Meistä
Kasvatus
Orit
Tammat
Haltiasalo

Fiktion Vesseli

Kuvista kiitos kasvattaja

Perustiedot

Virallinen nimi: Fiktion Vesseli, "Vessu" Syntynyt: 20.01.2015, 3v 21.01.2015
Rekisterinumero: VH15-018-0655 Rotu & sukupuoli: Suomenhevosori
Säkäkorkeus: 160cm Väritys: Rautias
Kasvattaja: Milja, Fiktio Omistaja: Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji: Kouluratsastus Koulutustaso: Helppo A

•   (R) KTK-II 31.05.2020 pistein 76

•   VIR MVA Ch myönnetty 30.10.2020

Fiktion Vesseli on aito suomalainen jokaista jouhikarvaansa myöten. Sellainen karujen korpimetsien totinen mies, joka ei puhu eikä pussaa. Vessuksi kutsuttu rautias ori elää tätä elämää kaviot syvälle maahan kaivautuneena eikä se ymmärrä tuon taivaallista nykyaikaisista kotkotuksista. Vähintäänkin epäilyttävän makuiset Greenlinet ja Mashit voi Vessun mielestä tunkea sinne, minne aurinko ei paista. Vesi, kaura ja ruisleipä se miehen tiellä pitää!

Vessu on oikeasti tosi vähään tyytyväinen. Se on rutiiniensa orja ja on oikein tyytyväinen, kun kaikki menee saman totutun kaavan mukaan. Silloin sen kanssa ei ole mitään ongelmia, ja ori toimii kuin junan vessa. Jos kuitenkin Vessun rakkaita rutiineja rikotaan, niin johan alkaa Vessun aivoissa raksuttaa. Maanläheiseen tapaansa se ottaa uudet asiat vastaan jalat visusti maankamaralla, mutta siitä paistaa kilometrin päähän epäluuloisuus ja tyytymättömyys. Miksi pitää vanhaa ja hyväksi todettua lähteä näin radikaalisti muuttamaan? Eräänkin kerran kuivikepohjan toimittaja oli kipannut vahingossa kuorman väärään paikkaan pihalla eikä Vessu meinannut päästä tästä yli, ei sitten millään. Viikko toisensa jälkeen se kuuluvasti paheksui puhisten kasaa, joka aivan väärässä paikassa oli. Kun se sitten vihdoin hyväksyi asian, oli jo uuden kuiviketoimituksen aika ja se kipattiin tietysti alkuperäiselle paikalle. Ja taas oli muuan Vessu paikalla kauhistelemassa asiaa.

Kuten sanottua, Vessu on ihan helppo hoidettava, kunhan se hoidetaan tutussa paikassa tallin käytävällä, sitä hoitavat tutuiksi tulleet ihmiset ja kaikki on harmonista ja ihanaa. Kengittäjäkin on Vessun asteikolla ihan jeesjees-mies, mutta eläinlääkärin visiitit eivät meinaa mahtua Vessun kaaliin. Ensinnäkin kuka hitto kutsuu noin epämiellyttäviä asioita tekevän tyypin edes kylään? Ja vielä maksaa siitä? Vessu ei ymmärrä, ei tykkää ja tekee selväksi, että hän vahvasti paheksuu moista toimintaa. Naama sitruunana Vessu ottaa rokotukset ja raspaukset vastaan, kuten tosimiehen kuuluu, mutta kyllä on koko loppupäivä aivan pilalla.

Mitä tulee ratsastuksen saloihin, on Vessu kouluhevonen eikä muuksi muutu. Pieniä esteitä se hyppää ihan mielellään, mutta oikeasti tämän hevosen hyppytekniikka on niin päin prinkkalaa, ettei sitä raaski yhtään vaikeammille radoille viedä. Vessu ei jotenkaan vaan tajua miten päin ne jalat pitäisi asetella ja se on jatkuvasti kompastelemassa ja kolauttelemassa jalkojaan puomeihin. Sileällä työskentely avautuu Vessulle aivan eri tavalla. Se on orille mielekästä, se hakeutuu itse kauniisti kuolaimelle ja on vastaanottavainen ratsastajan avuille. Vessu on kieltämättä aavistuksen raskas ja hidas pohkeelle, mutta sen saa melko vaivattomasti ratsastettua herkemmäksi, kunhan näkee vähän vaivaa. Vaikka Vessulla on hyvä eteenpäinpyrkimys ja se tekee työtä käskettyä, täytyy sitä kuitenkin jatkuvasti ratsastaa aktiivisesti tai orin muoto leviää kuin jokisen eväät. Vessu tarvitseekin paljon ratsastajan tukea suoriutuakseen kiitettävästi koulukiemuroista. Kuitenkin kokonaisuutena ori on miellyttävä ratsastettava eikä sen kanssa kovin usein tule vastaan tilanteita, jossa (oma tai hevosen) turhautuminen nostaisi päätään. Ainoastaan silloin Vessu on vaikeampi ratsastaa miellyttäväksi, kun jotain sen elämää horjuttavaa tapahtuu, kuten esimerkiksi kentän aitojen maalaus…

