Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Huunpurema

Kuvista kiitos S.H.!

Perustiedot

Virallinen nimi: Huunpurema, "Heila" Syntynyt: 20.06.2019 4v 20.06.2020
Rekisterinumero: VH20-018-0490 Rotu & sukupuoli: Suomenhevostamma
Säkäkorkeus: 156cm Väritys: Punaruunikko
Kasvattaja: Syömmoan Tila Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kenttäratsastus Koulutustaso: CIC1

•   SV-I 20.06.2020 pistein 72,8
Tilaisuuden paras nelivuotias

•   KEV-II 02.07.2020 pistein 31

•   (R) KTK-II 31.08.2020 pistein 72

•   VIR MVA Ch myönnetty 20.07.2020

Heila on perusluonteeltaan oikein mukava, sosiaalinen ja yritteliäs suomenhevostamma, joka on helposti lähestyttävä tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka tamma onkin perusluonteeltaan sosiaalinen, sitä voisi kuitenkin sanoa silti hieman varautuneeksi uusien tuttavuuksien kanssa; Heilan täytyy todeta uusi tuttavuus, olipa se sitten ihminen tai nelijalkainen, kivaksi ja luotettavaksi. Ja voi sitä iloa ja onnea jos olet tamman mielestä kiva luotettava: ikuinen ystävyys on taattu. Rohkeaksi sitä ei voisi kaikesta huolimatta kuvailla, mutta maailmankaikkeudelle kiitos sen luottavaisuudesta, minkä avulla sitä luontaista arkuutta, varovaisuuttakin jopa, on saatu paikattua ja ajan kanssa poistettua. Ihmistä kohtaan on nöyrä, mukava suomenhevonen joka toimii lajitoveriensa kanssa myös laumassa. Heilasta on kehittynyt iän myötä dominoiva osapuoli, mitä se ei ollut nuorempana, joten vaatii tarhakavereikseen alistuvia ei niin vahvoja osapuolia.

Hoidettaessa Heila tykkää osallistua, olla mukana ja ennen kaikkea nauttia. Ja tietenkin vähän jokaisessa välissä voi pyytää rapsutuksia. Voisin vannoa, että Heilalle juurikin se rapsutus on yhtä hyvä palkkio kuin porkkananpala tai se kuivunut pullapalanen. Rapsuvajeeseen, mikä voi iskeä hetkenä minä hyvänsä – jopa harjauksen aikana tiedoksenne, tamma ilmoittaa kimeällä, jopa draamakuningatarmaisella hörähdyksellä, joskus jopa ihan kiljaisemalla jos oikein vakava ja laiminlyöty paikka on. Hirveää sortamista, kun ei rapsuteta. Heilan mielestä siis. Ainoana miinuspuolena voisi mainita sen, että tamma ei tykkää jalkojen koskemisesta. Mikä lie niuhottaja. Heila kyllä sallii jalkojen koskemisen vaikka saattaa näyttääkin välillä hyvin hapanta naamaa. Usein se nostaa itse jalkansa ennemmin kuin vaatii käden liu’uttamisen jalalla, ettei vaan vahingossakaan tarvitsisi koskea. Pintelit ja suojat on ok, niin kauan kun niitä ei asennella paikalleen kauaa. Kengittäjäsetä on silti paras asia, kun jaksaa rapsuttaa jalkahiplailun välissä. Joskus jopa samalla, ja samalla saattaa saada vielä porkkanapaloja, kun niin hienosti antaa reippaana tammana koskea jalkaa. Jalkojensa koskemisen lisäksi kaiken maailman nypläys on Heilan mielestä inhottavaa. Ja neulat. Neulat on se tuleva maailmanloppu. Rokotushommat on hoidetukin rauhoituksen aikana, eikä tamma ole onneksi tajunnut kehittää neulakammosta yhteyttä eläinlääkäriin. Onneksi, ja nyt koputan puuta.

