Snillin Vappuliina

Kuvista kiitos AK

Perustiedot

Virallinen nimi:	Snillin Vappuliina, "Vappu"	Syntynyt:	18.04.2014 4v 18.05.2014
Rekisterinumero:	VH16-018-0062	Rotu & sukupuoli:	Suomenhevostamma
Säkäkorkeus:	157cm	Väritys:	Punarautias
Kasvattaja:	Snilli	Omistaja:	Haltiasalo, VRL-13283
Painotuslaji:	Kouluratsastus	Koulutustaso:	VaB

• (R) KTK-III 20.12.2019 pistein 69

• First Champion 09.12.2018 prosentein 73,889

Vappu on meidän pyöreä punainen vappupallomme. Vappu on mukavuudenhaluinen nautiskelija, jolle elämä on selvästi nautiskelua varten. Se ei ota paineita mistään, vaan suhtautuu elämään rennolla asenteella. Siinä mielessä se on harvinainen rotunsa edustaja, että se käyttää jopa syömiseen aikaa, herkutkin se mutustaa mahdollisimman hitaasti antaen maun viipyillä suussa. Se onkin hauskaa seurattavaa, kun tamma hamuaa omenan kädestä varovasti ja imeskelee sitä pitkään autuas ilme naamallaan. Vaikka se onkin herkuille perso, se osaa ottaa ne hyvin varovasti ja kiltisti. Laitumella se ei juuri käytä energiaa turhaan juoksemiseen, vaan keskittyy tärkeämpiin asioihin eli syömiseen ja lepäämiseen. Kun välillä vähän lepää, jaksaa taas syödä. Vapulla on ihailtavan pitkä pinna myös varsojen kanssa.

Hoidettaessa Vappu on oikein kiltti ja rauhallinen. Löytyy siitä itsepäisempikin puolensa, esimerkiksi taluttaessa se tulee omaa vauhtiaan ja sitä on sitten ihan turha yrittää hoputtaa. Vappu ei kiirehdi vain siksi, että joku käskee. Yleensä Vappu tykkää seistä harjattavana vaikka kuinka pitkään, mutta aina ei vaan jaksa ja silloin se kyllä ilmoittaa eleillään selvästi, että tänään se haluaa ennemmin olla rauhassa. Satulavyötä kiristäessä se tuppaa pullistelemaan, mutta muuten se on helppo varustettava. Pesuhommista Vappu ei tosin nauti, kuten ei vedestä oikein muutenkaan. Sateella se jäisi mieluummin talliin lepäämään kuin lähtisi töihin. Talven ensipakkasilla ja -lumilla sille tosin iskee aina yhtä yllättäen muutaman päivän virtapiikki, jolloin tältä mammalta voi nähdä jopa pääsevän pienen ilopukin!

Ratsastaessa Vappu on hieman laiska ja käy helposti säästöliekillä. Lasten kanssa se on maailman luotettavin, koska se menee todella kiltisti, mutta jos siltä ei vaadi, niin ei se kyllä mitään ilmaiseksi teekään. Vappua saa siis kyllä ratsastaa, jotta se oikeasti jaksaisi kantaa itsensä ja nostella jalkojaan. Se liikkuisi mieluiten aika matalana, joten sitä pitää vähän muistutella, että se löytäisi oman ryhtinsä. Vappu kyllä osaa, kun siltä osaa pyytää. Tätä tammaa ei parane jäädä puristamaan tai painostamaan liikaa, koska silloin se vain hidastuu entisestään. Sen kanssa pitää muistaa nopea pohje ja nopea myötäys, niin se alkaa liikkua eteen. Kun Vapun moottorin saa käyntiin, siitä kuoriutuu täysin eri hevonen! Sillä on yllättävän hienot liikkeet, erityisesti ravi. Taivutuksissa ja väistöissä tamma on parhaimmillaan ja ne ovatkin sen lempiliikkeitä. Esteet eivät oikein ole Vapun juttu, sitä oikein kiinnosta nostella jalkojaan ja kolauttelee helposti puomit alas. Lähinnä sen kanssa keskitytäänkin toisinaan puomi- ja kavalettitreeneihin, eikä niinkään hyppäämiseen. Maastoratsuna tamma on myös erittäin mukava ja sen kanssa on todella rentouttavaa käydä maastossa. Vedestä se ei tosin tykkää ja kiertää kaikki vesilammikot.