Luonteen on kirjoittanut Sylvi

Sukutaulu

i. Hetken Viipeli
sh, punarautias, 161cm
KTK-III, SV-I
ii. Riiviöiden Kuippana
sh, rautias, 152cm
SLA-I, SV-I, KRJ-I, ERJ-II
iii. Eetvartti ILO
sph, vaaleanpunarautias, 140cm
KTK-III, YLA2, SLA-I
iie. Kaarnan Halla
sh, rautias, 153cm
SLA-II, KRJ-II
ie.Fiktion Seela
sh, punarautias, 158cm
KTK-II, SV-I
iei. Riiviöiden Korpraali
sh, punarautias, 156cm
KTK-II
iee. Fiktion Soma
sh, vaaleanrautias, 164cm
SV-I, ERJ-I, KRJ-I, SLA-II, YLA2,
e. Fiktion Selma
sh, rautias, 154cm
KTK-II, SV-I
ei. Riihikorven Teremias
sh, punarautias, 155cm
KTK-II
eii. Alegren Topipa
sh, tummanpunarautias, 157cm
KTK-III
eie. Aaveen Muisto
sh, punarautias, 153cm
ee. Fiktion Saaga
sh, rautias, 153cm
KTK-III
eei. VIR MVA Ch VSN ChKaarnan Iltasoihtu
sh, rautias, 152cm
KTK-II, KRJ-I, SLA-I, YLA1
eee. Fiktion Serafiina
sh, rautias, 154cm
KRJ-I, YLA2

Isälinja: Hetken Viipeli - Riiviöiden Kuippana - Eetvartti ILO - Pikku-Vinssi (4) Emälinja: Fiktion Selma - Fiktion Saaga - Fiktion Serafiina - Sylviina (4)

Jälkeläiset

tamma Stoorin Vekarella syntynyt 18.05.2017 tammasta Moon Pirella omistajana VRL-10337
ori Haltiasalon Valitsija syntynyt 24.05.2020 tammasta Haltiasalon Valhalla jäi kotiin
ori Haltiasalon Vintiö syntynyt 30.06.2020 tammasta Snillin Vappuliina omistajana Kurjenpesä

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 1923.67
kuuliaisuus ja luonne: 798.02
tahti ja irtonaisuus: 1125.65

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 5 / 4

VSR-cup sijoituksia 1

31.10.2020, Hiivuri, kutsu, HeA, 6/52

Päiväkirja & valmennukset

Kouluvalmennus 244 sanaa, kirjoittajana Hazel

Katariinan ilmeestä huomasi, että sen olisi tehnyt mieli suorastaan irvistää inhosta, kun se näki mun kantavan kentälle puomeja.
“Ethän sä nyt ala kokoamaan mitään esteitä tänne?” nainen puuskahti piirtopäisen Vessun selästä.
“Älä huoli. Tehdään vain alkulämmittelyksi helppoa puomitehtävää”, sanoin naurahtaen ja asettelin puomit nättiin jonoon. Eivät ne tosin kauaa niin nätisti siinä pysyneet.

Edes maassa makaavat puomit eivät missään nimessä olleet Vessun alaa. Se kolautteli ahkerasti kavioitaan puomien maalipintaa vasten ja tuntui suorastaan järkyttyvän itsekin jokaisesta kolahduksesta. Puomit olisivat olleet kätevä apu lämmittelyyn seuraavassa kokoamista vaativassa tehtävässä, mutta enhän mä kehdannut kovin kauaa kiusata ratsukkoa, sillä molemmat osapuolet vaikuttivat suorastaan kärsiviltä.
“Okei, ehkä me kokeillaan sitten jotakin ihan muuta”, totesin hieraisten niskaani miettivästi kädelläni.