Heila on ratsastaessa yllättävän vauhdikas, ja tarkoitan tällä nyt sitä, että siltä löytyy jotain kolmannen maailman vauhdikkuutta ihan luonnostaan. Askellajeiltaan se on eteenpäinpyrkivä ja kulkee luonnostaan omalla moottorilla ja Late kutsuukin tammaa suomalaiseksi Ferrariksi. Ehkä kuvaavin sana ikinä. Se päivä, kun Heila sisäistää myös oman hyppytekniikkansa (siis että sitä ponnistusvoimaa löytyy paljon enemmän, mikä tulee esiin kun ratsastaja osaa sitä vaatia ja ohjata parhaimmille linjoille) tammasta tulee loistava kisaratsu.
Heila taipuu luonnostaan paremmin vasemmalle puolelle kuin oikealle, missä se tarvitsee paljon ratsastajan apua. Huolellisella alkuverryttelyllä ja oikean puolen taivutuksilla kouluradat ovat sujuneet hyvin. Tamman etuosatyöskentely on hyvää, mutta se takaosatyöskentely. Sen kanssa on edelleen treenattavaa, työstettävää niin esteillä kuin koulussa.
Tästä syystä ylöshypyt maastoesteillä on se hankalin osa, sillä tamma ei tuntunut alkuun tajuavan sitten millään, että siihen ylemmälle tasolle voi hypätä. Esteharjoittelujen myötä asia kuitenkin alkoi iskostua, mutta edelleen näiden kanssa on oltava tarkkana, sillä Heila saattaa yrittää hidastaa vauhtiaan ja silloin ylöshyppyä ei varmana tehdä.
Kaikesta tästä päätellen Heila ei ole se fiksuin yksilö, mutta ei se tyhminkään missään nimessä ole. Tamma oppii kyllä, kun sen kanssa jaksaa tehdä toistoja, ja onneksi nämä toistot jäävät aikanaan päähän. Kuningatariässä se on varmasti yksi miellyttävimpiä ratsastettavia, mitä tulee olemaan.

Heila on kisapaikalla mukava ja stressitön, se ei välitä ulkopuolisista häiriötekijöistä, tervehtii kyllä tuttuja mutta se on oikeastaan se kaikki, mitä tammasta saa irti. Heilaa voisi sanoa kisatilanteissa vähän jopa tylsäksi. Itse kisasuorituksessa, siis sillä hetkellä kun koulukehään astutaan, tammaan syttyy tuhannen auringon kisalieska, mistä moni on kateellinen ihan varmana. Heilasta lähtee semmonen nopeus, taistelutahto, että heikkopäisimmät joutuu pitämään kypäristään kiinni.

Sukutaulu

i. Epeli
sh, musta, 156cm
ii. Ruottio
sh, punarautias, 157cm
iii. Retale
sh, punarautias, 149cm
iie. Haneli
sh, tummanpunarautias, 156cm
ie. Etiäesen Emannus
sh, musta, 154cm
iei. Ölövi
sh, tummanpunarautias, 159cm
iee. Aekavan Haepakka
sh, tummanruunikko, 157cm
e. Syömmoan Haneli
sh, tummanpunarautias, 155cm
ei. Hävitön Jurnisko
sh, tummanrautias, 151cm
eii. Renttahelekku
sph, tummanrautias, 145cm
eie. Ällykkän Saekka
sh, tummanpunarautias, 158cm
ee. Syömmoan Upara
sh, tummanpunarautias, 159cm
eei. Kuijuuni
sh, punarautias, 160cm
eee. Syömmoan Aprikoijja
sh, tummanpunarautias, 154cm

Klikkaa tästä nähdäksesi sukuselvitys!

Heilan suku koostuu täysin Kainuulaisista ratsusuomenhevosista, emänlinja on puhtaasti suomussalmelaista kenttäsuomenhevoslinjaa, joka yltää jatko- ja talvisodassa palvelleisiin kevyisiin työsuomenhevosiin. Isänlinjassa on vaikuttanut raskaammat kuhmolaiset työsuomenhevoset, joihin on sittemmin liitetty kevyempiä ravilinjaisia suomenhevosia juurikin kevyemmän ratsulinjan saamiseksi. Kaikkia näitä hevosia on yhdistänyt suomalainen sisukkuus, nöyryys ja tahto tehdä ja mennä läpi vaikka harmaan kiven.

Isä Epeli on yönmusta ja 156 senttimetrinen ryhdikäs, hyvät tyypit ja hyvät liikkeet omaava suomenhevosori. Heila on perinyt siltä yhteistyökykyisyyden ja sen saman jopa vilpittömän luottavaisuuden. Epuksi kutsuttu ori on nykyään siitoseläkkeellä kotonaan Kuhmossa, missä se on astunut Heilan emän lisäksi kuusi muuta kenttätammaa ja saanut korotettua toisen kantakirjapalkintonsa jalostuvaliokunnan kokouksessa jälkeläisnäyttöjen ansiosta ensimmäiselle palkinnolle. Aktiivisina kisavuosinaan ori kisasi kenttää CIC1-tasolla, vaikka olisi hyppykapasiteetiltaan yltänyt korkeampiinkin luokkiin. Omistajansa Aimon papereista löytynyt kantakirjalausunto kuvailee Epun rakennetta ryhdikkääksi ja hyvät tyypiit omaavaksi suomenhevosoriksi, jolla on syvä pyöreä runko mutta hieman vento selkä sekä lyhyt ja jyrkkä lautanen. Jalka-asennoiltaan hyvät ja kuivat, liikkeiltään suorat ja väljät. Olin kiinnittänyt erityistä huomiota omistaja-Aimon kasvoilla näkyvään ylpeyteen esitellessään sitä kahdeksikon pisteriviä ja 24 pisteen käyttöpisteitä. Hevosestaan ylpeä omistaja. Ukkivainaa ei ollut turhaan sanout Aimon omistavan ja kasvattavan suomenhevosiaan ylpeydellä. Ja siksi Eppu oli selvä isävalinta Heilalle.