Kisapaikoilla Vappu ottaa rennosti niin kauan kuin voi. Se ei stressaa vieraissakaan paikoissa - kunhan ruokapuoli on kunnossa, muulla ei ole väliä. Verryttelyssä tärkeintä on saada se liikkumaan kunnolla eteen ja sen kanssa onkin havaittu parhaimmaksi aloittaa laukassa alkukäyntien jälkeen ja tehdä vähän herätteleviä siirtymisiä. Jos sen saa jopa vähän ennakoimaan eteenpäin siirtymisiä, saa sen suorituksiin heti lisää näyttävyyttä.

Luonteen on kirjoittanut Ligeia

Sukutaulu

i. Milkan Rasavilli sh, punarautias, 157cm KTK-III, KRJ-II	ii. Sarkasmi KAT sh, prt, 156cm SLA-II, VSR JL C	iii. VIR MVA Ch Unholan Tuisku sh, rautias, 155cm KTK-II, KRJ-I, SLA-I, VVJ-II, YLA1
		iie. Sesilja HUI sph, punarautias, 140cm KTK-III, SLA-I, YLA2
	ie. Milkan Rianna sh, rautias, 157cm SLA-I, KRJ-II, YLA2	iei. Sannin Rommikola sh, rautias, 158cm SLA-II, KRJ-II, YLA2
		iee. Milkan Akustiina sh, 156cm
e. Snillin Viljaana sh, punarautias, 159cm KTK-II, KRJ-II	ei. Koivukujan Aatu sh, punarautias, 156cm KTK-III, KRJ-II, YLA3	eii. VIR MVA Ch Kaarnan Mikkihiiri sh, punarautias, 161cm KTK-I, KRJ-I, SLA-I, YLA1
		eie. Suvannon Uniikki sh, punarautias, 150cm KTK-III, ERJ-II
	ee. Snillin Justiina sh, hopeanmusta, 155cm	eei. VIP MVa Fn Rosoreuna sh, hopeanmusta sabino, 154cm KTK-II
		eee. Piparkakku P. sh, rautias, 154cm

Isälinja: Milkan Rasavilli - Sarkasmi KAT - Unholan Tuisku - Kaikkitietävä (4)

Emälinja: Snillin Viljaana - Snillin Justiina - Piparkakku P. - Smurffiina L. - Marianne (4)

Jälkeläiset

ori Haltiasalon Vintiö

syntynyt 30.06.2020

orista Fiktion Vesseli

omistajana Kurjenpesä ♥

Kilpailumenestys porrastetuissa

ominaisuuspisteet: 2434.2
kuuliaisuus ja luonne: 1117.12
tahti ja irtonaisuus: 1317.08

Kilpailee porrastetuissa koulukilpailuissa tasolla 6 / 5

Päiväkirja & valmennukset

Lissun marraskuinen Vappuhetki, 446 sanaa

Vapulla ei ollut kiire mihinkään, eikä kyllä minullakaan. Kentän yllä lepäävä kevyt lumipeite täyttyi hiljalleen suomenhevostamman kavionjäljistä pyytäessäni Vapulta milloin ison ympyrän, milloin lävistäjä tai jotain muuta. Tamman vakaa, pehmeä askellus tuntui mukavalta, samaten selkä, enkä katunut hetkeäkään päätöstäni ratsastaa pitkästä aikaa ilman satulaa. Vähän laiskan oloinen puksuttelijahan tämä tuntui olevan, vaan toisaalta, niin se olen minäkin. Olin kyllä luvannut pistää Vappuun vähän vauhtia, ihan oikeasti ratsastaa ja liikuttaa tamman enkä vain kaivella nenääni hitaan mummoravin aikana. Niin mukavaa kuin meillä Vapun tarjoaman käynnin tahdissa olikin, ryhdyin vähitellen aktivoimaan tammaa, pyytämään reippaampaa askelta, vähän yritystä jo näihin alkukäynteihin. Matala, pitkä, rento muoto toimii hyvänä lähtökohtana, ennemmin niin kuin turpa taivaissa alakaula pullottaen selkäänsä notkisteleva jännittynyt hermokimppu.

