
"I'll go see the horse, will arrive soon." Herra Valmentaja sanoo poistuen toimistosta, ja sormet nousevat mun reideltä kädelle, ylemmäs hartialle, kaulalle ja peukalo sivelee mun leukaluuta, käsi vetää mua lähemmäs ja mä myhäilen painaessa huuleni ryssän huulille. Uudelleen. Useamman kerran.
"I'll make the preparations." Ääni on matala, pehmeä mun huulia vasten.
"Thank you, love." Tällä kertaa mä kohotan käteni ja liu'utan sormiani ryssän hiuksia pitkin painaessani vielä muutaman suudelman ylöspäin kääntyneitä huulia vasten.