Isänisä Ruottio oli punarautias 157 senttimetriä korkea, nuoruudessaan raviuran ravannut suomenhevosori. Vaikka Rutoksi kutsuttu ori oli ukkivainaan papereiden mukaan sijoittunut ensimmäisellä ravikisakaudellaan, oli se jäänyt kuitenkin lyhyeksi – muutamaan kymmeneen starttiin, ja ori oli sittemmin ratsukoulutettu, opetettu ja treenattu kenttähevoseksi. Lehtileikkeiden perusteella Rutto oli sijoittunut ukkivainaan mielestä hyvin, useammat huolella taitellut kuhmolaiset ja kainarit oli taltioitu – Ruton voittojuhlauutisia. Ratsuna se oli toiminut selvästi paremmin, vaikka luonteeltaan siinä ei ollut kärryjen edessäkään mitään vikaa; "nöyrä, erittäin hyvä ajaa"-kirjauksen perusteella. Rakenteestaan se oli saanut kantakirjaustilaisuudessa maininnan hyvänpuoleisista tyypeistä, pitkästä ja melko vankasta lihaksikkaasta, kuitenkin vähän avorunkoisesta rungosta. Ruton isä, Heilan isänisänisä Retale, oli ollut punarautias, pieni kevytrunkoinen 149 senttimetrinen juoksijaori, joka oli yhdistetty raskaampaan työsukuiseen tammaan: Ruton emä ja Heilan isänisänemä Haneli, oli Valiotamma isolla V:lla, raskaampi tummanpunarautias ja 156 senttimetriä korkea, jonka luonne oli ollut puhdasta kultaa, ja joka oli toiminut tilatöissä säällä kuin säällä tilanteesta riippumatta. Rutosta oli tullut se, mitä siitä oltiinkin haettu jalostuksella, uskaltaisin väittää. Jälkeläisilleen se on jättänyt hyvää rakennetta ja liikettä, sekä nöyrää työvalmista luonnetta.

Isänemä Etiäesen Emannus, tutummin Emma, oli musta 154cm kevyt ratsulinjainen suomenhevostamma. Lähes koko ikänsä kisannut niin koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa ensin suht hyvin sijoittuneena kisaratsuna ja sitten opetusratsuna omistajansa neljälle lapselle. Se ei ollut rakenteensa puolesta ehkä mikään näyttävin tamma, mitä ukkivainaa oli nähnyt vaikkakin rakenteeltaan oli ollut oikein kompakti: hyvät tyypit, hyvä kaula ja säkä, kantava selkä, köyry lanne ja jyrkkä lautanen, avo runko-maininta oli kirjoitettu kantakirjauslausuntoon Kiuruvedeltä jalostuvaliokunnan kokouksessa. Emma oli varsonut kolmesti, kaikki vanhempana tammana, mutta sen jälkeläisnäytöt olivat olleet kovat, ja niiden näyttöjen perusteella ukkivainaa oli Emman valinnutkin. Sen isä, Heilan isänemänisä Ölövi oli ollut tummanpunarautias 159 senttimetriä korkea varsin raskasrakenteisempi ratsulinjainen suomenhevosori, ja Emman emänä, Heilan isänemänemä Aekavan Haepakka oli ollut tummanruunikko 157 senttimetriä korkea kevytrakenteinen rohkealuonteinen kenttähevonen. Vanhemmiltaan Emma oli perinyt vakaan luonteensa, hyvän ratsurakenteen ja työmoraalin, jolla se jaksoi toimia kisa- ja opetushevosena yli vuosikymmenen. Varsojaan se hoiti aina hyvin, esimerkillisesti ja lempeästi; näille kolmelle se on periyttänyt hyvää luonnetta ja työmoraalia.