Moottori ei hyrähtänyt heti käyntiin. Vappu kuulosteli, tuumi, reagoi kyllä apuihini muttei lähtenyt välittömästi etsimään sisäistä urheilijaansa. Rento, laiskahko mummokäynti oli ja pysyi. Kaikki kunnia mummoille, mutta Vappu on vielä daami parhaassa iässään eikä siellä ehtoopuolella, joten jotakin menoa ja meininkiä piti löytää. Pehmeydestä sekä taipuisuudesta tamma kyllä saa kaikki pisteet, Vappu asettui, taipui ja suoristui oikein nätisti yllättävänkin tunnollisesti siihen nähden, ettei askelluksesta tuntunut suurta paloa urheilusuoritukseen.
Temponmuutoksia, vähän siirtymisiä käynnin ja ravin välillä, lisää ympyröitä. Siirryn Vapun kanssa selkeästi uran sisäpuolelle, jatkan käynnin työstämistä, tempon muuttamista, hevosen aktivointia. Kaula ja kyljet taipuvat, suoristuvat, kulmat paranevat pikku hiljaa, samaten käynti. Ihan omillaan Vappu ei liiku, aktiivisempi käynti katoaa heti, mikäli jään tunnustelemaan, pysyykö moottori pitämättä käynnissä. Ei ainakaan toistaiseksi. Hissukseen lisäilen ravisiirtymien sekä ravipätkien määrää sekä aloitan pohkeenväistöt käynnissä. Uran sisäpuolelle siirtyminen tekee hyvää itselleni, aidan tuen kadotessa sitä huomaa, käyttääkö ulkoapujaan kunnolla vai luottaako liiaksi aidan apuun. Pidän pienenä voittona sekä erinomaisena merkkinä Vapun luonteenlaadusta, ettei se missään vaiheessa yritä valua takaisin uralle, vaan pysyy sen sisäpuolella. Hyvin tuntuvat omatkin ulkoapuni toimivan.

Pohkeenväistöjen sujuessa mukavan aktiivisessa käynnissä ryhdyn ratsastamaan väistöjä myös ravissa. Vappu ei edelleenkään tarjoa itsekseen reipasta, aktiivista ravia, ja pari kertaa saan muistuttaa takaosan mukana pysymisestä (muutenkin kuin väistön aikana). Tamma kuitenkin tekee töitä oikein hyväntuulisena, vaikkei saanutkaan pitää tarjoamaansa tempoa. Pieni huilitauko, sitten jumppaa pääty- ja keskiympyröillä, harjoitusravia asetuksen ja taivutuksen kanssa pelaten. Taivutustehtävät sujuvat Vapulta jotenkin luontevan oloisesti, olen ihan vaikuttunut siitä, kuinka pehmeästi, hyvin ja mielellään raudikko asettuu ja taipuu, miten helposti se suoristuu, miten hyvässä tasapainossa tamma tämän kaiken tekee. Kyllä se laatu näkyy ja tuntuu laiskemmastakin ratsusta! Ja viimeistään laukannostoissa hymyni leviää korviin asti, niin mukavaa minulla on istua suomenhevosen paljaassa selässä, nauttia pehmeästä laukasta, sen työstämisestä. Vappukin tuntuu vähän heränneen, se työntää takaa kunnolla eikä minun tarvitse ihan joka askeleella muistuttaa siitä. Vaadittaisiin kyllä vieläkin perinpohjaisempaa työskentelyä, että löytäisin sen oikean eteenpäinpyrkimyksen, kunnolla kehräävän moottorin. Mutta se on siellä, tiedän sen jo tämän ratsastuskerran perusteella. Mistä Katariina nämä helmensä löytää?