Avotaivutuksissa tuntui olevan enemmän tehoa, mutta siitä huolimatta Vessu tuntui jäävän yhä vähän pohkeen taakse.
“Ratsasta vaan vielä rohkeammin sitä eteen”, huikkasin Katariinalle, joka teki orin selässä parhaansa. Tänään tarkoituksena oli treenata vähän vastalaukkaa sekä laukanvaihtoja. Kokorataleikkaalla Vessu vaihtoi aluksi vähän hitaasti, mutta teki kuitenkin puhtaita vaihtoja. Katariina teki selässä kovasti töitä ja tekeminen alkoikin pikkuhiljaa parantua ihan silmissä. Vessu heräili horroksestaan ja vaihdot alkoivat tulla tahdikkaasti oikealla hetkellä. Vastalaukka oli etenkin ympyrällä vähän haastavaa orille, mutta toistoilla siitäkin selvittiin ja saatiin pari varsin kivaa pätkää.

“Tosi kivastihan se meni, mutta mä oikeasti suosittelisin teille sitä puomitreeniä kotiläksyksi. Siitä voisi olla oikeasti hyötyä, vaikkei se välttämättä kovin houkuttelevalta kuulostakaan”, kommentoin vielä lopuksi, kun parivaljakko oli jäänyt loppuraveille. Katariina vastasi mutisten lykkäävänsä puomitreenin jonkun muun harteille, mutta lupasi kuitenkin toteuttaa neuvoni.

Kouluvalmennus Fiktion Vesseli, valmensi Aino Kurkinen (VRL-12701), 316 sanaa Seuraan itsenäisesti alkuverryttelevää Katariinaa sekä etenkin ystäväni tämänkertaista ratsua, Vessua. Ori on hieman raskas ja hidas pohkeelle, vaikka tekeekin töitä innokkaan, tyytyväisen oloisena. Katariina ratsastaa vähän pitkällä ohjalla, antaa hevosen venyä ja kulkea vielä pidemmässä, vapaammassa muodossa, samalla kun herkistää ja jumppailee oriaan. ”Sillä on hyvä, puhdas käynti, josta saat olla tyytyväinen. Käynti on niin helppo pilata ja haastava korjata.” Hymyilen itsekseni Katariinan ratsastaessa tarkat, hyvät kulmat sekä paljon siirtymisiä laajojen kaarten ja ympyröiden seuraksi. Ensimmäisten ravikierroksien jälkeen kehotan Katariinaa siirtymään uran sisäpuolelle ja jatkamaan samoja verryttelytehtäviä ravissa ja käynnissä. Uran sisäpuolelle siirtyminen on simppeli temppu; uralla ratsastaessa aita helposti tukee tai pahimmillaan korvaa ulkoapuja, ilman aidan tukea ratsastaja ratsastaa ulkoavut varmasti itse. Katariinan kanssa tätä ongelmaa tosin ei ole ollut, mutta jo pelkästään vaihtelun ja variaation vuoksi on hyvä poistua sieltä uralta. ”Jatketaan edelleen volttien parissa, siirry vain käyntiin. Kulmasta lävistäjälle, lävistäjän keskelle voltti lävistäjän suuntaisesti. Eli oikean kierroksen voltit oikealle, vasemman vasemmalle. Käytännössä ratsastat hetken tiimalasia, kulmikasta kahdeksikkoa, miten tämän nyt haluaa geometrisesti ajatella. Voltin muoto ja sijoittaminen keskelle lävistäjää on tietysti tärkeää, mutta ennen kaikkea tässä katsotaan, miten hevosen lavat ovat hallussa, lipsahtaako voltti lävistäjän linjan ylitse vai ei. Hyvä, aktiivinen käynti, takaosa mukana, tiedät kuvion. Olet saanut Vessun hyvin hereille ja pysymään toivotussa muodossa, nyt ei anneta paketin levitä tai hevosen painua takaisin etupainoiseksi.” Ja millaista valmentajan ylpeyttä minä tunsinkaan, kun Katariina ja Vessu suorittivat lävistäjä-voltti -tehtävän sekä käynnissä, että ravissa, juuri niin mallikelpoisesti kuin toivoa saattaa! Ratsukon pitkä yhteinen historia, yhteen hitsautuminen sekä Katariinan ratsastustaito näkyivät selvästi. Kaikki ne pienet ”vaaranpaikat”, joissa tehtävän kanssa olisi voinut haparoida, ohitettiin tyylikkäästi ja varmasti. Vessu liikkui reippaasti hyvässä tempossa niin käynnissä kuin ravissa, ryhdikkäänä ja takaosa rehellisesti mukana, eikä orin muoto levinnyt kertaakaan, kiitos Katariinan tarkkaavaisen, osaavan ratsastuksen. Erinomaiset kulmat, tarkat tiet ja loistavat voltit, kaunista ratsastusta pehmeästä, joustavasta kädestä Katariinan muihin apuihin. Täysin tyylipuhdas kympin suoritus, myös ilman valmentajan ja ystävän vaaleanpunaisia laseja.