Emä Syömmoan Haneli on sieväpäinen, kyllä mainitsemisen arvoinen asia kiitos kysymästä, tummanpunarautias ja säkäkorkeudelta 155cm kevytrakenteinen valiotamma. Haneliksi kutsuttu tamma on omistajansa ensimmäinen kasvatti, hyvä ratsu ja kenttähevonen suomenhevosliitonkin mukaan, ja omistajansa sanoin varmajalkainen suorittaja, joka ei pelkää tehdä töitä ja tietää että ihminen on toveri. Haneli kantakirjattiin kymmenkuntavuotta sitten toiselle palkinnolle, kantakirjalausunnosta mainittakoon hyvänpuoleiset tyypit, pyöreä syvä pitkä runko, pitkä kaula, korkea lyhyt säkä ja liikkeistä etujalkojen liikkeet suorat ja takajalkojen liikkeet suorat väljät ravissa. Varman kahdeksikkorivin hevonen. Ratsastaessa tamma oli ollut herkkä, erityisesti suustaan ja olikin vaatinut selkäänsä kokeneemman ratsastajan, ihmisen joka tiesi mitä tekee. Kasvattajansa mukaan se olikin ollut samalla kisaajalla melkein koko kisauransa, lieneekö siinä salaisuus Hanelin menestykseen kettäratsastuksessa Kainuun alueella. Viisi varsaa varsonut, jokainen kenttähevosena toimiva varsa on perinyt emältään hyvää liikettä, hyppyvarmuutta ja hyvää työmoraalia sekä korrektia rakennetta.

Emänisä Hävitön Jurnisko , kavereiden kesken Jurri, oli tummanrautias 151 senttimetrinen valioarvonimen saanut ratsuori. Hyin menestynyt ratsuna kenttä- kuin estepuolella ja kisannut useamman kerran aluemestaruuksissa. Jurri oli kantakirjattu Ypäjällä asti, osallistunut kerran rotunsa kuninkaallisiin, mistä sille on kirjattu rakennelausunnoksi kehuja hyvänpuoleisista tyypeistä, pyöreästä vankasta rungosta, loivasta lavasta ja vahvasta ja pyöreästä lautasesta. Jurrin sanotaankin perineen, ukkivainaan muistiinpanojen perusteella rakenteensa emältään ja luonteensa isältään, kummaltakin parhaimmat ominaisuudet (isä Renttahelekku oli tummanrautias 145cm korkea pienhevosori ja emä Ällykkän Saekka oli tummanpunarautias säkäkorkeudeltaan 158 senttimetrinen valioratsutamma, josta kantakirjalausunto ”hyvänpuoleiset tyypit, orimainen lihaksikas, vankanlainen, tiivis runko, kuivanlaiset jalat, hajavarpainen, pieni, lyhyt kinner, pienet, hyvin tyydyttävät kaviot”). Jurri oli luonteeltaan orimainen, herkkä kuumumaan erityisesti esteillä, mutta oikeanlaisen ratsastajan kanssa toimi kuin unelma. Siinä sanotaan yhdistyneen sekä ulkonäkö että luonne sekä suorituskyky. Esteitä sen sanotaan hypäneen jopa 120cm tasolla. Jalostuskannan mukaan Jurrista on melkein parikymmentä jälkeläistä, jotka kaikki ovat tavalla tai toisella kisanneet, ovat olleet hyviä hyppäämään ja toimineet hyvin ratsuina.

Emänemä Syömmoan Upara, kutsumanimeltään Piika, oli tummanpunarautias 159cm nuoruusvuosina ravannut mutta isompaa potentiaalia ratsastuksessa näyttänyt suomenhevostamma. Kantakirjatilaisuudessa kolmoselle palkittu juoksijalinjainen tamma, mistä mainintana hyvät tyypit, syvä erittäin pitkä hieman avo runko, jyrkkä lapa, hyvä längensija, korkea säkä, loiva lautanen ja kahdeksan pisteen liikkeet (isä punarautias 160cm juoksijalinjainen kantakirjattu kenttäori Kuijuuni ja emä tummanpunarautias 154cm myöskin juoksijalinjainen kenttätamma Syömmoan Aprikoijja). Piika ravasi itselleen useamman tuhannen markkapalkinnon, kotikylänsä ylpeys ja kaikki ne fanitytöt, ja jäi kisaeläkkeelle nuorena. Omistajansa oli kuitenkin kunnianhimoinen ja rahanahne ja päätti kokeilla tamman kapasiteettiä myös ratsuna, ja yllättävä kyllä se pärjäsi paremmin kuin hyvin. Luontaisen nopeuden lisäksi se oli rohkea, tilanteisiin sopeutuvainen ja muutenkin hyväluonteinen, joten se kisasi kenttäratsastuksessa melkein vuosikymmenen, ennen kuin jäi kokopäiväiseksi siitostammaksi. Jätti useamman varsan, niin ravi- kuin ratsulinjaisen, joille kaikille Piika periytti nopeutta, hyvää luonnetta ja työmoraalia.

Jälkeläiset

tamma Väjen Pusuprobleema KTK-I syntynyt 11.10.2020 orista Mysteerimies omistajana VRL-14880
ori Väjen Kunmitusjälkiä KTK-III syntynyt 06.12.2020 orista Kunmitusjuttuja omistajana VRL-03515
ori Väjen Mehtämuhinoija syntynyt 01.01.2021 orista Mehtäjuhta jäi kotiin
tamma Väjen Pyrstötähtipurija KTK-III syntynyt 09.02.2021 orista Tovan Merkuurio omistajana VRL-13923
tamma Väjen Pihkassa Purijaan syntynyt 18.07.2021 orista Nokikolari omistajana VRL-12701 ♥

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 2386.44
nopeus: 620
kestävyys: 620
hyppykapasiteetti: 573.22
rohkeus: 573.22

Kilpailee porrastetuissa kenttäkilpailuissa tasolla 5 / 4

VSR Cup kenttäratsastus

31.03.2020, CIC1, kutsu, 2/35

KERJ Cup

Muu kilpailumenestys

KRJ sijoituksia 45

04.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, he A, 1/50
10.07.2020, Tiiron ratsutalli, he A, 2/48
10.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, he A, 5/50
11.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, he A, 2/50
12.07.2020, Tiiron ratsutalli, he A, 5/48
13.07.2020, Tiiron ratsutalli, he A, 4/48
13.07.2020, Tiiron ratsutalli, he A, 1/48
23.07.2020, Koistila, he A, 4/50
13.08.2020, Maldwyn, he A, 5/40
18.08.2020, Maldwyn, he A, 3/40
21.08.2020, Maldwyn, he A, 6/40
22.08.2020, Maldwyn, he A, 3/40
25.08.2020, Maldwyn, he A, 1/40
26.08.2020, Maldwyn, he A, 4/40
12.10.2020, Virtuaalitalli Chersey, he A, 4/50
13.10.2020, Virtuaalitalli Chersey, he A, 7/50
17.10.2020, Virtuaalitalli Chersey, he A, 7/50
07.11.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 2/40
08.11.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 4/40
10.11.2020, Kuuran Suomenratsut, he A, 6/40
12.11.2020, Kilpakeskus Chermia, he A, 5/30
14.11.2020, Kilpakeskus Chermia, he A, 2/30
14.11.2020, Kilpakeskus Chermia, he A, 3/30
16.11.2020, Kilpakeskus Chermia, he A, 1/30
19.11.2020, Kilpakeskus Chermia, he A, 1/30
02.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 2/50
02.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 2/50
03.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 7/50
04.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 1/50
09.12.2020, Maldwyn, he A, 2/40
09.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 3/50
11.12.2020, Holmberg, he A, 3/30
13.12.2020, Holmberg, he A, 3/30
14.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 2/50
17.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 6/50
18.12.2020, Maldwyn, he A, 4/40
23.12.2020, Maldwyn, he A, 4/40
23.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 3/50
24.12.2020, Maldwyn, he A, 1/40
25.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 7/50
26.12.2020, Escorant Trakehners, he A, 3/50
26.12.2020, Maldwyn, he A, 5/40
26.12.2020, Maldwyn, he A, 6/40
29.12.2020, Maldwyn, he A, 3/40
30.12.2020, Maldwyn, he A, 2/40

ERJ sijoituksia 42

09.07.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, 100cm, 6/50
15.07.2020, Tuontitalli Gråsparv, 100cm, 2/30
18.07.2020, Tuontitalli Gråsparv, 100cm, 5/30
21.07.2020, Tuontitalli Gråsparv, 100cm, 4/30
11.08.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 100cm, 5/37
01.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 6/40
02.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 4/40
02.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 1/40
02.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 5/40
03.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 4/40
04.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 6/40
05.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 4/40
06.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 3/40
08.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 6/40
09.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 2/40
09.09.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 4/40
13.10.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 100cm, 1/50
16.10.2020, Virtuaalitalli Chersey, 100cm, 4/50
18.10.2020, Virtuaalitalli Chersey, 100cm, 2/50
19.10.2020, Nessinjärven kilpailukeskus, 100cm, 3/50
19.10.2020, Virtuaalitalli Chersey, 100cm, 5/50
09.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 1/40
09.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 6/40
10.11.2020, Kuuran Suomenratsut, 100cm, 2/40
14.11.2020, Virtuaalitalli Chersey, 100cm, 1/48
15.11.2020, Virtuaalitalli Chersey, 100cm, 3/48
18.11.2020, Virtuaalitalli Chersey, 100cm, 4/48
03.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, 100cm, 7/60
05.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, 100cm, 5/60
16.12.2020, Hiivurin Suomenhevoset, 100cm, 2/60
23.11.2020, Hiivurin Suomenhevoset, 100cm, 5/60
25.11.2020, Hiivurin Suomenhevoset, 100cm, 1/60
07.12.2020, Teilikorpi, 100cm, 6/40
08.12.2020, Teilikorpi, 100cm, 5/40
25.12.2020, Holmberg, 100cm, 5/40
25.12.2020, Kk Bailador, 100cm, 5/40
30.12.2020, Holmberg, 100cm, 4/40
13.01.2020, Viljalehto, 100cm, 2/50
18.01.2020, Viljalehto, 100cm, 4/50
23.01.2021, Holmberg, 100cm, 5/30
24.01.2021, Holmberg, 100cm, 3/30
28.01.2021, Holmberg, 100cm, 5/30