Kouluvalmennus Fiktion Vesseli, valmensi Aino Kurkinen (VRL-12701), 329 sanaa

Viimeksi Katariina ja Vessu olivat suorastaan häikäisseet minut erinomaisella suorituksellaan. Tänään ori ei näyttänyt lainkaan niin tyytyväiseltä, eikä sen liikkuminenkaan (vaikka miten Katariina vasta verrytteli) ollut aivan sitä, mitä viime kerralla.
”Late on uusinu aitoja”, Katariina totesi samalla orinsa kaulaa taputtaen, ”ja kaikki se vasarointi ja maalaamaton puu maalatun seassa järkyttää Vessua. Draamalaama.”
”Aivan, totta kai”, naurahdan; minulla on itsellänikin pari vastaavaa hevosta, joiden mielenmaiseman voi pilata uusi loimi tai vastaava muille olankolautuksella ohitettava asia.

Vessusta valitettavasti huomasi, että sen mieli on kuohunut, eikä maailmassa ole kaikki mallillaan. Orin keskittymiskyky ei ollut aivan parhaimmillaan, paketti niin sanotusti levisi moneen kertaan, ja ori vaikutti ajoittain vähän turhautuneeltakin. Todennäköisesti siksi, että myös kentän aidasta oli vaihdettu muutamia lautoja.
”Otahan Vessu keskiympyrälle, pienennä ja suurenna ympyrää joka kierroksella, mutta älä vuorotellen pienempi – suurempi – pienempi, vaan vaihtele tahtia, pari pienennystä, sitten suurempi kierros, taas pienempi, pari suurennosta.. Niin, ettei Vessu pääse ennakoimaan. Toivon mukaan tämänkaltainen tehtävä vähän rentouttaa Vessua. Aloitus käynnissä, oikea kierros, siirrytään myöhemmin raviin.”

Ensimmäiset kierrokset Vessun takaosa oli vähän missä sattui, käynti ei ollut niin pitkää ja rentoa kuin mitä olen sen nähnyt olevan, minkä lisäksi Vessu painui ajoittain melko etupainoiseksi ja vahvaksi kädelle. Katariina jumppasi, asetteli ja taivutteli oriaan kaikessa rauhassa, korjasi, teki uusiksi, suurensi ja pienensi ympyrän kaarta. Suunnanvaihdos, taas hieman alkukireyttä, mutta paljon vähemmän. Ravissa pakka levisi taas, joskin Katariina kokosi sen nopeasti. Vessu vaati tänään paljon tukea Katariinalta. Iloksemme ympyrätyöskentely vähän rentoutti oria, sen lapojen liikkeet eivät olleet enää niin nykiviä ja askelpituus parani, kun hevosen koko kroppa vähän rentoutui.

Laukan jätimme tälläkin kertaa pois. Ympyrätehtävän jälkeen Katariina ratsasti käännöksiä etu- ja takaosalla (valitettavan epätasaisia suorituksia, joskin Katariina korjasi kaikki omat ja hevosen virheet ratsastaen totutun siististi ja kauniisti) sekä pohkeenväistöjä uralta ja takaisin, jotka sujuivat erityisesti ravissa hyvin; käynnissä Vessu ei ollut aivan parhaimmillaan. Vaikkei varsinaista laukkatehtävää ollutkaan, Katariina ja Vessu laukkasivat vähän pidemmin ohjin ilman mitään muodon yritystäkään pitkin kenttää ennen loppuverryttelyjä. Voi Vessua, onhan se rankkaa, kun omassa pienessä maailmassa tapahtuu pyytämättä mullistuksia!