VVJ sijoituksia 40

19.07.2020, Fellbury Stud, noviisi koulukoe yksilöille, 2/40
01.08.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, noviisi koulukoe yksilöille, 5/50
01.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi koulukoe yksilöille, 7/50
03.08.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 4/50
04.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 2/71
05.08.2020, Safiiritiikerin Kilpailukeskus, noviisi koulukoe yksilöille, 5/50
06.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi koulukoe yksilöille, 1/50
08.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi koulukoe yksilöille, 1/50
10.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi koulukoe yksilöille, 3/50
22.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 2/50
22.08.2020, Kilpailukeskus Lupin, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 5/50
24.10.2020, Adina, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 1/13
18.11.2020, Adina, noviisi koulukoe yksilöille, 3/13
01.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 7/71
02.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 6/100
03.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 5/71
05.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 2/69
07.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 4/100
07.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 2/71
08.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 1/100
09.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 7/69
10.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 8/69
12.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 2/69
16.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 3/69
16.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 5/69
16.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 5/71
17.12.2020, Holmberg, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 1/45
18.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 8/100
19.12.2020, Holmberg, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 6/45
20.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 6/71
20.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 3/69
21.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 5/69
21.12.2020, Breawa, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 4/40
22.12.2020, Erkinheimot, noviisi koulukoe yksilöille, 4/71
24.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 7/100
25.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 2/100
25.12.2020, Breawa, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 1/40
28.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 9/100
28.12.2020, Yorca Warmbloods, noviisi kestävyyskoe yksilöille, 4/100
29.12.2020, Erkinheimot, noviisi tarkkuuskoe yksilöille, 7/100

Päiväkirja & valmennukset

16.07.2020 maastoestevalmennus Hiivurissa 495 sanaa, valmentajana enna

Voi vitsit minkä söpöläisen kanssa Katariina osallistuikaan valmennukseeni, Heila on kyllä niin nätti tapaus, ai että! Nuori tamma saisi vähän ottaa iisimmin kuin kaksi vanhempaa valmennuskaveriaan, mutta alkuverryttely tehtiin samalla kaavalla kuin muidenkin kanssa. Suuntasimme derbykentälle ja käveltyään koko kentän ympäri kerran, aloitettiin kevyt ravi hakien napakkaa, hyvää askelta. Heilan olemuksesta olisi voinut ajatella, että se olisi ehkä vähän hitaasti syttyvää sorttia, mutta mitä vielä, sehän paineli menemään kuin mikäkin höyryjuna. Katariina ratsasti punaruunikkoaan todella siististi ja heidän menoansa olikin ilo seurata. Takapäätä saatiin vähän yhdessä aktivoida, jotta se astuisi kunnolla alle, ja siinä olikin oma työmaansa, mutta parani koko ajan valmennuksen edetessä. Laukassa hyvä rytmi löytyi heti alkumetreiltä asti, oli kyllä virkistävää nähdä omalla moottorilla kulkeva suomenhevonen, jota ei kuitenkaan tarvinnut jarrutella. Ryhmän nuorimmainenkin otti muutaman hypyn derbykentällä verryttelyhypyiksi, mutta hyppäsi hieman matalampaa estettä kuin muut. Tämän jälkeen lähdimme metsään hyppäämään maastoesteitä.

Hyppääminen aloitettiin trakehner-haudasta, jossa haudan päällä oli iso tukki.
Kyy tulee ensimmäisenä, tulkaa Heilan kanssa toisena. Pari ekaa kertaa voitte tulla heti Kyyn perässä, jotta se saa ihmetellä estettä kokeneemman tamman kanssa. Sit kun näyttää sujuvan, voitte tulla omaan tahtiin”, selitin Katariinalle, joka nyökkäsi hyväksyvästi. Koska Heila oli 4-vuotias ja vasta opetteli kenttäratsuna olemista, oli joissakin asioissa vähän helpotettava hommaa. Heila saikin Kyyn itsevarmasta, tosin turhan vauhdikkaasta etenemisestä itsevarmuutta ja jo kahden ihmettelykierroksen jälkeen se uskalsi tulla itsenäisesti. Katariina tuki nuortaan hienosti ja antoi ylitsevuotavat kehut hyvän suorituksen jälkeen. Hieman tamma hidasteli juuri ennen estettä, mutta ratsastaja sai valettua lisää rohkeutta Heilaan, joka loppujen lopuksi suoritti oikein varmoin ottein tehtävää.
”Tosi hyvin, teille riittää, kehu sitä!” sanoin iloisesti erittäin hyvän suorituksen jälkeen.

Katariina ja Heila saivat hieman pidemmän lepotauon haudan jälkeen, kun tekivät vähän vähemmän toistoja kuin muut. Toiselle tehtävälle tullessa Heila tuntui jo odottavan, mitä seuraavaksi tehdään. Päivän toinen harjoitus oli linja, jossa oli kaksi estettä. Ensin hypättiin tukkiokseri, minkä jälkeen mentiin joko kaareva tai sitten melkein suora linja toiselle esteelle, joka oli risueste, eli esteen päällä oli risuja, joiden läpi oli tarkoitus hypätä. Muistuttelin ratsastajia siitä, että hypystä saattaa tulla odotettua isompi, jos hevoset päättävätkin hypätä myös risujen yli, eikä läpi. Heila sai taas ensin tulla kerran Kyyn perässä, mutta koska tammalta löytyi nyt aivan liikaa vauhtia, totesimme, että ehkä Heilalle parempi harjoitella nyt yksin tätä estettä. Se meinasi lähteä ylikierroksille toisen tamman käydessä niin kuumana, mutta nyt yksin tullessaan meno pysyi Heilankin osalta maltillisena. Se epäröi vähän okserille, mutta Katariinan rohkaisujen ansiosta hyppäsi senkin sujuvasti. Risuesteelle Heila teki todella kivoja hyppyjä ja oli ainut, joka ei kertaakaan hypännyt liioitellusti esteen yli. Heilaa ei risut haitanneet pätkän vertaa. Ratsukko teki pelkästään suorempia linjoja ja tahti pysyi tosi hyvänä koko ajan. Lopuksi Heila hyppäsi varmoin ottein sekä okserin että risuesteen yli, ja siihen oli erinomaista lopettaa hyppääminen tältä erää. Heilan kanssa lopetettiin valmennus tähän, eikä menty enää portaille, ettei se väsähtäessään suorittaisi puoliteholla, jolloin kaikille jäisi vain paha maku suuhun. Nuorten kanssa on tärkeää lopettaa hyviin suorituksiin aina kun mahdollista, jotta ensi kerralla on entistä varmempi ja reippaampi olo jo lähtiessä.

Päiväkirjamerkintä 384 sanaa, kirjoittajana ScrewDriver VRL-14365

Tälle päivälle oli sovittu jo viime viikolla estetreeni Heilan kanssa. Olin siis henkisesti valmistautunut ja tullut talliin laittamaan tammaa ratsuvalmiiksi ajoissa. Nyt mulla oli ainakin viisitoista minuttia ylimääräistä aikaa. Toisaalta olisi varmaan ihan hyvä vetää pidemmät alkulämpät, ihan vaan estetreenin vuoksi. Olinhan mä Heilalla ennenkin menny ja tiesin millainen se osaa olla esteillä, oli ne sitten kentällä tai maastossa. Olin lämmitellyt kentällä jo aikani, vähintään vartin, kun huomasin Katariinan nojaavan aitaa vasten kahvikuppi kädessä. Se ei ollut mua valmentamassa, ihan katsomassa vain, ja tavallaan valvomassa. Periaatteena oli, ettei yksin hypätty. Vilkutin naiselle kentän vastakkaiselta pitkältä sivulta, jossa olin Heilan kanssa kävelemässä. Tänään oli aika täydellinen sää perjantaiksi: aurinko pilkisti pilvien takaa ajoittain ja lämpötila oli noin 17 astetta. Ei siis hiostavan kuuma, muttei niin kylmä, ettei lyhythihaisessa paidassa pärjännyt.

Päästyäni tamman kanssa Katariinan luo vaihdoimme kuulumisia hetken ajan. Olin ollut tallilla viimeksi maanantaiaamuna, eikä oltu nähty tallin omistajan kanssa sen jälkeen. Rupattelun jälkeen nostin ravin. Olin ennen alkuverryttelyä kasannut kentälle kolme estettä. Yksi niistä oli tällä hetkellä pieni ristikko, jonka olin jo käynyt ravissa pariin otteeseen lämmittelyn aikana. Toinen esteistä oli noin puolimetrinen, yksinkertainen pysty. Kolmas puolestaan noin 80 senttimetriä korkea okseri. Näillä kolmella treenattaisiin tänään ihan perusjuttuja. Tammalla oli kisat tulossa ensiviikon torstaina, joten tällaisen peruspuuron kertaus ei ollut pahasta.

Aluksi kertasimme vielä ristikkoa laukassa, jonka jälkeen siirryimme pystyesteeseen. Heila kulki hyvin eteenpäin, kuten yleensäkin, ja suoritti hypytkin yllättävän hyvin. Korjasin tamman lähestymisiä muutamaan otteeseen, ennen kuin siirryimme kolmanteen harjoitukseen. Heila aloitti hyvin. Teimme muutamia ravi-käynti siirtymisiä, jotta tamma keskittyisi omaan nopeudensäätelyynsä paremmin estettä lähestyttäessä. Heilalla vaikutti tänään olevan loppumaton varasto energiaa ja vauhtia riitti vaikka muille jakaa. Tamma lähestulkoon ryntäsi esteitä päin, vaikkakin siirtymiset auttoivat sen kanssa. Tamma kulki oikein nätisti muuten ja teimme muutamat laukkaympyrät, kunnes jatkoimme vielä korkeimman esteen kanssa. Katariina nosti okserin pyynnöstäni vielä kymmenisen senttiä ylemmäs, jolloin hyppäisimme 90 senttiä. Rauhoittelin tamman laukkaa ja suuntasimme esteelle. Heila kulki oikein nätisti, kunnes vain parin metrin päässä esteestä se otti ja ryntäsi. Tamma hyppäsi sivuun ja menetin tasapainoni ja hallintani, ja mennä mätkähdin suoraan okserin päälle.

Siitähän tosiaan tuli oikein muisto tapahtumakirjaan. Ei menny niin kuin Strömsössä. Katariina soitti ambulanssin, jonka kyydillä lähdettiin suoraan sairaalaan, jossa multa paljastui vakava aivotärähdys, kolme murtunutta kylkiluuta sekä ranne ja paikoiltaan lähtenyt polvi. Seuraavan viikon kisat jäi multa välistä, enkä satulaankaan palannut vähään aikaan.

Kouluvalmennus 258 sanaa, valmentajana Minni

Ruunikko suomitamma muistutti enemmänkin rakettia kuin tasapainoista kouluratsua seuratessani sen ja ratsastajansa verryttelyä kentänlaidalta. Seurattuani ratsukon verryttelyä vielä hetken siirryin kentälle ja tervehdin ratsastajaa. Ruunikko tamma esiteltiin Heilaksi ja ratsastaja kertoi vielä pikaisesti heidän yhteiselostaan, ennen kuin ohjeistin siirtämään tamman takaisin käyntiin ja aloitimme käynnin työstämisen.

Normaalisti olisin ohjeistanut hidastamaan käyntiä puolipidätteillä, mutta Heilan kanssa halusin kokeilla erilaista taktiikkaa ja ohjalla ratsastamisen sijaan pyysin ratsastajaa tekemäänkin hidastamisen istunnallaan. Tämä vaatisi ratsukon molemmilta osapuolilta hieman enemmän, mutta voisi olla parempi tapa saada tamman hidastamaan, kun se joutuisi käyttämään hieman enemmän aivojaan. Tehtävä ei selkeästi ollut helppo kummallekkaan, mutta hiljalleen Heila alkoi ymmärtämään ratsastajansa istuntaa paremmin ja lopulta sitä oli paljon helpompi ratsastaa istunnalla.

Suunnan vaihdon jälkeen samaa kokeiltiin vielä toisessa kierroksessa, ennen kuin mukaan otettiin asettaminen ja siitä lopulta myös taivutus. Pitäessään tahtinsa rauhallisena Heilan liike oli todella kaunista ja käyntiosuuden sujuessa pyysin Heilan ratsastajaa siirtämään ratsunsa raviin istunnalla, jos siinä tilanteessa tamma ei lähtisi eteenpäin kuin mielipuoli. Tämä toimi Heilan kanssa hyvin ja tamma lähti hyvää ja tasapainoista ravia, jonka tempoa hieman kuitenkin joutui hiomaan, ennen kuin ratsukko sai tässäkin askellajissa suorittaa samat asetukset ja taivutukset. Pyrin pitämään tehtävät simppeleinä sillä halusin pitää ajatuksen hieman enemmän Heilan tempossa ja sen rauhoittamisessa, kuin itse tehtävissä, sillä rauhallinen tempo olisi kuitenkin kaiken a ja o.

Ravin jälkeen ratsukko sai ottaa välikäynnit, ennen kuin oli aika vielä hioa hieman laukkaa ja sen tempoa sekä siirtymistä laukkaan istunnan avulla. Laukkaosuus jätettiinkin tänään lyhyeksi ja vain parin hyvän kierroksen jälkeen molempiin suuntiin ratsukko sai aloittaa loppuverryttelyt samalla kun kerroin oman loppukommenttini.